Strömsö-villapaita

 Missä on missä on mun Strömsö? Viime päivien korvamatona Annika Eklund. Siis tässä on tässä on mun Strömsö-villapaitani:

Lankana teetee Salla, menekki yht 495 g, puikot 3½ ja 4½. Sukkapuikkoja, koottavia pyöröpuikkoja ja hihoissa CraSyt. Pohjaväriä meni 8 kerää ja kuvioväriä 2. Strömsö-villapaidan ohje löytyy Ylen sivuilta.

Onko joku joskus kuullut mun sanovan, etten enää ikinä enää tee kirjoneuletta? Joo - niin minäkin. Ja taas sorruin. Karrokeneuleetkaan ei oo mun juttu - painava ja kuuma systeemi sylissä pyöriteltäväksi ei oo kiva. Ja tunnetusti mun mielestä saumatkin on kivoja, joten miks ihmeessä? No ku kaikki muutkin! Olenko siis laumasielu?

Ohje oli selkeä! Kerrankin mulla on monta positiivista asiaa kerrottavana. Tykkäsin siitä, että siinä oli monta lankavaihtoehtoa ja siinä neuvotaan tekemään MALLITILKKU! Ja siinäkin, että tilkkuun luodaan 30 silmukkaa eikä 18. Tätä asiaa paasaan aina töissäkin. Yleensä ihan turhaan. Ihmetyttää tosi paljon kun noissa islantilaisten neuleiden ohjeissa neuvotaan ostamaan sitä ja tätä puikkoa ja kaikki tekee just niin eikä ollenkaan huomioi omaa käsialaa! Toki lankakaupan tätinä pitäis olla ylen iloinen kun saa kaupaksi 3,5 sukkapuikot sekä 40 ja 80 cm 3,5 ja 4,5 pyöröt... Halvimmillaankin ne maksaa monta kymppiä ja voi olla ihan väärän kokoiset... Olipas taas susumainen myyntipuhe :) Mut tässä ohjeessa sanotaan suoraan et puikot voi olla myös jotain muuta kokoa. Siitä 👍vaikka en siitä ohjelmasta muuten kauheesti tykkää. Ovat liian pirteitä tyyppejä mun makuun. Jos ohjeessa jotain moitittavaa, niin "kaula-aukko" oli mainittu 5 kertaa! Pitääkö katsoa läpi sormien ku ne on ruåtsinkielisiä? Se on pääntie! Sorry - ma nyt vaan saan näppylöitä kaula-aukosta kun kyseessä on ammattilainen. Se ei oo virhe vaan ihan vaan mun ikioma korvienväliskitsoilu.

  Valmiin neuleen pyöräytin 30 villaohjelmassa sunnuntai-iltana. Kuivasin tasona ja kas: Taas saa todeta, että vesi vanhin voitehista! Käsialan epätasaisuudet silisivät kummasti!

Miehustan alaosa ja hihat neuloituivat ihan ittestään. Kaarroke sen sijaan vei koko viikonlopun. Koska halusin vaan päästä kirjoneuleesta eroon ja tehdä viikolla jotain hauskempaa kässyä. Nykyään mulla on aika usein tapana siivota sunnuntaisin. Koska imurointi on kamalaa, niin imuroinnin jälkeen palkitsen itseni neulomalla muutaman kerroksen. Tällä kerralla homma meni päinvastoin: 4 kerrosta kirjoneuletta ja palkinnoksi SAIN imuroida! Päivä jatkui: 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lenkille, 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lattian moppaus, 4 kerrosta kirjoa jne... Viimein lankojen päättely ja p-pöntön kuuraus iltakymmeneltä! Oli pakkokin pitää taukoa aina neljän kerroksen välein - nutun pyörittäminen aiheutti sen, että jännetupit alkoi huutamaan hoosiannaa jo aamupäivällä! Minä en todellakaan tykkää tehdä kirjoneuletta, mutta valmista tuli eikä ollenkaan hullumpi lopputulos! Kotikin on ihan asuttavassa kunnossa:)

Olihan siinä sunnuntaissa jotain ihan mukavaakin. Helmikuun lämpöennätyspäivänä köllötin parvekkeen soffalla neulomassa musaa kuunnellen. Normisti partsi on ihan turha (paitsi Tassun mielestä). Talvella liian kylmä ja kesällä siellä paistuu. Olihan yks päivä vuodessa, kun siellä oli just sopivaa!

Synttärit ja Cedro

Tänään on "synttäripäivä". Tasan 19 vuotta on kulunut siitä, kun haaveeni ikiomasta pienestä lankakaupasta toteutui! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan siltä, että se oli just eilen! On ollut ylä ja alamäkeä. Varsinkin sitä alasellaista. Nolottaa sanoa, että kulunut kamala koronavuosi on kuitenkin ollut meille ihan onnekas! Liikkumisen rajoitukset ja kotoilu on aiheuttanut valtavan käsityöinnostuksen. Ja mulla ensimmäistä kertaa kaikki laskut maksettu ajallaan...

Onhan "urallani" kerran aikaisemminkin ollut hurja kässäbuumi. Kymmenen vuotta sitten oli röyhelöhuivivillitys. Nyt tehdään islantilaisia kaarrokepaitoja. Me Idan kanssa ollaan ihan murheellisia islantilaisten lampaiden puolesta. Ne varmaan palelee talvipakkasessa ihan nakupelleinä, koska me suomalaiset ollaan viety niiden kaikki villat! Itseäni tämä villitys hiukan huvittaakin. Aina aikaisemmin on puotiin tultu ostamaan lankaa, joka ei missään nimessä saa pistellä tai kutittaa...

Koska islantilainen villa on kiven alla, niin me ollaan yritetty löytää korvikkeita. Cedro tulee italiasta, mutta on 100% villaa, värit kauniita ja sopii Lettlopin ohjeisiin. 

 Lasten puseron ohje löytyy kirjasta "Islantilaisia lastenneuleita" ja malli on nimeltään "Hänen ylhäisyystensä". 1-2 vuotiaan kokoon meni pohjaväriä 3 kerää ja kuviovärejä 1 + 1 kerää. Lanka siis Borgo de` Pazzi Cedro, puikot 3,5 ja 4,5 mm. 

Koska viirusta en viitsi kiitellä, niin kiitokset menee kaikille asiakkaillemme niin kivijalkapuodissa kuin verkossakin. Verkkopuoti on varmasti ollut pelastuksemme näinä aikoina eikä sitä olisi olemassa ilman Ida-Mariaa. Hän on sen pystyttänyt ja ylläpitää tietoja ja lähettelee uutiskirjeitä kaiken muun työn lisäksi! Minä osaan lähettää paketin... Ja tietenkin iso hali äidille ja isälle, jotka ovat rohkaisseet, kannustaneet ja olleet tukenani kaikki nämä vuodet!

Synttärikahveja ei nyt voi puodissa tarjoilla, mutta tokihan synttäritarjoukset sentään pitää olla. Tiistaihin asti melkein kaikki normihintaiset neule- ja virkkauslangat -19% (hih hih). Verkossa kampanjakoodilla synttärit21 ja puodissa muuten vaan.  

Ja miten minä juhlin tänään? Päivä alkoi kuuraten Anjalinin laatupäällikön Tassun oksuja matoilta ja lattioilta. Sen jälkeen revin kuivia kakkapökäleitä sen peppukarvoista... Taitaa olla paikallaan tarjota sille juhla-ateriaksi kupillinen katkarapuja...

Toisaalta... Laatupäällikkö on yön aikana "lukenut" Strömsöpuseron ohjeen, joten pakko imuroida... Eli yhtä "juhlaa".

Vuoden 2021 Ystävänpäiväkamppis

 

Tästähän siinä on kysymys. Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykamppis järjestettiin jo 11. kerran! 

Alun myssyilystä on "valikoima" vähän laajentunut. On ollut hienoa, että saadaan toiveita tarpeista. Tänä vuonna kaivattiin erityisesti sukkia, lämmittäviä huiveja ja hihoja. Mukavaa, että mukana oli monta uuttakin neulojaa. Ja ihanaa, että et et alusta asti mukana olleet jatkatte ystisperinnettä. 

Kiitos kaikille osallistuneille!

Huiveja:

Hihoja:

Myssyjäkin totta kai!

Keitä "saldot" kiinnostaa niin:

Sytomyssyjä 128 (joista 12 trikoota)

Hihoja 30

Sukkia 89 paria

Huiveja 26

Huopatossut

Hartianlämmitin

Rannekkeet

Keskiviikkoiltana pakkailin kaikki kolmelle eri osastolle. Kaikki saivat samanlaisen "lähetyksen". Eli kestokassin ja muovikassin.

Torstaiaamuna tein Turussa"rengasmatkan". Koronasta johtuen jätin kassit T-sairaalan neuvontaan ja sieltä saivat nyssäkkänsä käydä hakemassa Vuodeosasto  TA4 ja Syöpäpoli TB1.

 

Lasten kokoiset villasukat ( 44 paria + 2 lapaset) löysivät tiensä Turun Ensikotiin ja kun liikkeellä olin, niin vielä samalla maskilla synnärille Anjalinille tuodut 52 paria vauvan sukkia, 1 nuttu, 4 myssyä ja 9 turvalonkeroa.

Torstaiaamuna ajelin töihin Salon Sairaalan kautta. Salossa ei varsinaista syöpäosastoa ole, mutta syöpäklinikka toimii ja syöpähoitoja annetaan lääkehoitopolilla. Sinne Infoon siis jätin kolmannen "lakkakassin" ja lisukkeen.

Tänä vuonna omat tekemiseni oli vaan 1 myssy ja 2 hihaa. 

Voin tosin olla ihan polleana siitä, että onnistuin vähän vahingossa "kerjäämään" keräystä varten melkomoisen lankalahjoituksen! Lankaa oli kaksi isoa jätesäkillistä ja lahjoittajana Prym!  Myös Tekstiiliteollisuus Oy muisti meitä myssylankakerillä kuten monena vuotena aikaisemminkin. 

Tämä ystävänpäivä alkaa olla lopuillaan, mutta keräyshän on jatkuva ja niita lahjalankoja on vieläkin melkomoinen määrä jäljellä. Kaikkia laatuja on vain yksi kerä, mutta sopivasti yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka mitä! Esim. noissa mun hihoissa on 3 erilaista lankaa. Lankojen kanssa oli hauskaa leikitellä! En lähettele lahjalankoja, mutta Anjalinilta voit hakea, jos haluat jatkaa ystistä ympäri vuoden. Jos olet Facebookissa, niin liity Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmään ja käy lukemassa lahjalankojen tarina 25.1. Se oli aika hassu juttu.

Moneen vuoteen täällä etelässä ei ole ollut oikeaa talvea. Viimeinkin on. Tänään oli upea aurinkoinen päivä ja viimein merikin jäässä niin, että sinne rohkeni kävelylle. Minähän heitin 40 vuotta vanhan Kånkenin selkään, otin kaveriksi Ollin ja Villen (ne on mun kävelysauvat, Olli oikean käden ja Ville Vasemman), jalkaan nastat ja lähdin jäätä pitkin ulkoiluttamaan uutta pipoani. Matka Hirvensalon kookauppaan. Koska aurinko, koska jää, koska sunnuntai (vastustan sunnutaiaukioloja) mutta koska kahvitarjous :)

Paluumatkalla en voinut vastustaa kiusausta... Alkoi niin kamalasti lapsettamaan!

Hyvää Ystävänpäivän iltaa!

Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 2

Oon monesti sanonut ääneenkin, et koirat on yksiä meidän puodin parhaista asiakkaita... Nehän innostuessaan tekevät selvää puisista puikoista - langoista puhumattakaan! EN kuitenkaan haluaisi kypärämyssyjä parhaille asiakkailleni tehtailla ihan solkenaan...

Joskus koiria innostaa myös villasukat ja varsinkin pipojen tupsut... Näin kävi muutama viikko sitten. Asiakkaan koira oli tehnyt selvää julmetun kalliin merkkipipon tupsusta. Meidän tehtävänä oli tehdä uusi tupsu tärveltyneen tilalle. Pipo kädessä pyörittiin ympäri puotia ja etsittiin sitä just oikeaa väriä... Viimein se löytyikin ja pipo sai uuden tupsun. Lankaa kului 5 grammaa. Asiakas ei todellakaan halunnut mukaansa loppulankaa (En minä sillä mitään tee!), joten lankakauppias sai hyvän tekosyyn tutustua puikoilla pitäen Katian Alpaquinaan, jota tähän asti ollaan vaan sivelty ja halailtu. Ja onhan meillä tavoitteena, että jokaisesta langasta olisi joku hypisteltävä valmiskin tuotos... 

Mihin siis vajaa, mutta melkein täys vyyhti, jossa n. 350 metriä? Annis! Lankahan on koostumukseltaan alpakkasukkalanka, mutta näin ihanan pehmeä ansaitsee olla kaulalla.

Katsastusmies antoi syksyllä Reppulille tuomion, että tuulilasi pitää vaihtaa. Siispä Annis oli ihan mahtava etätyöneule odotellessani muutama viikko sitten lasiliikkeessä Reppulin korjaamista "eienääsakkokuntoon". 

Muistan lapsuuden yhdestä puuvillaisesta palmikkoneuleesta, et päätin: ei-ikinä-enää-nyppyjä! Yritin tähän kuitenkin. Aikaahan oli pari tuntia. Mutta lanka oli niin ihanan suloista, siloista ja liukasta, että noiden yhdenkin kerroksen nyppyjen kanssa meni koko lasinvaihtoaika! siispä päätin armahtaa itseni ja pistellä vauhdilla huivin loppuun...

Pingotushärpäkkeet olivat jälleen kerran oivat!

Lankaa jäi ihan reilusti. Eli vaikka olisin kärvistellyt ne kaikki nyppelöt, niin vajaa kerä olisi riittänyt. 4 mm KnitPro Zing-pyöröillä tikuttelin. Näin liukkaalla langalla olis tietenkin kannattanut käyttä vähemmän liukkaita puikkoja. Koska olen katkonut puisia puikkoja ihan solkenaan, niin olen palannut takaisin alumiinipuikkoihin. Ja reissuneuleen pelastaja oli kärkisuojatkin.

Miksi ihmeessä sitä potee etäpäivinä kamalan huonoa omatuntoa? Suosituksien mukaan mennään, mutta vaikka tekee töitä koko päivän, niin silti tuntuu siltä et laiskottelee. Sitä käy kaupassa keskellä päivää ja nolostelee maski nassulla toivoen, ettei vaan kukaan tuttu näe tai puhelin soi ja paljastun olevani huonoilla teillä. Ja vaikka on mahtavaa pyöräyttää pyykit keskellä arkipäivää, niin synniltähän tuo tuntuu. Miksi etäpäivä ei vois olla yhtä kiva ku päivä puodissa?

Tästä se lähti! Etäpäivä viime viikolla. Lankatoimittaja tarjosi myytäväksi DK-vahvuista 100% merinovillaa, joka on 250 g vyyhdillä. Pitihän sitä ensi testata. Että tarttuuko väri? 250 grammaa lankaa on sentään jo sen verran, että siitä saa jo jotain! Tosin minä nuukana tyttönä jaoin vyyhdin kahtia. Tai sitten halusin kokeilla erilaisia.

Olen kyllä päättänyt tästäkin asiasta et värjäys ei oo mun juttu. Koska aina saan aikaiseksi vaan peessin eri sävyjä. ja peessihän ei oo ees väri! Sitäpaitsi kauniita valmiiksi värjättyjä lankoja on maailma pullollaan! Mutta kun on oikeaa ja kokenutta seuraa niin...

Nuelefriikki Piikuhan on värjäillyt aina silloin ja tällöin ja saanut aikaan ihan mahtavia sävyjä. Päätettiin yhdistää kaveritapaaminen ja etäpäivä. Viime viikolla yhtenä etäpäivän iltapäivänä yhessä laitettiin noitaliemet porisemaan. Oli tarkoitus tarinoida ja neuloa sillä välin, ku pata porisee. Aika kului kuin siivillä. Syötiin noutopizzaa ja hihkuttiin miten UPEA PETROOLI! Mielettöman hieno keltainen...

Sen verran innostuin, että seuraavana etäpäivänä poristelin vielä itsekseni yhden vyyhdin keltaista Regia for Hand Dye -sukkalankaa keltaiseksi.

Mitä opin? Etäpäivä voi olla sekä hyödyllinen että hauska!

Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 1

Kyllä oikeasti olisi mukavampaa olla joka päivä puodissa töissä, mutta etäpäivinä voi neuloa tilauksia.

Jo joulua ennen tein yhdet sukat pienelle tytölle:

Pallas, puikot 2,75 KnitPro 15 cm. Oli niin kiirettä, että asiakas tuli hakemaan heti kun laitoin viestin pääteltyäni noi langat.

Samainen tätsy heti joulun jälkeen tilasi vielä kahdet. Opiskelemaan lähtevälle tytölle piti saada lämmintä. Siispä Tundrapalmikot:

Ja miehen kokoiset perussukat. Raitapallaksesta:

Monta vuotta ollaan täällä etelässä kärvistelty ilman lunta. Kun sitä kerrankin tuli, niin tulipa kunnolla. Kerrankin kiittelin etäpäivää. Sääennustuksista katsottiin, et se tiistai olis Idan puotipäivä ja mä en lähtis seikkailemaan motarilla Turusta Saloon. Kun oli tilaustyökin... Luulin luvanneeni Dobermannille villapaidan, mutta totuus oli karmea: Pitikin tehdä myssy! Enkä kehdannut enää kieltäytyä. Pyysin vaan mitat. Ohje oli jossain Novitassa ja jollekin pikkukoiralle. Mut hei??? Mähän en ymmärrä koirista ja niiden mittasuhteista mitään enkä tosiaan olis valmis käymään välillä sovittamassa! Tuo koirahan on ISO. No tein, enkä ymmärtänyt yhtään mitä olin tekemässä. Näytti pöljältä:

Nyt kun olen tuon kertaalleen tikutellut, niin vauvan kypärämyssyn ohjeella olis toteutus ollu paljon järkevämpi. Sovitukseen lähti myssy ja lupasin tehdä uuden tilalle kun tiedän mitä tarvitaan. Maha kuralla odottelin palautetta... Myssy tuli takaisin. Koska siitä puuttui kaikkein tärkein eli TUPSU!

Pinkkiä piti olla, koska kyseessä oli tyttökoira. Lankana teetee Salla, puikot jotain 3,5 luokkaa, en muista. Menekki jotain 75 grammaa. Tällä viikolla sain vihdoin pyytämäni kuvan. Tilaaja ja koiran omistaja olivat tyytyväisiä, koira itse ei näytä kovinkaan ilahtuneelta... No toivottavasti hänen korviaan ei nyt pakkasella palele.

Meillä on jo tullut vitsiksi et Ida myy ja mä tuhlaan. Etäpäivinä teen paperihommia ja tilauksia. Kahta päivää peräkkäin ei kannata olla kotona. Muuten tulee konkurssi. Mun masennuspäivinä joskus tulee sellainen olo, etten osaa mitään enkä oo hyvä missään. Silloin Ida aina muistuttaa et mä oon hyvä tuhlaamisessa! Meidän työyhteisössä osataan antaa positiivista palautetta :)

Uudenvuodenlupauksen tuloksena paino ei ole laskenut. Lenkillä ollaan sentään käyty edes muutaman kerran. Aurinkoisena pakkaspäivänä meidän rannassa näkyi hieno sateenkaaren sukulainen eli pilvikaari:

Tassu suhtautui tavanomaisen tyynesti koiranpipoprojektiinkin. Eli ei vois vähempää kiinnostaa. Eilisiltana sillä oli harvinaislaatuinen hellyyshetki. Tassu kun ei ole tavallisesti mikään sylikissa, mutta eilen illalla mua suosittiin harvinaisella läheisyydellä. Se kömpi ihan itte syliin. 

Asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Kutimus vai kehräävä kissa. Ei kahta kysymystä!

Sytomyssyjä ystävänpäiväksi

Taas on SE aika vuodesta! Ystävänpäivä lähestyy ja on aika viritellä puikot Tyks Sytomyssykamppikseen, kuten jo kymmenen kertaa aikaisemminkin! Kuviot menee kuten aikaisemminkin. Linkkaan TÄHÄN viime vuoden postaukseni. Sieltä löytyy kaikki olennainen linkkeineen päivineen. Facebookissa ryhmä: Sytomyssykampanja Tyksiin.

Itse testasin teeteeltä saamastani mallikerästä myssyn. Lanka oli mukavaa neulottavaa ja sytomyssy just sopivan kokoinen yhden illan juttu. Sain tutustuttua lankaan ja samalla aikaan jotain hyödyllistä. Lanka Sirdar Snuggly Repaly DK, puikot 3½ addin 40 cm pyöröt, menekki 41 g.

Tästä se lähti! Ensimmäiset tämän vuoden myssyt tuotiin

Lanka- ja Käsityöliike Anjalin

in keräyspisteeseen viime viikolla!

Hassua vaan, että myssyt tuonut neuloja ei ollut pari viikkoa sitten ikinä kuullutkaan sytomyssykamppiksista. Sitä itse kuvittelee, että kaikkihan tästä tietävät - onhan tämä jo 11. ystävänpäiväkeräys! Toisaalta varsinkin viime aikojen eristäytyneisyys ja karanteenit ovat tuoneet paljon uusia harrastajia käsitöiden pariin. Auttamis- ja ilahduttamishalua on. Siispä pistetäänhän sanaa kiertämään!

Oma blogipäivitystahtini sen kun harvenee. Huaweipuhelimesta ei onnistu kuvien siirto tietsikalle. Huomenna on pakko lähteä työpäivän päätteeksi Elisan poikien riesaksi. Taas kerran...

Viime vuoden viimeiset

Uusi vuosi on jo pitkällä ja vasta nyt saan aikaiseksi raportoida viime vuoden viimeiset kässyt ja kulutetut lankametrit! Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin.

Viime vuoden aikana tunnen tehneeni käsitöitä vähemmän kuin koskaan. Kuitenkin se perinteinen "puolimaratonillinen" langankulutustavoitteessa täyttyi. Muistiin kirjattuja, neulottuja metrejä oli 20680 ja virkattuja 1680. Yhteensä siis 22360 metriä! Tässä ei varmaan ole ihan kaikki... Olen viime aikoina oppinut myös vähän purkamisen jaloa taitoa...

Joululahjakoriin päätyi vaan yhdet sukat. Kummitytölleni, joka on kärkitaistelijana koronajoukoissa. Yhtenä aamuna terveyskeskuksen parkkipaikalla tavattiin ja lahjakassi vaihtoi kädestä toiseen ilman halauksia. Tytteli meni töihin ja minä palasin kotiin etäpäivälle. Toivon kummitytön saavan sukista voimaa, iloa ja lämpöä - keltainen on pikkulikasta asti ollut lemppari ja raitalanka Regenwaldin tuotosta osa menee sademetsien suojeluun.

Karvis sai toivomansa huopatossut. Saganjämistä tikuttelin viime tingassa. Kuvaa ei oo, mut luulen sen tykkäävän töppösistään. Minä sain automaattisen pysäköintikiekon. En voi sanoa olevani innoissani, mutta taidan antaa luvan asentaa sen uuteen tuulilasiini keskiviikon jälkeen. Ajatus oli ihan nätti - joskaan ei kovin romanttinen...

Joulua vietimme kaikista kielloista huolimatta - perheen kesken. Tosin tänä vuonna rajoitukset huomioiden vain aikuisten kesken (vain 6 henkeä) Atussa mökillä. Minä ja yli kuuskymppinen veljeni oltiin niitä "lapsia" ja Tassu tietenkin!

Tassun hammaspoiston jälkeistä toipumista auttoi varmasti mummin kädestä syöttämät pappanahvenet... Mitään merkitystä ei tietenkään ollut antibiooteilla, joita tämä ilkeä noita-akka-äiskä murskasi lusikalliseen sheebaa ja komensi kaikkia olemaan antamatta mitään herkkua ennenkuin lääke oli hävinnyt lautaselta...

Jouluateria kertaa kaksi on aina ollut ihan riittävä mulle. Kinkusta en piittaa, mutta kälyn perunalaatikko, äidin kotijuusto ja isän graavikala on ihan parhaita. Silti perinteeseen kuuluu jo tapaninpäivän iltana pakastepizzaa. Sen jälkeen taas "jätteetkin" maistuu. Kuten äidin saaristolaisleipä, sienisalaatti, mäti, smetana ja sipulisilppu... Moni voi olla muutakin mieltä kinkusta. Esim veljeni, joka paistaa ainakin pääsiäiskinkun, juhannuskinkun, isänpäiväkinkun, pikkujoulukinkun ja ties mitä kinkkuja pitkin vuotta :)

Tapaninajelu tehtiin Aurajoen varrelle seuraamaan Valon polkua. Kuvassa teatterisilta. Ja alla - koko maan ykköskuusi Tuomiokirkolla:

Innoissani aikasemmin tikuttelemastani Merino Sport -palmikkopiposta päätin heti tehdä ittelleni samanlaisen. Punaisen kuinkas muuten. Koska uudenvuodenlupaus...

Lankana Katian Merino Sport, menekki 2 kerää, resorissa Zing sukkapuikot 4,0 mm ja palmikko-osassa Addin CraSy Trio Bamboo Long 5 mm. Nyt on taas pakko hehkuttaa, että kreisit on tosi näppärät pipoissa! Usein 40 cm pyörö on hankalan lyhyt, 60 cm pikkasen liian pitkä ja sukkapuikot hankalat. Pipomalli on teeteen Saralle tehty. Kaksi kerää Sporttia riitti just ja just kun lyhensin resoria pari senttiä ja kun lanka näytti uhkaavasti loppumisen merkkejä, niin vetelin kavennukset pikavauhtia ilman välikerroksia. Tupsu kruunaa kaiken ja tätä pipoa on hauskaa ulkoiluttaa. Ei kutita eikä tuuli mee läpi kun korvien päällä on kaksinkertainen resori!

Muikea hymykuva vuoden ekan lenkin jälkeen. Tottijärvellä ystävien kanssa vietetyn. Huolivat meidät vierailulle, vaikka tultiin leviämisalueelta... Koska olihan meillä syytä juhlaan: Tassu täytti 1.1.2021 huikeat 14 vuotta! Sitä piti tietenkin juhlistaa ystävä Paten kanssa:

Tässä "meidän pojat" Pate ja Tassu juhla-aterian eli katkarapukattauksen jälkeen. Tassun synttäreitä juhlii koko maailma raketein. Kumpikin kissa tosin lymyili rakettiajan sänkyjen alla. Tottijärvellä keskellä peltoja ei onneks paljoa paukuteltu.

Tundra-palmikkosukkien malli on hirmu kiva ja helppo. Harmillista vaan, ettei sitä maailman ihaninta sukkalankaa ole enää jäljellä kuin muutamaa väriä. Siispä tein saman ohjeen mukaan sukat Regian Alpaca Softin uudesta väristä. 

Puikoilla 3½ menekki pikkasen yli puoli kerää. 

DMC:n Juliette on koostumukseltaan ihan sama, kuin aikoinaan tosi suosittu Katian Stella-lanka. Alpakkaa, villaa ja muovia. Nätti liukuvasti värjätty lanka ei kutita eikä pistele. Helppoa pitsiä... Mallin rötöstelin aikoinaan teeteen Linnealle Kotivinkissä julkaistusta ohjeesta. Koska lankametrejä oli käytettävissä vaan 450, niin vähensin yhden mallikerran. Silti lopputulos oli "hiukan töpö". Siispä ompelin renkaaksi ja kiva tuubi tuli. kaks kertaa kaulan ympärille. Nätti, lämmin eikä kutita!

Jaa se uudenvuodenlupaus... Sama kuin viime vuonna. Punnitus oli 1.1. aamulla ja kaikkien painot laitettiin muistiin excellitaulukkoon. Me insinöörit kun tykätään exeleistä ihan kamalasti ;) 10 % painosta pois vuodessa. Elefantinkin voi syödä haukkapaloina. Kun tavoitteen jakaa osiin niin se tekee meille kaikille n. 20 grammaa päivässä/näkö! Ei paha. Ja paras juttu on, ettei tänä vuonna mietitä rangaistuksia vaan palkintoja saavutuksista!

Toinen uudenvuodenlupaukseni on, että ens jouluna lahjapussissa on sukkia enemmän kuin yhdet. Kahdet on jo valmiina. Lahjasukat on omasta mielestäni ihan parhaita. Joku ajattelee just mua kun niitä tikuttelee. Lahjasukat lämmittää enemmän, kuin omatekoiset. Ne lämmittää tassujen lisäksi myös mieltä. Aina, kun itse laitan lahjaksi saamani villikset jalkaan, niin lämmin ajatus lähtee myös tekijälle. Ja mun lahjapussistä löytyi tänä vuonna yhdet. Kelpaavat myös Tassulle.

Positiivista käsityövuotta 2021!