Pääsiäistä viettämässä

Pitkät pyhät on näin puotipuksun kannalta ihan mainioita. Sitä ehtii vaikka mitä! Pitkäperjantai vietettiin Karvislandiassa. Sain torstai-iltana kuningasajatuksen värjätä aamiaismunat iloisen keltaiseksi. Siispä keittelin jo illalla väriliemen Karvisen kuuliaisesti (lankojen värjäämistä varten) keräämistä sipulinkuorista. Voi mikä pettymys olikaan kun aamulla jääkaapista löytyi RUSKEITA munia! Eihän niissä mikään väri näy… No kun kerran liemi oli keitelty niin…

 Meillä oli aavistuksen verran tavanomaista tummempia "kissamunia" aamiaisella. Päivä oli aurinkoinen ja kutsui pihalle. Vähän oli syyllinen olo kun pyhäpäivänä saatiin aikaiseksi tällainen pino: 

 Tosin ihan hyödyllistä, sillä pinossa oleva pihlaja oli romahtamaisillaan naapurin hyvin hoidetun pensasaidan päälle…

Lankalauantain työpäivän jälkeen pakattiin autoon kassit, pussit, nyssäkät  ja kissa ja lähdettiin äidin ja isän luo saaristoon. Radiosta oli viikon aikana kuulunut huolestuttavia uutisia meriveden mataluuden aiheuttamista ongelmista saariston liikenteessä, mutta ei se ainakaan meidän lossimatkaamme haitannut

Tulokaffen jälkeen puettiin päälle ulkovaatteet ja lähdettiin ruuanlaittoon. Mulla on keväisen Kaarinaretken jälkeen tehnyt kamalasti mieli nuotiolla paistettua makkaraa ja viimein siihen oli tilaisuus:

Iso risukasa sytytettiin tuleen ja isä haki vielä traktorilla kolme kuormaa viikolla kaatamansa puun oksia nuotion lisäksi. Tällä roihulla varmasti karkoitettiin myös kaikki pääsiäisnoidat! Talon tavan mukaisesti nuotion syttymisen kunniaksi äiti tarjosi koko porukalle sytytysnestettä:

 Kun oltiin saatu kunnon hillos aikaan niin oli toiveiden täyttymisen aika. Isä oli vuollut meille kunnon makkaratikut ja eväät haettiin esille: 

Ilta-auringossa nuotion hiilloksessa paistettiin makkarat ja voi että maistuikin hyvältä! Näitä makkaroita voitais kyl ihan syystä kutsua myös "joulukinkuksi"…

 Illalla tietenkin saunottiin, pelattiin korttia ja välillä taas syötiin. Tällä kertaa äidin herkullista parsamunakasta. Sen jälkeen oli hyvä mennä vatsansa viereen nukkumaan.

Tassu eli taas herroiksi koko vierailun ajan. Mummi tarjosi katkarapuja (kädestä) ja Pappa toimi portsarina oven kanssa. Kiitos Mammutin Feliway-vinkin – luulen, et Tassu repi tällä vierailulla tapetteja vähemmän kuin aikaisemmin (tosin etukäteen Tassun Mummi oli sitä mieltä ettei sil enää ole niin väliä kun tärviöllä jo ovat).

Kellojen siirtämisestä huolimatta herättiin ihan mukavasti ajoissa uuteen aurinkoiseen päivään.  (Tassu tais vähän auttaa). Aamupalalla oli isän teellä värjäämiä pääsiäismunia ja graavilohta ja ties mitä herkkuja! Aamupalan jälkeen lähdettiin äidin kanssa lenkille. Atussa oli ihan kamalasti lunta, mutta raivasimme tien jäälle. Muutaman kuukauden kuluttua tässä meri välkehtii auringossa:

 Kuulemma meidän ”kalatus” kuului ylös mökille asti: 

en kyl usko…

Iltapäivällä veljen perhe tuli ylös pääsiäislounaalle. Äidin tekemä Herkuttelijan kanapata on just sitä ruokaa, jota aina toivoin, kun tulin opiskelijana Tampereelta Turkuun viikonloppuna…herkkua! Tassu kai otti kuonoonsa kaikesta hälinästä ja pysyi suurissa seikkailuissa tai sit vaan vajan alla piilossa… Ruuan jälkeen nuoret ja pikkuinen Eve-tyttö lähtivät kaupunkiin. Muutaman tunnin kuluttua veljeni vaimoineen palasi ylämökkiin ja taas pelattiin – kuinkas muuten. Niin kivaa oli pitkästä aikaa tavata, etten ollenkaan muista hävisinkö vai voitinko pelin vai miten siinä kävi. Eikä sen niin väliä olekaan;-)

Maanantaiaamuna sain tavanomaisen tapetinrepimisnaukumisherätyksen sijaan mukavan kehräysherätyksen. Tassu pääsi vielä ulos ja minä pääsin nauttimaan aamukahvista ja VIRKKAAMISESTA. Kotiin piti lähteä jo aamupäivällä, mutta Tassu se vaistoaa lähdön tunnelman ja osaa tehdä katoamistemppuja. Niinpä tehtiin vielä äidin kanssa mukava kävelylenkki – tällä kertaa tietä pitkin. Takaisin tullessa Tassukin oli kyllästynyt piiloilemaan ja kotimatka koitti.

Ihanat keväiset vapaapäivät oli täynnä toimintaa ja oleilua läheisten seurassa. Näillä jaksaa taas monta viikkoa!

En ole ihan varma johtuuko kellojen siirtämisestä vai kahden vuorokauden ulkoilusta villinä ja vapaana kissana, mutta myönnettäköön, että tunsin pienenpientä vahingoniloa tiistaiaamuna saadessani herättää Tassun eikä päinvastoin!