Summer Stripes ja vappupuuhia

Kesä on tulossa, vaikka keleistä sitä ei ihan heti uskoisi. Puotiinkin tulee kesälankoja pikkuhiljaa ja kiva on aina heittää uusi lanka puikoille! SMC:n Summer Stripes oli houkutteleva vappupallero kivoissa väreissä. Valitsin kaikkein vähiten susumaisen värin...

Tällaisenahan meillä nykyisin poseerataan... Onnistuin saamaan kuvausapua, vaikka viimeset kaksi metriä lankaa roikkuikin vielä häntänä päättelemättä.

Lankana SMC Summer Stripes. Lanka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryyliä. Kierre on mukava ja sitä on tosi helppoa neuloa. Värit liukuu nätisti. Pikkuhiljaa on ollut pakko vähän luopua jyrkästä "muovivastaisuudestani" langoissa. Nykyään moni akryylisekoite on ihan kelvollinen ja mukavan tuntuinen eikä nyppyynny ja sähköisty niin kuin joskus aikoinaan. Lankaa kerässä on 150 g ja 360 metriä.

Langan vyötteessä oli huiviohje. Aloittelinkin ihan ohjeen mukaan, mutta jo muutaman mallikerran jälkeen purin ja lisäsin huiviin yhden mallikerran eli 14 silmukkaa. Ohjeen huivin mitat oli 20*180 cm ja mun huivista tuli ihan kelvollisen kokoinen eli 28*152 cm. 

Huivia aloittelin jo viikkoa ennen vappua. Silloin tuuli luoteesta ja räntää satoi vaakasuoraan. Mökkielämässä mikään ei oo mukavampaa, kuin voida kurjan kelin vuoksi olla tekemättä mitään, istua lepakkotuolissa takan vierellä ja kuunnella äänikirjaa (Vaarallinen kirje). Ja neuloa. Tietenkin. Puikot muuten KnitPro Smart Stix 4½ mm ja kaapeli 60 cm.

Vappuetkot pidettiin äidin ja isän kanssa viime torstaina. Mulla oli etäpäivä, Ida puodissa ja vanhemmatkin pitkästä aikaa kaupungissa, joten lopetin työt jo kolmelta. Äidin kanssa ollaan pitkään suunniteltu, et sushia pitäis maistella ja torstaina oli SE päivä. Ensin ei maistunut miltään, mut lopuks kyllä. Otettiin varovaisesti vaan pienet maistiaiset - jos vaikka oliskin pahaa. Isä osti itselleen Kokkikartanon porokiusauksen... Mukavaa oli ja merilevät ja raaka kala herkullista. Kävelymatka Förinrannasta Majakkarantaan on nykyisin tosi kiva, kun koko matkan voi tepastaa pitkin rantoja. Oliskohan muutamalla viinilasillisella ollut osuutta kun mun "I Love Turku" -kuvani on pikkasen vinksallaan? Siinä siis piti näkyä Turun tärkeät maamerkit eli Suomen Joutsen ja Turun linna... 

Varsinainen vappu olikin mökkiläiselle sitä ihan oikeaa työn juhlaa. Ei satanut räntää yhtään. Tuuli tosin oli siellä, missä pitääkin eli luoteessa... Merivesi 4,7 asteista. 

Vihdoinkin oli tarpeeksi kuivaa, jotta pääsin haravoimaan. Ja vähän polttelemaan kaislojakin. Karvis jatkoi laituriponttonin kimpussa... Aina kun hän kuvittelee, että 16 vuotta meressä pohjaan hakannut ja jäiden armoilla ollut ponttoni olis korjattu, niin aina löytyy uusia korjauskohteita. Ehkäpä jo juhannuksena saadaan laituri paikoilleen. Kyllähän me herkuteltiinkin - mökin takana tuulen suojassa oli mukavan lämmintä. Katoin kerrankin oikein pöydän ja harmitti, ettei ollut yhtään pöytätuukia kulkeutunut talven jälkeen saareen.

Viikkoa aikaisemmin oli kaadettu "vuoden koivu". Eikä taaskaan osuttu sähköjohdoille eikä mökkiin. Hyvä me! Karvis honkamopoili rungon pölleiksi ja mun tehtävä oli kärrätä pöllit pinoon odottamaan halkomista. Painoivat sen verran, ettei kottikärryihin jaksanut nostaa ku kaks kerrallaan... Illalla saunan jälkeen me vanhat krämpät lääkitsimme itseämme herkkujuustoilla ja osuvasti Old Invalid -portviinillä... Ja olihan kivaa huomata, että mullakin on lihaksia! Sen verran kipeenä hauikset ovat vieläkin. Eipä saarimökkelijän oo tarvis hankkia kuntosalikorttia.

Tassu nauttii saarielämästä täysillä. Saa mennä ja tulla niin kuin tykkää ja vetää päikkäreitä aina välillä. Sillekin ulkoilmassa (ja muutenkin) ruoka maistuu. Aina kun mökin ovi aukeaa, niin se menee suoraan ruokakupilleen ja kovaäänisesti vaatii sinne täytettä. Ja olihan silläkin omat vappusushit - vaikka omaa kalasaalista ei ollut, niin pappalta oli saanut evääksi monta "tassupussillista" ahventa ja siikaa! Muutenkin se toimi ihan ahkerasti projektipäällikkönä - milloin haravoinitapurina, laiturinkorjaajana tai muuten vaan tarkkailemassa. Hyvä paikka on saunan lauteilla:

Tänä aamuna meille koitti arki. Tassu otti arjen tosissaan ja herätteli kuten aina klo 6.10 (mun herätyskello soi 6.18). Olisi se uni pidempäänkin maistunut - mutta kun kerran etäpäivä niin hommiin vaan! Tilailemaan lankoja ens syksyksi :) 

Vauvan body, sukkia ja kommelluksia

 Keväthuumassa tahtoo käsityöt jäädä entistäkin vähemmälle... Olen oppinut purkamisen jalon taidon ja harrastanut sitä ahkerasti. Moni aloitus on päätynyt purkuun. Jotain sentään on puikoilta pudonnut.

Katian Candy on liukuvärinen 100 % puuvillalanka. Siitä tikuttelin vauvan bodyn. 2½ mm puikoilla. Menekki puolivuotiaan kokoon oli aika tarkkaan 2 kerää. Ohje oli jossain vanhassa teetee neulelehdessä ja lankana siinä yksivärinen teetee hilla.

Koska olen ohjepoliisi, niin pitäähän tätäkin ohjetta pikkasen kritisoida: Pääntiet, kädentiet ja jalantiet viimeisteltiin ainaoikealla. Ohjeessa luki et "poimi silmukat" mutta ei että montako silmukkaa! Moinen pikkujuttu olisi ainakin mun mielestäni ollut olennainen. No poimin vähän liikaakin, mut tällä kertaa päätin et olkoot. En pura. Bodyn kaveriksi tikuttelin vielä sen perinteisen kypärämyssyn. Puuvillaisena se on kesälläkin kiva. Menekki 26 g.

Koska oikeata vauvaa ei ollut käytettävissä, niin mannekiinina toimi... Kukas muu kuin blogikissa! Kuono kulmikkaana ilmoitti, et nyt ketuttaa ja ankarasti!

Karvis laski, että jos Tassun ikä muutettaisiin ihmisvuosiksi, niin se olisi viime viikon keskiviikkona täyttänyt 100 vuotta! "Syntymäpäivänä" se sai katkarapuja ja dieettiraksuja... 

Kakskertaseuran neulomakerho on ollut kokoontumisrajoitusten vuoksi katkolla kuten niin monet muutkin harrastukset. Asia on ratkaistu pitämällä neulomakerhoa kotisohvilla. Jokainen neuloo joka toinen tiistai kuudesta kahdeksaan omalla soffallaan ja lähettää sitten "todistusaineiston" ja pienen tarinan julkaistavaksi seuran sivuille. Yllä mun viimeviikkoinen soffaneulontani kera kevään viimeisen tulppaanin.

Myös Karvis täytti vuosia (ei ihan sataa kuitenkaan) viime viikolla. Tänä vuonna puutetta oli paksuista saapassukista. Lankana teetee Salla, puikot Prymin Ergonomcsit 3½ mm. Menekki 120 g. Hurjan hauskaa oli tikutella sukkia paksulangasta! Raitoihin hukkasin pari nyssäkkää jämiä.

Kiusallani tein eriparikärjet. Kiusa meni kuitenkin hukkaan, koska Karvis oli heti tulkinnut ne merimerkkisukiksi! Vihreä on nimelliskulkusuunnassa oikeanpuoleinen viitta ja punainen vasemmanpuoleinen :) Harmi etten itse keksinyt tätä juttua!

Vanha kalaverkko oli niin surkeassa kunnossa, että oli pakko hankkia uusi. Juuri oikeanlaista ei ihan motonetista löytynyt, joten piti sitten tilata Karviselle synttärilahjaksi verkko verkosta. Pietarin kaksoispauloitettu 38 millinen 1,5 metriä korkeana. Ainut verkko, jota selvittäessä meille ei ihan joka kerta syty kolmatta maailmansotaa... Lauantai-iltana oli ihanan tyyntä kun laskettiin uusi verkko ekan kerran. Aamulla suurin toivein lähdettiin "hakemaan kaloja". Kalojahan oli, mutta verkko niin tiukasti pohjassa kiinni, ettei mikään nostoyritys auttanut. Lopulta oli vaan pakko luovuttaa ja repiä upouusi verkko irti moottorin voimalla... Onneksi mitään ei jäänyt mereen vaan risa verkko saatiin kokonaan ylös. Ja kuus ahventa ja 2 kuhaa. Mieli matalalla päätettiin yksimieleisesti et puunkaato jätetään väliin. Varmaan sekin olis kaatunut sähköjohdoille tai mökin päälle... 

Yhteistuumin päätettiin tehdä jotain vähemmän riskialtista. Karvinen jatkoi laituriprojektiaan ja minä siivosin rantaa ja perkasin kaloja. Pikkuhiljaa on varmaan pakko uskoa ettei epäonnen päivä olekaan perjantai ja kolmastoista vaan sunnuntai ja 18. Karvinen valui liukasta rantakalliota pitkin mereen. Vain toinen kenkä kastui! Pesin vielä saunan. En pudonnut lauteilta. Kaikki hyvin siis!

Tassu tietenkin auttoi filerointihommissa. Yhden ihan kokonaisen ahvenen se sai satavuotislahjaksi kummisedältään naapurista.

Parina viime kesänä varrettomat kesäsukat on olleet suosittuja. Jopa itsekin alan lämpenemään niille ja hamsteroin kesäsukkalankoja puotiin vähän liiankin kanssa... Regialla on useampikin värimaailma puuvillaisia kesäsukkalankoja. Regian Cotton Color Around the World -langasta 2½ Zing sukkapuikoilla näihin 39-40 kokoisiin sukkiin meni vajaa puoli kerää. Silmukoita 15/puikko ja varren korkeus 18 kerrosta. Tämän raikkaan merellisen värin nimi on Helsinki.

Nyt taas yritän venyttää viikonloppuja maanantaille. Varsinkin kun luvattiin lämpöennätyksiä. Kaunista, mutta ei kovinkaan lämmitä ollut tänä aamuna puoli kahdeksalta. Veneen pohja oli tosi liukas ja jäinen eikä toppatakki yhtään liikaa!

Mökkikausi alkoi!

 Se jokakeväinen polte! Kotirannasta kun jäät lähtee, niin alkaa mökkikuume. Monta reissua venerantaan haaveillen veneenlaskusta. Olin jo pari viikkoa sitten ihan varma, että on jo aika... Satavan sillalla alkoi hymy hyytyä, jäätä oli vielä joka puolella. Mutta kun kerran oltiin menossa venettä laskemaan niin sehän laskettiin. Jäälautoilla keikkuen kiskottiin vene avoveteen. Saareen ei ollut asiaa, mutta olipahan vene laiturissa kiinnitettynä viime syksynä pleissattuine köysineen!

Pääsiäisen alku vietettiin Atussa, perjantaina saatiin soitto Tassun kummisedältä. Yön aikana oli jäät lähteneet ja lankalauantaina töiden jälkeen päästiin sielunmaisemaan!

Mökki oli talvehtinut hyvin, Katto ei ole vuotanut eikä talvimyrskyt kaataneet puita. Laiturin kanssa oli vähän huonompi tilanne:

Sunnuntaina saatiin laituri kutakuinkin vaateriin. Palkitsimme itsemme lämmikkeellä. Talon takana auringossa oli niin lämmin, että grilli- ja ulkoruokintakausikin tuli avattua! Glögikausi jatkuu edelleen.

Ja voi sitä riemua ja kauhua! Talviturkki tuli heitettyä. Merivesi 2 astetta.

Tänään laiturin entraus jatkuu. Sen verran hutera tuo viritelmä on. Mereen mentiin niin, et ensin pyllylleen lähelle laiturin päätä, joka painuu veden alle ihmisen painosta. Sitten siitä lurvauttaa ittensä alas, käy huppeluksissa ja kampeaa takasin peppu edellä. Sitten hivuttautuu pikkuisen ylöspäin, kääntyy ja konttaa, kunnes uskaltaa nousta pystyyn.

Ja illalla tietenkin makkaraa takassa. Tulta tuijotellessa ei telkkaria kaipaa. 

Kyllä vähän neuloinkin, tosin enemmän takaperin kuin etuperin, joten valmista näytettävää ei ole.

Maanataina sää äkkiä muuttui. Lumisade alkoi kuten oli ennustettu - tasan kolmelta. Jäätiin vielä mökille, koska tiistaina mulla oli etäpäivä. Aamulla noustessani en ollut uskoa silmiäni!

Kyllä saarimökkeilyn parasta haitekkiä on puuhella ja styroxistuin huussissa! Alla näkymä aamuasialla istuessa:

Puolilta päivin alkoi pahasti näyttää siltä, että seuraava räntäkuuro oli tulossa. Pikavauhtia laitettiin kamat kasaan ja paettiin mantereelle jatkamaan etäilyä. Tassulla oli ollut niin rankka pääsiäinen, että se nukkui koko loppupäivän. Ensin pari tuntia parvekkeella, sitten pari tuntia saunan lauteilla ja iltapalan jälkeen se kömpi sänkyyn hurisemaan.

Harry Potter -huivi ja kissasukat

Sain joskus syksyllä vinkin, että suvussamme on pikkuneiti, joka varmaan tykkäisi Harry Potter -huivista. Jouluksi oli tähtäsin, sitten tammikuun alussa olevaan synttäriin... No hiihtolomaksi sentään valmistui!

Tällainen vanha täti kun olen, niin oli pakko etukäteen tiedustella tytön äidiltä, että kumpikohan on tärkeämpi asia: tismalleen oikea väri vai se, ettei lanka kutita. Oikea väri oli tärkeämpi.

Lankana tässä oli teetee Salla, menekki punaista (väri 22) 4 kerää ja keltaista (väri 17) kolme. Pyörönä Addin mainiolla CraSy Trio bambuilla tikuttelin 25 kerrosta kumpaakin väriä vuorotellen. Oli muuten puuduttavan tylsää tikuteltavaa. Varsinkin kun koko ajan mietin et kelpaakohan se sittenkään. Kun tämmöinen vanha täti ei noista esiteineistä oikein tiedä... 

Muhkeilla hapsuilla vielä lisämittaa. Ja olipa iloinen ylläri, kun hiihtoloman alussa sain kuvaviestin ja kiitokset! Kuulemma huivia käytettiin sisälläkin!

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Edelleen kiukuttelen uuden tietsikkani kanssa. Monta kivaa juttua on elämässä ollut, vaikka ilkeä viirus koko ajan väijyy kaikkea tekemistä ja olemista. Tassun kanssa vietettiin muutama kiva "hiihtolomapäivä" äidin ja isän luona mökillä. Ulkoiltiin, pelattiin korttia ja poltettiin risuja.

Toinenkin kiva reissu suuntautui saaristoon. Juhlistettiin 48 vuotta kestänyttä ystävyyttä (vaiks me ei olla ees niin vanhoja). Ulkoiltiin, herkuteltiin, naurettiin, laulettiin ja valvottiin aamukolmeen! 

Tuliaisia ei ollut lupa viedä, koska muutenkin kaikkea kamaa on liikaa. Mut pitihän sitä mökkiläiselle jotain keksiä. Koska mökit on oikeasti pakkotyöleirejä ja varsinkin kesällä tarvitaan virkistävää työjuomaa, niin ötökkäsuojat juomatölkeille Campanasta:

Tilauksesta tikuttelin vaaleanpunaiset kissasukat. Kissan piti ehdottomasti olla valkoinen. Nämä ovat menossa 50-vee lahjaksi asiakkaan tyttärelle. Koska tytär on pienijalkainen, niin tein lasten sukkien mukaan teetee Pallaksesta. valkoista ja harmaata riitti kerät, vaalean punaista meni 2 kerää.

Puikot 3 mm Addin Bambut.

Kuvassa katit näyttävät vähän länkisäärisiltä. Asia korjaantui, kun kostutin tassut ja ojentelin suoriksi. 

Hännän alla tietenkin pyllyreikä :)

Kivoja "merkkipäiviäkin" on vietetty. Helmikuussa tuli kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun minusta tuli lankakauppias ja viikko sitten verkkokauppa täytti seitsemän vuotta! Eipä tässä tilanteessa pahemmin voitu juhlia ja synttärilankatarjouskin meni mönkään kun jonkun typerän verkkokauppapäivityksen vuoks meidän alekoodi ei viime sunnuntaina toiminutkaan! Otetaan nyt vahinkoa takaisin ja tänään verkkopuodista saa sukkalangoista miinus 20 pinnaa alekoodilla SYNTTÄRIT2021. Testasin sitä aamulla ja varmistin et nyt toimii. Mun mielestäni kaikkein rumin kirosana on PÄIVITYS! 

Viime yönä kellot käännettiin taas kesäaikaan ja tietenkin mökkihöperöllä alkaa tulla mökkikuumetta. Varsinkin kun puhutaan liikkumisen rajoituksista Turussa, mutta omalle mökille saa mennä... Pitää vielä odotella jäiden sulamista:

Blogikissa Tassu ottaa kaikki uutiset ihan rennosti... Ja kiittää mukavista terveisistä, joita on saanut muutamastakin suunnasta!

Strömsö-villapaita

 Missä on missä on mun Strömsö? Viime päivien korvamatona Annika Eklund. Siis tässä on tässä on mun Strömsö-villapaitani:

Lankana teetee Salla, menekki yht 495 g, puikot 3½ ja 4½. Sukkapuikkoja, koottavia pyöröpuikkoja ja hihoissa CraSyt. Pohjaväriä meni 8 kerää ja kuvioväriä 2. Strömsö-villapaidan ohje löytyy Ylen sivuilta.

Onko joku joskus kuullut mun sanovan, etten enää ikinä enää tee kirjoneuletta? Joo - niin minäkin. Ja taas sorruin. Karrokeneuleetkaan ei oo mun juttu - painava ja kuuma systeemi sylissä pyöriteltäväksi ei oo kiva. Ja tunnetusti mun mielestä saumatkin on kivoja, joten miks ihmeessä? No ku kaikki muutkin! Olenko siis laumasielu?

Ohje oli selkeä! Kerrankin mulla on monta positiivista asiaa kerrottavana. Tykkäsin siitä, että siinä oli monta lankavaihtoehtoa ja siinä neuvotaan tekemään MALLITILKKU! Ja siinäkin, että tilkkuun luodaan 30 silmukkaa eikä 18. Tätä asiaa paasaan aina töissäkin. Yleensä ihan turhaan. Ihmetyttää tosi paljon kun noissa islantilaisten neuleiden ohjeissa neuvotaan ostamaan sitä ja tätä puikkoa ja kaikki tekee just niin eikä ollenkaan huomioi omaa käsialaa! Toki lankakaupan tätinä pitäis olla ylen iloinen kun saa kaupaksi 3,5 sukkapuikot sekä 40 ja 80 cm 3,5 ja 4,5 pyöröt... Halvimmillaankin ne maksaa monta kymppiä ja voi olla ihan väärän kokoiset... Olipas taas susumainen myyntipuhe :) Mut tässä ohjeessa sanotaan suoraan et puikot voi olla myös jotain muuta kokoa. Siitä 👍vaikka en siitä ohjelmasta muuten kauheesti tykkää. Ovat liian pirteitä tyyppejä mun makuun. Jos ohjeessa jotain moitittavaa, niin "kaula-aukko" oli mainittu 5 kertaa! Pitääkö katsoa läpi sormien ku ne on ruåtsinkielisiä? Se on pääntie! Sorry - ma nyt vaan saan näppylöitä kaula-aukosta kun kyseessä on ammattilainen. Se ei oo virhe vaan ihan vaan mun ikioma korvienväliskitsoilu.

  Valmiin neuleen pyöräytin 30 villaohjelmassa sunnuntai-iltana. Kuivasin tasona ja kas: Taas saa todeta, että vesi vanhin voitehista! Käsialan epätasaisuudet silisivät kummasti!

Miehustan alaosa ja hihat neuloituivat ihan ittestään. Kaarroke sen sijaan vei koko viikonlopun. Koska halusin vaan päästä kirjoneuleesta eroon ja tehdä viikolla jotain hauskempaa kässyä. Nykyään mulla on aika usein tapana siivota sunnuntaisin. Koska imurointi on kamalaa, niin imuroinnin jälkeen palkitsen itseni neulomalla muutaman kerroksen. Tällä kerralla homma meni päinvastoin: 4 kerrosta kirjoneuletta ja palkinnoksi SAIN imuroida! Päivä jatkui: 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lenkille, 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lattian moppaus, 4 kerrosta kirjoa jne... Viimein lankojen päättely ja p-pöntön kuuraus iltakymmeneltä! Oli pakkokin pitää taukoa aina neljän kerroksen välein - nutun pyörittäminen aiheutti sen, että jännetupit alkoi huutamaan hoosiannaa jo aamupäivällä! Minä en todellakaan tykkää tehdä kirjoneuletta, mutta valmista tuli eikä ollenkaan hullumpi lopputulos! Kotikin on ihan asuttavassa kunnossa:)

Olihan siinä sunnuntaissa jotain ihan mukavaakin. Helmikuun lämpöennätyspäivänä köllötin parvekkeen soffalla neulomassa musaa kuunnellen. Normisti partsi on ihan turha (paitsi Tassun mielestä). Talvella liian kylmä ja kesällä siellä paistuu. Olihan yks päivä vuodessa, kun siellä oli just sopivaa!

Synttärit ja Cedro

Tänään on "synttäripäivä". Tasan 19 vuotta on kulunut siitä, kun haaveeni ikiomasta pienestä lankakaupasta toteutui! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan siltä, että se oli just eilen! On ollut ylä ja alamäkeä. Varsinkin sitä alasellaista. Nolottaa sanoa, että kulunut kamala koronavuosi on kuitenkin ollut meille ihan onnekas! Liikkumisen rajoitukset ja kotoilu on aiheuttanut valtavan käsityöinnostuksen. Ja mulla ensimmäistä kertaa kaikki laskut maksettu ajallaan...

Onhan "urallani" kerran aikaisemminkin ollut hurja kässäbuumi. Kymmenen vuotta sitten oli röyhelöhuivivillitys. Nyt tehdään islantilaisia kaarrokepaitoja. Me Idan kanssa ollaan ihan murheellisia islantilaisten lampaiden puolesta. Ne varmaan palelee talvipakkasessa ihan nakupelleinä, koska me suomalaiset ollaan viety niiden kaikki villat! Itseäni tämä villitys hiukan huvittaakin. Aina aikaisemmin on puotiin tultu ostamaan lankaa, joka ei missään nimessä saa pistellä tai kutittaa...

Koska islantilainen villa on kiven alla, niin me ollaan yritetty löytää korvikkeita. Cedro tulee italiasta, mutta on 100% villaa, värit kauniita ja sopii Lettlopin ohjeisiin. 

 Lasten puseron ohje löytyy kirjasta "Islantilaisia lastenneuleita" ja malli on nimeltään "Hänen ylhäisyystensä". 1-2 vuotiaan kokoon meni pohjaväriä 3 kerää ja kuviovärejä 1 + 1 kerää. Lanka siis Borgo de` Pazzi Cedro, puikot 3,5 ja 4,5 mm. 

Koska viirusta en viitsi kiitellä, niin kiitokset menee kaikille asiakkaillemme niin kivijalkapuodissa kuin verkossakin. Verkkopuoti on varmasti ollut pelastuksemme näinä aikoina eikä sitä olisi olemassa ilman Ida-Mariaa. Hän on sen pystyttänyt ja ylläpitää tietoja ja lähettelee uutiskirjeitä kaiken muun työn lisäksi! Minä osaan lähettää paketin... Ja tietenkin iso hali äidille ja isälle, jotka ovat rohkaisseet, kannustaneet ja olleet tukenani kaikki nämä vuodet!

Synttärikahveja ei nyt voi puodissa tarjoilla, mutta tokihan synttäritarjoukset sentään pitää olla. Tiistaihin asti melkein kaikki normihintaiset neule- ja virkkauslangat -19% (hih hih). Verkossa kampanjakoodilla synttärit21 ja puodissa muuten vaan.  

Ja miten minä juhlin tänään? Päivä alkoi kuuraten Anjalinin laatupäällikön Tassun oksuja matoilta ja lattioilta. Sen jälkeen revin kuivia kakkapökäleitä sen peppukarvoista... Taitaa olla paikallaan tarjota sille juhla-ateriaksi kupillinen katkarapuja...

Toisaalta... Laatupäällikkö on yön aikana "lukenut" Strömsöpuseron ohjeen, joten pakko imuroida... Eli yhtä "juhlaa".

Vuoden 2021 Ystävänpäiväkamppis

 

Tästähän siinä on kysymys. Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykamppis järjestettiin jo 11. kerran! 

Alun myssyilystä on "valikoima" vähän laajentunut. On ollut hienoa, että saadaan toiveita tarpeista. Tänä vuonna kaivattiin erityisesti sukkia, lämmittäviä huiveja ja hihoja. Mukavaa, että mukana oli monta uuttakin neulojaa. Ja ihanaa, että et et alusta asti mukana olleet jatkatte ystisperinnettä. 

Kiitos kaikille osallistuneille!

Huiveja:

Hihoja:

Myssyjäkin totta kai!

Keitä "saldot" kiinnostaa niin:

Sytomyssyjä 128 (joista 12 trikoota)

Hihoja 30

Sukkia 89 paria

Huiveja 26

Huopatossut

Hartianlämmitin

Rannekkeet

Keskiviikkoiltana pakkailin kaikki kolmelle eri osastolle. Kaikki saivat samanlaisen "lähetyksen". Eli kestokassin ja muovikassin.

Torstaiaamuna tein Turussa"rengasmatkan". Koronasta johtuen jätin kassit T-sairaalan neuvontaan ja sieltä saivat nyssäkkänsä käydä hakemassa Vuodeosasto  TA4 ja Syöpäpoli TB1.

 

Lasten kokoiset villasukat ( 44 paria + 2 lapaset) löysivät tiensä Turun Ensikotiin ja kun liikkeellä olin, niin vielä samalla maskilla synnärille Anjalinille tuodut 52 paria vauvan sukkia, 1 nuttu, 4 myssyä ja 9 turvalonkeroa.

Torstaiaamuna ajelin töihin Salon Sairaalan kautta. Salossa ei varsinaista syöpäosastoa ole, mutta syöpäklinikka toimii ja syöpähoitoja annetaan lääkehoitopolilla. Sinne Infoon siis jätin kolmannen "lakkakassin" ja lisukkeen.

Tänä vuonna omat tekemiseni oli vaan 1 myssy ja 2 hihaa. 

Voin tosin olla ihan polleana siitä, että onnistuin vähän vahingossa "kerjäämään" keräystä varten melkomoisen lankalahjoituksen! Lankaa oli kaksi isoa jätesäkillistä ja lahjoittajana Prym!  Myös Tekstiiliteollisuus Oy muisti meitä myssylankakerillä kuten monena vuotena aikaisemminkin. 

Tämä ystävänpäivä alkaa olla lopuillaan, mutta keräyshän on jatkuva ja niita lahjalankoja on vieläkin melkomoinen määrä jäljellä. Kaikkia laatuja on vain yksi kerä, mutta sopivasti yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka mitä! Esim. noissa mun hihoissa on 3 erilaista lankaa. Lankojen kanssa oli hauskaa leikitellä! En lähettele lahjalankoja, mutta Anjalinilta voit hakea, jos haluat jatkaa ystistä ympäri vuoden. Jos olet Facebookissa, niin liity Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmään ja käy lukemassa lahjalankojen tarina 25.1. Se oli aika hassu juttu.

Moneen vuoteen täällä etelässä ei ole ollut oikeaa talvea. Viimeinkin on. Tänään oli upea aurinkoinen päivä ja viimein merikin jäässä niin, että sinne rohkeni kävelylle. Minähän heitin 40 vuotta vanhan Kånkenin selkään, otin kaveriksi Ollin ja Villen (ne on mun kävelysauvat, Olli oikean käden ja Ville Vasemman), jalkaan nastat ja lähdin jäätä pitkin ulkoiluttamaan uutta pipoani. Matka Hirvensalon kookauppaan. Koska aurinko, koska jää, koska sunnuntai (vastustan sunnutaiaukioloja) mutta koska kahvitarjous :)

Paluumatkalla en voinut vastustaa kiusausta... Alkoi niin kamalasti lapsettamaan!

Hyvää Ystävänpäivän iltaa!