Tappajahauki ja myöhäisperunat

Otsikosta voitte päätellä, että mökkihöperöidytty on viime päivinä ja ankarasti... Eli silmukan silmukkaa ei Susulla ole näyttää vaan pelkkiä höperöjuttuja. Olis kaks sukkaa valmiinakin, mut molemmilta puuttuu pari.

Siispä saareen... Keskiviikkoiltana siirryttiin uuteen aikaan kun vanha 14 tuumainen telkku (jossa oli minikuva eikä ääntä) korvattiin ainakin kakskyttuumaisella. Kanavat löytyi eikä telkkua sen koomin avattu. Takkatuli oli paljon parempaa ajankulua.

Helatorstaina piti sataa koko päivä. Mun piti tikuttaa sukkia. Ei satanut. Mä tikutin silti:

Yhtään ei haittaa jos on viileää ja tuulista. Silloin jaksaa tehdä jotain. Jos on kamala helle niin sitä vaan liskoillaan.

Perjantaina oli työpäivä mulla. Sillä välin Tassu ja Karvis kehittivät isä-poikasuhdettaan kahden kesken. Vuoden ensimmäiset laivueetkin oli bongattu:

Myös meidän "naapurissa" on jo kova siritys kuuluvissa. Molemmat sinitiaiset ruokkivat poikasiaan ahkerasti. Sekös kiinnostaa Tassua :-( Sitä pitää vähän vahtia ja välillä komentaa. Seitsenvuotiaanan se jo tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mut joskus vietti on vahvempi ku tieto.

Kun lauantaina tulin töistä niin Karvis oli ilouutisineen laiturilla vastassa: Metsäpalovaroitus oli ohi! Siispä vaatteet vaihtoon ja:

Sisäinen pyromaanini innostui heti ja HELAVALKEAT sytytettiin vähän myöhässä. Poltettiin taas pari kasaa koivurisuja, kaisloja ja kaikkea lahonnutta tai muuten vaan käyttökelvotonta. Ei me puhuta ollenkaan siitä, et saaressa ei ollut satanut milliäkään - olihan kostea ilma, naapureita nolla ja tuuli myös. Tulen leviämisestä ei ollut vaaraa. Ruokakin valmistui taas rosvotyyliin - pottunyyttejä ja possufilettä maustettiin, käärittiin folioon ja muhitettiin tuhkassa kypsäksi.

Sunnuntaiaamuna Ahti oli suopea ja soi antejaan sopivalla kädellä. Verkossa oli kaksi kuhaa ja seitsemän hyvänkokoista ahventa! Koko "perhe" sai murua rinnan alle... Verkossa oli myös hirmuisen iso hauenmötkäle! Minähän tunnetusti pelkään kamalasti haukia (lapsena uimakilpailuissa menestyin hyvin kun kuvittelin et iso hauki ajaa mua takaa). Ne on vihaisen näköisia ja niillä on kamalat hampaat. Karviksen hyvä ajatus oli irrottaa karmea tappajahauki verkosta ja päästää se kasvamaan, vaan tämä paholainen ei ymmärtänyt omaa parastaan vaan puri onnetonta vapauttajaansa sormeen niin et veri vaan roiskui! Sattuineista syistä dramaattisia kalakuvia ei ole, koska minun piti yrittää esittää myötätuntoista ja pitää naurut mahassani... Kuka käski laittaa sormen hauen suuhun?

Mopsien Kanssa Neulova on huolissaan meidän "perheen" loputtomista käsiin kohdistuvista onnettomuuksita. Mut niinkuin täällä on ennekin kerrottu - työrukkasista löytyy. Aina, kun saan poltettua roviolla yhdet rikkinäiset tai parittomat niin Karvis ostaa (vähintään) kahdet tilalle. Tälläkin kertaa haukea irrotettiin hanskat kädessä (vasemmalla kuvassa) mut se puri käsineen läpi. Minäkin olen viime kesänä opetellut käyttämään hanskoja ja noi oikeanpuoleiset on mun perkuuhanskat. Varmaan turhaa mainita et minähän ne kalat käsityöihmisenä yleens perkaan (paitsi hauet) ja varsinkin eilen ku perheen herrahenkilö oli haavoittunut...

Iltapäivällä alkoi jo arkipäiväkin näyttää kasvojaan Airiston suunnalta eli aurinko näyttäytyi. Saunan lämmetessä mietittiin mitä tehdä sille osittain lahonneelle kukkapurkille, jota en sittenkään raaskinut polttaa... Perunaahan siinä voisi kasvattaa kun ne siihan tarkoitetut kesäkukat kuoli janoon jo ennen saareen päätymistä. Lahot laudat nuotioon ja jalat poikki. Sitten pikainen soitto äidille, joka kertoi että hänen äitinsä mukaan perunat pitää istuttaa viimeistään 6.6. Sit vielä ohjeet netistä ja touhuun:

Yleens saaristossa kasvatetaan varhaisperunoita mut me yritetään näistä MYÖHÄISperunoita, Lajike on Pirkka keltainen ja perästä kuuluu. Elokuussa. Ehkä. Hauskaa oli.

Enkä enää yhtään murehdi kaupasta ostettuja ja janoon kuolleita kesäkukkia. Luonnossa on paljon kauniimpia eikä ne odota hoitoa ollenkaan! Metsäorvokkeja ja metsätähtiä:

Mustikka kukkii tosi hyvin. Pitää tosin olla tänä vuonna tarkempi. Viime vuonnakin kukinta sujui hienosti, mutta jäin ilman mustikoita kun odotin koko ajan niiden kasvavan isommiksi. Loppujen lopuks toteutui vanha suomalainen sananlasku et "ahneella on paskanen loppu" ja jäin ilman mustikoita kun sadeton kesä kuivatti mustikat pieniksi pippureiksi ja jäljelle jääneistä räksät teki selvää. Onneks on ollut edellisivuotisia pakkasessa.

Mansikatkin kukkii jo. Tällä yksilöllä on vähän erilaiset lehdet:

Niin et tulkoon kesä! Lämmin tai viileä, aurinkoinen tai sateinen. Kesä kuitenkin ja sen jälkeen aina syksy ja talvi ja kevät. Nautitaan siitä, että meillä on kaikki neljä vuodenaikaa!