Rosteria hangella

Mun isä taitaa olla kielimiehiä. Viime syksynä hän näki puodin takahuoneen pöydällä pikkuruisia lankakeriä ja totes et ”Sul on sit ROSTERILANKAA myynnissä”. Meidän iskän kielitaidosta vois olla tarjolla montakin hauskaa juttua, mut jääkööt nyt tähän, sillä tulkinta oli kerrankin ihan oikein!

Taas kerran ihan ”pakko saada” lanka oli tarjolla. Katian seitinohut pitsihuivilanka Inox Lace – 25 g kerässä 205 metriä merinovillaa ja Stainless Steeliä eli sitä ihka aitoa ruostumatonta terästä eli sitä rosteria! Yhdistelmä oli niin kummallinen et Susua vietiin samantien...

 Jo syksyllä tämä lanka saapui puotiin ja hetihän sitä oli pakko saada myös puikoille. Mutta mutta… Onneton ikänäkö, knit pron tummanpuhuvat puikot ja ohuenohut tummanlila lanka kera pimeiden syysiltojen… Loin silmukat abouttisesti kymmenen kertaa, mutta joka kerta homma tyrehtyi siihen, etten enää parin viikon kuluttua edes muistanut mihin malliin ne silmukat oli alun perin luotu!Ja lankakerä sotkeentui kerta kerralta pahemmin kässäpussin pohjalla pyöriessään.

Vuodenvaihteen jälkeen päivä oli selvästikin kirkkaampi ja keksin ottaa käyttöön vaaleat nelosen bambupuikot. kahden kerroksen päivävauhtia mentiin kunnes innostus iski ja yötä myöten piti tikutella huivi valmiiksi!

 Valmis tämä onkin ollut jo monta viikkoa, mut mikäs kiire bloggaamisessa kun neulomiseenkin meni monta kuukautta?

 Loppuviimeeksi malliksi valikoitui Modassa julkaistu entisen kollegani ja vertaistukeni Heinin Pia Kaukisen suunnittelema epäsymmetrinen huivi, jossa on sama pitsi kuin kuuluisassa Pitsigoottihuivissa. Tosin…ikänäköinen laiskuri ”unohti” kaikki oikealla nurjat ja kolme nurin yhteen jutut ja meni yli siitä, missä aika oli matalin… Kivasti laskeutuva ja silti kevyen kevyt huivi tuli – lankaa kului peräti 41g.

Ja taas olen päässyt Pian koeneulojaksi. Tässä vähän alkua…

Silmukkamerkin teki Vinkelin Hanna-Kaisa ihan tuosta vaan tilauksesta viime kesän torstaitorilla… eiks ookki Hassu Kissa Tassu? 

Huivista kuulette vielä…