Kirjottu liina

Voi että jostain pienestä asiasta voikin olla iloinen!

Tullessani tänä iltana kotiin näin Facebookissa SalonKansalaisopiston Kädentaito-sivulla oman liinani kuvan:

Kirjonta on mulle ollut pitkään paha kynnysjuttu. Puikot pysyy hyppysissä ja nykyään koukkukin, mutta neula, lanka ja pellavakangas on kauhistus! Alkuvuodesta saman päivän aikana piirsin asiakkaalle isoa joululiinaa ja samaan aikaan puotiin poikkesi toinen asiakas, joka pyysi kirjomaan nimen kastemekkoon...

Siltä seisomalta laitoin viestiä Salon Kansalaisopiston Mirja Rautiaiselle, jotta jos jollain päiväkurssilla olisi tilaa niin täällä olisi yksi epätoivoinen kirjontaopin tarpeessa oleva! Ja löytyihän jälki-ilmoittautujalle paikka – tiistaiaamun Erikoiskäsityötekniikat –ryhmästä.

Tästä lähdettiin. Eka kerta jännitti kamalasti. Tiesin ryhmässä olevan monta tuttua asiakasta ja vähän nolotti myöntää oma osaamattomuus.

Mukavasti mut otettiin vastaan ryhmässä, jossa moni on käynyt jo vuosikausia. 

Pienillä varsipistoilla aloitin ja vähitellen etenin vaikeampaan. Open kommentti et mun ruusu näytti ”lupaavalta” sai yhtenä tiistaiaamuna pistelemään vauhdilla eteenpäin. Kurssin päättyessä ope sanoi mun ruusun näyttävän seepralta… Päätin tehdä ensin kaikki muut kuviot ja viimeeksi ne pahuksen ruusut!

Minä, joka en ole tippaakaan taiteellinen, sain paineita kaikenlaisista asioista – kuten siitä, että ope vertasi häivepistoja posliininmaalaukseen… Vaan pikkuhiljaa taito ja rohkeus langan ja neulan kanssa ”maalaailuun” kasvoi. Uuden oppiminen on kivaa!

Monta hyvää vinkkiä sain matkan varrella – mm sen, että piirrettyyn liinaan kannattaa lyijykynällä luonnostella pistojen suuntaa – sinnehän ne jää kirjonnan alle ja helpottaa tosi paljon työtä.

Tein ”kotiläksyni” yleensä sunnuntaiaamuisin. Ihan rauhassa ja päivänvalossa. Messuviikonlopun jälkeen oli nolo mennä kurssille kun työ ei ollut edistynyt yhtään! 

Mökkikauden avajaisviikonlopun sunnuntaiaamukin meni kirjaillen viimeisetkin vihreät osat ja maanatai-iltana tartuin viimein härkää sarvista ruusujen muodossa. 

Viime tiistain kurssille jäi pelkästään lankojen päättelyä ja reunojen kääntäminen ja silitys:

Ja arvatkaas kuka on tosi ylpeä saavutuksestaan?

Äidille laitoin sähköpostilla kuvaa liinastani. Äidinäiti on ollut taitava käsityön tekijä. Häntä en ole koskaan tavannut ja Äiti oli murheissaan ettei Mummi voinut nähdä tyttärentyttären liinaa. Minäkin hetken kunnes totesin et mummi varmaan pilven reunalta katselee et vaikka tämä ei ole täydellinen niin yritystä on!

Koska kurssin nimi on ”Erikoiskäsityötekniikat”, niin siellä tehdään tosi monenlaisia töitä. On hardangeria, neuletta, kinnasneulatekniikkaa, klipsuvirkkausta, tilkkutöitä ja vaikka mitä! Toinen toistaan hienompia töitä sain ihailla kevään aikana. Yhdessä opettelimme neulahuovutusta. Oma ”tipuseni” oli "Karjalan Käki":

Materiaalina piippurassia, huovusvillaa sekä hahtuvalankaa ja työkaluina huovutusneula ja virkkuukoukku.

Tässä oma käkeni muiden mukana Kansalaisopiston vitriinissä näytillä:

Kiitos hyvästä opetuksesta Ope-Mirjalle, tiistaiaamujen "opintovapaista" Ida-Marialle ja kannustuksesta kaikille kivoille ”luokkakavereille”! 

Tiistaiaamuna on edessä päättäjäiset. Pääsenköhän luokaltani?