Somepaaston satoa - Rainbow-huivi, Cacao-poncho, suppiksia ja myyränkokoinen ongelma

Mulle sattui hassunhauska juttu pyhäinpäivän aattona. 18 päivän työputken jälkeen oli edessä ruhtinaalliset kolme kokonaista vapaapäivää! Oli sovittu Karvisen kanssa romanttiset treffit Turkuun hautuumaalle torstai-illaksi. Hiukan pitkäksi venähti viimeinenkin työpäivä ennen vapaita ja kiireessä lastasin auton töistä lähtiessä. Etten vaan treffeiltä myöhästyis... Kotiin tullessa huomasin et yks ihan pikkujuttu oli unohtunu töihin - tietsikka! Siispä edessä oli ihan kunnollinen somepaasto - tällä kertaa se tärkein eli kässäpussi lankoineen, ohjeineen ja otsalamppuineen sentän oli mukana!

Perjantaiaamuna lähdettiin saareen. Ilma oli hieno - aurinko paistoi ja meri oli ihan tyyni. Venerannan laituri oli hiukan jäinen, mökissä sisällä lämmintä 2 astetta ja ulkona 4. Kun saatiin tulet hellaan, niin meikäläinen singahti samantien metsään... Kerroin et tuun takas ku ämpäri on täynnä:

Tassu ei ehtinyt mukaan metsään, mutta kävi tarkastamassa saaliin... Mökin, pataveden ja saunan lämpeämistä odotellessani haravoin. Kohta kului hiukan epätoivoinen lausahdus: "Meillä taitaa olla saunassa ison myyrän kokoinen ongelma!" Tassu näytti metsäkissantaitonsa jo toistamiseen ja oli tuonut toisenkin ison myyrän näytille - saunaan! Karvis hoiteli tulokkaan takaisin metsään, mutta Tassu etsi saalistaan koko viikonlopun ajan:

Tuossa seinää vasten nojaavassa ammeessa minun vauvapyllyni on pesty yli viiskyt vuotta sitten kun mökkiä rakennettiin...

Ennen saunaa syötiin evässoppa - Ravintola Teijosta keväällä ostettu hernari. Soppaa jatkettiin kaupan sopalla - ihan vaan sen vuoksi et saatiin mukaan lihan lisäksi muutama hernekin! Saunaan ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa:

Kauden viimeinen "sielunmaisema". Meille ei aurinko enää paista, mutta näkyihän se siellä. Vastarannalla.

Merivesi oli 6,4 asteista. Sinne pulahdettiin pukemaan talviturkit päälle. Illan pimetessä sytyteltiin ulkotulia ja ihailtiin täyden kuun siltaa:

 Koska illat pimenee aikaisin ja koska ei ollut aikavaras tietsikkaa niin... Puikot viuhuivat ja lepakkotuolissa takkatulen lämmössä syntyi silmukoita...

Teetee Rainbow-lanka ei ehtinyt naismessuille, mutta puotiin tuli viimein ja mökille lähti tuttujen värien jälkeen ihan uusi jouluinen, punaharmaa väri. Laatikollisesta lankaa tikuttelin huivin. Ohjeen mukaisesti 600 metriä lankaa pistelin menemään Knit Pikcsin puikoilla nro 4. Tykkään.

Kotona kastelin huivin ja pingotin. Muitakin värejä on taas saatavilla - se suosittu mustaharmaavalkoinen, pinkkilila ja suomisininen.

Piikun teetee Cacaosta tehty ponco oli messuilla hitti. Siispä päätin meille puotiinkin tikutella mallin. Ohjeesta poiketen tein vähän pienemmän. Samoilla silmukoilla, mutta 5 mm Pryn Ergonomics pyöröillä. Lenkkialpakka Cacaon neulominen ergoilla oli nautinto. Puikot ovat kevyet, muovilla päällystetty metallivaijeri ei mene kiepille, pisarakärki ei tökkää lenkkialpakan lenkkeihin ja valkoiset puikot hiukka huonossa valossa toimivat mainiosti! Kappaleen koko oli 50*120 cm ja pääntielle jätin 30 cm ompelematta:

Poncon voi pukea moella tapaa:

Vaikka ihan vinksin vonksin ja aina näyttää kivalta:

Värejä on paljon ja uusiakin - valkoinen, petroli ja pinkki.

Lankaa kului 80g. Koska Tassu RAKASTAA teetee Cacaota, niin kerin vyyhdin ja käytin "turvalokerona" tyhjentynyttä Rainbow-laatikkoa, jonka "ikkunan" keskeltä olevasta aukosta lanka kulkee sujuvasti eikä mene sekaisin.

 Kerrankin lenkkialpakkalanka sai olla rauhassa The Laatupäälliköltä.

Koska kellot on käännetty, niin tokihan on viimeinkin gögikausikin avattu. Kun laituri oli saanut talviturva-asennon niin oli viimein kuuman juoman aika...

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Viikko sitten sunnuntaina jätettiin mökki talviteloilleen. Vielä aamusella Tassu painoi mieleensä Latosaari Express -nimisen hiirulaisen reitit ja me tehtiin lista asioista, joita mökillä on odottamassa seuraavaa käyntiä. Hernesoppapurkin ja kahvipaketin lisäksi kaiken varalta odottaa se tärkein eli Neulojan Ensiapupakkaus !

Jos ihan totta puhutaan, niin ihan mukavalta tuntuu sekin, että tästä lähtien voisi olla joskus jonkun sunnuntaipäivän ihan kotosallakin. Vaikka koti onkin se ihmisen vaarallisin paikka 😉 Pikkuvarvas meni sunnuntaina nurin niskoin pölyjä pyyhkiessä, mut nyt se on teipattu muiden varpaiden kanssa nippuun ja pysyy kyydissä. Onneksi se on se sama räpylä, joka on ennekin ollut tärviöllä - mulla on edelleen yksi kokonainenen ja ehjä kävelin kunnossa! Ja kaksi kättä.

Pyhäinpäivänä testattiin puuhellaan uunissa syksyinen resepti ja samaa suttua tarjottiin Tassun Papplle kaupunkikotona Isänpäivänä. Pappa oli alkuun hiukan epäluuloinen, mutta santsasi alkumaistelun jälkeen kunnolla. Myöhemmin pelattiin yksi erä korttia - vain yksi karvainen otus oli Mielensäpahoittaja - koska hänelle sanottiin et "Puh, Pah, Pelistä Pois"!

Onneksi menoa ja meninkiä riittää jatkossakin, joten enemmiltä susukatastrofeilta varmaan vältytään tulevanakin viikonloppuna. Perjantaina Piikun kanssa Tampesteriin messuille ja lauantaina myöhästynyttä isänpäivää viettämään "halvan" kinkun kera koko suvun kanssa Attuun. Heips vaa!