Kyläilyä

Lauantaina meidät oli kutsuttu visiitille entisten naapureiden luo. Tuliaiset on ikuinen ongelma. Mitä viedä kun tietää et pariskunnalla on jo kaikkea ja vielä vähän enemmän? Siispä bambutiskirättiä pukkas:

Jostain syystä laatupäällikön on aina pakko päästä kuviin mukaan. Huomatkaa myös Karvisen ostamat lempikukkani <3

Lanka Blend Bamboo, puikot Addilinos lastenpuikot 3,5mm (kivat tähän tarkoitukseen), menekit 34 ja 35g. Sattumoisin vihreä osui just nappiin juuri remontoidun keittiön paneloinnin kanssa.

Ilta meni kivasti ja liian nopeasti. Lohisoppa maistui ja juttu luisti. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Enimmäkseen taivaan…kuten puiden latvoista, lentokoneista, jalostamon piipun tulipatsaasta  sun muusta. Naapurien pikkuinen merenranta-asunto oli vaihtunut  avaraksi ja valoisaksi kodiksi puiden latvojen yläpuolelle ja toiselle puolelle kaupunkia. Matkakin oli meille oikea seikkailu kun kahden bussin kanssa mentiin ja torilla vaihdettiin:

Sunnutaipäivä kuluikin sit pölyjen pyyhkimiseen ja istutin jopa puoli vuotta juurtumassa olleet traakkipuun oksat! Rokki ja hevi (mä soitan läpi vanhoja C-kasetteja Karvisen kauhuksi) toi puhtia päivän touhuihin, mut kyllä auringonpaiste olis sittenkin tuonut enemmän siivouspoweria. Kuka viitsii kuurata keittiön kaapin ovia jos aurinko ei paista ja osoita jokaikistä tähmäsormenjälkeä? En mä ainakaan. Joku toinen päivä tai sit mökkikauden jälkeen. Mökkikausi tuntui taas tosi kaukaiselta kun lunta tuprutti taivaan täydeltä koko sunnuntain...

Mulla taisi mennä lauantai-illan sähkönkulutuskeskustelu hiukan överiksi… Lämmitettyäni sunnuntai-iltana tunnin verran saunaa niin Karvis vähän ihmetteli kun sinne mentäessä oli ”hiukan viileää”. Olin säästäväisen tyttönä napsauttanu saunan ”päälle” väärästä nappulasta… Säästäväisyys on ilo – ainakin me naurettiin vedet silmissä. Ja päästiin saunaan vähän myöhemmin.

Hammasvaivaisen Karvisen vuoksi meillä oli sunnuntaina liemiruokapäivä. Aamulla mannapuuroa ja mustikkasoppaa ja päivällä punajuuri-aurajuustokeittoa. Kaikki herkullisen makuisia, mut voi että mä kaipasin jotain PURTAVAA ruokaa!

Arki on taas koittanut. Onneks arkisiinkin asioihin löytyy aina pikku apulainen:

Puodin papereita kirjanpitäjälle tässä järjestellään. En mä sitä varmaan yksin osaiskaan...