Parvekekukkia

Viime perjantaina oltiin äidin kanssa Åbo Svenska Teaterin Hairia katsomassa. Näytös oli mukaansatempaava ja jopa meille vähemmän ruotsia ymmärtäville oli tarjolla tekstitys på finska.

Lauantaina töiden jälkeen jatkettiin edelleen äidin kanssa Turun Kässämessuille. Mitään extrasuperylivoimaista uutta ei tullut vastaan, mutta kirjalöytöjä tein.

Fair isle –kirjaa olen käynyt kirjakaupassa selaamassa jo monta kertaa ja melkein päättänyt ostaakin. Mut messuilta sen sai kympillä! Hurjasta säästöstä innostuneena hamstrasin myös sukkakirjan. Ja ku kert messuilla oltiin niin pari kerää ihanohutta lankaa hattuhyllylle hyvältäväksi. Tassukin sai mieleisensä messutuliasiet kun lankakerät oli pakattu vastustamattoman ihanaan paperipussiin:

Edellisen viikonlopun reissu, puodissa tehty myllerrys, teatteri ja messut – kaikki tosi kivoja tapahtumia, mutta lauantaina kotiin päästyäni hehkuttelin kotosalla olon ihanuutta. Kokonaista puolitoista vuorokautta ja kaksi tuntia saan olla kotosalla ilman pakkoa tehdä mitään järkevää tai lähteä minnekään!

Mitäpä siis tein? NUKUIN ohi koko lauantai-illan! Ja kun kerran koko ilta meni nukkumiseen niin mitenkäs kävi yöunien? Kahdelta yöllä innostuin leipomaan karppisämpylöitä:

Kolmelta yöllä oli ihan sopiva iltapalan aika:

Seitsemältä aamulla Tassu oli sitä mieltä et nyt olis aika nousta…. Ihania nuo karvaiset herätyskellot!

No eipä mennyt aurinkoinen päivä hukkaan. Pannullinen kahvia, vähän työjuttuja koneella, imurointi ja tämä olikin valmis kunnon sauvakävelylenkille! Lenkin jälkeen oli Tassun vuoro päästä ulos: 

Parvekkeen porras nuuskittiin tosi tarkkaan…siellä on pari vuotta sitten ollut sekä hiiri, että sammakko! Ohi kulkevia koiria ei oltu näkevinään, mutta voi että oli kivaa pitkän talven jälkeen kiivetä puuhun!

Saunan lämpämistä odotellessani nautin auringosta parvekekukkasen kera:

Sain viikolla kukan Mammutilta, joka poikkesi viimein puodissa hakemassa pari kassillista lankaa joululahjakortillaan. Mammutin poikaset ne tietää mistä äiti tykkää… Tassukin tykkäsi mun parvekekukkasen yläpäästä, mutta minä juhlistin aurinkoista vapaapäivääni kukan sisuksilla:

Aurinko, iloinen mieli, kevät, vapaapäivä ja saippuakuplat! Voiko olla parempaa? Kiitos! Kun mun sydän on täynnä eikä tiedä miten sen sais ulos niin paras tapa on puhallella saippuakuplia! Ne on niin kauniita… Mut vaikeita kuvattavia.

Oli mulla toisetkin parvekekukat:

Nostin ne keskelle olkkarin lattiaa (ku olkkarin pöytää ei ol) ja ihailin niitä siinä auringon laskun aikaan…

Samalla kun Tassu nautti olostaan keittiön pöydällä.

 Ja arvatkaas mitä? Taas me nukuttiin koko ilta!