Haarukkapitsi ja "toukka!

Pari viime viikkoa on mennyt kaikenlaisten kökkökiukuttelujen parissa, joten tämä viikko on monine iloisine yllätyksineen ollut tosi kiva! 

Kalapuikko-blogin Lellu kera herrahenkilönsä poikkesi kesälomamatkallaan puodissa. Tosi kivaa nähdä joku blogimaailmasta ”tuttu” ihan nenätysten!  En saanut lahjusta vaan lahjan – koska en tunnetusti tykkää virkkaamisesta niin sain iloisenvärisen virkatun tiskirätin:

Langat oli löytyneet edellisenä päivänä joltain lähiseudun kirppikseltä ja yön aikana saaneet uuden muodon Lellun koukuttaessa. Nyt se komeilee tuossa keittiön hanan päällä. Muistin viimeinkin ostaa sille kaveriksi myös uuden tiskiharjan niiden kahden keväällä palaneen tilalle;-) Kertooko tämä jotain keittiöpuuhistani kun olen ihan hyvin tullut toimeen ilman tiskiharjaa 4,5 kk? 

Puotiin on viime aikoina tullut monta uutta lankalaatua. Omasta mielestäni mun pitäis tehdä jokaisesta edes jotain pientä. Mulle kun noi langat on niin tärkeitä, että haluaisin tutustua jokaiseen ihan ”henkilökohtaisesti”. Sandnesin Sisu on monille tuttu, mutta itselleni ihan uus.  siispä se ”jotain ihan pientä” löytyi Kauneimpien Käsitöiden muutamaa vuotta vanhasta asustelehdestä:

 Lapsen kypärämyssy. Malli löytyy myös jostain Sandesin Sisu Barn –mallilehdestä, joita on myytävänä hyvinvarustelluista teeteemyymälöistä;-) 

Puikkoina käytin Addin 3 mm 50 cm bambupyöröjä (mainio pipomitta muuten) ja 2,5 mm 40 ja 60 cm tavispyöröjä. Sisun tiedot on 80% villa, 20% polyamidi, 50g=175m, puikoilla 2½-3 27s=10cm.

Ihmettelin hiukan ohjetta kun takaraivo-osan jälkeen piti päätellä reunoista silmukoita ja jatkaa keskisilmukoilla resoria. Myöhemmin olis pitänyt ommella sivut yhteen. Laiskana tyttönä tein päälaen kuten sukan kantapään ja hyvin toimii:

 Lankaa meni tähän 4-vuotiaan kokoon hiukan toista kerää eli 70g. (mun mallipää näyttää naiselta mut se on tosi pieni). Tällainen olis aikusten koossakin ihan mainio vaikkapa pilkillä tai lasketellessa.

Virkkuuinhostani huolimatta olen viime aikoina tarttunut koukkuun hämmästyttävän usein! Katian Peru on vuodesta toiseen The Lankakaupan ”top ten” –listan kärkipäässä. Perussa on 40% villaa, 40% akryyliä ja 20% alpakkaa. 100g:n kerässä 106m ja puikkosuositus 6-6½. Uskon tämän langan olevan vuodesta toiseen suosituin paksuhkoista talvilangoistani, koska se ei kutita, mutta on selkeä ja pysyy kauniina myös käytössä. Ja 23 väristä jokainen löytää varmasti mieleisensä.

 Uusimmassa Modassa (9/2013) oli kiva haarukkapitsiponcho. Malli kolahti heti ja oli taas kivaa verestää haarukointitaitoja. Mukavaa, että näitä ns. perinteisiä tekniikoita käytetään modernisti!

Ensin tehtiin neljä kymmenen senttiä leveää pitsisuikaletta, jotka yhdistettiin toisiinsa ketjusilmukoin:

 Lopputulos on kiva pikku poncho: 

 Lankaa meni 162g. Helppo ja kiva tehdä. Ei puhuta siitä, että pääntien virkkailin kolmeen kertaan…

Kiitos Ida-Marialle mannekiinina olemisesta (ja kannustuksesta)! Omalle rintavarustukselleni tämä oli ”vähän” knafti, mutta mallia on helppoa suurentaa lisäämällä haarukkalenkkejä muutamalla. Lankaahan jäi ihan mukavasti vielä jäljelle, joten kaksi kerää riittänee silti. Kuutosen koukulla virkkailin ja loppujen lopuksi pääntien seiskalla. Hapsujakaan ei tarvinnu erikseen tehdä:

Itellan, Shenkerin ja Matkahuollon pojat ovat tällä viikolla saaneet kantaa lankalaatikoita puotiin selkä vääränä! Keskiviikkona Adriafililta alpakkaa ja kaunista, kimaltavaa Cristalloa, torstaina Katialta alpakkapuuvillaa ja teeteeltä sublimen luxorious merino aran tweediä ja vielä perjantaina täydennystä Adriafilin Primulaan, Bucaneveen ja  Knitcoliin. Paketteja avatessa hihkuttiin innoissamme, siliteltiin ja halailtiin keriä ja oltiin ihan sekopäisiä! En viitsi kuvata lankoja, sillä ne täytyy nähdä ja TUNTEA.

Piti mun sit sovittaa tuota yllä olevaa kaulurimyssyä itsellenikin. Tiesin sen näyttävän hassulta, mut en tiennyt miten hassulta ennekuin Ida-Maria sai hervottoman nauruhepulin! Näytin kuulemma ihan toukalta… Toukan piti sit kasvattaa itselleen vielä tuntosarvetkin. Sorry – kuva on ihan vähän epätarkka, koska kohde kikatti hervottomasti vedet silmissä – puhumattakaan kuvaajasta!

Hervottoman hauskaa viikonloppua teillekin!

Syksyn satoa

Pikkuisen noi virkkuuhommelit ovat haitanneet sadonkorjuuta, mutta sain kuin sainkin Sukkasadon Perunalaariin toisellakin viikolla yhden parin pottuja!

Paksut puikot ja vanha tuttuakin tutumpi malli (niin tuttu, et Mammutti oli nää tunnistanut mun tekemiks heti kuvasta). Näitä on vissiin tullu vuosien varrella tehtyä aika monet. Malli on mielestäni tosi kiva ja helppo.

Lankana Sandnesin Fritidslanka (jota muuten on taas puodissa satavilla, 50g:n kerissä), puikot 5,5 mm Knit Pro, menekki kokoon M (39-40) 164g.

Viikkoa aikaisemmin olin neljänkympin pikapesuohjelmalla onnistunut huovuttamaan lankaa, joka oli superwashia ja jonka ei ollenkaan pitänyt huopua. Siispä tuuppasin nämä tossut samaan ohjelmaan ja ajattelin säästäväni kovasti paljon sekä aikaa että sähköä ja vettä. Kuinkas kävi?

Ei mitenkään.  Eli uusi yritys kuudessa kympissä ja kahden tunnin täys pesuohjelma tuhannen kierroksen linkouksella niin johan tapahtui!

Yritän olla ottamatta stressiä Sukkasadosta ja tehdä sen verran jalattimia kun hyvältä tuntuu. Jonkin tavoite sentään on kiva olla ja mä keksin et oma tavoitteeni on vähintään yks sukka/viikko;-)

Tämän syksyn sadonkorjuu tuntuu muutenkin niukalta. Aamulla lähdin ennen kahdeksaa sienikierrokselle ja tulin tunnin kuluttua takaisin ämpärissäni muutama pikkuinen ja kuiva kanttarelli. Jos kolmen viikon sienisaaliin laittaa pannuun niin voi saada yhden kunnollisen soosin. Onneks pakkasessa on vielä viimevuotisia!

Kalasaalis sentään oli vähän parempi. Verkossa oli hyvän kokoinen kuha ja neljä ahventa! Tassu se aina tietää ilmestyä paikalle tarkastamaan kalasaaliin:

Eikä me koskaan olla tarpeeksi nopeita perkaamaan! Ei ainakaan tänään, kun jätettiin kalat hetkeksi rantaan ja käytiin ihastelemassa naapurin uutta venettä. Takaisin tullessa ahvenia oli vaan kolme! Tassu ei ole syyllinen, koska sille ahven kelpaa vasta fileenä. Lokkikaan ei ahventa ole voinut napata, koska ämpäri oli osittain peitetty. Kalavarkaan on pakko olla minkki! Hetken aikaa kyllä epäilin itseäni kalavalheesta (kalasaaliithan on tunnetusti aina suurempia puheissa), mutta kun Karviskin oli sitä mieltä et ahvenia oli neljä niin...

Neulomiset jäi sit tältäkin päivältä muutamaan kerrokseen. Verkonnoston jälkeen alettiin tekemään pihamaata valoisammaksi. Olen sitä jo muutaman kesän miettinyt ja viime viikonloppuna tein jo projektisuunnitelmaa. Homma sujui kuin leikiten: Minä tepastin ympäri tonttia ja osoittelin sormella et "toi tosta ja toi tosta" ja Karvis antoi honkamopon laulaa:

Suunnilleen kolmekymmentä vähän isompaa ja vähän pienempää kuusta meni nurin. Mun mielestä homma sujui mainiosti! Jostain syystä minä olin urakan jälkeen täysin pirteä ja hyvinvoiva, mutta Karvis oli ihan ryytynyt ja paikat kipeenä. Taisi herrahenkilö olla ihan tyytyväinen kun moottorisahasta loppui bensa...

Näissä merkeissä taitaakin sit loppusyksyn viikonloput vierähtää. Ennekuin kaikki puut on karsittu, sahattu pölleiksi ja oksat poltettu niin taitaa olla aika pistää mökki talviteloille!

Taas me käytiin aamupäivällä seuraavanlainen keskustelu:

Karvis: Olisko ihan hölmöä jäädä saareen vielä yhdeksi yöksi?
Susu: Olis!

Ja niinpä me lähdetään täältä kaupunkiin vasta aamulla:-) Oli muuten fiksu päätös, sillä muuten pitäis lähteä nyt pimeässä kun Tassu suvaitsi saapua retkiltään...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Virkatui myssyi

Meillähän tunnetusti antitykätään virkkuusta. Niin paljon tykätään et koukkuun ei tartuta ellei ole ihan pakko. Tai jos muuta vaihtoehtoa ei ol... Mutku teeteemyymälöis on täl viikol se teemaviikko ni mallikappaleit oli pakko koukutella.

Lippisohje näytti helpolta. Minähän sitä koukuttelemaan. Pikkuisen into lopahti kun Ida-Maria kommentoi sitä "harvinaisen rumaksi". Sinnillä tein sille kaveriksi tuubin pylväitä ristiin ja rastiin. Tosin viime viikonloppuna suunnilleen kaikki muut asiat tuntui hauskemmalta ku virkkuu. Haravointikin on paljon hauskempaa! Valmista kuitenkin tuli!

Lankana teetee salla (80%villa, 20% polyamidi, 50g=100m). Koukku 4,5 mm Knit Pro soft grip. Menekki koko settiin kaks kerää kolmea eri väriä.

Viime sunnuntaiaamuna sielunmaisemassani välillä kävin sienimettällä ja välillä virkkasin aina yhden raidan tuubiin. Maanantaiaamuna olikin jännittävä kotimatka - maisemastani näkyi vaan toi kaislikko - kaikki muu oli sumun peitossa eikä vastarantaa näkynyt ollenkaan!

Hämähäkit ne saaressa ovat ahkerana. Ne ei virkkaa eikä neulo - ne kutoo!

Ja aamun kosteudessa hämiksien kudelmat näyttää tosi hienoilta!

Ida-Maria on aika tiukka mimmi - ainakin jos puhutaan virkkuukäsiäalasta. Hän kokeili kohopylväitä merinovillaista teeteen saraa, Pipo valmistui viime viikonloppuna:

Sara on 100% merinoa, 50g:n kerässä 80m. Tiheys 18s puikoilla 5 mm. Pipon ohjeessa oli koukku nro 4, Ida koukutteli 4,5 mm koukulla pari kerää. Napakkaa, nättiä ja joustavaa.

Kavennuksetkin meni tosi kauniisti!

Tuohon kohopylvääseen liittyy yks aika nolo tilanne - Pari vuotta sitten puodissa kävi asiakas, joka kysyi voiko virkkaamalla saada aikaan joustavaa. Minä ja Jossu75 pyöriteltiin päätämme ja todettiin ettei varmaan voi... Näin meillä "asiantuintijat" vastaa (Jossu sentään tietää kässyasioissa kaikesta kaiken ja lankakauppiasta kai pidetään jonkinlaisena asiantuntijana). Kysyin kuitenkin asiaa vielä Helkyltä (joka tietää virkkaamisesta kaiken tietämisen arvoisen) ja opin et tää koho- (tai reliefi-) virkkaus on joustavaa! Näin meillä... Vieläkin nolottaa oma tietämättömyys! Myssyyn meni kaksi kerää ja satiininauha hankittiin naapirinnaapurista eli Salon Napista. Kohopylvästekniikkaa pitää kokeilla itsekin!

Aina joskus puodista kysytään akryylilankaa. Vastaus on tähän asti ollut kieltävä ja kauppias on vastatessaan muljautellut silmiään kauhistuneena et kuka nyt muovia haluis ja et  meillä myydään vaan luonnonkuituja! Mut piti sit se eilinenkin päivä nähdä! Puotiin tuli laatikollinen NEONVÄRISTÄ AKRYYLILANKAA! Huh huh... Arvatkaapa ottiko koville?

Eilisiltana päätin sit MAKSIMOIDA KURJUUTTA. Voiko mikään olla kamalampaa ku VIRKATA AKRYYLILANKAA ja samalla katsoa telkkarista BB:tä?

Loppujen lopuksi kokemus olikin ihan positiivinen (ja tää on aika paljon sanottu meikäläiseltä). Mukavan tuntuista oli ja myssy eteni joutuisasti. Kokemus olisi varmaan ollut ihan kiva ilman sitä telkkariohjelmaa... Tänään sain hypistellä jotain ikivanhaa akryylilankaa ja uuden neonin tuntu oli tosi kiva verratuuna siihen. Ehkäpä tekniikka kehittyy näissäkin asioissa!

Suippomyssystä tuli kyl aika tilava... Sisään mahtuu isot hiukset.

Sitä voi käyttää myös lippalakkina (ainakin jos silmälaist kannattelee lippaa):

Tai ihan tavallisesti pipona. Reunat taitettuna pitää korvat lämpimänä kovallakin tuulella.

Kutosen koukulla pistelin menemään (ohjeessa 6-7) ja lankaa kului 116 g. Loppulangasta meinaan tehdä siivousliinoja. Villanne vinkkas eilen et teeteen nettisivuilla kerrotaan neonin olevan mikrokuitua! Tai en ku taas on yks virkkuu kesken mut se ei oo päähine.

Näiden myötä virkkuukiintiö on taas pieneksi aikaa täys ja on ihanaa taas tarttua puikkoihin. Vaiks olen mä täs välillä vähän puikkoterapiaakin ottanut. Yhdet huopatossut otin koneesta just.

Vaiks maine meni kun puotiin tuli akryylilankaa ni kyllä laatutaso silti pysyy entisellään. Laadunvalvoja Tassu se tietää et alpakka on ihaninta!

Kesän päättäjäiset ja Bling

Pikkuisen laahaa peräsää tämä meikäläisen kässyraportointi. Elokuun lopun juttua pukkaa. Olis voinu pukata syyskuisiakin, vaan kun tuo kamera on hulttio ja päätti jäädä töihin. Vaan eipä tule liian pitkää tarinaa.

Viikko sitten vietettiin kesänpäättäjäisiä saaressa lapsuudenystäväni Ellun kanssa. Tapansa mukaisesti Ellu toi hulppeita tuliaisia. Hauskin oli nämä nauvolaiset auringonkukat, jotka selvisivät auto/merimatkasta hienosti vanhoissa kunnon nokialaisissa. Luomukesäkurpat jalostuivat viikolla lassakaksi ja nestemäisistä tuliaisista riittää iloa vielä pitkään... Mukavaa oli ja meilläkin sentään edes yksi kokonaan luomuateria tarjottavana!

Viikonlopun viettoon varasin helpon kässyn, jonka keski-ikäinen näkee tehdä vaikka on hämärää ja huonot kakkulat. Uusi teeteen blanka oli rantautunut puotiin viikolla ja verkkolehden kansikuvaneule näytti kivalta. Nopeasti valmistui kasin ja kympin pyöröillä ja sopi mukavasti seurusteluneuleeksi:

Pipo tehty 50 cm (uutuus) 8 mm ja 10 mm Knit Pron pyöröillä ja kauluri samankokoisilla mut vähän pidemmällä kaapelilla.

Menekki pipoon 93g ja kauluriin 160g. Itte en kauheasti tykkää paksuista langoista, mutta tämä tuntui ihan mukavalta, eikä ollenkaan kutitellut vaikka sovitettaessa olikin aika helle. Ja kyl se talvi sieltä tulee ja sit on hyvä olla varautunut! Langan koostumus on 50% villaa, 47% akryyliä ja 3% polyesteriä. 100g:n kerässä 65m. Käsinpesusuositus ja tasokuivaus.

Napit hain maanataiaamuna naapurinnaapurista eli Salon Napista. Napit osui nappiin - parempia ei olis voinu löytää! Nappikaupan Vuokko se aina osaa löytää ne parhaat!

 

Elämyksiä mahtui kesänpäättäjäsiin vaikka miten. Uskokaa tai älkää - kuvassa on MERIKOTKA. Siis toi pikkuinen roska tuolla kuvan keskellä...

Illan pimetessä poltettiin elotulet. Jossain päin maata näitä kutsutaan venetsialaisiksi tai muinaistuliksi. Meillä on poltelttu elotulia aina elokuun viimeisenä lauantaina niin kauan kuin muistan. Olkoon muoti-ilmaus mikä vaan niin minä se polttelen elotulia!

Syyskuuta teille!

 

Susut ja Sukkasadon Juna-avaus

Saakohan kukaan Kerttu tai Olga hepulin huomatessaan et heille on ihan nimikkosukkamalli?

Yks Susu ainakin sai hepulin pari viikkoa sitten kun huomasi Kotiliedessä Susu-sukat! Voi vitsit et heti piti nuuskia malli ja suunnittelijalle (=Pitsi&Palmikon Anu Paljärvi) laittaa hihkumiset naamakirjan kautta. Ja tietty luoda silmukat.

 

Lankana teeteen pallas (50g=130m, 80% villaa, 20% polyamidia), puikot 3 mm (varressa 20 cm bambuja ja terässä 15 cm Knit Pron sukkiksia).

Ihan helpoimmasta päästä ei Susut olleet (niiku ei kai tämän bogin Susukaan). Koko ajan sai kaaviota seurata ja tarkkana olla. Joitain kertoja jouduin jopa purkamaan muutaman kerroksen. Nätit tuli ja istuvat. Meikäläisen paksuille pohkeille juuri sopiva ja nätti polvarimalli. Tykkään!

Oma käsiala on kyllä aika surkea. Kun puikkojen vaihtumiskohdassa oli sileää nurjaa, niin mulle jäi siihen kohtaan kurjan näköinen isompi silmukkarivi. Siispä valmiit sukat tuuppasin koneeseen saamaan "viime silausta". Pallaksellehan suositellaan konepesua 40 asteen villaohjelmassa. Tasoittuihan ne.

Menekki oli 148 g eli melkein tarkasti kolme kerää. Tykkään mallista. Voipi olla, että teen toisetkin!

Susut ei pääse Sukkasatoon, sillä ne oli aloitettu ennen H-hetkeä. Oikeastaan ennenkuin edes keksin lähteä satoilemaan...

Onneksi saan edes aloitusviikolla kannettua yhdet sukat Perunalaariin. Pikkuiset ovat, mutta sadonkorjuu alkaa näillä Junasukilla. Ilman asiakkaan tarvetta olisi varmaan ensimmäinen viikko jäänyt sadotta,,,

Lanka: Adriafil Primula (IHANAA LANKAA) 100% merinoa, 50g=150m. Puikoilla 3,25mm Knit Pro 15 cm sukkikset. Menekki 28g.

Satokausi avattu!

P.S. Susu sukilla tai vaikka ihan paljain varpain kiittää kaikista edelliseen mökkivillapaitaan tulleista riemastuttavista, rohkaisevista ja kannustavista säälikommenteista! Niitä oli ihanaa lukea varsinkin kun ajattelin aluksi olla paljastamatta koko möhläystä kenellekään... En muuten aio fiksata tekelettä mitenkään. Seuraavat vuodet laitan kamaluuden päälleni aina kun sataa ja olen ihan varma et kymmenen vuoden kuluttua nuttu on ihan oiva!

Puntti-Paavon Mökkivillapaita

Kolmen vuoden projekti on päätöksessään  ollut jo muutaman viikon ajan. Teki mieli aloittaa tämä kässyraportti sanoilla ”Olipa kerran…”

Olipa kerran ”tyttö”, jonka mielestä puodissa on NIIN paljon NIIIN IHANAN värisiä lankoja, ettei muuta tarvii. Vaan kuinkas kävi – Salon Kansalaisopiston kasvivärjäyskurssille päätyi hän…Ja hurahti!

Koko kesä (2011) meni niin, että perjantaina töiden jälkeen saareen, kasvien keräily ja yöksi likoomaan lämpimään veteen.

Aamuisin ei malttanut nukkua pitkään kun piti nousta noitaliemiä keittämään.

Ja viimeistään sunnuntaina valmiita värjäyksiä laiturin päähän huuhtelemaan. Satoi tai paistoi. Tässä kuvassa satoi… 

Jännittävä värimaailma vei mukanaan ja koko kesä meni värjäillen.

Blogikissakin välillä osallistui – tässä tarkastetaan onko villan puretus onnistunut toivotulla tavalla:

100g koivunlehteä, 100 g sipulinkuorta, 100g taulakääpää, 100g voikukkaa, 100g pihlajaa, 100 g lupiinia ja vaikka vallan mitä rehuja…. Mitä niistä tekis? Kasvivärjäys on niin hauskaa ja yllätyksellistä, että se vie mukanaan ja lankoja kertyi sen kesän aikana aikas paljon. Kaikkia vaan 100g tai vähemmän.

Olipa kerran mainio mökkivillapaita. Vanhemmilleni lahjaksi tehtyjen Kaislakertun Purjeveneet-neuleiden jämistä tehty. Monta kertaa pesty ja vahingossa sopivaksi huopunut. Se kesti tuulta, hyttysiä ja vähän sadettakin. Vaan yli kymmenen vuoden ankaran käytön jälkeen se alkoi hajota. Sain varsinaisen kuningasidean: Yritän tarkoituksella huovuttaa kasvivärjätyistä uuden mökkivillapaidan!

Viime kesänä sit aloitin. Yhden mallitilkunkin tein ja huovutin ja vähän silmukkaakin laskeskelin. Lomalle lähtiessä langat oli kerällä:

Juhannuksenakin kidutin kummipoikaanikin neulomisen saloilla:

Keskenhän tuo jäi viime vuonna enkä talven aikana todellakaan kotona jatkanut. Kasvivärjätyissä oli huuhtelun jälkeenkin ihan riittävästi roskia, joita en huusholliini kaivannut…

 

Olipa kerran kesä, jolloin piti rojekti saada päätökseen. Tuli onneton kesän alku mut pikkuhiljaa projekti eteni ja langat hupeni.

Välillä vertasin uutta ja vanhaa.

Lopulta sen kun tein hihat vähän sinne päin ja ompelin kii. Hiukan piti syöttää kun hiha ja kädentie oli ” vähän eri kokoiset”.

Huovuttaminen on melkein yhtä jännittävää kuin lankojen värjääminen. Koskaan ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Kaapu pesukoneeseen ja...

Hih hih! Tämä täyttää kriteerit! HYTTYSEN KESTÄVÄ, TUULTA PITÄVÄ, ja vähän sadettakin…

Mun mielestä tää toimii ja vähän aikaa pohdittuani totesin et vaikka se näyttää kamalalta niin ei haittaa yhtään koska ENHÄN MINÄ SITÄ ITSE NÄE! Tähän Blogikuvaaja Karvinen totesi diplomaattisesti et "Niin…Ethän sä itse…" Ystäväni Ellu taas viikonloppuna totes et se on ”persoonallinen”. 

Mut hei: Kuka muistaa vielä 90-luvun alussa Irene Usvasalon neuleet? Niissähän oli kaikissa komeat OLKATOPPAUKSET. Ja mä olen kuullu huhuja, et sellainen muotin on taas tulossa… Ja JOS vaikka hurahtaisin punttia nostamaan, niin olishan sit riittävästi tilaa haballe... Eikä tämän nutun kanssa tarvita erikseen edes lapasia!

JOS SIENIMETTÄSSÄ TULEE HIRVI VASTAAN NI SE JUOKSEE KARKUUN IHAN VARMASTI!

P.S. Puikot Knito Pro Symph. Wood pyöröt 4 mm, menekki 963g kaksisäikeistä villaa. Huovutus koneessa.

P.S. 2 Lupaan jättää tästedes neuleiden suunnitteun niille, jotka sen osaa ja tyytyä valmisohjeisiin!

P.S. 3 Saa nauraa!