Oranssia

Puodissa jo kuukauden verran työssäoppimassa ollut artesaaniopiskelija Maria teki tammikuun alkupäivinä itselleen mainioon korvaläppäpipon vastaiskuna alkuvuoden paukkupakkasille. Mielestäni pipo oli mainion näköinen ja rakenteeltaan suorastaan nerokas!

Marian alkuperäinen läppämyssy.

Pyysin telkemään ohjeen. Ainakin omasta mielestäni neuleohjeen kirjoittaminen on paljon vaikeampaa kuin neulominen! Ajattelin ehdottaa tätä ihan näyttötyöksi - jos se vaan tytölle itselleen ja valvovalle opelle sopisi. Itse tarjouduin toimimaan mahdottoman hankalia kysymyksiä esittävänä koeneulojana. Ja olihan niitä - kysymyksiä meinaan. Ohjeen tueksi otettiin työn alkuvaiheessa runsaasti valokuvia. Loppumetreillä päälaen kavennukset tuottivat päänvaivaa. Halusin jo saada oman koeversioni valmiiksi, joten toetutin kavennukset oman mieleni mukaan - nämä ei kelvanneet tytölle, joten tuotekehitys jatkuu...

Valmis myssyni on tässä:

Lankana Katian Peru (villa, alpakka, akryyli, 100g=106m)  puikot langan suositusta pienemmät eli 5 mm pyörö- ja sukkapuikot. Syystä, että piposta pitää tulla tiivis talven viimeoja vastaan. Menekki oli 114 g ja loppulangasta Maria teki pipooni muhkeat tupsut. Tupsut on rakenteen nerokkuuden lisäksi se toinen "juttu" tässä. Eiks oo kiva?

Tässä vielä alkuperäinen ja koeneulottu yhteiskuvassa:

Kummipojan lempiväri on pienestä pitäen ollut oranssi. Tällainen vanhapiikatäti ei kahdeksanvuotiaan synttärilahjatoiveista ymmärrä hölkäsen pöläystä, joten neuloin sukat. Tiesin tasan tarkkaan, ettei villasukat mitään hurraahuutoja saa aikaan - väri tosin sai kiitokset. Sopivan kokoiset olivat ja toivottavasti lämmittävät luistimissa talven aikana. Lankana oli oman lempparini paksuista sukkalangoista eli Maija ja menekki 3 mm puikoilla n. kokoon 31 sukkiin oli vähän yli 50g. Joo ja mun mielestä Maija kuuluu "paksujen" sukkalankojen joukkoon...

Lauantaiaamuna lähdettin ihan henk. koht. viemään sukkia perille! Ihanaa oli tavata kummipoika perheineen kerrankin ajan kanssa ja keskellä talvea - yleensähän tavataan suunnilleen kerran vuodessa eli Juhannuksena. Reissun mahdollisti Maria, joka tarjoutui kokeilemaan puodinpitoa päivän ajan ihan itsekseen. Ja mikä ettei - kuukauden harjoittelun jälkeen kaikki sujui varmaan ihan hienosti! Varmaan paremmin kuin jos olisin itse ollut paikalla pistämässä nokkaani joka asiaan...

Tassukin oli mukana matkassa. Automatkat meni ihan kivasti, mutta perillä katti oli kaikkea muuta kuin kiltti! Riekuttuaan koko yön se oli aika väsy... 

Kotona se söi, peseytyi ja meni heti nukkumaan. Noustakseen sieltä vaan vähän syömään valillä. Reissussa on kivaa mu kotiin on aina kiva palata! Ja töihin:-)