Lehtijuttuja

Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa ja ilmeisesti monessa muussakin aviisissa julkaistaan kivaa ”Lahjoja jouluksi” –sarjaa.  Se on niin hauska, että minäkin heti herättyäni ja laitettuani kaffen tippumaan haen lehden kurkistaakseni päivän vihjeen. En muista minkään joulukalenterin pitkiin aikoihin olleen näin koukuttava. Montaa vihjettä en ole toteuttanu, mutta muutama on innostanut kokeilemaan… Tulokset  tosin ovat taattua Susu-laatua, mutta ei sen väliä – kerron ne silti.

Osa 1/24 oli mielenkiintoinen. Vähän innostasvakin kun puodissa sitä Pirtin Kehräämön Hahtuvalankaakin on myynnissä. Mut ku se virkkuukoukku ei sovi käteen. Pari päivää jarruttelin mut kun Piikkukin ni kyl määki.

Eka tossu valmistui hitaasti, mutta toisen tossun kohdalla olin jo tottunut virkkaamiseen. Ja käsialakin tasaantunut. Eri pariset niistä tuli ja tyyppiä "valtion leipä" eli pitkät ja kapeat:

Koukku nro 7, Pirtin Hahtuvalankaa 117g. Huovutin kerran kuudessakympissä ja totesin et olis pitänyt jo uskoa et mun kone on surkea huovuttaja. Toinen kerta ysikympissä huovutti tossut…edelleen eripariseksi. Virkkaaminen ei vaan oo mun juttu. Ei. MUT jos olisin tehny kaks samankokoista tossua niin kivat olis ollu.

Ja fiksut ihmiset (kuten minä) tekee luonnollisesti ensin joulusiivouksen ja sit alkaa huovuttamaan…

Vinkki 12 oli taas virkattavaa mut innostava. Väännetään rauta- ja heijastinlankaa. Heijastinlankaa on omassa puodissa eikä rautalankaakaan kaukaa tarvinnu hakea. Seinän takaa Askartelupuoti Mulperissahan sitä myytiin. Mut se virkkaus. Huoh. Yhden vähäunisen yön päätteeksi nousin ylös ja aloin koukuttelemaan. Ei sujunut. Kiiltävät langat vaan vilisi silmissä niin etten erottanu missä se silmukka ja missä lisäys. Vaihdoin puikkoihin ja paksumpaan heijastinlankaan ja hylkäsin rautalangan. I-Cordina kuuden silmukan pötkylää renkaaksi. Ei se nätti ole mut varmaan toimiva. 

Turhautuneena tein vielä ennen töihinlähtöä rosepitsilaitteella jotain, jota on harjoitetu jo monta vuotta:

Nää sentään onnistui!

Lauantaina sit kolahti – NEULOTTU tiskirätti! Jotain mistä minäkin voisin selviytyä voittajana. Lankana Panda Bamboo (97% bambua, 3% elastaania, 50g=110m). Sormusten Herran aikana neuloin koko kerän kolmosen puikoilla. Eka rätti normikokoisena ja toka rätti vähän isompi – niin iso kun lanka salli. Rätti ykkönen kelpasi äidille saman tien.

Oma monta vuotta vanha ensimmäinen rättini vetelee viimeisiään. Hyvin se pyyhkii edelleen, mutta alkaa purkaantua parista kohtaa. Siispä päätin palkita itsenikin uudella rätillä. Kukkamallia vähän suurentaen tein Tampereen messuilta ostamastani ekobambusta  uuden rätin. Ihan ittelle. Puikot 4 mm Knit Pron pyöröt, menekki 44g. 

Kerrankin tuli käytettyä hattuhyllylankaa johonkin! Ja kun kerrankin on jotain kehuttavaa niin pitää mainita, et tuossa rätissä on ihan täydellinen sauma:-)

Paristakin suunnasta on kuulunut et olis sopivaa bloggailla vähän useammin. Olen ihan samaa mieltä, mutta kun noista epäonnisista kertominen ei kauheesti innosta. Harvoin blogatessa seurauksena on tällaisia megapostauksia. Ja onhan sitä kaikkea menoa ja puuhaa tähän aikaan vuodesta muutenkin. Viime perjantaina meillä oli taloyhtiön perinteiset glögijuhlat:

Kivaa oli ja herkkuja monenlaisia. ”Matka”kässyn varasin valaistuksen mukaisesti. Sormineulottavaa tuubia pukkasi ja entinen naapurini toimi hyvänä mannekiinina:

Toinenkin illan aikana tuli valmiiksi:

Yhteensä niitä on jo kolme – kolmas on vitivalkoinen. Lankana Katian Ondas tai Can Can. Menekkinä 100g=30m. Puikkoina omat etusormet. Silmukoita 7. I-Cordina.

Viikonloppuna tein käsin myös muuta kuin lankajuttuja:

 Vaikka lanka onkin einestä niin jotain mun pitää tehdä ihan alusta alkaen ite. Piparitaikina, rahkavoitaikina ja luumutäyte on ihan itte tehtyjä.

Apulaiseni ei ollut innokas osallistumaan:

 Launatain lumimyräkän keskellä joku osasti ottaa rennosti. Ja me Karvisen kanssa ajateltiin et on se onni et Tassu on kissa eikä koira... Eipä tarvinnu mennä ulos tuuleen ja tuiskuun sen kanssa!

 Kova tuuli osoitti myös sen, ettei ne jäät niin kovin vahvoja vielä olleetkaan!

Sunnuntaina illan hämärissä käytiin äidin ja isän kanssa Kakskerran Kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Siitä perinteestä viimeistään alkaa vähän jouluoloakin tulla mieleen.

Toiset ne ei hötkyile vaan osaa ottaa ihan rennosti!

Tontun lakki ja tossut

Kuulemma nyt on tonttuja liikkeellä, mutta minä näen ison tontun kun katson peiliin. Kässyjä on aloiteltu innolla ja ihan kaikki onnistun jotenkin tunaroimaan. Siispä kässyinnostus on jossain kadoksissa ja mieluummin vaikka siivoan kun neulon. Paha juttu. Tänään olisin kyllä vähän virkannut, mutta se kiellettiin… Uskokaa tai älkää – Kädentaitajien pikkujouluissa! No ei kyllä olis ehtinytkään kun ruoka oli niin maittavaa, ohjelma kivaa puhumattakaan seurasta! Kilttejäkin oltiin oltu:-)

Aloitetaan tontun lakista. Taannoisen teetee-neuleviikon lehtimainoksissa oli hauskannäköinen Vippuri-setti. Kuuliaisena teeteekauppiaana ajattelin tikutella sen malliksi puotiini. Pipon alku valmistuikin ihan pikavauhtia. Resorit tikuttelin Knit Pron 3 mm pyöröillä ja jatkossa vaihdoin päät kolmepuolikkaisiin.  Vippurikuusikulmioissa sit homma pysähtyi…  Luo-kavenna-vaihda lanka-kavenna- poimi ihan muutaman silmukan välein… Moinen nyppiminen ei vaan ollut mun juttu enkä saanut edes enimmäistä pyörylää valmiiksi. Pipo päätyi kässäpussin pohjalle pölyttymään kunnes...

Sain blogikommentin. En blogiin vaan tekstarina kännykkään. Yllättävältä taholta eli henkilöltä, jonka en kuuna kullan valkeana olis kuvitellu lukevan mun blogihöpötyksiä! Kommentti meni näin:

”Mahtava keksintö toi heijastinlanka! Joka sukkaan, vanttuun ja pipoon pari riviä tota lankaa.”

Tyyppi tietää mistä puhuu koska liikkuu tien päällä ammatikseen…

Kommentista sain idean. Koristelenpa onnettoman piponi Heijastinkukilla! Yhtenä iltana sit kieputtelin kukat rosepitsilaitteella. Pipo oli kassin pohjalla pyöriessään vähän nuhjaantunut, joten ajattelin vähän ”ehostaa” sitä ja heitin sen punaisen pellavakoltun kaveriksi pesukoneeseen pyörimään… Kyllähän pääkappale ehostuikin – ikivanha pellavamekko värjäs valkoiset raidat suloisen vaaleanpunaiseksi. Minä tonttu! Mut ku ne kukat oli valmiit ni kiinnitin ne paikoilleen. 

Seuraavana aamuna ihmettelin missä onneton päähineeni lienee. Muistan ihan selvästi jättäneeni sen keittiön pöydälle edellisenä iltana!

Löytyihän se…pöydän alta. Entistäkin pahemman näköisenä! Ilmeisesti meillä asuu joku musta ja karvainen, jolla on neljä tassua, hyvät hampaat ja pörröinen häntä ja jonka mielestä heijastinlanka on kans hyvä juttu…

Pahimmin tärveltyneen ratkoin irti ja muut heijastinkukat entrasin parhaani mukaan. Kädentaitajien pikkujoulukutsussa oli maininta että mukana pitää olla tonttulakki – arvatkaas mikä päähine tällä tontulla oli tänä iltana päässä?

Mut yksi se vaan katsoo viattoman näköisenä kirjahyllyn päällä ja ilme kertoo et ”En se mää ollu!”

En minä nyt näin vähästä masennu. Sattuuhan sitä tekevälle. Siispä seuraavaksi huopatossua puikoille. Ohje oli, mut kuvaa ei. Ja kahdella hahtuvanjämällä ajattelin tehdä koeversion. Kavennuskohdat järkeilin ilman kuvaakin ihan oikeaan kohtaan. Jotenkin ne näytti eripariselta ennen pesukonettakin vaikka myöhemmin selvisi, että olin ne kavennukset tehnyt ihan oikein…

Kaksi erilaista hahtuvaa huopui ihan eri tavalla ja muutenkin tämän tontun tossut näyttää aika eripariselta. Aika pienetkin olivat.

Päälisin puolin kyllä ihan kivat, mut tarkempaa syyniä ei kannata tehdä.

Enkä lannistu vieläkään. Kaikkein epäonnisten kässyjen jälkeen kokeilen seuraavaksi virkattuja huopatossuja Pirtin Hahtuvalangasta. Ohje oli lauantaina 1.12. Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa. Olen päättänyt edelleenkin kertoa blogissa myös kaikista ”ei-niin-onnistuneista-tekeleistäni”. Joku voi tietenkin nyrpistellä nenäänsä, mut joku toinen voi saada vertaistukea tai ainakin hyvät naurut. Olen ihan varma etten ole ainut, jolla kaikki ei aina mee ihan putkeen!

Tonttuilemisiin!

Eväitä onnistuneeseen joulusiivoukseen

Tuossa pari viikkoa sitten tuli huomattua, että me lapsettomat ollaan parhaita antamaan neuvoja lastenkasvatuksessa. Siitäpä tuli mieleen et me naimattomat (tai miks kutsutaan tällaisia, jotka seukkaa mut ei asu kimpassa?) ollaan varmaan parhaita antamaan ohjeita myös perheen joulusiivouksen suhteen;-)

Testasin tänään ajatuksiani Blogikuvaaja Karviseen…

Avainsana on OHJEISTUS. Sen pitää olla selkeää, täsmällistä ja perusteltua. 

1.       Kerro kumppanille hyvissä ajoin joulusiivouksen ajankohta. Ainakin viikkoa ennen h-hetkeä.

2.       Joulusiivous kannattaa tehdä ajoissa. Just ennen Joulua on varmasti muutakin tekemistä. Ainakin voi nautiskella glögiä ja polttaa kynttilöitä samaan aikaan ku kaikki muut siivoo.

3.       Anna kumppanillesi vaihtoehto – joko voi olla mukana auttamassa tai poissa jaloista. Hyvin oppinut kumppani tietää, että jälkimmäisestä vaihtoehdosta seuraa hankaluuksia, joten hän ilman muuta valitsee vapaaehtoisesti ekan vaihtoehdon…

4.       KOMMUNIKOI! Älä siis odota kumppanisi olevan ajatustenlukija vaan kerro selkeästi ja täsmällisesti mitä toivot hänen tekevän. Esim. ”Vie kaikki matot, peitteet, tyynyt (myös sohvatyynyt) ulos ja tamppaa ne. Sen jälkeen ripusta ne ulos  pyykinkuivaustelineelle tuulettumaan. Älä tuo sisälle ennen kuin pyydän”.

5.       Kun olet saanut kumppanisi ulos huushollista voi huoleti keskittyä omiin puuhiisi. Kämpän koosta riippuen saat touhuta ihan rauhassa ainakin tunnin verran. Minä ehdin sillä välin imuroida kaiken.

6.       Kun pyydetyt hommat on hoidettu ohjeiden mukaisesti on palkinnon aika! Ehdota pientä lepohetkeä. Ei haittaa, vaikka sängyssä ei ole lakanoita ja petivaatteet on ulkona tuulettumassa jos vaan on patja, jolle kellistyä. Kun patjalta alkaa kuulua vatsan kurinaa niin vie kumppanillesi kookaupasta ostettu salamitikku ja jääkaappikylmä olut. Niillä se pysyy ihan tyytyväisenä poissa jaloista vielä ainakin kolme varttia…

7.       Kissaa on hankalampaa ohjeistaa tai pitää poissa jaloista. Toisaalta katit ei kauheesti tykkää pölynimuireista, joten häipyvät ihan suosiolla omiin oloihinsa. Lattianpesussa ne on tiellä, mutta selvästikin paljon hauskempaa seuraa kuin kaksijalkaiset siivusapulaiset.

8.       Lattianpesun jälkeen alat jo itsekin olla nälkäinen. Olet jo etukäteen miettinyt tarpeeksi simppelin siivousruuan, jonka kumppanisi ilomielin valmistaa. Jos ei muuten niin siks et sillä alkaa olla kiljuva nälkä. Ruoanvalmistuksen ajan voit taas keskittyä omiin puuhiisi (kuten soittää Äidille tai ystävättärelle tai nauttia lasillisen punaviiniä ja olla tekevinäsi jotain tärkeää).

9.       Sapuskan (älä unohda kehua miten ihanaa ruokaa se oli) jälkeen koko sakki on ansainnut ainakin kymmenen minuutin lepohetken. Sillä välin sauna lämpee.

10.   Menet kuuraamaan saunaa ja kumppanisi tärkeä tehtävä on pitää kissa poissa kloritesta. Ei paha, sillä perheen molemmat pojat ovat uuvuksissa ja katsovat lauantain luonto-ohjelmaa…

11.   Projekti jatkuu huomenna ja nyt menen peiton alle tekemään projektisuunnitelmaa. Aamulla ei ole mitään hätää, sillä saan ihan rauhassa kuurata kaapinovia ainakin kolme tuntia ennen kuin ”apulaiset” heräävät. 

12.   Kaappeja ei sit siivota jouluks! Ne kannattaa siivota tarpeen vaatiessa eikä kalenterin mukaan. Tai sit ei siivota ollenkaan.

Viikonlopua!

Pikkujoulusukat ja suuri sydän

Lauantaina oli joulukuun eka päivä eli pikkujoulut. Työpäivän ja pikkuhiljaa loppuneen myräkän jälkeen oli ihanaa tulla kotiin työpäivän jälkeen ja nähdä upea auringon kajastus taivaanrannassa. 

Minähän päätin et nyt pidetään Anjalinin pikkujoulut eli MINÄ saan päättää lauantain sapuskasta:

Pizza oli hyvää ja parasta siinä oli se, ettei mun tarvinnut laittaa ruokaa itse ja pääsin sapuskan jälkeen samantien soffalle neulomaan. Ja pitkään puikoilla ees sun taas matkustelleet palmikkosukat tuli viimeinkin valmiiksi.

Tosi kivat pikkujoulusukat mun mielestäni. Lankana teeteen pallas, menekki vähän yli kolme kerää ja ohje löytyy teeteen nettisivujen ilmaisista ohjeista asusteiden kohdalta.

Välillä tosin käytiin pikkujoulusaunassa. Oli mukavaa saunoa kynttilänvalossa:

 Tassulla on omat saunavuoronsa. Joko ennen täi jälkeen meidän. Parasta sen mielestä on kun saunan jälkeen avataan ikkuna ja se pääsee parvekkeelle vilvoittelemaan omien tikapuittensa kautta...

 Pikkujoulupolvareissa on kivat pampulanauhat:

Ja nätti reuna:

Oman tassun kuvaaminen oli pikkuisen haasteellista mut yritin:

Myrsyn jälkeen saatiin viimein kunnon pakkasetkin! Ja kun täällä etelässä on kerrankin pakkasta niin pitihän tilanne heti käyttää hyväks. Voi olla ettei tällaistakaan toiste tapahdu, joten ämpäri vettä täyteen ja ulos. Aamulla ensimmäinen jäälyhty oli valmis!

 Pitihän sit Tassunkin päästä vähän ensilumia tutkimaan:

Eipä se kovin pitkään ulkona viihtynyt. varpaanvälikarvoihin tarttui lunta ja kun sitä nuoli pois niin seuraavalla askeleella lunta tarttui aina vaan enemmän! Kuka sellaisesta muka tykkäis? Sisälle ja äkkiä! Ja sisällähän meillä oli projekti kun viritettiin jouluvaloja ikkunaan:

On kivaa laittaa valot aikaisin. Nythän on se pimein aika. Kuka sitä sähkövaloja kaipaa kun päivä taas alkaa pitenemään?

Mun hienoissa omatekoisissa kynttilöissä on ihan vaan yks pikkuinen vika...Niissä on liian suuri sydän ja ne savuttaa sisällä. Mut ei haittaa kun lumihangessa ne valaisee kauniisti ja seuraavat kynttiläni onnistuu jo paljon paremmin!

Päiväsaikaan lumi tuo valoa ja meri on jäätynyt ennätysaikaisin:

Sytykeruusuja en enää tee, sillä näin just äsken miten Karvinen sytytti takan...Sinolilla. Auts.

Daphne Lace...vihdoin!

Odotin ku kuuta nousemaan...Ihkuohutta pitsihuivilankaa Daphne Lacea. Ja kun se viimein tuli niin oli monta muuta juttua työn alla ja kun se viimein meni puikoille niin aikuisnäkö kera syksyn pimeyden teki tepposiaan. Homma kesti ja kesti...Ei silti - just siks mä tykkään ohkasista. Ei lanka ihan heti lopu.

Malli oli teeteen verkkolehdessä. 23/2/2012. Suunnittelijana Pitsin&Palmikon Anu Paljärvi ja Noon Knitin Outi Markkanen.

Puikkoina Knit Pron Symphonie Wood 60 cm pyöröt cm kaapelilla. Lanka/puikko-yhdistelmä oli projektin kannalta katastrofaalinen. Suunnilleen samansävyinen lanka ja puikot... Kaiken lisäksi tein tätä hartiahuivia useinmiten autokyydissä otsalampun valossa. Mut kun tykkään ihan kauheesti näist ohkasist ja tykkään ihan kauheesti liukuvärjätyist ja tykkään ihan kauheesti Knit Pron puikoist. Tunne on aika paljon vahvempi motivaattori ku järki...

Ku tarpeeks tykkää ni kärssii saa, mut lopputulos on kaiken kärsimyksen arvoinen:

Ihan viime metreillä ystäväni Neulefriikki Piiku poikkesi käymään. Hänellä oli just sillä hetkellä tarve kunnon neuleterapiaan ja hän tarttui mun neuleeseeni. Ja arvatkaas mitä? Musta tuli ihan mustis! Siis et joku muu neuloo MUN neulettani! Onneks yks silmukka putos ja sain jutun omiin käsiini. Samalla mustisvimmalla tikuttelin homman valmiiksi jo samana iltana ja vielä pingotinkin.

Tykkäsin langasta ja ihan varmasti heti vuodenvaihteen jälkeen tartun siihen uudellen.

Speksit: Puikot nro 3, menekki 88g (=melkkest ilmaakin kevyempi) ja ohje em. lehdestä. 

Tääl Turus oli viime viikon lopus aika hurja myräkkä. Antti-myrsky toi talven kertaheitolla eikä ihan hissukseen. Onneksi pahoilta onnettomuuksilta vältyttiin. Eilen työpäivän jälkeen kotiranta oli jäätynyt ja auringonlaskun jälkeinen iltarusko taivalla oli kuvauksellinen:

Joulukuu alkoi myräkällä, mutta toivottavasti jatkuu yhtä kauniina kuin eilen.

Terveisiä köysitehtaalta

Tykkään ohkasista langoista. Mitä ohuempaa sen ihanampaa. Herkuinta lankaa on sellainen lace-vahvuinen - 50g:n kerässä on 400 metriä. Puikoissa kipuraja menee siinä kuutosen kohdalla. Sitä suuremmat puikot on halkoja tai keppejä, ei puikkoja.

Mutta mutta... Parissa vuodessa tämä AIKUISNÄKÖ (ihana sana ikänäön tilalle) on tehnyt tepposet. Saatuani kauan odottamani Daphne Lacen puikoille niin homma ei sujunutkaan kuten piti. Iltaisin töiden jälkeen istun soffalle katsomaan uutiset ja nautiskelemaan ihanan ohuesta langastani ja... Teen virheitä kun en näe ja viimein nukahdan. Sama aikuisnäkö on selvästikin vaikuttanut muuhunkin elämääni. Kirjoja luen nykyään tosi hitaasti ja blogeja lueskelen tosi vähän. Silmät kipeinä ei vaan jaksa! Juu - onhan mulla lukulasit mut vasta viikko sitten keksin et niiden kanssa on moni juttu paljon helpompaa. Jopa virkkaaminen...

Siispä olen päätynyt viime viikolla tekemään pari KÄSItyötä. Koska lankojen puikkosuositus oli jotain 15-25mm, niin päätin selviytyä ilman kepakkoja eli ihan PALJAIN KÄSIN.

Tuubi 1:

Lanka: Marks&Kattens 2-fingers (3½s=10cm puikoilla nro 25). Menekki 1 kerä eli 30m. Loin etusormelle 5 silmukkaa ja neuloin sormillani sileää oikeaa, kunnes lankaa oli kerroksen verran jäljellä ja silmukoin päät yhteen.

Tuubi 2:

Lanka: Katia Brooklyn (puikkosuositus 25mm). Loin 4 silmukkaa etusormelle ja neuloin i-cordina oikeaa kunnes lankaa oli jäljellä kerroksen verran ja sit silmukoin päät yhteen. Tää on paksuudesta huolimatta suloisen pehmoista lankaa...

Sukka-Mari näki tämän ja keksi, et sitä voisi käyttää myös pantana:

Koska neulominen on viime viikkoina "vähän tökkinyt" niin keksin kaikenlaista sijaistoimintaa sen tilalle. Esim viime viikolla me Tassun kanssa siivottiin viimein vaatehuone ja laitettiin kesävaatteet ja mökin liinavaatteet asianmukaseen talvisäilöön. Ei sekään homma ilman Projektipäällikköä olis hoitunut:

Lumimyräkän keskeltä toivotellaan

Valkoista pikkujoulua!