Anelmaiset ja turistina Turussa

Olen aina vierastanut kirjoneuletta. Langat on koko ajan solmussa ja tulee joko liian tiukkaa tai löysää. Facen sukkaryhmissä olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia Anelmaisia ja ihmetellyt miten niin moni on niin isotöiset ja vaikeat polvarit saanu aikaseks! Puodissa olen hämmästellyt sitä, että sormeen laitettavat langanohjaimet on koko ajan loppu… Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tarttua puikkoihin…

Ja ihmetyksen sormi kummastuksen suussa huomasin, et sehän ei ollut yhtään vaikeaa! Ensinnäkään mallissa oli monta kohtaa, jotka näyttää kirjoneuleelta, mut ei sit kuitenkaan ole. Alkuun kokeilin myös kahden langan ohjainta. Muutaman kuvion jälkeen totesin et ohjain ”opetti” mut pitämään langat järjestyksessä sormillani ilmankin. 

Tein molempia sukkia pätkän kerrallaan vuorotellen, koska kuvittelin hommaan kuluvan ainakin puoli vuotta ja siinä ajassa käsiala ehtii muuttumaan. Lankana oli teetee Salla, puikkoina 3½ mm 20 cm. Mikä siinä on, et kolmepuolikkaat puikot on jotenkin katoavaa tavaraa? Mikään muu puikko ei häviä yhtä usein! Työssä oli kolme Knit Pron puikkoa, yksi Addin bambu ja yksi Prymin harmaa metallipuikko. Enempää kolmepuolikkaita en löytänyt, joten aina pätkän neulottuani piti siirtää silmukat neulalle odottelemaan…

Meinasin jättää noi kukkaset virkkaamatta, mutta Karvisen ”rohkaisevat” kommentit antoivat potkua ja lauantai-iltana tartuin koukkuun ihan silkasta kiukusta!

Kun perjantai-iltana päättelin lankoja ja esittelin ylpeänä urotyötäni oli ensimmäinen kommentti: ”Oikeastaan ne on aika rumat”. Olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Hirveä duuni, jonka aikana olin oppinut uutta ja ylittänyt (omasta mielestäni) itseni ja toi on palaute! Seuraavaks sit et ”Kannattaako kysyä jos ei halua kuulla vastausta?” GRRR…

Viikonloppuna siis yhteinen korvamatomme on ollut Hectoria: ”Ei saa syyttää peiliä, jo naama näyttää väärältä…”

Joka tapauksessa itse tykkään. Ja tykkäsin myös ohjeesta. Se oli virheetön ja kaikissa kohdissa loppuun asti ajateltu. Kymmenen pistettä suunnitelijalle!

Menekki teeteen Sallaa yhteensä 197 g (osa langoista oli jämiä ja väritys määräytyi vähän sen mukaan) plus virkattuihin härpäkkeisiin 21g. Ohje Novitan sukkalehdestä. 2015. Pitsi löytyi Salon Napista (tietty).

Pitkästä aikaa mulla oli kokonainen viikoloppu vapaata eikä mitään ennalta suunniteltua menoa tai tekemistä. Päätin etukäteen, että kerrankin pidän vapaapäivänä oikeasti vapaata, enkä tärvää sitä johonkin suursiivoukseen!

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin. Ihailin aamuruskoa ja pikkuhiljaa nousevaa päivää. Laitoin puikoille Ystävänpäiväsukat teetee Tudrasta ja Veteraanisukat A.Kivestä. Sain veteraanisukkiin langat ja ohjeen Salon veteraaneilta. Saanpahan nyt tutustua siihen paljonpuhuttuun lankaan ja muodostaa oman mielipiteeni. 100 vuotiaan suomen vauvasukkia ehdin neulomaan myöhemminkin – äiti on jo neulonut ainakin kahdet. Minä osallistun niihin talkoisiin vasta Ystävänpäivän Tyks sytomyssykeräyksen jälkeen.

Monta kertaa ollaan puhuttu, et pitäis käydä Turun kauppahallissa. Aina vaan pitäis ja pitäis… Työviikon jälkeen haluaa aina suoraan kotiin ja työpäivän jälkeen halli on jo kii. Siispä lauantaiaamuna hyppäsimme Majakkarannan pysäkiltä Föliin ja matkasimme kohti keskustaa. Halli kierrettiin pari kertaa päästä päähän. Legendaariselta Lihaliike Jokiselta ostettiin Tassulle porsaan suikaleita ja sydän (ja muutama broilerin sydän, mut ne ei kelvannu) ja itsellemme maksaviipaleita. Nurmi&Sulosen leipomosta lihapiirakat – niistäkin oli viikko sitten puhetta ja mietittiin et onkohan ne nykyään yhtä hyviä ku silloin 70-luvulla… On ne. Ullan Paakarilta ostettiin ruistriot, koska niitä ei enää saa meidän lähikaupasta. Mukaan otettiin vielä vietnamilaiset annokset. Bussia odotellessa käytiin vielä lasillisella ja päästiin samalla lipulla takaisin kotiin!

Bussimatkailusta innoistuin torstaina kun mulla oli vapaapäivä (niitähän on ihan solkenaan!). Ohjelmassa gyne, kasvohoito ja jalkahoito. Etukäteen keräsin itselleni mahahaavaa parkkipaikoista, parkkimaksuista ja mahdollisista parkkisakoista. Äiti se keksi ehdottaa Fölin 24:n tunnin bussilippua! Matkustin torille, myöhemmin Runosmäkeen, takaisin torille, sieltä äidin luo herkuttelemaan ja vielä kotiin. Viisi bussimatkaa ja hinta vaan 7,50! Ei stressiä ja aikaa päivän reissuihin kului just saman verran aikaa kuin jos olisin lähtenyt omalla autolla. Olin (ja oon vieläkin) ihan tohkeissani - joskus pitää ostaa päivälippu ja ajella koko päivän ajan ristiin rastiin Turkua päättäreiltä toisille!

Iltapäivällä käytiin lenkillä. Keli oli mahtava ja aurinko paistoi. Mietin et ”pitääkö olla huolissaan” kun Karvinen jopa ehdotti lenkkeilyä eikä edes yrittäny joka mutkassa oikaista lyhintä reittiä takaisin kotiin. Käveltiin koko ”tunnelilenkki”. Nastakengillä oli käyttöä rantabulevardilla.

Päivä on jo hurjasti pidentynyt. Auringon laskiessa ihailtiin kotisohvalta taianomaista näkymää:

Turkuturismi jatkui tänään. Vierailimme Forum Marinumissa Aurajoen toispual. Siitäkin on ollut puhetta monta kertaa, mut aina se vaan on jäänyt. Karvinen oli innoissaan koneista ja moottoreista ja männistä ja miinoista ja sotalaivoista. Itse ihastelin kauniita puuveneitä, josta suosikkini oli tämä suloinen pikkuruinen:

Ja kyllähän minullekin mieleisiä moottoreita löytyi…

Olisin odottanut museossa olevan myös käsitöitä. Tietääkseni merimiehet olivat aikoinaan (ja varmaan nykyäänkin) taitavia käsistään. Edes köyden pleissausta ei näkynyt missään kuvissa. Ainut bongaamani käsityöjuttu oli nämä virkatut rantakivet!

Ja kun liikkeellä oltiin, niin päätettiin tehdä päivän kävelylenkki vähän eri reittiä ku yleensä. Matkalla treffattiin äiti ystävättärensä kanssa. Turun linna kierrettiin ja sen jälkeen käveltiin vielä vähän matkaa jokivartta pitkin. Minä räpsin kuvia ku mikäkin turisti…

Alla Stefan Lindforsin Symbiosis –veistos, joka symboloi saaristomeren suojelutahtoa. 

Näissä maisemissa on taas ensi kesänä väkeä, vilskettä ja vilinää kun Tall Ships Race 2017:n suuret purjelaivat rantautuvat taas Turkuun!

Kotiin tultua herkuteltiin kermassa haudutetuilla maksapihveillä, kuullotetulla sipulilla, puolukkahillolla ja perunoilla. Tassukin sai maksamaistiaiset ja sen jälkeen hän oli sitä mieltä, että kivasta viikonlopusta pitää kirjoittaa blogiin:

Kivan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen on taas mukavaa aloittaa arki. Aamulla ystävän kanssa vesikipittelemään ja sen jälkeen vauvaneuleviikko puodissa!