lauantai 2. helmikuuta 2019

Lämmittelysukat ja pipokin - ihanaisia aplakkalankoja

Osallistuin Sukka-Finlandiaan... Vaikka olin päättänyt, etten mihinkään mee mukaan tänä vuonna. Kilpailijaksi musta ei ole, mutta ehkäpä saan toisetkin sukat valmiiksi tämän vuoden aikana. Tavoite oli kevätpäiväntasaus (=7 sukkaparia)... Lämmittelysukat: Elämän virta nyt ainakin:
Pitkään arvoin lankavalintaa. Pallas olisi ollut suosituslistallakin, mutta kun ne uudet värit ilmestyi meille vasta eilen niin, viimeisin sukkalankarakkauteni Regian Alpaca Soft vei voiton.
Ei se mikään maailman helpoin malli ollut. Aamuisin ennen töihinlähtöä tikuttein. Jonain päivänä meni puoli iltaa purkuun, kun olin aamulla silmät sikkarassa tehnyt muutaman kerroksen väärän kaavion mukaan...
Kakkossukka jo sujuikin - vähän liiankin vauhdikkaasti! Olin jo ekan sukan valmistuttua todennut, et hiukan pöljältä näyttää kun kuvio loppuu melkein heti kantapään jälkeen. Siispä tein kakkosen valmiiksi ja purkasin ykkösestä kärjen ja jatkoin kuviota yhden toiston verran. Jos mä jotain olen viime vuoden aikana oppinut, niin purkamiskynnys on...madaltunut (ei siis kokonaan poistunut).
Malli: Elämän Virta (Sukka-Finlandia, Tiina Kuu), lanka Regia Premium Alpaca Soft, menekki 66 g, puikot 3 mm Addin Bambusukkikset. Ettei liian mainostamiseks menis, niin paljastan et en koskaan oo käyttänyt minkäänlaisia palmikkopuikkoja! Joskus multa kysytään, et mitä itse käytät - sit vastaan et Mmmh, Mmpph, Noo, Ööh... Mulle paras palmikkoapuri on joko virkkuukoukku tai katkennu sukkapuikko :)

Vime viikonloppu vietettiin Karvislandiassa. Minä olen hihkunut ilosta, kun kerrankin on lunta. Karvinen ei. Varsinkin kun muutama viikko sitten sen autokatos romahti ja rämähti ja ryhtyi entiseksi. Onneks ei ollut auto paikoillaan. Viikonlopun rojektina oli siis autotallin raivausta - kenellä muka autotallissa oikeasti säilytetään autoa? Mun hommana oli aluksi kantaa sisälle puita niin paljon, kun sain mahtumaan. Kukas se olikaan lauteiden alla työnjohdollisissa tehtävissä?
Tämähän oli ihan kakkupalaa sen sijaan, et mihin laitetaan X-kpl rikkinäisiä moottorisahoja, Y-kpl rikkinäisiä painepesureita, Z-kpl rikkinäisiä imureita, ruohonleikkuri, moottoripyörä, klapikone ja sirkkeli ja kaikki venekamat? Puhumattakaan kaikesta muusta roinasta ja siitä, että porakoneen avulla piti järsiä jäätä, jotta tallinovet saatiin auki!

Sunnuntaina oli synttärijuhlat Naantalissa. Luistelijaneidille tikuttelin ruttusäärystimet teeteen Helmestä. Onko oikeesti niin, et kasivuotias on jo teini ja haluu mustaa??? Vanhan tätin oli pakko kuitenkin rikkoa rajoja ja laittaa pikkuisen röyhelöä reunaan:
Puikot 2½ Zingit, menekki 53 g. En tiedä tuleeko koskaan käyttöön... Mut vanhalle on kivaa päästä aina välillä synttäreille - viime vuonna tanssittiin tasajalkaa laavalampun kuplien kanssa ja tänä vuonna roikotettiin slimeä...

"Pieneen taloon Preerialle" palatessa oli juhlallinen hetki, kun se auto viimein pääsi talliin! Jotain kummaa vitinää kuului ja vaikka auto oli jo paikoillaan ja sammuksissa niin outoa sihinää... Ei se talli sit NIIN täydellisen tyhjä ollutkaan - Karvis pääsi renkaanvaihtoon kahdenkymmenen asteen pakkasessa... Minä myötätunnosta sytytin tulen takkaan:
Ja kiroilin, et miks ihmeessä mökillä ei koskaan syty noin helpolla!

Maanantaina töihin mennessä puodissa odotti uusi lanka: Michell Laja... Ei VOI olla mitään noin kevyttä! mallitilkku on mun mielestä langanhukkaa, joten tikuttekin löysäpipon tiistai-illan Neulomakerhossa:
Lankana siis Laja, menekki 29g, puikot 6 mm 60 cm Ergot. Myssy on niin kevyt, et tuntuu ettei päässä ole mitään. Silti teki tupsua mieli. Ku ne nyt tuntuu olevan muotia. Aidot turkistupsut löytyy Salon Turkisateljeesta ja hinta on vain kympin. Hämmästelen tupsun keveyttä!
Ei saa kertoa Tassulle, mut tää on melkein yhtä pehmoinen ku sen turkki...

Maanantai-iltana taas palauduttiin kotikotiin. Muutaman tarkastuskierroksen jälkeen Tassu asettui tyytyväisenä omaan petiinsä mun kässäsoffan viereen. Siinä me sitte tikuteltiin neuletta, vähän kehrättiin ja rapsuteltiin ja harjattiin takkuja.
Borta bra men hemma best!

2 kommenttia:

  1. Olen tuota miettinyt, että kestääkö se alpakkalanka sukissa kuinka hyvin. Pojantyttäret ovat niin hienohelmoja että 7-veljestä kuulemma raapii ihoa. Alpakkahan olis pehmeämpää, mutta mitenkäs kesto.
    Tassulla on sentään käytöstapoja kun vaan kehrää neulojan vieressä. Meidän kauhukakara repii koko ajan lankoja ja järsii puikonpäitä. Odotan vaan että se vähän aikuistus ja rauhottuis kunnon kissaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollu teetee Tundrasta neulotut alpakkasukat käytössä neljä vuotta, eikä ne oo kuluneet yhtään. 100 alpakka ei tietenkään kestä kulutusta, mutta näissä sukkalangoissa on vahvike mukana.
      Tassu on valikoiva lankojen suhteen... Sille kelpaa nykyisin vaan cacao (sekin alpakkaa).

      Poista

Kiitos kommentistasi!