Lontoon lapaset ja nypyt

Yleensä mun messulankaostokset päätyy kotiin hattuhyllylle kissapiiloon. Aina silloin tällöin kiipeän jakkaralle ja silittelen ihania aarteitani. Tosi harvoin neulon niistä mitään. Uskokaa tai älkää – tämä on ihan järkevä tapa! Kerran ostin (äidin estelyitä kuuntelematta) yksiltä messuilta maailman kauneimman lankavyyhdin. Kerittynä  se näytti kamalalta ja siitä neulottu huivi oli vielä rumempi! Siitä viisastuneena olen päättänyt pelkästään RAKASTAA messuostoksiani lankoina yrittämättäkään muuttaa niitä neuleiksi.

Poikkeus tekee säännön – viime syksyn Tampereen messuostoksista jo kolmas lanka on muuttanut muotoaan puikoilla! Eikä vieläkään tullut pettymystä:

Lankana Bremont London Tweed, menekki 145g, sukkapuikot 4 ja 4,5 mm (ihan tavalliset vanhanaikaiset harmaat kilisevät puikot). 

100g:n kerässä on 130metriä, puikkosuositus 4½-6mm ja tiheys 14s. Koostumus 50% alpakkaa, 40% villaa ja 10% donegal. Donegal??? Nyt kun tuota on The Lankakaupassa myytävänä niin uusissa kerissä lukee et se on viskoosi. Luulen sen tarkoittavan noita roskia, jotka näyttää valmiissa neuleessa ihan ku se olis kuvattu lumisateessa. Tämä lanka oli pitkään jäämässä hattuhyllylle vaan siks etten oikein tiennyt tykkäänkö vai en. Kun sain Toikalta kivan näköisen Marita Metsäkylän suunnitteleman  ohjeen niin päätin kokeilla. Parin kerroksen jälkeen tykkäsin langasta. Mut noi nypyt kyllä veetti ankarasti.

Vasta kakkoslapasen puolivälissä katsoin tarkemmin ohjeen kuvaa ja huomasin et nyppyjä näyttäis olevan enemmänkin… No ei puhettakaan et olisin ryhtynyt purkuhommiin! Mun mielestäni omissa lapasissani oli nyppyä ihan riittävästi vaikka ne kieltämättä näyttääkin vähän paljaalta… Ohje on nyt korjattu ja sen saa lankojen mukana puodistani. Samassa ohjeessa on kiva pipomalli ja huivi. Langassa on kunnollinen kierre ja se tuntui aluksi vähän kovaltakin, mutta uskon, että tästä tehty neule kestää käyttöä siistinä vuodesta toiseen.

Nypyistä tulee mieleen hauska juttu ihan ensimmäisistä ”oikeista” neuleistani. Tein palmikkoneuleen oranssista puuvillalangasta. Palmikkoneuleessa oli tietysti nyppyjä, jotka olisin ihan mielelläni jättänyt tekemättä. Mun mielestä ne oli ihan turhia. Äiti oli sitä mieltä, että nypyt on sen neuleen ”se jokin”. Minä kiukuttelin ja väkersin niitä pahuksen nyppyjä… Ja teini-ikäisen kiukulla vannoin etten enää koskaan tule tekemään nyppyjä mihinkään neuleeseen! Olenhan jokusen nypyn tehnyt myöhemmin (esim. äidillä olevassa vihreässä Anniksessa on) mut edelleenkään en niistä tykkää. Joten vaikka saamastani ohjeesta ne toiset nypyt puuttuikin niin eipä tullut yhtään ikävä!