Haasteita ja tunnustuksia

Mul on tosi huono omatunto. Olen tämän alkuvuoden aikana saanut kanssabloggaajilta monta tunnustusta ja haastetta, enkä ole saanut aikaiseksi vastata yhteenkään. Toivottavasti olen edes muistanut käydä kiittämässä! Olen kaikista tosi otettu ja liikuttunut. Kiitokset ainakin Marille, Kisalle, Helkylle, Marsalle (en löytänyt blogisi osoitetta, joten en voi laittaa linkkiä), Seijasiskolle ja TeSalle. Kiitos teille kaikille ja jos joku vielä jäi mainitsematta niin ethän ota nokkiisi? Kun mun arkistointisysteemit on mitä on niin…

Useimpiin haasteisiin kuului kertoa asioita itsestään. Musta tuntuu et mun omituisuudet on täällä tai ainakin vahassa blogissa niin monta kertaa paljastettu et päätin vastata näihin kässäaiheisiin kysymyksiin, joita oli TeSan ja Seijasiskon haasteissa.

Eilisillan kävin läpi vaikka kuinka monta muistitikkua ja etsiskelin kässykuvia. Löysin noin tsiljoona kuvaa Tassusta ja triljoona kuvaa mökkielämästä biljoona kuvaa lankakeristä (joista suurinta osaa ei edes ole enää myynnissä), mut kaikki tähän postaukseen tarkoitetut kuvat on jossain. Ehkäpä jonkun hajonnen tietsikan uumenissa tai bittiavaruudessa tai kokonaan hävinneet! Taas kerran itken Vuodatuksen kuvakatastrofin perään…  Ja vannon et tästä lähtien mun kuvat menee järjestykseen ja niistä otetaan varmuuskopiot! Tää postaus on siis kuvaton. Pöh. Okei – jos mä löydän jotain kuvia niin käyn lisäämässä ne tänne myöhemmin.

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi? 

Olen kait ihan aika lailla taviskässyilijä kun nyt ei tule mieleen yhtään kunnianhimoista haavetta. Niitä tulee ja menee. Jotkut toteutuu ja jotkut muuttuu pikkuhiljaa vähemmän tärkeiksi. Tällä hetkellä tekis mieli jotain tosi monimutkaista kirjoneuletta…Hyvä jos lapaset saan aikaiseksi! Taidan olla aika mukavuudenhaluinen kässyilijä. Mielestäni käsitöiden pitää olla kivoja ja niiden parissa pitää voida nauttia ja rentoutua.

No yks haave olis… Vuosia sitten kävin Suomen Käsityön Ystävien ryijynäyttelyssä muistaakseni Raisiossa. istuin varmaan puoli tuntia pikkuisella jakkaralla ja katselin ”Yhdeksän tarinaa” –nimistä ryijyä. En tiedä miksi siihen niin rakastuin, mutta päätin että joskus kun olen tarpeeksi rikas ja eläkkeellä (=mahdoton yhtälö) teen sen. Ehkäpä tykkään tarinoista? Oikeasti mun kämppä on niin pieni ja täynnä ikkunoita, ettei täällä ole yhtään tarpeeksi suurta seinää edes. Ellen sitten luovu kirjahyllystä ja sitä en tee. Mut haaveilu on kivaa.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Ryijytyö sekin. Arvatkaapa harmittaako et Vuodatuksen kaikki kuvat on hävinny? Siellä sekin kuva oli… Ryijyn tekeminen ei oikeasti ole ollenkaan vaikeaa – haasteellisuus tuli jostain ihan muualta. Nimittäin tein asiakkaalle Tähtipolku-nimisen ryijyn Kesäyön Hullutuksena! Niille, joille Kyhäily ei ole tuttua niin siinä aloitetaan yksi uusi käsityö jokaisena päivänä kesäkuun ekasta juhannukseen asti. Ja tarkoitus on saada kaikki valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä! Ja minä ääliö otin yhdeksi työksi sen ryijyn! Keskiosassa siinä oli muistaakseni yhdellä rivillä 26 erilaista nukkaa. Mut oli se kaunis ja valmistui vielä etuajassa kun piti päästä juurimatkalle Terijoelle… 

Edit: Voi juku! Mä löysin yhden kuvan siitä! Surkea kännykkäkuva mut kuitenkin!

Ja onhan niitä muitakin. Esim. kaks Kaislakertun Purjevene –neuletta tein peräkkäisinä vuosina vanhemmilleni kuuskytvuotislahjoiksi. Ja olen mä VIRKANNUT yhden takinkin! Kuva löytyy klikkaamalla linkkiä. Se muuten oli vähän niinku isoäidinneliö mut siihen aikaan ne ei viel ollu muodissa...

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Voi kyllä! Mut sit aloitan yleensä sukat vaan siks et jotain pitää koko ajan olla käsissä.

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?

Neulon neulon neulon neulon neulon….Pitsineuleista tykään kaikkest eniten.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

No jo vain – kun mulla on toi Lanka- ja käsityöliike Anjalin. Itse kutsun sitä lankakaupaksi vaikka kyllähän siellä kaikkea muutakin kässyihin liittyvää tavarata on kaupan. Itselleni vaan ne langat on niin rakkaita… Voin kuvitella monen olevan kade mun työpaikastani. Saan kuus päivää viikossa oleilla ihanien lankojen keskellä! Tosiasiassa työpaikka se on siinä kuin mikä tahansa muukin. Ja kaikissa työpaikoissa on ne hyvät mut myös vähemmän mukavat päivät. Esim tähän aikaan vuodesta mua ahdistaa kun puotiin tulee lähes joka päivä jotain uutta ja kaikista langoista tekisi mieli tehdä jotain eikä millään ehdi!  Syksy on vielä pahempaa kun tulee villoja ja mä olen ihan villafani! Ja joskus on vaan pakko tehdä sellaisistakin langoista, joista en itse kauheasti tykkää. Arvatkaapa onko silloin vaikeaa keksiä jotain positiivista sanottavaa blogissa? Ne, jotka mut paremmin tuntevat, osaavat kyllä rivien välistä lukea koska en tykkää jostain langasta… Kun ei sitä nyt kerta kaikkiaan VOI sanoa et mun kaupassa on tällaista myynnissä mut omasta mielestäni se on karmeeta sontaa! No pyrin pitämään puodin valikoimassa sellaisia lankoja, joita itsekin ostaisin. Ihan vaan siks et mä olen maailmankaikkeuden surkein myyjä ja mun on kamalan vaikeaa myydä sellaista josta en tykkää. Mut langasta mulla ei koskaan ole pula. Paitsi silloin kun olen ottanut kotiin mukaan vaan yhden kerän ja tarttisin kaks.

HAHAHAA –Olkaa vaan kateellisia. On syytäkin! Harvalla on niin onnellinen tilanne, että työ ja harrastus on sama asia ja joka päivä on kivaa lähteä töihin!

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

TÄYSKAAOS! Silloin kun en ole kotosalla niin tästä huushollista ei kukaan osais kuvitella, et täällä asuu joku käsityöihminen. Ennen kuin tarkempi tarkastelu osoittaa, että lankakerien vyötteitä on vähän siellä sun täällä. Tiskipöydällä, soffalla, lattialla, sängyn alla, vaatehuoneessa, työpöydällä, soffan alla, lehtitelineessä… Olen ihan varma, etten oikeasti neulo niin paljon ku noit lankavyötteitä täällä pyörii. No onhan mulla aina lattioilla lojumassa myös villasukkia. Tälläkin hetkellä makkarin lattialla ainakin kolmet. Niin ja bambutiskirätti keittiön hanan päällä. Mulla työkalut kulkee aina mukana ja joskus kun kässykassi tulvii yli äyräiden niin se on pakko siivota. Silloin heitän roskiin kaikki repaleiset kässyohjeet ja järjestän Knit Pron puikkosetin niin, että se säilytyspussi menee taas kiinni. Ainakin päiväks. Ja laitan takaisin puodin hyllyyn ne lankakerät, joista piti joskus tulla jotain mut aika on mennyt ohi ja koko juttu unohtunut… Pahimmassa tapauksessa laitan ne kerät suoraan jämälankakassiin kun ne on kässäkassin pohjalla ees taas matkustaessaan möhjääntyneet myyntikelvottomiksi. Nyt muuten löysin vaatehuoneen takanurkasta epämääräisen röykkiön keskeneräisiä kässyjä…

Silloin, kun tuon puodin ostin niin siirsin kaikki kässyjutut sinne. Ne jotka siellä on käyneet tietää et siellä vallitsee täyskaaos. Aina. Mun ajasta suurin osa kuluu siihen et etsin jotain jonka tiedän olevan siellä jossain… Siinäkin ajassa neulois jo monta silmukkaa!

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Ainakin pari vuotta sitten kasvivärjäyskurssilla värjätyt langat odottelee tuolla vaatehuoneen nurkassa… Hattuhyllyllä kissapiilossa on kans melkomoinen valikoima eri kässämessuilta vain minulle itselleni ostettuja hemmottelulankoja, joista en varmaan koskaan tule tekemään mitään. Välillä kiipeän tuolille niitä silittelemään ja hellimään… Juu ja olenhan mä aina Mulperin askartelukurssien jälkeen innostunut hankintoihin. Kylppärin kaapissa on sekä kynttilä- että saippuatarvikkeita…

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?

Joskus on hauskaa tehdä kauhealla faartilla kun on kivaa nähdä lopputulos. Tai sit lanka on niin ihanaa, ettei sitä malta laskea käsistään. Viimeaikaisista mainittakoon tuo edellisen postauksen huivi ja suunnilleen kuukausi sitten Bremontin Carmenista tehty keeppi. Aika usein mun kässyt kulkee vaan kässypussin kyydissä ees ja taas ja edistyy kerroksen silloin ja toisen tällöin. Joskus joku ”pakkoneule” edistyy nopeasti vaan siks et saan sen valmistuttua palkita itseni jollain kivalla. Toisinaan teen kässyjä koska haluan vältellä jotain tärkeämpää työtä ja joskus siks et pitää rentoutua. Muutama kerros pitää saada neuloa joka päivä ennen nukkumaanmenoa. Ja mieluiten aamuisin ennen töihinlähtöäkin.

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä? 

Mä olen niin tylsä, et neulon vaan ohjeista. Ohjeita voi tietenkin aina modata, mutta en usko koskaan keksineeni mitään uutta ja mullistavaa. Paitsi ehkä silloin pari vuotta sitten ku aloin tekemään pompulalangasta siivousrättejä. Ku huomasin sen olevan mikrokuitua. Ja ku radiossa siivousasiantuntijat mikrokuitua niin kehuskeli. Sitäkään kukaan ei ottanut tosissaan ennen ku Neuloo Mopsien Kanssa kertoi niistä ja niiden erinomaisuudesta omien Kyh-töidensä yhteydessä! Nyt pitäisi keksiä joku yhtä hyvä idea jäljellä oleville frilloille… Pompulakluuttu kuuluu muuten edelleen tärkeänä osana mun kodinhoitovälineisiin. Pari kertaa viikossa sillä kuurataan kissanruokatähmät parketista ja hyvin lähtee!

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

Kasin. Omasta mielestäni olen ihan hyvä puikkojen ja langan kanssa, mutta surkea virkkaaja ja muita – esim kirjontatöitä teen vaan jos on pakko. Kirjontaa myös opettelen sitä mukaa kun on pakko. Ku ei kiinnosta ni ei kiinnosta.  Ja ompelukoneen kanssa en nykyään tule toimeen ollenkaan! Mut kun on toi työ niin joskus pitää venyä…

Pakosta tuli mieleen… kun aloin puotipuksuna niin hardanger-kirjonta oli hurjan suosittua. Pakkohan sitä oli sit opetella ku piti niist asioist jotain tietää. Kävin kahtena vuotena Turun Työväenopiston hardangerkurssilla Hirvensalossa äidin kannustamana. Siis jos äiti ei olis ollu siellä mukana ni olisin varmaan lintsannut joka kerta… Kolmantena vuotena sinne ei enää tullu tarpeeksi osallistujia eikä kurssi alkanut. Onneks. Yhden omasta mielestäni kivan työn siellä kuitenkin sain aikaiseksi ja olen siitä tosi ylpeä:

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

Voi! Arvostan muiden tekemiä ja on tosi iso juttu, kun olen saanut jotain itsetehtyä lahjaksi! Vaikeaa sanoa mikä on rakkain… Mulla on vaikka kuinka monta kivaa ystäviltä saatua kässäpussia, joissa kuskaan keskeneräisiäni. Ne kaikki on sit isommassa pussissa… Ja joka kerta kun jonkun pussin otan esiin niin ajattelen sen pussin tekijää. Viikko sitten Piikun tekemä punainen huivi oli kadoksissa ja huomasin miten tärkeä se on… Onneks se löytyi – puodista yhden neuleröykkiön alta.

Molemmat vanhempani tekevät käsitöitä myös. Isä ristipistokortteja ja kun sillä päälle sattuu niin vaikkapa voiveitsiä tai puuhaarukoita katajasta. Aina niitä keittiökaluja käyttäessä tulee mukava mieli. Ja aina kun pöntölle istun niin näen isän tekemän varavessapaperirullien telineen! Että on viitsinyt tehdä ja mulle! Jos mulla on jotain liinoja pöydillä niin ne ovat äidin käsialaa. Suurin osa hardangeriliinoja. Sille ”oikealle” harganderkankaalle eikä millekään harvalle Davosalle!

Mut oikeasti kaikkein rakkain on äidin tekemät villasukat. Moneen kertaan parsitut. Viimeeks äiti vihjas et jos mulla vaikka olis lankaa niin hän voisi neuloa niihin uudet terät… Ne on ne sukat, jotka laitan jalkaan kotiin tullessa kun takana on kurja päivä ja itkettää ja harmittaa. Ne sukat auttaa aina ja maailma näyttää heti vähän kirkkaammalta!

Mä olen taas niin tylsä etten jatka. mut jos sulla vaiks olis bloggausinto päällä eikä aihetta niin vastauksia näihin kysymyksiin olis kyl hauskaa lukea.

Ja kuvia tulee myöhemmin jos niitä löytyy.

T. tylsimys