Vauvan body, sukkia ja kommelluksia

 Keväthuumassa tahtoo käsityöt jäädä entistäkin vähemmälle... Olen oppinut purkamisen jalon taidon ja harrastanut sitä ahkerasti. Moni aloitus on päätynyt purkuun. Jotain sentään on puikoilta pudonnut.

Katian Candy on liukuvärinen 100 % puuvillalanka. Siitä tikuttelin vauvan bodyn. 2½ mm puikoilla. Menekki puolivuotiaan kokoon oli aika tarkkaan 2 kerää. Ohje oli jossain vanhassa teetee neulelehdessä ja lankana siinä yksivärinen teetee hilla.

Koska olen ohjepoliisi, niin pitäähän tätäkin ohjetta pikkasen kritisoida: Pääntiet, kädentiet ja jalantiet viimeisteltiin ainaoikealla. Ohjeessa luki et "poimi silmukat" mutta ei että montako silmukkaa! Moinen pikkujuttu olisi ainakin mun mielestäni ollut olennainen. No poimin vähän liikaakin, mut tällä kertaa päätin et olkoot. En pura. Bodyn kaveriksi tikuttelin vielä sen perinteisen kypärämyssyn. Puuvillaisena se on kesälläkin kiva. Menekki 26 g.

Koska oikeata vauvaa ei ollut käytettävissä, niin mannekiinina toimi... Kukas muu kuin blogikissa! Kuono kulmikkaana ilmoitti, et nyt ketuttaa ja ankarasti!

Karvis laski, että jos Tassun ikä muutettaisiin ihmisvuosiksi, niin se olisi viime viikon keskiviikkona täyttänyt 100 vuotta! "Syntymäpäivänä" se sai katkarapuja ja dieettiraksuja... 

Kakskertaseuran neulomakerho on ollut kokoontumisrajoitusten vuoksi katkolla kuten niin monet muutkin harrastukset. Asia on ratkaistu pitämällä neulomakerhoa kotisohvilla. Jokainen neuloo joka toinen tiistai kuudesta kahdeksaan omalla soffallaan ja lähettää sitten "todistusaineiston" ja pienen tarinan julkaistavaksi seuran sivuille. Yllä mun viimeviikkoinen soffaneulontani kera kevään viimeisen tulppaanin.

Myös Karvis täytti vuosia (ei ihan sataa kuitenkaan) viime viikolla. Tänä vuonna puutetta oli paksuista saapassukista. Lankana teetee Salla, puikot Prymin Ergonomcsit 3½ mm. Menekki 120 g. Hurjan hauskaa oli tikutella sukkia paksulangasta! Raitoihin hukkasin pari nyssäkkää jämiä.

Kiusallani tein eriparikärjet. Kiusa meni kuitenkin hukkaan, koska Karvis oli heti tulkinnut ne merimerkkisukiksi! Vihreä on nimelliskulkusuunnassa oikeanpuoleinen viitta ja punainen vasemmanpuoleinen :) Harmi etten itse keksinyt tätä juttua!

Vanha kalaverkko oli niin surkeassa kunnossa, että oli pakko hankkia uusi. Juuri oikeanlaista ei ihan motonetista löytynyt, joten piti sitten tilata Karviselle synttärilahjaksi verkko verkosta. Pietarin kaksoispauloitettu 38 millinen 1,5 metriä korkeana. Ainut verkko, jota selvittäessä meille ei ihan joka kerta syty kolmatta maailmansotaa... Lauantai-iltana oli ihanan tyyntä kun laskettiin uusi verkko ekan kerran. Aamulla suurin toivein lähdettiin "hakemaan kaloja". Kalojahan oli, mutta verkko niin tiukasti pohjassa kiinni, ettei mikään nostoyritys auttanut. Lopulta oli vaan pakko luovuttaa ja repiä upouusi verkko irti moottorin voimalla... Onneksi mitään ei jäänyt mereen vaan risa verkko saatiin kokonaan ylös. Ja kuus ahventa ja 2 kuhaa. Mieli matalalla päätettiin yksimieleisesti et puunkaato jätetään väliin. Varmaan sekin olis kaatunut sähköjohdoille tai mökin päälle... 

Yhteistuumin päätettiin tehdä jotain vähemmän riskialtista. Karvinen jatkoi laituriprojektiaan ja minä siivosin rantaa ja perkasin kaloja. Pikkuhiljaa on varmaan pakko uskoa ettei epäonnen päivä olekaan perjantai ja kolmastoista vaan sunnuntai ja 18. Karvinen valui liukasta rantakalliota pitkin mereen. Vain toinen kenkä kastui! Pesin vielä saunan. En pudonnut lauteilta. Kaikki hyvin siis!

Tassu tietenkin auttoi filerointihommissa. Yhden ihan kokonaisen ahvenen se sai satavuotislahjaksi kummisedältään naapurista.

Parina viime kesänä varrettomat kesäsukat on olleet suosittuja. Jopa itsekin alan lämpenemään niille ja hamsteroin kesäsukkalankoja puotiin vähän liiankin kanssa... Regialla on useampikin värimaailma puuvillaisia kesäsukkalankoja. Regian Cotton Color Around the World -langasta 2½ Zing sukkapuikoilla näihin 39-40 kokoisiin sukkiin meni vajaa puoli kerää. Silmukoita 15/puikko ja varren korkeus 18 kerrosta. Tämän raikkaan merellisen värin nimi on Helsinki.

Nyt taas yritän venyttää viikonloppuja maanantaille. Varsinkin kun luvattiin lämpöennätyksiä. Kaunista, mutta ei kovinkaan lämmitä ollut tänä aamuna puoli kahdeksalta. Veneen pohja oli tosi liukas ja jäinen eikä toppatakki yhtään liikaa!

Mökkikausi alkoi!

 Se jokakeväinen polte! Kotirannasta kun jäät lähtee, niin alkaa mökkikuume. Monta reissua venerantaan haaveillen veneenlaskusta. Olin jo pari viikkoa sitten ihan varma, että on jo aika... Satavan sillalla alkoi hymy hyytyä, jäätä oli vielä joka puolella. Mutta kun kerran oltiin menossa venettä laskemaan niin sehän laskettiin. Jäälautoilla keikkuen kiskottiin vene avoveteen. Saareen ei ollut asiaa, mutta olipahan vene laiturissa kiinnitettynä viime syksynä pleissattuine köysineen!

Pääsiäisen alku vietettiin Atussa, perjantaina saatiin soitto Tassun kummisedältä. Yön aikana oli jäät lähteneet ja lankalauantaina töiden jälkeen päästiin sielunmaisemaan!

Mökki oli talvehtinut hyvin, Katto ei ole vuotanut eikä talvimyrskyt kaataneet puita. Laiturin kanssa oli vähän huonompi tilanne:

Sunnuntaina saatiin laituri kutakuinkin vaateriin. Palkitsimme itsemme lämmikkeellä. Talon takana auringossa oli niin lämmin, että grilli- ja ulkoruokintakausikin tuli avattua! Glögikausi jatkuu edelleen.

Ja voi sitä riemua ja kauhua! Talviturkki tuli heitettyä. Merivesi 2 astetta.

Tänään laiturin entraus jatkuu. Sen verran hutera tuo viritelmä on. Mereen mentiin niin, et ensin pyllylleen lähelle laiturin päätä, joka painuu veden alle ihmisen painosta. Sitten siitä lurvauttaa ittensä alas, käy huppeluksissa ja kampeaa takasin peppu edellä. Sitten hivuttautuu pikkuisen ylöspäin, kääntyy ja konttaa, kunnes uskaltaa nousta pystyyn.

Ja illalla tietenkin makkaraa takassa. Tulta tuijotellessa ei telkkaria kaipaa. 

Kyllä vähän neuloinkin, tosin enemmän takaperin kuin etuperin, joten valmista näytettävää ei ole.

Maanataina sää äkkiä muuttui. Lumisade alkoi kuten oli ennustettu - tasan kolmelta. Jäätiin vielä mökille, koska tiistaina mulla oli etäpäivä. Aamulla noustessani en ollut uskoa silmiäni!

Kyllä saarimökkeilyn parasta haitekkiä on puuhella ja styroxistuin huussissa! Alla näkymä aamuasialla istuessa:

Puolilta päivin alkoi pahasti näyttää siltä, että seuraava räntäkuuro oli tulossa. Pikavauhtia laitettiin kamat kasaan ja paettiin mantereelle jatkamaan etäilyä. Tassulla oli ollut niin rankka pääsiäinen, että se nukkui koko loppupäivän. Ensin pari tuntia parvekkeella, sitten pari tuntia saunan lauteilla ja iltapalan jälkeen se kömpi sänkyyn hurisemaan.

Harry Potter -huivi ja kissasukat

Sain joskus syksyllä vinkin, että suvussamme on pikkuneiti, joka varmaan tykkäisi Harry Potter -huivista. Jouluksi oli tähtäsin, sitten tammikuun alussa olevaan synttäriin... No hiihtolomaksi sentään valmistui!

Tällainen vanha täti kun olen, niin oli pakko etukäteen tiedustella tytön äidiltä, että kumpikohan on tärkeämpi asia: tismalleen oikea väri vai se, ettei lanka kutita. Oikea väri oli tärkeämpi.

Lankana tässä oli teetee Salla, menekki punaista (väri 22) 4 kerää ja keltaista (väri 17) kolme. Pyörönä Addin mainiolla CraSy Trio bambuilla tikuttelin 25 kerrosta kumpaakin väriä vuorotellen. Oli muuten puuduttavan tylsää tikuteltavaa. Varsinkin kun koko ajan mietin et kelpaakohan se sittenkään. Kun tämmöinen vanha täti ei noista esiteineistä oikein tiedä... 

Muhkeilla hapsuilla vielä lisämittaa. Ja olipa iloinen ylläri, kun hiihtoloman alussa sain kuvaviestin ja kiitokset! Kuulemma huivia käytettiin sisälläkin!

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Edelleen kiukuttelen uuden tietsikkani kanssa. Monta kivaa juttua on elämässä ollut, vaikka ilkeä viirus koko ajan väijyy kaikkea tekemistä ja olemista. Tassun kanssa vietettiin muutama kiva "hiihtolomapäivä" äidin ja isän luona mökillä. Ulkoiltiin, pelattiin korttia ja poltettiin risuja.

Toinenkin kiva reissu suuntautui saaristoon. Juhlistettiin 48 vuotta kestänyttä ystävyyttä (vaiks me ei olla ees niin vanhoja). Ulkoiltiin, herkuteltiin, naurettiin, laulettiin ja valvottiin aamukolmeen! 

Tuliaisia ei ollut lupa viedä, koska muutenkin kaikkea kamaa on liikaa. Mut pitihän sitä mökkiläiselle jotain keksiä. Koska mökit on oikeasti pakkotyöleirejä ja varsinkin kesällä tarvitaan virkistävää työjuomaa, niin ötökkäsuojat juomatölkeille Campanasta:

Tilauksesta tikuttelin vaaleanpunaiset kissasukat. Kissan piti ehdottomasti olla valkoinen. Nämä ovat menossa 50-vee lahjaksi asiakkaan tyttärelle. Koska tytär on pienijalkainen, niin tein lasten sukkien mukaan teetee Pallaksesta. valkoista ja harmaata riitti kerät, vaalean punaista meni 2 kerää.

Puikot 3 mm Addin Bambut.

Kuvassa katit näyttävät vähän länkisäärisiltä. Asia korjaantui, kun kostutin tassut ja ojentelin suoriksi. 

Hännän alla tietenkin pyllyreikä :)

Kivoja "merkkipäiviäkin" on vietetty. Helmikuussa tuli kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun minusta tuli lankakauppias ja viikko sitten verkkokauppa täytti seitsemän vuotta! Eipä tässä tilanteessa pahemmin voitu juhlia ja synttärilankatarjouskin meni mönkään kun jonkun typerän verkkokauppapäivityksen vuoks meidän alekoodi ei viime sunnuntaina toiminutkaan! Otetaan nyt vahinkoa takaisin ja tänään verkkopuodista saa sukkalangoista miinus 20 pinnaa alekoodilla SYNTTÄRIT2021. Testasin sitä aamulla ja varmistin et nyt toimii. Mun mielestäni kaikkein rumin kirosana on PÄIVITYS! 

Viime yönä kellot käännettiin taas kesäaikaan ja tietenkin mökkihöperöllä alkaa tulla mökkikuumetta. Varsinkin kun puhutaan liikkumisen rajoituksista Turussa, mutta omalle mökille saa mennä... Pitää vielä odotella jäiden sulamista:

Blogikissa Tassu ottaa kaikki uutiset ihan rennosti... Ja kiittää mukavista terveisistä, joita on saanut muutamastakin suunnasta!

Strömsö-villapaita

 Missä on missä on mun Strömsö? Viime päivien korvamatona Annika Eklund. Siis tässä on tässä on mun Strömsö-villapaitani:

Lankana teetee Salla, menekki yht 495 g, puikot 3½ ja 4½. Sukkapuikkoja, koottavia pyöröpuikkoja ja hihoissa CraSyt. Pohjaväriä meni 8 kerää ja kuvioväriä 2. Strömsö-villapaidan ohje löytyy Ylen sivuilta.

Onko joku joskus kuullut mun sanovan, etten enää ikinä enää tee kirjoneuletta? Joo - niin minäkin. Ja taas sorruin. Karrokeneuleetkaan ei oo mun juttu - painava ja kuuma systeemi sylissä pyöriteltäväksi ei oo kiva. Ja tunnetusti mun mielestä saumatkin on kivoja, joten miks ihmeessä? No ku kaikki muutkin! Olenko siis laumasielu?

Ohje oli selkeä! Kerrankin mulla on monta positiivista asiaa kerrottavana. Tykkäsin siitä, että siinä oli monta lankavaihtoehtoa ja siinä neuvotaan tekemään MALLITILKKU! Ja siinäkin, että tilkkuun luodaan 30 silmukkaa eikä 18. Tätä asiaa paasaan aina töissäkin. Yleensä ihan turhaan. Ihmetyttää tosi paljon kun noissa islantilaisten neuleiden ohjeissa neuvotaan ostamaan sitä ja tätä puikkoa ja kaikki tekee just niin eikä ollenkaan huomioi omaa käsialaa! Toki lankakaupan tätinä pitäis olla ylen iloinen kun saa kaupaksi 3,5 sukkapuikot sekä 40 ja 80 cm 3,5 ja 4,5 pyöröt... Halvimmillaankin ne maksaa monta kymppiä ja voi olla ihan väärän kokoiset... Olipas taas susumainen myyntipuhe :) Mut tässä ohjeessa sanotaan suoraan et puikot voi olla myös jotain muuta kokoa. Siitä 👍vaikka en siitä ohjelmasta muuten kauheesti tykkää. Ovat liian pirteitä tyyppejä mun makuun. Jos ohjeessa jotain moitittavaa, niin "kaula-aukko" oli mainittu 5 kertaa! Pitääkö katsoa läpi sormien ku ne on ruåtsinkielisiä? Se on pääntie! Sorry - ma nyt vaan saan näppylöitä kaula-aukosta kun kyseessä on ammattilainen. Se ei oo virhe vaan ihan vaan mun ikioma korvienväliskitsoilu.

  Valmiin neuleen pyöräytin 30 villaohjelmassa sunnuntai-iltana. Kuivasin tasona ja kas: Taas saa todeta, että vesi vanhin voitehista! Käsialan epätasaisuudet silisivät kummasti!

Miehustan alaosa ja hihat neuloituivat ihan ittestään. Kaarroke sen sijaan vei koko viikonlopun. Koska halusin vaan päästä kirjoneuleesta eroon ja tehdä viikolla jotain hauskempaa kässyä. Nykyään mulla on aika usein tapana siivota sunnuntaisin. Koska imurointi on kamalaa, niin imuroinnin jälkeen palkitsen itseni neulomalla muutaman kerroksen. Tällä kerralla homma meni päinvastoin: 4 kerrosta kirjoneuletta ja palkinnoksi SAIN imuroida! Päivä jatkui: 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lenkille, 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lattian moppaus, 4 kerrosta kirjoa jne... Viimein lankojen päättely ja p-pöntön kuuraus iltakymmeneltä! Oli pakkokin pitää taukoa aina neljän kerroksen välein - nutun pyörittäminen aiheutti sen, että jännetupit alkoi huutamaan hoosiannaa jo aamupäivällä! Minä en todellakaan tykkää tehdä kirjoneuletta, mutta valmista tuli eikä ollenkaan hullumpi lopputulos! Kotikin on ihan asuttavassa kunnossa:)

Olihan siinä sunnuntaissa jotain ihan mukavaakin. Helmikuun lämpöennätyspäivänä köllötin parvekkeen soffalla neulomassa musaa kuunnellen. Normisti partsi on ihan turha (paitsi Tassun mielestä). Talvella liian kylmä ja kesällä siellä paistuu. Olihan yks päivä vuodessa, kun siellä oli just sopivaa!

Synttärit ja Cedro

Tänään on "synttäripäivä". Tasan 19 vuotta on kulunut siitä, kun haaveeni ikiomasta pienestä lankakaupasta toteutui! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan siltä, että se oli just eilen! On ollut ylä ja alamäkeä. Varsinkin sitä alasellaista. Nolottaa sanoa, että kulunut kamala koronavuosi on kuitenkin ollut meille ihan onnekas! Liikkumisen rajoitukset ja kotoilu on aiheuttanut valtavan käsityöinnostuksen. Ja mulla ensimmäistä kertaa kaikki laskut maksettu ajallaan...

Onhan "urallani" kerran aikaisemminkin ollut hurja kässäbuumi. Kymmenen vuotta sitten oli röyhelöhuivivillitys. Nyt tehdään islantilaisia kaarrokepaitoja. Me Idan kanssa ollaan ihan murheellisia islantilaisten lampaiden puolesta. Ne varmaan palelee talvipakkasessa ihan nakupelleinä, koska me suomalaiset ollaan viety niiden kaikki villat! Itseäni tämä villitys hiukan huvittaakin. Aina aikaisemmin on puotiin tultu ostamaan lankaa, joka ei missään nimessä saa pistellä tai kutittaa...

Koska islantilainen villa on kiven alla, niin me ollaan yritetty löytää korvikkeita. Cedro tulee italiasta, mutta on 100% villaa, värit kauniita ja sopii Lettlopin ohjeisiin. 

 Lasten puseron ohje löytyy kirjasta "Islantilaisia lastenneuleita" ja malli on nimeltään "Hänen ylhäisyystensä". 1-2 vuotiaan kokoon meni pohjaväriä 3 kerää ja kuviovärejä 1 + 1 kerää. Lanka siis Borgo de` Pazzi Cedro, puikot 3,5 ja 4,5 mm. 

Koska viirusta en viitsi kiitellä, niin kiitokset menee kaikille asiakkaillemme niin kivijalkapuodissa kuin verkossakin. Verkkopuoti on varmasti ollut pelastuksemme näinä aikoina eikä sitä olisi olemassa ilman Ida-Mariaa. Hän on sen pystyttänyt ja ylläpitää tietoja ja lähettelee uutiskirjeitä kaiken muun työn lisäksi! Minä osaan lähettää paketin... Ja tietenkin iso hali äidille ja isälle, jotka ovat rohkaisseet, kannustaneet ja olleet tukenani kaikki nämä vuodet!

Synttärikahveja ei nyt voi puodissa tarjoilla, mutta tokihan synttäritarjoukset sentään pitää olla. Tiistaihin asti melkein kaikki normihintaiset neule- ja virkkauslangat -19% (hih hih). Verkossa kampanjakoodilla synttärit21 ja puodissa muuten vaan.  

Ja miten minä juhlin tänään? Päivä alkoi kuuraten Anjalinin laatupäällikön Tassun oksuja matoilta ja lattioilta. Sen jälkeen revin kuivia kakkapökäleitä sen peppukarvoista... Taitaa olla paikallaan tarjota sille juhla-ateriaksi kupillinen katkarapuja...

Toisaalta... Laatupäällikkö on yön aikana "lukenut" Strömsöpuseron ohjeen, joten pakko imuroida... Eli yhtä "juhlaa".

Vuoden 2021 Ystävänpäiväkamppis

 

Tästähän siinä on kysymys. Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykamppis järjestettiin jo 11. kerran! 

Alun myssyilystä on "valikoima" vähän laajentunut. On ollut hienoa, että saadaan toiveita tarpeista. Tänä vuonna kaivattiin erityisesti sukkia, lämmittäviä huiveja ja hihoja. Mukavaa, että mukana oli monta uuttakin neulojaa. Ja ihanaa, että et et alusta asti mukana olleet jatkatte ystisperinnettä. 

Kiitos kaikille osallistuneille!

Huiveja:

Hihoja:

Myssyjäkin totta kai!

Keitä "saldot" kiinnostaa niin:

Sytomyssyjä 128 (joista 12 trikoota)

Hihoja 30

Sukkia 89 paria

Huiveja 26

Huopatossut

Hartianlämmitin

Rannekkeet

Keskiviikkoiltana pakkailin kaikki kolmelle eri osastolle. Kaikki saivat samanlaisen "lähetyksen". Eli kestokassin ja muovikassin.

Torstaiaamuna tein Turussa"rengasmatkan". Koronasta johtuen jätin kassit T-sairaalan neuvontaan ja sieltä saivat nyssäkkänsä käydä hakemassa Vuodeosasto  TA4 ja Syöpäpoli TB1.

 

Lasten kokoiset villasukat ( 44 paria + 2 lapaset) löysivät tiensä Turun Ensikotiin ja kun liikkeellä olin, niin vielä samalla maskilla synnärille Anjalinille tuodut 52 paria vauvan sukkia, 1 nuttu, 4 myssyä ja 9 turvalonkeroa.

Torstaiaamuna ajelin töihin Salon Sairaalan kautta. Salossa ei varsinaista syöpäosastoa ole, mutta syöpäklinikka toimii ja syöpähoitoja annetaan lääkehoitopolilla. Sinne Infoon siis jätin kolmannen "lakkakassin" ja lisukkeen.

Tänä vuonna omat tekemiseni oli vaan 1 myssy ja 2 hihaa. 

Voin tosin olla ihan polleana siitä, että onnistuin vähän vahingossa "kerjäämään" keräystä varten melkomoisen lankalahjoituksen! Lankaa oli kaksi isoa jätesäkillistä ja lahjoittajana Prym!  Myös Tekstiiliteollisuus Oy muisti meitä myssylankakerillä kuten monena vuotena aikaisemminkin. 

Tämä ystävänpäivä alkaa olla lopuillaan, mutta keräyshän on jatkuva ja niita lahjalankoja on vieläkin melkomoinen määrä jäljellä. Kaikkia laatuja on vain yksi kerä, mutta sopivasti yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka mitä! Esim. noissa mun hihoissa on 3 erilaista lankaa. Lankojen kanssa oli hauskaa leikitellä! En lähettele lahjalankoja, mutta Anjalinilta voit hakea, jos haluat jatkaa ystistä ympäri vuoden. Jos olet Facebookissa, niin liity Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmään ja käy lukemassa lahjalankojen tarina 25.1. Se oli aika hassu juttu.

Moneen vuoteen täällä etelässä ei ole ollut oikeaa talvea. Viimeinkin on. Tänään oli upea aurinkoinen päivä ja viimein merikin jäässä niin, että sinne rohkeni kävelylle. Minähän heitin 40 vuotta vanhan Kånkenin selkään, otin kaveriksi Ollin ja Villen (ne on mun kävelysauvat, Olli oikean käden ja Ville Vasemman), jalkaan nastat ja lähdin jäätä pitkin ulkoiluttamaan uutta pipoani. Matka Hirvensalon kookauppaan. Koska aurinko, koska jää, koska sunnuntai (vastustan sunnutaiaukioloja) mutta koska kahvitarjous :)

Paluumatkalla en voinut vastustaa kiusausta... Alkoi niin kamalasti lapsettamaan!

Hyvää Ystävänpäivän iltaa!

Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 2

Oon monesti sanonut ääneenkin, et koirat on yksiä meidän puodin parhaista asiakkaita... Nehän innostuessaan tekevät selvää puisista puikoista - langoista puhumattakaan! EN kuitenkaan haluaisi kypärämyssyjä parhaille asiakkailleni tehtailla ihan solkenaan...

Joskus koiria innostaa myös villasukat ja varsinkin pipojen tupsut... Näin kävi muutama viikko sitten. Asiakkaan koira oli tehnyt selvää julmetun kalliin merkkipipon tupsusta. Meidän tehtävänä oli tehdä uusi tupsu tärveltyneen tilalle. Pipo kädessä pyörittiin ympäri puotia ja etsittiin sitä just oikeaa väriä... Viimein se löytyikin ja pipo sai uuden tupsun. Lankaa kului 5 grammaa. Asiakas ei todellakaan halunnut mukaansa loppulankaa (En minä sillä mitään tee!), joten lankakauppias sai hyvän tekosyyn tutustua puikoilla pitäen Katian Alpaquinaan, jota tähän asti ollaan vaan sivelty ja halailtu. Ja onhan meillä tavoitteena, että jokaisesta langasta olisi joku hypisteltävä valmiskin tuotos... 

Mihin siis vajaa, mutta melkein täys vyyhti, jossa n. 350 metriä? Annis! Lankahan on koostumukseltaan alpakkasukkalanka, mutta näin ihanan pehmeä ansaitsee olla kaulalla.

Katsastusmies antoi syksyllä Reppulille tuomion, että tuulilasi pitää vaihtaa. Siispä Annis oli ihan mahtava etätyöneule odotellessani muutama viikko sitten lasiliikkeessä Reppulin korjaamista "eienääsakkokuntoon". 

Muistan lapsuuden yhdestä puuvillaisesta palmikkoneuleesta, et päätin: ei-ikinä-enää-nyppyjä! Yritin tähän kuitenkin. Aikaahan oli pari tuntia. Mutta lanka oli niin ihanan suloista, siloista ja liukasta, että noiden yhdenkin kerroksen nyppyjen kanssa meni koko lasinvaihtoaika! siispä päätin armahtaa itseni ja pistellä vauhdilla huivin loppuun...

Pingotushärpäkkeet olivat jälleen kerran oivat!

Lankaa jäi ihan reilusti. Eli vaikka olisin kärvistellyt ne kaikki nyppelöt, niin vajaa kerä olisi riittänyt. 4 mm KnitPro Zing-pyöröillä tikuttelin. Näin liukkaalla langalla olis tietenkin kannattanut käyttä vähemmän liukkaita puikkoja. Koska olen katkonut puisia puikkoja ihan solkenaan, niin olen palannut takaisin alumiinipuikkoihin. Ja reissuneuleen pelastaja oli kärkisuojatkin.

Miksi ihmeessä sitä potee etäpäivinä kamalan huonoa omatuntoa? Suosituksien mukaan mennään, mutta vaikka tekee töitä koko päivän, niin silti tuntuu siltä et laiskottelee. Sitä käy kaupassa keskellä päivää ja nolostelee maski nassulla toivoen, ettei vaan kukaan tuttu näe tai puhelin soi ja paljastun olevani huonoilla teillä. Ja vaikka on mahtavaa pyöräyttää pyykit keskellä arkipäivää, niin synniltähän tuo tuntuu. Miksi etäpäivä ei vois olla yhtä kiva ku päivä puodissa?

Tästä se lähti! Etäpäivä viime viikolla. Lankatoimittaja tarjosi myytäväksi DK-vahvuista 100% merinovillaa, joka on 250 g vyyhdillä. Pitihän sitä ensi testata. Että tarttuuko väri? 250 grammaa lankaa on sentään jo sen verran, että siitä saa jo jotain! Tosin minä nuukana tyttönä jaoin vyyhdin kahtia. Tai sitten halusin kokeilla erilaisia.

Olen kyllä päättänyt tästäkin asiasta et värjäys ei oo mun juttu. Koska aina saan aikaiseksi vaan peessin eri sävyjä. ja peessihän ei oo ees väri! Sitäpaitsi kauniita valmiiksi värjättyjä lankoja on maailma pullollaan! Mutta kun on oikeaa ja kokenutta seuraa niin...

Nuelefriikki Piikuhan on värjäillyt aina silloin ja tällöin ja saanut aikaan ihan mahtavia sävyjä. Päätettiin yhdistää kaveritapaaminen ja etäpäivä. Viime viikolla yhtenä etäpäivän iltapäivänä yhessä laitettiin noitaliemet porisemaan. Oli tarkoitus tarinoida ja neuloa sillä välin, ku pata porisee. Aika kului kuin siivillä. Syötiin noutopizzaa ja hihkuttiin miten UPEA PETROOLI! Mielettöman hieno keltainen...

Sen verran innostuin, että seuraavana etäpäivänä poristelin vielä itsekseni yhden vyyhdin keltaista Regia for Hand Dye -sukkalankaa keltaiseksi.

Mitä opin? Etäpäivä voi olla sekä hyödyllinen että hauska!