Koronapaita eli kirjoneulepusero Sallasta

Sain kyselyn kirjoneulepuserosta alun perin jo ennen joulua. Oli muutamakin toivemalli, lopulta asiakas ihastui Kalastajan vaimon blogissa näkemäänsä norjalaisneuleeseen. Oli kommervenkkiä ja säätöä vaikka miten, mutta viimein pääsiäislauantaina päästiin ottamaan mittoja ja valitsemaan lankoja.

Ohjetta oli blogissa luvattu, mutta ahkerasta selailusta huolimatta en sitä löytänyt. Olis olllu mukavaa kokeilla lapsuudesta tuttua silmukka- ja kerroslaskinta ja päästä helpolla, koska lanka oli joka tapauksessa ihan muuta kuin mallissa eli teetee Sallaa. Jonkinlainen kirjoneuleen kaavio sentään oli. Siispä mallitilkun tekoon ja silmukkamääriä laskeskelemaan!

Jokaisessa asiassa on jotain hyvää kun vaan oikein kaivelee. Niinku tässä koronassa. Etäpäivinä oli jotain järkevää tekemistä ja jos totta puhutaan - ilman etäpäiviä tämä nuttu ei olisi vieläkään valmis! Enkä ollenkaan väitä, ettei pitkät viikonloput saaressa - tuli räntää tai ei - olisi edistäneet tätä nuttua. Ylläolevassa kuvassa oltiin etänä Kakskertaseuran neulomakerhossa... Siinäkään seurassa ei tavallisesti kannata tehdä mitään ajatusta vaativaa - ellei sitten halua purkaa kahden tunnin työtä heti kotiin palattuaan!  Kädentielle meni ihan sutjakkaasti. Hihaa aloittaessa tuli pikku paniikki - miten ne kuviot sais kohdilleen ja jatkumaan kauniisti kaarrokkeessa?

Ajattelin et se on sen ajan murhe ja loin silmukat ja laskeskelin lisäyksiä. Aika nopeasti totesin sukkapuikkojen olevan hankalat kirjoneuleessa ja pyöröpuikon joko liian lyhyt tai pitkä. Mikään ei ollut hyvä kunnes... Addin CraSy Triot! Aivan mainot. Kuvio pysyi hallinassa eikä sitä typerää puikonvaihtumiskohtaa näy ollenkaan, Joulunahan tein pipoja näillä, mut sen jälkeen olen unohtanut koko puikot!

Olihan niitä etäpäiviä kevään aikana. Kuvio oli sen verran vaikea, etten töissä olisi siihen kuitenkaan pystynyt keskittymään...

Tässä yksi päivä karvislandian pihalla. Trikoot on niin täydellinen esimerkki kissaihmisen tirkoovaatteesta ku vaan voi olla... Saattaa olla, että tuollaissa olen joskus ihan toissäkin näkynyt. Se on yks ainut sopiva kynnennäyttö ja seuraavan pesun jälkeen pöksyissä on komea reikä... Mut kukapa laatupäällikköä voisi moittia?

Viimein tuli valmista! Sovittelin itseni kanssa pitkin matkaa. Asiakas oli pikkuisen pidempi, mutta muuten saman kokoinen. Silti aina vähän jännittää, että onko hyvä ja kelpaako... Tykkäsin niin, että vähän harmittaa, miks itselle ei koskaan tule tehtyä mitään yhtä työlstä.

Vähän ennen juhannusta viimein saatiin treffit aikaan. Pikkusen modausta kaulukseen (piti madaltaa).

Lankana siis teetee Salla, menekki noin kilo eli 20 kerää., Puikkoina 3,5 ja 4 mm KniPro pyäröpuikkokärjet 100 ja 120 cm kaapeleilla. Vaihtelin mittaa aina työvaiheen mukaan. Hihojen resorit tikuttelin Prymin Ergonomics sukkapuikoilla ja kirjoneuleen siis Addin CraSy Trio 30 cm 4 mm bambuisilla.

Kädentien jälkeen vähän jännitin miten ne kavennukset saa istumaan ja kuvion kuitenkin kauniisti jatkumaan, mutta onnistuihan se ihan hienosti.

Pakko myöntää, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Parasta kuitenkin se, että myös tilaaja oli. Harmi vaan, että nouto tapahtui viikkoa ennen juhannusta... Eipä ole tainnut nutulle olla vielä tarvetta vaikka veneellä liikkuvatkin! No onpahan sitten syysmyrskyillä lämmintä villa ylle ja uskon, että tästä on lämmikettä vuosiksi eteenpäin.

Ehkäpä tämäkin jännä merisumu olis jääny kokematta yhtenä keväisenä aamuna, jos olisin lähtenyt töihin ennen kukonlaulua...

Koko kevään olen kieltänyt itseltäni uudet aloitukset. Piti tämä nuttu ensin saada alta pois. Sen jälkeen olenkin huvitellut oikein olan takaa kaikilla hassuilla pikkujutuilla. Viime viikolla jopa innostuin virkkaamaan! Pitääkö olla huolissaan?

Säänkestävää kesäterassille

Joskus on vaan ihan pieni asia, joka saa langan toimimaan. Tällä kertaa niinku monesti aikaisemminkin se asia oli vesi! Hilo La Campana ei ole poikkeus...

Virkkasin tabletin maahantuojalta saadun ohjeen mukaan. Halkaisija n. 30 cm, koukku 3½. Pikkuinen lasinalunen on asiakkaamme @lankamatkalla -Miian koukulta. Lanka on vetelää ja lopputulos näytti ruttuiselta kunnes... Kastelu kädenlämpäisessä vedessä ja tasokuivaus!

Hilo La Campana on 100% nylonia ja se kestää sekä aurinkoa että vettä, joten se on mainio kesäterassien tabletteihin sun muihin ulkona pidettäviin tekstiileihin. Yhtäkkiä varastossa pari vuotta seisonut lanka olikin hurjan suosittu. Jopa niin, että langat loppui ihan hetkessä. Ens torstaina ollaan saamassa lisää ja niitä voi tilata verkosta jo nyt tai soittaa/sähköpostittaa varauksen puotiin jo nyt...

Pakko taas paljastaa, että "hän joka ei virkkaa" meinas tehdä yhtenä aamuna hienon Campana-KULHON... Kunnes huomasi jättäneensä ohjeesta yhden kriittisen kerroksen virkkaamatta...

Kesä viimeinkin taitaa olla täällä - monta kuukautta kestäneen marraskuun jälkeen. Viikko sitten oli ekan kerran sellainen ilta, että saunan jälkeen tarkeni terassilla istuskella ilta-auringossa teepaidassa kutiloimassa sukkaa:

Meidän kiltti Tassu The Crocodile Dundee osaa kellon. Kotiintuloaika on on auringonlaskun aikaan...

Niinku katseesta näkyy - pitkä päivä on ollut. Mökkielämä on Tassullekin rankkaa :)

Toisin ku mulle. Minä päätin kerrankin viettää mökkipäivän tekemättä yhtään mitään! Siksipä hakkasin risut pieniksi, haravoin vähäsen, sahattin vähän isompia oksia ja jatketiin "kukkamaata". Koska oli ihan liian kuuma olla tekemättä yhtään mitään niin me Tassun kanssa siivottiin saunakamari:

Tähän mennessä on aina ollut liian kylmä siihan hommaan...

Tassu myös löysi mahtavan paikan lepäilyyn ja samalla saa vahdittua melkein koko tonttia. Saunan lauteilla on hyvä pötkötellä piilossa...

Kässyrintamalla muuten hiljaista. Yhden isomman työn jälkeen ei oikein osaa tarttua mihinkään. Siksipä Karvinen sai yhtenä iltana viestin, et "Mulla on sulle jotain...". Vastaus oli et "Kuulostaa pahalta..."

Eipä tainnut ukkoseni tietää saavansa ihka uudet terät mökkisukkiinsa! Lankana pallaksen jämiä kolmosen puikoilla. Kai noilla tämän kesän tassuttelee.

Puodissa ollaan vuoroteltu Idan kanssa jo 2,5 kk. Oikeastaan siksi, että jos jompikumpi sairastuu, niin toinenkin joutuu karanteeniin ja puoti on pakko laittaa sulki. Onhan puhelin keksitty ja sähköposti mut onhan se tosi tärkeää joskus jutella ihan kasvotusten. Siksipä keskiviikkoaamuna pidettiin "aamupalaveri" ihan nokitusten:

Kyllä oli mukavaa turista ihan vähän työasioita ja paljon muutakin auringossa torikaffella! Niin pistettiin elämä riasaseks, et avattiin puotikin vasta kymmeneltä. Tällaisia kannattais harrastaa ihan normaaliaikanakin!

Ekoteko noitapadassa

Olen vuosia sitten päättänyt, etten enää värjäile kasviväreillä. Koska joka kerta suurin toivein aloittamani projekti päättyy siihen, että tuloksena on jonkun sävyistä peessiä. Ja peessiähän ei ole väri! Mutta kun... oli muutama päivä aikaa ja lupiininalukja pukkasi, niin taas kerran kaikki hyvät päätökset unohtui.

Torstaiaamuna sakset käteen ja nenä maassa pitkin pihaa. Lueskelin vähän ohjeita Anna-Karoliinan Tetrin Luonnonvärjäyskirjasta. Olin aamuyöllä herännyt ajatukseen, ettei mulla ole kunnollista vettä. Sadevettä ei ole ja kaivovesi on sameanruskeaa. Mitenkähän merivesi? Lopulta kävin pöllimässä naapurista ämpärillisen kirkasta kaivovettä.

Lupiinistä pitäis tulla kauniin limenvihreää... Mokoman vieraslajin hävittäminenhän on oikea ekoteko, joten jos tulee peessiä niin ei haittaa. Tosin mökille lupiinia on tuotu joskus vuonna 1979 eikä se mitenkän ole vallannut tilaa mustikoilta. Juurineen en sitä lähde hävittämään. Luin, että 100 g:n lankavyyhdin värjäämiseen tarvitaan noin kilon verran tuoretta lupiinia.

Leikkelin lahdet ja varret pieniksi ja kiehuttelin mössöä kolme tuntia. Jätin liemen odottamaan seuraavaa päivää. Aamulla siivilöin rehut pois ja aloin lämmittämään litkua uudelleen. Laiskuuttani päätin kokeilla puretusta värjäyksen aikana. Sellaiseenkin oli ohje kirjassa. Kaappeja siivotessani olin keväällä löytänyt pussin, jossa oli kaikenlaista värjäyskamaa. Kun liemi oli 30 asteista laitoin etukäteen kastelemani vyyhdin liemeen. 40 asteessa nostin vyyhdin pois ja lisäsin "myrkyt". Alunaa ruokalusikallinen ja kuparia hyppysellinen. Ja yhtäkkiä peessi litku muuttui vihreäksi!

Lankavyyhti liemeen ja lämmittämään! Kerrankin osasin vahtia keitosta niin, ettei se kiehunut vaan pysyi siinä 80 asteessa tunnin verran tai ylikin. Olin aika innoissani. Lauleskelin Mariskan Suloista myrkynkeittäjää... Tunnin kuluttua sammutin levyn ja jätin langan vielä jäähtymään liemeen.

Voi mikä ilonhetki! Huuhdeltuani lankaa niin pitkään, ettei siitä enää irronnut mitään lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Lanka oli edelleen vihreää!

Kehuin itseäni niin monta kertaa ääneen, että Karvis tais vähän hermostua. Vitsit ku tuli hieno väri! Alakuvassa väri näyttää oikeammalta kuin tuossa ilta-auringon kuivatuskuvassa.

Lanka on Regian Hand Dye - ohut sukkalanka värjäykseen. Eiks tullutkin hieno?

Muutakin hulluttelua harrastettiin pitkän viikonlopun aikana... Mullahan ei ole viherpeukkua ollenkaan, mutta kahden kuusen jäljiltä jäänyt kamalan ruma paikka kaipasi jotain... Niinpä päätettiin tehdä kukkamaa :) Karvis puhui maisemoinnista (mitä semmonen on?) Muutama säkillinen multaa ja yks lilja? kaivettiin sinne ja siirsin muutaman perenna?mättään. Koko komeus koristeltiin kasvokuvilla:

Homma on vielä kesken, mutta hauskaa oli. Ja toivottavasti myös värjäyspurema jättää mut rauhaan. Keittolevy pääsi lauantaina taas normitoimiinsa - perunan keittoon ja kuhafileiden paistoon!

Pellavahuivi ja korona-ajan positiiviset

Jopas on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta melkein kuukausi! Mitä pidempi aika, sitä hankalampaa on aloittaa. Eli varoitus: megapostaus tulossa... Höpöhöpöä ja vain yksi kässy, joka sekin on ollu valmiina jo vaikka kuinka pitkään!

Viimeeks lupasin et mun tulppujen vaellus loppuis. No ei loppunu. Mantereelle eivät enää matkustaneet, mut naapuriin kyllä. Miks olis pitäny kompostoida, kun vielä olivat ihan hyvässä hapessa siinä vaiheessa, ku itsen piti kaupungistua?

Mutta kyllä. Puikoilta on aikaa sitten pudonnut Katian Linosta huivi.

Ohje oli Suuressa Kässylehdessä alkuvuodesta. Jotenkin aina vaan mulle kolahtelee toi ainaoikea ja puolikaari:

Ohje oli alunperin Gedifran Fior di Seta -silkkilangalle. Mulla vaan sattui olemaan pellavahinku... Menekki oli 4 pellavaa ja 2 värillistä. Raitojen kuvioneule oli kiva:

Kotirannassa on kiva kuvausalustakin...

Lino 100% on yks mun omista suosikkilangoistani. 100% luonnonkuitua, eikä pölise neulottaessa kunten pellavilla on usein tapana. Pellava paranee vaan käytössä koko ajan. Hauskin Lino-kommentti oli pari viikkoa sitten yhtenä perjantai-iltapäivänä, kun asiakkaamme Miia (Instassa @lankamatkalla) oli työviikon jälkeen lankaterapiassa ennen viikonloppua. Kassiin päätyi pari kerää Linoa. Muistutin, että hänellä on sitä lankaa jo ennestään ihan mukavasti... Johon Miia et " Joo mut ei näitä värejä. Linoa ei koskaan voi olla liikaa".

Mutta niitä korona-ajan positiivisia... Puikoilla on tulossa aikamoisen työläs kirjoneulepusero asiakkaalle. Sitä olen tehnyt etäpäivinä kotona, mökillä ja karvislandiassa. Puodissa ollaan oltu Idan kanssa vuoropäivinä, eli olen ollut monena päivänä "etätöissä". Terveitä olemme olleet, mutta varmuuden vuoksi... Jos toinen meistä sairastuisi, niin silloin molemmat joutuisi karanteeniin ja se olis sit The lankapuodin tarina siinä!

Mökillä olen saanut viettää "pitkiä viikonloppuja"  eli vähän pidempiä kuin vuorokauden verran. Olen opetellut slowlifea. Koko maailmaa ei tarvii saada valmiiksi kerralla. Yhtenä päivänä siivottiin huussia. Projektipäällikkö aina mukana.

Jos jotain kyllästyttää tämän kevään räntäsateet ja luoteistuulet, niin mua saa syyttää. AINA, kun mä tulen mökille, niin tuuli kääntyy luoteeseen. Yks ilta oli melkein tyyntä... Sinä iltana laskettiin verkko ja seuraavana aamuna käydä "hakemassa kalat". Ei tullut kolmatta maailmansotaa, mut liikaa ahvenia: 32 kpl:

Onneksi Piiku pelasti ja kävi vastarannalta hakemassa osan...Eläviä ämpärissa. Perkuu nolla-asteisessa räntäsateessa ei ollut mikään mukava "käsityö". Varsinkin kun yksi söi sitä mukaa kun filettä irtosi:

Koskaan ei olla tarpeeksi nopeita!

Vappuakin vietettiin mökillä. Täällä on siksikin mukavaa, ettei tarvii koko ajan varoa ja pelätä tartuntoja. Jos aivastuttaa, niin voi pärskiä ihan vapaasti kohti pöpelikköä! Lippu salossa oli tietenkin:

Ylppärilakki unohtui kotiin, mutta siivotessani kaappeja, löysin hullunhauskan "valkolakin":

Tuo mun mökkivillapaita on ihan kamala, mutta niin mainio tänäkin keväänä. Olen käyttänyt siihen aikoinaan kasviväreillä värjättyjä 2-säikeisiä villoja ja huovuttanut koneessa. Se kestää mainiosti tuulta ja sadetta ja on tosi lämmin mut ei kuuma. Jos metsässä tulis karhu vastaan, niin karkuun lähtisi - niin ruma toi paita on! Haaveissani olis joskus tehdä sellainen pikkuisen huovutettu ja kaunis ja istuva pusero, joka ajais saman asian. Sitä odotellessa...

Tänä keväänä on mennyt puita lämmittämiseen enempi ku koskaan. On ollut kylmää ja aikaa saaressa on saanut viettää enemmän ku aikaisempina keväinä. Vaan onhan tässä PUUhamaassa on sentään kaadettu lämmikettä seuraavaa vuotta varten. Kaatamisperiaatteena valoisuus (2 kuusta) ja huonokuntoiset (2 koivua). Tämäkin puu kaatui vappuna eikä taaskaan osuttu sähkölinjoille eikä mökin kattoon.

Äitienpäivää vietettiin melkein samaan tapaan, kuin normioloissakin. Atun mökillä juotiin ulkokahvit terassilla neljän sukupolvan voimin. Äitejäkin oli kolmessa polvessa: Pää-äiti, väliäiti ja pikkuäiti. Turvavälejä pidettiin ja halailut jäivät väliin. Silti oli tosi mukavaa tavata kaikkia pitkästä aikaa. Korona-aikana asennoituu eri tavalla pieniinkin iloinaiheisiin. Tai normiharmistukset ei tunnu yhtään missään. Niinku se, että kotimatkalla tie nousi ihan kirjaimellisesti pystyyn:

Tunnustus: olen ollut kynsienpureksija koko elämäni. Ja aina hävennyt käsiäni. Kynnet häipyy olemattomiin ihan huomaamatta kun vähän hermostun. Nyt on kerrankin niin pitkät kynnet, että likaa mahtuu kynsien alle ja mietin jo värillisen kynsilakan hankkimista! Korona-aikana muistaa, ettei sormia suuhun...

Ja toinen (vai kuinka mones?) ilonaihe: Mulla on kokonaista kolme paria EHJIÄ ohuita villasukkia ja yhdet kesäsukat. Itte en ole niitä tikutellut mut äiti on:

Lyhytvartiset Regian villatonta kesäsukkalankaa, jonka kerästä tulee kaks paria tuollaisia varrettomia. Villikset on vanhat stepinvarret teritettynä Hot Socks Rubinilla. Vielä yhdet ihanaiset äiti tikutteli merinosukkalangasta:

Onni on ehjät villasukat! Kiitos Äiti!

Normiarki on kivaa, ja kaikissa kurjissakin asioissa on hyvätkin puolet. Kun vaan muistaa ne huomata!

Hyvää vointia ja jaksuja kaikille täältä möksältä. Nyt sadepäivän ratoksi otan pienet päikkärit Tassun ja Karvisen välissä ennen saunaa. Maanantaina töihin ja toivottavasti pakkaamaan joitain lankatilauksia, koska tämänvuotista Hullun Halpaa lauantaitakin vietetään kolme päivää vaan bittiavaruudessa!

Sukkia ja mökkiä - mitäs muutakaan?

Facessa on ryhmä, jossa kerätään kärkitaistelijasukkia. Eli koronan takia kiireisille työntekijöille hoitoalalla, eli erilaisille infektio-, pandemia- ja teho-osastoille sekä ensiapuun ja päivystykseen. Mietin, että oma kummityttöni on myöskin koronan takia kovilla, vaikka työskenteleekin geriatrisella. Riskiryhmäläisiä hoitaessa pitää sielläkin olla koko päivä suojavarusteet päällä - rankkaa varmasti. Siispä yhtenä iltana viime viikolla treffattiin meidän pihalla ja Sini sai omat kärkitaistelijasukkansa.

Lankana Opalin regenwald 14. Kummityttö iloitsi siitäkin, että langasta 1 euro on mennyt sademetsien suojeluun. Tämä erä lankaa on jo loppu - mutta odotellaan Regen viittätoista ensi syksyksi.

Karvinen sai kerrankin synttärisukkansa oikeana päivänä. Tosin viime tinkaan meni kakkossukan kärkikavennukset. Paksut sukat oli taas kaikki rikki, joten teetee pallaksesta tällä kertaa:

Molemmat sukat olen tikutellut uusilla hauskoilla kolmosen Addin CraSy Trio puikoilla.

Ideana on kolme lyhyttä pyöröpuikkoa - puolet silmukoista yhdellä puikolla ja puolet toisella ja kolmannella neulotaan. Vähän niinkuin loopatessa, mutta paljon helpompaa!

Kuten kaikista asioista, myös koronasta on pakko yrittää keksiä jotain hyvääkin. Esimerksiki mökkeily. Kun nyt ollaan ihan kotinurkilla niin se ei ole kiellettyä. Mökillä voi tuntea olonsa suht turvalliseksi eikä tartuntavaaraa ole. Äiti ja isä ovat olleet mökillään jo monta viikkoa. Veljeni on hoidellut ruokatoimituksia viikonloppuisin ja minäkin käynyt muutaman kerran.

Tässä kiva muisto kevään ekasta reissusta <3:

80-luvulla tein molemmille nämä Kaislakertun purjeveneet. Ihana, että ovat vielä tallella ja tänä keväänä niille on tosiaan ollut käyttöä!

Pitkäperjantaina kävin vähän heillä siivoilemassa kaisloja rannalta. Töiden jälkeen mulla alkoi terassikausi. Oli komeaa saada salaatit ja lasagnet ulos pöytään tarjoiltuna:

Turvaväli pidettiin, mutta sapuskan jälkeen olin umpijäässä vielä seuraavanakin päivänä! Yhtään ei palele kun puuhailee ulkona, mutta annas olla kun pysähtyy...

Lankalauantain jälkeen olikin omalle mökille meno. Ja kuten aina - tuuli kylmästi luoteesta eikä se edes riittänyt. Sateen kaikki olomuodot tuli koettua pääsiäisen aikana:

Jonain iltana sentään oli sen verran tyyntä, että käytiin laskemassa verkko. Seuraavana aamuna piti saalis kiskoa paattiin moottorin avustuksella kun se tuuli... Vaan eipä haitannyt yhtään! Kevään eka kalasaalis oli komia!

Tassu ei tykännyt tuulesta ollenkaan ja se katseli meitä siihen malliin, että kurja keli on meidän vika ja sille pitäis tehdä jotain... Onni on lämmin makkari ja kehräävä unikaveri:

Näin alkukaudesta ei mökille ole vielä kertynyt "perusvarastoa". Silti saatiin hieno pääsiäisateria kasattuna "ei mistään".

"Susun vaeltavat tulppaanit" korvaavat mämmin. Niitä ei syöty, mutta kiukuspäissäni ostin ittelleni kaupasta keltaiset tulput, koska en löytänyt mämmiä! Tai siis olisin varmaan löytänyt, jos olisin kysynyt, mutta en halunnut haahuilla kaupassa yhtään pidempään kuin oli pakko.

Puotia ollaan toistaiseksi voitu pitää auki normaalisti. Idan kanssa vuorotellaan kaupassa ja etänä. Pakko sanoa, että tässäkin asiassa vedän koronasta kaiken ilon irti. Tulin saareen jo perjantai-iltana myöhään, koska Ida oli puodissa lauantaina. Kylmää oli ja tuuli - luoteessa. Karvinen, (joka ei tavallisesti ole mikään vitsiniekka) tarjosi minulle tullessa "lääkettä":

Kamalan pahaa oli ja kaadoin omani takaisin pulloon. Lauantai-iltana verkonlaskun jälkeen lääke oli kuitenkin ihan kelvollista lämmikettä kuuman kaakaon joukossa!

Oravilla on varmasti juhlavuosi! Kuusissa on käpyjä valtavasti:

Viikonlopun aikana kaadettin molempina päivinä kuusi. Homma sujui hienosti: Ensin puu nurin, sitten karsinta, sillä välin kun Karvis pöllitti, niin mina raahasin oksia polttopaikalle. Samatien oksat karsittiin, poltettiin roskat ja minä vielä pikkukirveellä pilkoin oksat sopiviksi vesipadan lämmikkeiksi. Tässä Latosaaren Ylipyromaani elementissään:

Hyvä, että saatiin homma hoidettua, sillä jo eilen olikin ruohikkopalovaroitus voimassa!

Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuin hetken terassilla ihailemassa ilta-aurinkoa. Nautiskelin ajatuksesta, että ollaan saatu koko päivä viettää PUUhamaassa ilman, et tarvii ajatella kaupunkiinlähtöä. Eilen oli nimittäin "koulupäivä", joka toetutettiin tietenkin etäyhteydellä. Napit korvissa istuin koko päivän neulomassa tilausneuletta tietokoneen ruutua katsellen!

Tällä viikolla on tasan vuosi kulunut siitä, kun Tassu sai diabetesdiagnoosin. Sokeriarvot on sahanneet ylös ja alas näihin päiviin asti. Nyt on saatu jo pari viikkoa niin hyviä lukemia, että ollaan voitu jättää muutamana iltana insuliini kokonaan pistämättä!

Oliskohan ulkoilulla ja liikunnalla vaikutusta... Ruoka maistuu kuten ennenkin eli eipä ole laihtumista tapahtunut, vaikka elli suositteli kissojen pahinta kirosanaa reetä (= dieetti).

Jos joku iloitsee siitä, että ilma viimein lämpenee, niin minua voi kiitellä! Tänään on aika kaupungistua ja mennä töihin huomenna. Tulput taitaa päättää vaelluksensa tänne mökille.