Yhtä juhlaa (=blogikissan elämä)

Täällä Blogikissa Hassu Tassu Kissanen. 10 vee. Heippa vaan kaikki kamut!

Ny on aika ottaa rennosti, sillä yhtä juhlaa on ollu nää viime viikot. Ja juhliminenhan on tunnetusti rankkaa puuhaa.

Enteks oli se joulu. Ennen joulua oli kamala hässäkkä. Kaikkee siivousta ja kokkaamista ja sukankutomista yötä päivää. Onneks sit aattona rauhoittui. Mut olin silti vähän huolissani et tuleeks yhtään pakettia. Ihan joka päivä en oo muistanu olla kauheen kiltti...

Porukat lähti pitkäks aikaa mun enon luo niitten uuteen kotiin. Siellä oli lapsia ja joulupukkikin kävi. Onneks mä en ollu siellä. Voi olla et olisin jääny ilman paketteja jos en olis päivystäny kotona kun pukki kävi täälläkin!

Tuossa lukee ihan selvästi et Tassulle!

Sit ku porukat tuli kotiin ni mä sain jakaa lahjat:

Tämän parempaa lahjaa ei Susu ja Karvis vois kuvitella... Eiks vaa?

Enkä minäkään. Lahjapaprupussi oli niin kiva, että vietin siellä koko aattoillan... Avasin omatkin pakettini vähän niinku etänä.

Tässä nautin "jouluglögiä". Eli Tassun perjantaipulloa. Parilla huikalla meni. Sen jälkeen meninkin torkuille takaisin lahjapussiini....

Jätti se joulupukki yhdet lahjat Susulle ja Karvisellekin. Susu sai paistinpannun, jotta Karvisen olis hauskempaa tehdä ruokaa täällä meidän kodissa. Entinen pannu on ihan surkea. Karvis sai kahvinkeittimen, jotta Susu ehtis saada aamukahvinsa jos sattuu lähtemään töihin Karvislandiasta. Entinen pannu n liian hidas. Meikäläinen hiukan ihmettelee et kuka lahjoi ja kenelle ne lahjat olikein oli. Hankkiiko ne lahjoja itelleen vai toisilleen?

Iskälle mä annoin lahjaks pari tölkkicooleria. Ekasta tuli vähän iso ja piti sit varmuuden vuoksi kirjoittaa korttiin et "On se kissa". Mun omakuva negatiivina. Toi toinen on äiskältä. Arkikäyttöön jämälangoista tehty. Kuulemma lanka on Pallasta ja puikkoina oli 3 mm Knit Picksit.

Joulupäivänä sitte oli viimein mun vuoro saada oikeita lahjoja. Mummiin ja Pappaan voi aina luottaa. Ne ei tottele tyhmää äiskää, jonka mielestä mulla on tarpeeksi leluja. Sain komean siilin ja karvapallokarkkeja. Kädestä syötettynä.

Ihmisvieraille oli vähän muuta tarjolla. Mä en saanu ottaa ees päikkäreitä ruokapöydällä koko päivänä!

Äiska sai "perinteiset" joulukukatkin. Mummilta "obligatoorisen" hajusintin, joka nyt vaeltaa meidän mukana ympäri varsinaista suomea samalla tavalla ku keväämmällä tulput. Ja sen "tien näyttäjäpullon" - monta vuotta sitte syntynyt perinne"kukka" äiskälle, joka joutuu ajamaan yli sata kilsaa päivässä kelissä, jossa rapa lentää ja on mennen tullen aina pimeetä.

Pari normipäivää ja taas juhlittiin. Koko maailma juhli. Sauli sanos puheessaan, et pyöreiden vuosien täyttäminen on merkittävä juttu. Mä oon ihan samaa mieltä. Tosin en kauheesti tykkää et koko maailma juhli mun 10-vuotssynttäreitä paukuttelemalla raketteja! Vähempikn olis riittäny. Jos vaikka taivaalta olis satanu Driimmssikarkkeja ja hiirulaisia tai jotain. Aattoillasta suurimma osan vietin Karvislandiassa sängyn alla :(

Vasta yhdeltä yöllä me viimein juhlittiin. Sain Ison kupillisen katkarapuja, jotka nautin sivistyneesti pöydällä istuen:

Ja mulle valettiin oma tina. Se lupas isoja ahvenia tulevalle vuodelle!

Olkoot äiskä mun lelumäärästä mitä mieltä tahansa, niin me pojat ei sen mielipiteistä piitata. Iskä-Karviselta sain lahjaksi kolme hienoa palloa ja kolme rapisevaa hiirtä! Niiden kanssa me pelataan hiirpalloa poikien kesken. Kattokaa vaikka!

Minä läppään ja iskä juoksee...

Houkuttelva kestokassikin oli ihan vaan mua varten jääny lojumaan lattialle. Sen kanssa tais kyl käydä vähän onnettomasti. Iskän piti auttaa mut vapautumaan. Noloa. Onneks mulla oli synttärit ni ne ei nauranu mulle. Ainakaan kovin paljon. Olenhan jo melkoisen arvokkaassa iässä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin . Toivotaan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2017. Hiiriä, ahvenia, alpakkalankoja ja kaikkea kivaa! t. Tassu, 10 vee.