Cacao-poncho ja kesän kivat hetket kuvina

Säätyypit lupaavat, et eilinen olis ollu viimeinen hellepäivä. Hyvä uutinen. Tämä tykkää syksystä, mut olihan kesässä monta kivaakin juttua Gulkronan reissun lisäksi. Ja monessa mukana käsityö. Helppo, matkassa mukava ja kevyt. Eli Cacao-lenkkialpakasta Neulefriikin Kristiina-poncho:

Puikot 5,5 mm, lanka teetee Cacao, Menekki 1 vyyhti eli 100g=500m. Kiva malli, jonka voi pukea monella tavalla. Tällaisia ponchoja olen tehnyt jo aika monta. Tämä tuli mallikappaleeksi puotiin, koska Ida on "mennyt myymään" sen edellisen.

Tätä on neuloskeltu pitkin kesää. Matkaan on mukava ottaa kevyt neule, jota ei tarvitse laskea tai miettiä. Eikä lanka paina mitään. Tätä aloittelin kerran alkukesällä yökalassa...

Jatkoin silloin tällöin. Kiva neule, jonka voi ottaa käsille kun siltä tuntuu. Vaikkapa hellepäivän iltana ennenkuin laittaa päänsä tyynyyn mökin terassilla:

Myönnän, etten kovin hyvin nukkunut, mutta hyttyset piti loitolla Juhannuksena tuliasiksi saatu Thermacell- Se oikeasti toimii!

Kyllä tästä kannatti herätä ja lähteä aamu-uinnille Airistolle...

Ja olihan näitä skumppa-aamiaisia muutama muukin... Ensin ystävien seurassa  kunnon pekoniaamiainen pitkän kaavan mukaan:

Ja vain viikkoa myöhemmin sama uudestaan. Munatonna. Eli tyttöjen "munaton" lomanen:

Tassu sai olla mukana. Koska on konsulttikissa eli munaton ;)

Neulomakerhossa ei koskaan voi olla kovin monimutkaista neuletta. ellei myöhemmin halua purkaa...

Onhan niitä lomapäiviäkin ollut. 2X-seuran neulomakerho vieraili meillä saaressa heinäkuun lopulla. Iso määrä naisia, jutut sellaisia, ettei kehtaa kertoa. Oliskohan saari-ilmasto irroittanut kielenkannat? Kivaa oli, kaikki meni hyvin vaikka paluumatkalla minä jouduin narun jatkeeksi kun bensa loppus. Onneks moinen nolo tilanne ei sattunut kun oli porukkaa kyydissä...

Muita kuvia löydät Kakskertaseuran sivuilta. Kuten myös tyttöjen loman kuvat kun mentiin yli aaltojen pikkuveneellä ystävän kanssa Villa Vapparnin laiturille. Ilman kommelluksia.

Juhannuksen jälkeen ei olla pal kalastettu. Ku oli se Puuilon halpisverkko, joka meni sotkuun ennenku saatiin edes veteen. Kolmatta maailmansotaa ja hiljaisuuden retriittiä pukkas koko viikonlopuks, joten päätettiin parhaaksi olla kalastamati. Kunnes sain Karviselta myöhästyneeksi nimpparilahjaksi Pietarin kalaverkon! Siinä lukee, et "kaksoispauloitettu, sotkeentumaton". Ihana lahja. Pietari ei petä!

Tästä riitti paistettavaksi ja Tassu sai tietenkin oman osuutensa. Kahden kalastuskerran jälkeen verkko oli tienannut hintansa. Tästä lähtien kalat on "ilmaista ruokaa".

Pimenevät illat on ihania. Naapurin nuotiolla paistui kerran makkarat.

Auringonlasku näkyy jos menee laiturille.

Ja auringonnousu syyskuun ekana maanataiaamuna töihin lähtiessä. Nyt taitaa olla jo aika olla venyttämättä viikonloppuja maanataiaamuun.

Tassu (ja me) on jo tottunut insupiikittelyyn. Ja mökillä sillä on ihan oma "juomakuppi", josta se on oppinut sammuttamaan janoaan Isänsä poika juomakupin suhteen...

Hirvet ovat mellastaneet saaressa talvella ja taitavat asustella siellä edelleen. Ainakin peuran haukkua kuuluu metsässä ja muutaman kerran olen nähnytkin. Nyt riesana on hirveät hirvikärpäset! Kun viimeinkin on tullut muutaman kerran kunnolla vettä, niin metsään tekee mieli. Vaan kun juosten tehdyn metsäkeikan jälkeen ämpärissä on17 kanttarellia ja 200 hirveää kärpästä niin...

PAKKASIA ODOTELLAAN!

t. Susu

Melkein kässytön kesä

Keväällä pukkas idealla. Sitä sitten innoissani lähdin toteuttamaan. Miks ihmeessä kakkulangasta ei vois tehdä muutakin ku huiveja? Vaiks kesämekon? Tämän villatakin koeversiona kokeilin ylhäältä alas neulomista. Kivaa oli ja visio tuntui toimvalta. Kunnes...

Vedin mekon päälleni! Yäk. Nerokkasti ajateltu sileä neule tissiliivien alle sai jo valmiiksi runsaan rintavarustukseni näyttämään vieläkin isommalta! Ja pitsineule venyi ja paukkui ja näytti jokaikisen kurvin ja makkaran. Henkarilla kolttu näyttää kelvolliselta kyl, tai jonkun tikunlaihan päällä, mutta näin tissikkään päällä... Minähän en pura, joten mietin vaihtoehtoja: Tunikana toi voisi olla kelvollinen. Jos otan yhden langan pois tuolta keskeltä ja päättelen ja teen helmasta tuubin roikkumaan kaulalle ja rikkomaan tuota rintalinjaa... No tekemättä on ja tämän myötä kässyinnostukseni lähti kesälomille, jota on kestänyt näihin päiviin asti.

Lankana siis teetee Rainbow. Menekki kaksi kerää. Puikot ekan kerän verran 4 mm ja tokassa 4½. Aloitin ensimmäisen kerän sisältä ja jatkoin toisen kerän ulkosyrjältä, jotta sain värin liukumaan ees taas. Värikin oli kamala. Onneksi sitä ei enää ees saa. Unohdetaanko tää?

Kesän aikana rikoin myös uudenvuodenlupakuseni: En virkkaa silmukkaakaan tänä vuonna! Mut ku jotain kuitenkin piti olla tekevinään, niin käytin bambulankojen jämiä kestovanulappuihin.

Kuvassa vaan osa. Hirmuisen hauskoja pikkukässyjä ja pienen totuttelun jälkeen itsellä käytössä ja ihan mukavasti toimivat. Käytän aamulla toisin päin ja illalla toisin ja vippaan pyykkikoneeseen käytön jälkeen. Kyllä nyt olen pelastamassa ilmastoa! Linkki ohjeeseen tästä.

Muutaman tiskirätinkin tein. Kun muuta ei mitenkään saanu aikaseks. Tässä lankana teetee Bamboo&Co ja mun oma ohje. Puikot 3 mm.

Tässä taas lankana SMC Baby Smiles Cotton Bamboo. Tämä tiskirätti syntyi pikavauhtia kun kesän viimeisen Laituri-Neulomakerhon aamuna naamakirja kertoi illan emännällä olevan synttärit. Saaressa oltiin ystävän kanssa viettämässä "munatonta" lomasta eikä tietenkään mitään tuliaisia mietittynä! Onneksi sentään oli lankaa... Viittä vaille ennen lähtöä sain tämän pääteltyä.

Käsitöitä harrastava facen kissaryhmästä tutuksi tullut ystävä kertoi sytomyssyistä olevan kova puute KYSissä. No eihän myssyasia katso kuntarajoja ja pikapikaa saatiin Tyksin ryhmästä pieni hätäapu kerätyksi. Minäkin tikuttelin pari myssyä. Kun on syy, niin kässytikin maistuu. Varsinkin nämä pienet ja nopeat.

Ja sit kokeilin tuota kierrepipoa. Ohjetta en vieläkään ole löytänyt, mutta kai se ilman ohjettakin vähän esikuvaansa muistuttaa.

Lankana Sirdarin Baby Bamboo molemmissa myssyissä.

Syyskuu alkoi. Ja pikkuhiljaa alkaa taas kässytkin kiinnostaa. Mulla tämä kässäily liittyy niin vahvasti telkun katsomiseen, että kesällä ei senkään vuoksi tule tikuteltua. Kun illat pimenee ja mökilläkin käydään vain viikonloppuisin niin ehkäpä silmukkaakin alkaa taas syntyä. Mitä monempi silmukka, niin sitä varmemmin myös jotain valmista. Tässä syyskuun susuismi :)

Retki Gullkronaan - kesän kohokohta

Koko kesä on odoteltu äidin ja isän tuloa tänne mökille. Aina on tullut jotain esteitä, mutta viimein tiistaina saimme Tassun mummin ja papan saareen! Tassu sai tietenkin pappankalaa mummin kädestä. Me muut syötiin muurikalla käristettyjä juureksia ja pihviä, saunottiin, uitiin ja ihailtiin auringonlaskua, joka ei enää tähän aikaan vuodesta enää näy vakiopaikalta.

Jo yhdeksän aikoihin alkaa hämärtää. Käväistiin vielä naapureita moikkaamassa ja olikin aika kömpiä unten maille - aamulla oli aikainen herätys.

Tätäkin oltiin suunniteltu koko kesän ajan. Keula kohti Gullkronaa!

Minä sain kartturin pestin... Matkakässy ei paljoa edistynyt, mutta kartalla pysyttiin ja perille navigoitiin. Keli oli mainio veneretkelle.

Rantautuminen onnistui ilman pahempia "hyppääperkeleitä" (koska äiti ja isä olivat kyydissä).

Hienoa, että tämä saariston upein paikka on taas avoinna kävijöille! Edellisestä käynnistä oli kulunut 12 vuotta. Silloin se tehtiin vanhempien Susina-veneellä. Tämä oli oikea nostalgiareissu.

Ihanaa oli huomata, että paikka oli säilytetty ennallaan. Äidin kanssa piti tietenkin päästä köysilossilla verestämään muistoja...

Miehet jäivät rannalle - ei ruikuttamaan vaan driksuille. Me kiivettiin Luotsimuseolle ihailemaan maisemia.

Peikkopolkukin oli ennallaan ja siellä täällä polun varrella bongattiin hauskoja ja hurjia peikkoja!

Äidin kanssa laulettiin metsässä Rautavaaran Menninkäisten maata ja rannalla Satumaa-tangoa. Aavan meren tuolla puolen...

Peikkopolulle mukaan kärmeskarkoittimeksi tullut Karvinen kirmaili karkuun häpeissään ja teeskenteli olevansa eri porukkaa ku noi hullut akat :)

Harmi kun ei huomattu ottaa satamakonttorilta lainaksi keppihevosia. Niillä peikkometsässä olisi ollut vieläkin hauskempaa!

Ennen kotimatkalle lähtöä ostettiin vielä evääksi Gullkronassa Evan opein savustettua Haverön lohta ja kotirannassa keitettiin perunat, tehtiin kyytipojaksi sienisoosia ja nautittiin! Ihanalta maistui meren ja metsän antimet upean päivän jälkeen. Nykyisin ei varmaan savukampelaa enää saaristosta löydy.

Mahtava päivä, jota kyllä kannatti odotella koko kesä. Myös äiti ja isä olivat onnellisia reissusta. En saanut lupaa laittaa heidän söpöstelykuvaansa julki (mut paljastan et ne istui puun juurella sylikkäin ja halaili ku vastarakastuneet). Laitan sit tään kauniin puukuvan peikkopolun varrelta.

Tulee mieleen se Juha Tapion biisi: Kaksi vanhaa puuta....

Edit: Sain sittenkin luvan. Eiks ne oo söpöjä 💕Ihanaa et sain jakaa tään retken heidän kanssaan!

Blogitauko venyi pitkäksi, mutta täällä ollaan ja kaikki on ookoo. Muutama on kysellyt et miks ei blogi päivity. Tuntuu mukavalta huomata, että joku vielä kaipailee. Ja minähän palailen linjoille, koska nyt on toimiva tietsikka ja pikkuhiljaa opin tätä käyttämäänkin. Ja tulee syksy ja ehkäpä puikotkin alkaa taas kilistä!

Kesäsukkia ja muita kesäjuttuja

Tennarisukat on mun mielestä ollu ihan viime aikoihin asti vähän hölmö juttu. Mika sukka se semmoinen on, missä ei vartta ollenkaan? Pysyykö semmoinen jalassakaan? Vaan nyt on kesäkäytössä itselläkin ollut muutaman vuoden Palmasta tehdyt varrettomat ja ne on aikas verrattomat! Siispä...

Tosi kivat! Ja kaiken lisäksi kaksi paria yhdestä kerästä. Tällä kerralla lankana Rellana Tutti Frutti. Puikot 2½ mm Zingin 15 cm sukkikset. Silmukoita 15/puikko (tai siis 16,16,16,12). 2 oikein, 2 nurin resoria 20 kerrosta, vahvistettu kantapää. Näissä koko 39-41. Lankaa jäi vielä ylikin!

Hauskat eriparisukat. Kesällä saa hassutella. Ja olla eriparia mut samiksia:

Mökillä on tikuteltu, yksi sukka pari viikkoa sitten neulomakerhon veneretkellä Salina-veneellä. Kivasta matkastamme voi lukea lisää Kaksertaseuran sivuilta.

Muuten mökillä kyllä riittää PUUhaa...

Viimevuotiset klapit siirrettiin sisätiloihin, jotta päästään kalpittelemaan uusia...

 Joita riittää...

 Ja riittää...

Nämä suurimmat kalpiteltiin eilen. Turhamaisuuksissani punnitsin noista suurimman. Se painoi 32 kiloa ja siitä lämmittää saunan ainakin kaks kertaa!

Sillä välin ku toiset raataa, niin työnjohto valvoo silmä tarkkana (tai silmät ummessa) kuusen alla.

On tämä rohkelikko uskaltautunut ihan omin tassuin jopa laiturille! Vauvakissana kerran mereen pudonnut alkaa viimein luottaa laituriin.

Yle uutisoi, että Tyksin vastasyntyneille ei ole tarpeeksi sukkia ja joku vauva on joutunut lähtemään synnäriltä paljain varpain! Pitäähän asialle tehdä jotain eikös vaan?

Mutku mustikatkin huutelee puskissa! Siispä olen tehnyt "intervalliharjoitusta" eli kolme desiä mustikoita ja välillä valkoista vauvansukkaa. Älykästä? Ihan kelvolliset tuli kitenkin tuli ja valkoisetkin.

Lankana teetee Helmi, menekki peräti 19 g. Puikot 2½. Mallia ei ollu, senkun pistelin tikutellen.

Taas sitä odotellaan sateita. Nenä maassa olen menny pitkin pihaa ja vähän metsääkin. Melkein olen menettänyt toivoni kantsujen suhteen. Toivoa kuitenkin on!

Tulis vettä! Tosin ei ennen torstaita. Meidän pop-up Kesäkauppamme Mathildedalim Kankirautavarastossa on auki vielä kolme päivää ja mun puotipuksuvuoro on huomenna ja tiistaina. Hauskaa ja vähän jännittävääkin. Nähdäänkö?

Eilisiltana oli meressäkin vähän mustikan sävyä!