Pieniä virkkauksia pakosta

Jos elämäs ei olis sellaisia asiota ku ”viime hetki” tai ”pakko” niin meikäläinen ei sais aikaseks yhtikäs mitään. Ei ainakaan tulis opeteltua mitään uutta…. Onnks niit on.

Eilisiltana oli Anjalinilla Salon Seudun Kädentaitajien virkkausilta. Kaikkihan tietää miten paljon meikäläinen diggaa virkkaamista… Jäsenkirjeessä puhuttiin kohohpylväistä ja krokotiilivirkkauksesta. Vinkkelivirkkauksestakin oli ollu puhetta.  Viikko sitten alkoi tulla paineita. Googletin enkä meinannu löytää ohjeita ja päivämäärä lähestyi. Paniikki! Pakko! Päivämäärä on ihan just! Olosuhteiden pakosta oli pakko tarttua koukkuun.

Krokovirkkauksen ohje oli ollut Suuri Kässylehdessä joskus, mutta siitä ohjeesta  en löytänyt päätä enkä varsinkaan häntää. Mut onneks on tää netti. Ohjeen löysin täältä ja virkkasin jämäpallaksesta mallitilkkua. Ohje oli niin mainio, että heti pukkasi idealla.Olin nähnyt jossain facebookin syövereissä kuvan vauvan tossusta… Ja kun sukkasatoonkin on joku pöljä mut ilmoittaut. Kyl tästä varmaan tulee joku plagiointisyyte mut ihan omin päin tein.

Ensin piti virkata varsi ja sit kerätä silmukat ja neuloa sukka. Mut eihän se niin mee – kun toi kroko kasvaa ihan väärään suuntaan! Siispä ensin neuloin kantapään, ja sit sukan ja sit aloin miettimään varsiasiaa. 

Purkua ja uudelleen tekemistä riitti pariksi illaksi, mut ainakin prototyyppi tuli valmiiksi ja Perunalaariin päätyi: 

Lankana teetee alpakka, menekki 30 g (12 g neuletta ja 18 g virkkuuta). Puikot 2½ ja koukku 3.

Vinkkeliäkin kokeilin. Ohjeen löysin tästä blogista. Mut ihmetyksekseni löysin hienon ohjeen ihan kotikaappia siivotessani! Jostain seitkytluvulta Jokanaisen Käsityökurssi: Neulon ja virkkaan –kansio löytyi makkarin yläkaapista viime viikolla. Olin jo heittämässä kansiota kierrätykseen kun viime hetkellä vielä selasin…

 Vinkkelivirkattu tiskirätti. Lankana teetee Bamboo&Co (varmaan täs on ajateltu et bambu ja cottoni mut mä olen alusta asti lukenut sen et bambu ja KUMPPANI). Koukku 3,5 mm ja menekki jotain vajaa kerä. Nyt on sellainen olo et tämä tekniikka näkyis paremmin vaikka kahdella yksvärisellä. 

 

Tavispylväitäkin virkkasin tuossa maanataina. Villanne on blogissaan ja facessa useaan kertaan maininnut Katian Cap-langan. Ei yhtään mun juttu, mut kun edustaja kävi niin vähän utelin… Ja tietty sorruin tilaamaan. Kun Villanne oli sanonut et tunti pipoon riittää niin ajattelin et ”kyl mä sen kestän”. 

Mulla meni kyllä ainakin kaksi tuntia ennenuin Salon Kiekkohain värinen pipo tupsuineen oli valmis.

Menekki 1 kerä ja koukku 6 mm. Ja niinku näkyy ni on tätä muitakin värejä.

Klipsuvirkkuusta olen ollu aluna alkaen sitä mieltä et ei oo mun juttu. En koske. Klipsuja kerään mut annan ne muille. Sain asiakkaalta viikoksi lainaan uuden Klipsukirjan. Ja taas hyvät päätökset heitettiin kaivoon. Päätin kokeilla kirjan kaikkein helpointa ja nopeinta ohjetta – klipsuheijastinta:

Tassu auttoi syömällä kaks purkkia Pirkan Kanaa Kastikkeessa… Kirjassa tuo oli sydänheijastin, mun mielestä tuo on pöllö ja Idan mielestä apina. Menekki kaks klipsua ja 1,5 m heijastinlankaa kolmosen koukulla. Klipsuharrastukseni päätty tähän. Piste. 

Kässyt on muuten jännä juttu. Kun niistä tulee pakko ja on deadlinet ni ei huvita sit yhtään. Kaikki muu kiinnostaa enemmän, Meil on Idan kanssa yks kimppaprojekti, jonka päiväys on marraskuun alussa. Kumpikaan ei ole tippaakaan innostuntut. Puretaan ja kiroillaan. Välillä vuorotellen ja välillä yhteen ääneen. Ja KAIKKI muu kiinnostaa enemmän! Viime viikkojen aikana puodissa on käynyt montakin asiakasta ihmettelemässä puodin uutta järjestystä. HEI HALOO – tiskien paikka muutettiin MAALISKUUSSA! Siispä tiistaina saatiin pultti ja alettiin taas möbleerata:

 

Alkuun näytti (ja tuntui) kaaokselta, mut kyllä taas tuntuu avarammalta! Ja tänään oli taas pakko tehdä muutama kerros kimppatilaukseen. Ja purkaa ja kiroilla…Mut marrastuun aluunhan on tosi pitkä aika vielä;)

Loppuun vielä ”Päivän Tassu”. Vanhempani olivat ruåttinlaivalla ja me Tassun kanssa saatiin perinteinen laivatuliainen:

Katkarapuleipä maistui meille molemmille!

Eilisillan Kädentaitajien virkkuuillan jälkeen huomasin, etten muistanut ottaa yhtä kuvaa! Vinkkelin ja krokotiilin lisäksi opeteltiin kohopylväitä ja haarukkavirkkausta.  Toivottavasti jokaiselle jäi sentäs joku uusi virkkuutekniikka reppuun jatkokäyttöä varten ja minäkin opin tunisialaista! Kiitos kaikille mukana olleille!

P.S. Iskias ei sit iskeny ja huomasin illan aikana monta kertaa sanovani et joku virkkuu oli oikeastaan aika hauskaa. Uuden oppiminen  on aina hauskaa vaikka alku hankalaa ja usein on vaan pakko!

Rakastunut alpakkalankaan

Mulla tän talven rakkauspakkauslangat taitaa olla kovasti alpakkaisia. Mut jos joku otus on näin hellyyttävän näköinen niin voisko sitä vastustaa?

Kun Ensimmäiset Adriafilin Sierra Andinat saapui pari viikkoa sitten puotiin niin menoahan se oli… 

Ihanan näköistä ja ihanan tuntuista…

Ja kun Ida vielä toi Mel Clarkin Ihanat Asusteet –kirjan näytille niin valinta oli varma., Kansikuvan huivi HEITTÄYTYI puikoille alta aikayksikön.

Monta hetkeä meni. Joka ilta suunnittelin treffejä Alpakan kanssa, mutta aina jotain tuli meidän väliin. Mut ei sen väliä – hyvää kannattaa odottaa. Ja herkkuja pitää nauttia pikkuhiljaa ja vähin erin niin nautinto kestää pidemmän aikaa. Ja nautintoahan tämän langan neulominen oli.

Huivin miehusta tehtiin ylhäältä alas. Yleensä neuleohjeissa kannustetaan lukemaan ohje alusta loppuun ennekuin aloittaa ja KERRANKIN tein niin. Fiksu päätös, vaikka itse sanonkin.

Vaikka tunnetusti tykkään saumojen ompelemisesta niin raja se on minullakin! Melli taitaa tykätä saumoista vielä enemmän. On varmaan epäkorrektia oikoa jonkun ohjeita, mutta omasta mielestäni tämän huivin neulominen sujui mun tavalla logistisesti sutjakkaammin.

Miehustaosan jälkeen olis pitäny neuloa reunapitsi. pingottaa se ja sit ommella se reunaan. Minä laskeskelin kerroksien ja silmukoiden suhteita ja päätin neuloa reunapitsin ja SAMALLA PÄÄTELLÄ huivin silmukat ja yhdistää reunapitsin neulomalla.  Tätä systeeminä käytin ekan kerran Kerällä-Kaisan Basilika-huivissa ja muutaman kerran myöhemminkin. Nerokasta! Eikä ommeltavaa…

Huivi on aika metkan muotoinen.

Kaulusosassa oli myös (omasta mielestäni) vähän hassu viimeistely – loppuviimeeks olis pitänyt tehdä ainaoikeaa kolmella silmukalla ja OMMELLA se shaalikauluksen suoraan yläreunan. Käytin samaa systeemiä kuin reunapitsissä…

Langan menekki 248 g Adriafilin IHANAA Sierra Andinaa. 100% alpakkaa, 50g=133m, puikot tässä 4 mm.

Lanka oli herkullista ja valmis huivi tosi nätti. Sorry Melli, et vähän oikaisin sun ohjetta, mut ku mä olen käytännön ihminen ja laiska tekemään turhia työvaiheita…

Sit vielä päivän Tassut. Itse Päätähti makaa tällä hetkellä vessan lattialla sillä kohdalla, missä lattialämpökaapeli on kuumimmillaan ja kerää voimia vuorokauden mittaiseen mökkireissuun. 

Sain viimenikin aikaiseksi hankkia sisustyynyt viime keväänä sammutuspeitteinä tärveltyneiden tilalle:

Jo aikoja sitten olen saanut Tassutaiteilija Tuovi Hyttiseltä Tassutyynyliinat, jotka viimein koristavat sänkyäni. Jos vaikka joku muukin haluaa ihania kissatyynyliinoja niin yhteystiedot saat multa tai vaikka facebookista…  Ja Tassu on leuhkana saatuaan olla mannekiini!

Sukkasatoa Somekurssilta

On näissä varretkin vaikkei niitä näy. Lankana teetee salla. Raitasukat harjoituskappaleena jämälangoista ja noi iloisemman väriset on ne varsinaiset sukat (joissa siis on varret) väreistä, joita ei vielä ole myynnissä. Siispä tämä sukkabloggaus on vähän niinku uskon asia. 

Harkkasukat tein kolmosen puikoilla ja lankaa sain kulutettua 124 g. Noi tulevaisuussukat tein 3½ puikoilla ja menekki oli 130g. Sukkien juju on nois varsissa, jotka näyttää kirjoneuleelta mut ei oo. Mut siit sit joskus myöhemmin jos joku muukin niist tykkää. Joka tapauksessa oli pikkuhiljaa pakko saada Sukkasadon Perunalaariin jotain täytettä kun viime viikko meni pelkässä varren säätämisessä.

Tää on ollu viime viikkoina kurssilla. Eilen sain oikean todistuksenikin. Onneks siin ei ollu numeroita… Aiheena on tää SoMe. Olenkohan oppinu mitään ku en edes teidä kirjoitetaanko some isoilla vai pienillä kirjaimilla ja yhteen vai erikseen? Taisin olla pienyrityksistä pienin, mutta kurssilla kovaäänisin… Siellä oli asiaa Facebookista, Pinterestistä, Thiglinkistä, Twitteristä ja ties vallan mistä!

Googleplussaan piti kirjautua ja karttoja selailla ja blogikin piti perustaa, mut onneks mul oli jo. Kaikki muu menikin suht koht päin peppua… Kiva kurssi oli kuitenkin ja uskon, et siitä on hyötyä vielä. Ainakin TIEDÄN mikä on Insatagrammi ja Pinteresti ja Twitteri ja hästänngi… Ja et niitten kaikkien pitäsi jotekin pelata yhteen… Kovasti harjoittelinkin mut mikään ei oikeen sujunu.

Googleplussan karttojen kanssa harjoittelin yks ilta, mut se kertoi et Anjalinin Lankakauppa on Annankadulla Salossa. Ja mä en taatusti ole itte sitä sille kertonu! Kyl Google tietää… Sit montakin kertaa yritin laittaa blogin kuviin pinnausnappulaa. Ei onnistunu vaiks ohjeet oli mainiot. Nyt tääl on nappi, jota painamalla blogin KAIKKI kuvat siirtyy sinne Pinterestiin. ÄLÄ paina sitä. Yritän ottaa sen pois jos osaan…

Sit meil opetettiin miten helppoa ja aikaa säästävää tää some-elämä on ku kaiken voi tehdä yhdest paikast mobiilisti ja jaella sen sit kaikkiin paikkoihin kerralla… Mä olen niin vanhanaikainen et käytän tietokonetta ja kameraa eikä mulla ole tablettia ja uutta winkkaripuhelinta en osaa käyttää (eikä se kuulemma toimiskaan). Ja jos mä yritän jotain somettaa ni siinä menee koko ilta eikä sinä aikana synny yhtään silmukkaa ja kissakin on kiukkuinen. Voitte siis ymmärtää, et kaiken turhautumisen ja ”mikään ei toimi” –paniikin keskellä meikäläinen tarvitsi sukkapuikkoja ja lankaa terapiaksi! Mut on upeaa osallistua kurssiin, jossa ope on tosissaan innostunut asiastaan!

Hauskinta oli eilisillan Twitteri-tilin luominen. Ei onnistunu multa. Twittreri nevoi et ”Sorry – Yritä myöhemmin uudelleen”. Varmaan siin Twitteris on sisäänrakennettuna joku tunnistin, joka heti huomas, et toi Susu on sellainen mimmi et sille ei mitenkään voi riittää 140 merkkiä!

No mä yritän opetella twiittailua täst eteenpäin:

Äiti pipi ol. Ajan kuluks teki junasukat. Omalekuril, joka saa vauvan. Sukat teki vaik ei saanu lääket mutku lekuri on mukava. (=alle 140 merkkiä). Laskeeks Twitteri välilyönnit merkeiks?

Ku ei lääket saanu ja oli edelleen kipiä ni jämälangast teki toiset vauvasukat. Kerroksia vähensi. (=reilusti alle 140 merkkiä, Hyvä mä!)

Puikot Knit Pro 2,5 mm, lanka teetee helmi. Ne menee Salon Sairaalaan jollekin vastasyntyneelle. Muuten – Salon synnytysten siirtämistä Tyksiin vastustetaan adressillä, jona voi allekirjoittaa vielä huomiseen asti. (=tais mennä yli 140 merkkiä…)

Nyt riittää twiittausharjoitus ja palaan itsekseni taas. Kurssin jälkeen bloggaan entistä harvemmin ja facetan entistä harvemmin ja olen ihan pöllamystyneenä ja pihalla ku mikään ei suju. Kaiken kukkuraks olen pari viikkoa kiukutellut kun nettikiään ei pelaa. Vikailmoituksia on tehty mut vastaus on suunnilleen et me vaan kuvitellaan ja meillä on laitteissa vikaa. No tänään kävin ihan tarkistuttamassa et laitteet on ookoo…

Roosanauhan, sometuksen ja sukkasatoilun lisäksi meneillään on myös eläinten viikko. Meillä se alkoi jo perjantaina, kun ”pojat” lähti saareen. Lauantaina laskettiin totta kai verkot. Sunnuntaiaamuna nostettiin ja saalis oli huikea! Tosin kun tuo hauki nostettiin veneeseen, niin meikäläinen oli lähdössä karkuun, kunnes huomasin ettei siitä veneestä pääse muuten kuin uimalla…

 Hauki päästettiin jonkun muun kiusaksi takaisin mereen, koska Tassulle oli tarjolla yllin kylln parempaakin: Kolmetoista ahventa!

Ennen perkaamista kalat säilytettiin minkkiturvallisesti: Muutaman viikon takaista ahvensaaliin häviämistä ei enää suvaita!

Mökkikausi lähenee loppuaan. Syksy on ihanaa ja samalla haikeaa aikaa. Illat pimenee nopeasti ja kynttilät sytytetään:

Takkatuli lämmittää…jos se vaan syttyy. Välillä siihen tarvitaan sekä sytytyspaloja että butaania…

Aurinko paistaa jo niin matalalla, ettei meille näy nousut eikä laskut. Päivälläkin auringon paisteen näkee vaan vastarannallta:

Koska on eläinten viikko niin Tassu odotteli kaupunkiin palatessa ahvenfileitä keittiön pöydällä:

No joo..meillä on eläinten viikko aina!

Pinkkipäivän Bolero

Tänään pukeudutaan pinkkiin. Siitä minäkin sain puhtia tikutella valmiiksi oman cacao-boleroni, joka on puolivalmiina matkustellut kässäpussin pohjalla jo muutaman viikon:

Heti kun sain valmiiksi tämän edellisen boleron, niin totesin et ittelle pitää saada samanlainen. Väri vaan ei ollut yhtään mua vaikka leijonankeltainen onkin tänä syksynä tosi muodikas. 

Lanka on ihanan kevyttä ja lämmintä teeteen cacao-lenkkialpakkaa. Vyyhdissä on 100g ja 500 metriä ja tänän boleroon riittää mainiosti yksi vyyhti. Tähän meni 91g ja tällä kertaa tein sen ohjeesta poiketen seiskan puikoilla. Eilen kävin vielä hakemassa R-kioskilta meille Roosat nauhat. Näillä mennään tähän päivään!

Tänään on varmaan myös hyvä päivä muistuttaa sytomyssyistä. Niitä ikävä kyllä tarvitaan jatkuvasti!

Keskeneräisyyksiä metkustelee kässäpussin pohjalla vaikka kuinka monta. Siksi en ollutkaan yhtään pahoillani, kun Karvis perui eiliset treffit. Suoraan sanoen alunperinkään ei yhtään kiinnostanut Tre Kronor af Stockholm Aurajoessa ku se on nähty ennenkin (kait). Vielä vähemmän kiinnosti opetella ajamaan automaattivaihteista autoa (Karvis oli jo löytänyt tarpeeksi suuren parkkipaikan, jossa ei ole yhtään estettä sadan metrin säteellä). 

Muodon vuoksi mökötin vähän, mutta sovin saman tien uudet treffit. Omalle kotisoffalleni ihanan alpakkaneuleen kanssa! Tosin loppujen lopuksi siinä kävi niin, että tein itse oharit Alpakalle ja ryhdyin siivoamaan jääkaappia. Siinä se ilta vierähti huomaamatta muumioituneiden hillopurkkien sun muiden jääkaapista löytyneiden tunnistamattomien juttujen parissa. Tänä iltana uusi yritys! Siis Alpakan kanssa…ei Karvisen;)

Kissasukat

Arvatkaas mikä saa mut aina hyvälle tuulelle? Kun saan laittaa jalkaani kissasukat, jotka sain Idalta lahjaksi joskus aikoja päiviä sitten hänen ollessaan työssaoppimassa puodissa. Sorry – en voi linkittää alkuperäisiin sukkiin, koska rakas vanha blogini Vuodatuksessa hävitti kaikki kuvat…

Onneks Ida teki yhtenä näytöistään ohjeen samantapaisille sukille! Kerran ennenkin olen ohjetta testannut ja nyt Sukkasadon ja uudenteetee sallan myötä oli ihan pakko taas tehdä yhdet! Sukkasadon Perunalaariin vein nää jo lauantaina, mut omassa blogissa juttu tulee vähän jälkijunassa…

Uus salla on 80% villaa, 20% polyamidia, puikkosuositus 3½ (22s=10cm) ja 50g:n kerässä on 100m.

Puikkoina oli 3½ mm Knit Pron 20 cm sukkikset ja varren sisäosan resorissa 3 milliset.

Ja jostain syystä en osaa kuvitella muun väristä kissaa kuin mustan…

Pohjaväriä ja mustaa kului kolme kerää kumpaakin ja valkoista raitalankaa 1 kerä. Yhteensä 274 g.

Kyllä sen sukan aina neuloo, mutta häntiä, naamoja, tassuja ja viiksiä tehdessä vierähti tovi jos toinenkin. Onneksi mulla oli perjantai-iltana sentään asiantuntija-apua tarjolla:

Hirvittää ajatellakin, miten monta ahvenfilettä tämäkin assisteeraus tulee maksamaan! Tänä kesänä ei kalasaaleilla ole muutenkaan juhlittu ja kaikki nekin, mitä on saatu on menneet parempiin suihin eli TheLankakaupan The Laadunvalvojan palkkioihin. Itse ollaan saatu kala-ateria yhden käden sormilla laskettu kerta koko kesänä…

Oli niin kamala kiire saada sukat valmiiksi ennen Sukkasadon viikkolaskentaa, että ompelin hädissäni yhden hännän ihan poskelleen. Purkuhommia siis… Silmät ja peppu löytyi luonnollisesti parin seinän takaa eli Salon Napista.

 

Oli sit sunnuntaina se syyspäiväntasauskin. Nyt on päivä jo lyhyempi kuin yö ja viimeinen hetki alkaa suunnitella itsetehtyjä joululahjoja. Mitäs luulisit kissaihmisen tykkäävän kissasukista?

Viikonloppu menikin taas ihan ilman silmukoita. Lauantai-iltana nukahdin alpakkalangan kanssa kesken kerroksen! Miks ihmeessä meikäläinen lorvii koko kesän ja saa sit syksyllä kauhean pultin et nyt pitää alkaa mettähommiin? Viikko sitten kaadettiin ja viime viikonloppuna karsittiin ja polteltiin risuja:

Samalla meni polttoon The Lankakaupan vanhaa kirjanpitoaineistoa. Uusvanha kirjanpitäjäni Paula neuvoi, että paras tapa niiden hävittämiseen on polttaminen:

 Ja mullahan on toi pyromaanitaipumus ennestään ja sytytyspalojakin jäljellä. Testattu on et ne ON hyviä. Aina vaan.

Työntäyteisen viikonlopun jälkeen me oltiin koko porukka ihan näin eikä jaksettu lähteä vielä kaupunkiin:

Maanantaiaamuna lähdettiin saaresta töihin. Herätessä oli pimeää ja kylmää. Nuotiossa olis vieläkin voinu paistaa vaikka aamiaismakkarat ja töihin päästessä olin tosi iloinen – mulla on pakko olla lihaksia! Sen verran kipienä käsivarret ja selkä oli… 

Mukavia syyskuun loppupäiviä!