lauantai 28. marraskuuta 2020

Primanova villatakki etätyönä

 Alkusyksyllä asiakas poikkesi puodissa kysymässä, josko onnistuis tehdä hänelle villatakki. Rakas lempivillatakki oli moneen kertaan parsittu ja kursittu ja hiutunut. Tismalleen samanlainen piti saada, mutta 100% villaa ja yksivärinen tumman sininen. Tämmöinen tuli:

Lanka: teetee Primanova 100% merinovilla, 50g=115m. Menekki 775 g.
Resoreissa käytin 3½ mm ja muuten 4,0 mm Knit Pro Zing -pyöröpuikkoja.

Jännitti kovasti. Sain käyttöön sen vanhan villiksen, mutta silti mietitytti miten onnistun. Ohjeestahan nutun tekeminen olis ollu ihan helppoa mut kulahtaneesta ja venähtaneesta mallista?

Pahoittelen kuvien omituista väriä. Miten ihmeessä tumman sinisestä tuli harmaita tai vaalean punaisia? Taskut piti olla:

Ja shaalikaulus:
Olen aina tykännyt primanovasta, mut tämän takin myötä suorastaan rakastuin! Jälki on NIIN nättiä. Varsinkin palmikoissa langan kauneus on edukseen. Olen muuten ihastunut myös Zingeihin. Kun olen 2½ mm puisia sukkapuikkoja katkonut ihan solkenaan, niin siirryttyäni Zingeihin moinen harmistus on jäänyt kokonaan väliin. Jotenkin tuntuu, että alumiinipuikoilla tulee tasaisempaakin. Moinen luulo voi kyllä olla ihan vaan korvienvälissä...

Nuttu valmistui viimein koronan ansiosta. Eli kaikissa asioissa on jotain hyvääkin kun oikein etsii. Vallitsevan tilanteen vuoksi mekin ollaan otettu etätyösuositus tosissamme. Mietittiin, että jos jompikumpi altistuu tai saa tartunnan, niin toisenkin pitää jäädä karanteeniin ja sit on pakko laittaa puoti kii. Siispä ollaan töissä vuorotellen. Toinen puodissa ja toinen tekee töitä etänä. Mun syksyiset etäpäiväni ovat meneet paljolti tilausneuleiden merkeissä. Ja lankatilauksiakin on ihan helppoa tehdä sähköpostilla ja puhelimella kotoa käsin. Ida taas hoitelee mahtavasti verkkokauppapäivityksiä ja uutiskirjeitä etänä. Me vitsaillaankin et Ida myy ja mä tuhlaan. Kumpikin tekee sitä, missä on hyvä :)
Vaikka mieluiten olisin tietenkin puodissa, niin onhan etätöissäkin puolensa... Saa joskus nähdä auringon ja assarikin on ihan mahtava. Tosin hiukan laiskanpuoleinen. (kuvassa näkyy myös vähän sitä  mallivillistä).
Mun mielestä nappilistakin onnistui ihan nappiin, joten tässä vielä yks lähikuva. 

Parasta kaikessa on, että asiakas oli tyytyväinen!



sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lopilapaset ja kipusukat

 Vaikka vannoin, etten puikoilleni enää Lettlopia ottais, niin pukkas ajatus lapasista. Ja kun niitä jämiä oli, niin päätin sittenkin kokeilla. Ajattelin, että huovutettuna vois olla kovinkin kiva. Olen myös joka syksy päättänyt, etten enää ikinä huovuta... Never say never :)

Koska olen nuuka, niin tuntui typerältä pistää pyykkikone jylläämään vain yksien lapasten vuoksi...

Puikot 4 mm Zingit. Harmaissa 44 s ja raidallisissa 40 s puikolla. Menekki sinivalkoisissa 62 g ja harmaissa 70. Ohjeessa käskettiin kiinnittämään hakaneuloilla jotain muovinkappaleita lapasen sisälle. Koska olen skeptinen koko huovutusjuttujen suhteen ja olin alunperinkin olettanut kokeen epäonniseksi niin en viitsiny nähdä vaivaa. Ja turhaa se olis ollutkin:
Neljäässä kympissä pienen pesuainemäärän ja ison kylpypyyhkeen jälkeen... Kivat, mukavan lämpimät ja pörröiset, mutta en voi sanoa noiden huopuneen!
Pöh. Ku en kerralla uskonut niin tein vielä yhdet. Jotka reteesti huovutin yksinään (pyyhkeen kanssa) kuudessa kympissä! Ihan sama tulos... Kivat ovat mut mahtaakohan tuo lopilanka huopua ollenkaan? Onko joku onnistunut? Näistä ei ole "jälkeen" -kuvaa. Nelosen puikot ja 57 g silmukoita 40. 

Joka tapauksessa... Tämä islantilaisbuumi on melkoinen. Langat on joka paikasta loppu ja pitkään saadaan odotella lisäystä. Mun hurahdus ei päässyt edes alkuun. Tosin lapaset on aika kivoja. 

Toinen ihan omituinen suosio on tämän vuoden aikana ollut Kipuapusilkkivillalla. Sana kiirii puskaradion kautta. Ihmetellään välillä puodissa kun saman päivän aikana moni käy kysymässä ja toisinaan voi mennä monta kuukautta ettei kukaan... Sit kun kysytään, et mistä tieto, niin vaikkapa uimahallin saunassa joku on puhunut. Meilläkin lankaa on melkein aina varastossa, mut päätin yhdet sukat tikutella ihan vaan malliksi.
Puikot 3 mm, menekki n. 120 g kokoon 42-43. Mun oma "myyntipuheeni" menee niin et lanka on kamalan tuntuista ja haisee lampaalle, mut se toimii! Jos mulla on pitkä päivä jaloillani enkä muista juoda tarpeeksi, niin takuuvarmasti herään yöllä suonenvetoon. Siihen ei auta mikään hyppely eikä magneesiumipilleri tai suolakide kielen alla ihan heti, mut kun laitan kipuapusukan jalkaan ni johan helpottaa. Ihmelääke! Ja minähän en ikinä koskaan milloinkaan voi edes ajatella nukkuvani sukat jalassa...

Tämä viikonloppu on ollut haikea. Tampesterin kädentaitomessut peruuntuivat yhden kirotun viiruksen vuoksi. Oli suunnitelmissa olla mukana teeteeSHOPpien yhteisosastolla ja yöpyä ystävän luona Nokialla. Mökkikausikin päättyi jo pari viikkoa sitten. No eipä tarvinnut ottaa magnesiumikuuria tai nukkua kipuapusukat jalassa... Ja onhan virtuaalimessut ja tarjoukset meidänkin kaupassa. Mut ei ihan sama asia ku elää tunnelmassa ja nähdä ihmisiä ihan livenä.

Viimeinen mökkiviikonloppu pari viikkoa sitten oli antoisa:
Suppiksia ihan mukavasti kahtena päivänä ja verkossa 15 ahventa!
Tassun kanssa sienimetsässä. Se on varmasti molempien mielestä yhtä hauskaa!
Vielä viimeinen sielunmaisemakuva ennen lähtöä.
Sinne jäi. Kevättä odotellen...

Noo - oikeasti on ihan kivaa viettää viikonloppu kotonakin. Ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Eilen nautittiin ilta-ateria Tassun kanssa:
Ja sen jälkeen köllähdettiin soffalle kattomaan Teemalta Alankoa. Noo - ehkäpä Tassun mielestä kissanpolkka olis ollu parempi ku äiskän kasarinuoruusmuistot... :) Mää löhnin soffalla kutimusteni kanssa glögimukin kanssa kynttilänvalossa.
Talvi sais tulla. Talvirenkaat on vaihdettu!





sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Syksyn pieniä askareita

 Yhtäkkiä onkin aika siirtyä kesäajasta normaaliaikaan. Mihin syksy on kadonnut? Eilisaamun maisema:

Ja kun kelloja siirrettiin niin tänä aamuna samaan aikaan näytti tältä:

Harmaa on hyvä väri?

Syksy on tosiaan hävinnyt enkä ole saanut juuri mitään "oikeita" kässyjä valmiiksi. Olen tikutellut vähän sitä ja vähän tätä.

Keltainen on sentään aurinkoista eikös?

Lanka: Perfect Basic Color, puikot 3½ Prym Ergonomicsit. Menossa nimpparilahjaksi eräälle, jonka tiedän tykkäävän keltaisesta ja jonka nimppari oli jotain kaks kuukautta sitten... Kun yleensä teen sukkia ohkasista langoista, niin näillä sain huvitella! Varresta tuli kunnon mittainen ihan vahingossa, kun yhtenä aamuna istuin soffalla ja katsoin ensin ykkösen uutiset ja puolen tunnin kuluttua kolmosen! 150 g:n kerästä jäi pikku nöttönen.

Ohkasista toinen nimpparilahja. Kun niistä ohuista keristä aina jää... Ja kun Karvisella ei taaskaan ollut yksiäkään ehjiä ohuita... Niinpä vanhoihin varsiin kolme Stepinjämää Zingin 15 senttisillä 2½ puikoilla. 

Syksyllä on yleensä mukavaa kun kaikki normaalielämä alkaa. Tää syksy on vähän erilainen. Ei oikein tiedä mitä tapahtuu, mika alkaa, mikä peruuntuu ja mihin voi mennä. Maskilla vai ilman... Neulomakerhon ensimmäinen kokoontuminen oli syyskuussa Kakskerran kirkossa! Ja koska neulomakerho niin neulottiin. Samalla kuultiin mielenkiintoisia asioita kirkon tekstiileistä. Mulla oli puikoilla Cacao-poncho, koska lapinmatkalla neulottu lähti melkein samantien takaisin pohjoiseen.

Seuraavalla kerralla opeteltiin pleissaamaan köysiä. Mä olin ihan innoissani ja nyt meidän pikkuveneessä on tosi hienot uudet peräköydet, joissa ei ole yhtään solmua tai hapsottavaa köydenpäätä!

Innostus tarttui Idaankin ja yhtenä perjantaiaamuna opeteltiin yhdessä... Eihä tuo nyt lankakaupan juttu ihan suoraan ole, mut lankaa se narukin on. Vähän paksumpaa vaan ja ihan hyödyllinen taito.
Tän viikon neulomakerhoon en ehtinyt, mutta pidin yksityiset varjoneulojaiset omalla kotisohvallani myöhemmin samana iltana. Vihdoinkin neuloosi iski päälle enkä olis millään malttanut mennä nukkumaan! Viimein oli pakko, koska alkoi tuntua siltä kuin näkisi kaiken kahtena....

Nyt kun alkaa ihan tosissaa olla pimeää, niin hejastavat tuotteet on todella tarpeen. Meidän kaikki heijastavat pipot on kelvanneet kesäkaupassa ja tein taas yhden kierrepipon Perfect reflectistä. Lankaa kului koko kerä ja puikoilla 6 tikuttelin menemään.
Virallista CE-merkittyä heijastinta nämä heijastavat tuotteet ei korvaa, mutta kuten kuvasta näkyy - mainiota lisänäkyvyyttä tulee. Uutena kivana juttuna on söpöt vaaleanpunaiset heijastavat helmet.

Syksyn hittijuttu on ollut kutittamaton ja superhelppo panta. Asiakas oli tehnyt sellaisen ja sain luvan plagioida mallin. Lankana oli Katian Merino Sport.
Eiks ookki kiva?
Simppeli ku mikä: 26 silmukkaa, ainaoikeeta suunnilleen 42 cm, päät yhteen ja kuudella silmukalla "tamppi" 20 krs. Ommellaan päät yhteen ja asetellaan pitkän kappaleen saumaa peittämään. 1 kerä riittää.
Mökkikausi alkaa olla lopuillaan. Mitenkään ei malttais ja toisaalta tuntuu jo mukavalta ajatella viikonloppua joskus ihan kotosallakin. Kuitenkin sitä mökille päästyä ei millään malttais lähteä pois. Siksipä monena sunnuntaina ollaan päätetty "venyttää viikonloppua" maanataiaamuun... Vaikka välillä on täytynyt lähteä töihin ennen auringonnousua ja viikko sitten jopa räntäsateessa!
Makramé on kans omanlaisensa hittijuttu. Ittelle ei oo kolahtanut, mutta viime viikonloppuna kuitenkin päätin kokeilla. DMC:n Nova Vita -langalla päällystin purkkia. Sisälle ajattelin tuikkukynttilää, mutta kuvassa muurikelloja. Tää oli oikeasti kivaa, vaikka ihnoan kaikkea askartelua ja liima on ollut ihan kaukea peikko! Karvisella oli kuumaliimapistooli, ja se osoittautui ihan kelpo laitteksi. Langan päät liimailtiin yhteistuumin piiloon purkin pohjaan. 
Ja kun vanha partiolainen pääsi merimiessolmujen makuun, niin kokeilin vielä koristella vanhan viinipullon Hilo Metalicolla. Ajattelin, et tuuppaan tuonne pulloon pikkuisen pattereilla toimivan lediketjun. Ajatus oli kiva, mutta lanka ei tähän tarkoitukseen ole ehkä paras mahdollinen - liukkaassa langassa solmut ei pysy. Koeilu mikä kokeilu... Eipä siinä montaa metriä lankaa hukkaan mennyt. Pullo vaan, koska sitä ei voi enää palauttaa ku viivakoodi piti liotella pois :)
Viikko vielä ja sitten taitaa olla aika lopettaa mökkikausi. Eilen kuskattiin klapikone mantereen puolelle ja nostettiin soutuvene talviteloille. Sen jälkeen oli pakko päästä vähän mettään ihan ittekseni. Mukava saalis kuivattavaksi. Suppisten lisäksi ranskanrakuunaa ja timjamia!


torstai 24. syyskuuta 2020

Annoin periksi: Lettlopille...

 

Islantilaiset neuleet on jo ainakin vuoden verran olleet tosi hittijuttu. Puodissa on käyty kysymässä sitä ainoaa oikeaa lankaa: Lettlopia. Moni asiakas on avannut oven, kysynyt et onks lettlopia. Ja kun oon vastannu et ikävä kyllä ei, mut korvaavia lankoja kyllä... Niin U-käännös ja se siitä.

Joten anoin periksi...

Pitkin kesää neuloin jo etukäteen tilaaamiani mallilankoja. Matkakässynä se oli myös Lappilandiassa. Jotenkin vaan... Ohje unohtui kotiin eikä sopivia hihapuikkojakaan ollut matkassa... Vahinko vai ei? Tekeekö alitajunta valintoja mun puolesta? Pitääkö lomalla olla oikea lomakässy eikä töitä?

Tämä Maija Paavilaisen kirjasta bongaamani miete kolahti! Oon seurannut someissa näitä islantiryhmiä ja monella kun yks paita on valmiina niin seuraavaks niitä onkin viis! Koukuttavaa siis.

Lettlopi on islantilaista lampaanvillaa. Lopi-langat tehdään islanninlampaan villasta, joka on ominaisuuksiltaan haasteellista kahden eri kerroksensa vuoksi, mutta samalla monipuolista. Pohjavilla on hienoa ja pehmeää sekä erittäin hyvin eristävää, kun taas päällysvilla on pitkää ja vettähylkivää. Kun nämä villat valmistetaan langaksi, tulee siitä tehdystä paidasta hengittävä mutta samalla vettähylkivä. Jotenkin tämä selitys kolahtaa mökkihöperöön:  Mun ikivanha mökkivillapaita on ruma ja rikki, mutta pitää vettä ja tuulta... Ei tosin lopista tikuteltu vaan ihan vahingossa hyväksi tekeentyny. (Enkä kehtaa laittaa kuvaa enää).

Langat oli jo matkalla puotiin, joten mallineule oli pikkasen pakko saada valmiiksi viime viikolla. Lopputuolos oli epätasaista enkä yhtään ollut innostunut. Siispä tuuppasin juuri valmistuneen nutun pyykkikoneeseen (ja järkytin pari kaveria ylläolevalla kuvalla). Villaohjelma 30 astetta ja tasokuivaus:

Vanha totuus et vesi vanhin voitehista piti taas paikkaansa. Karkea ja epätasainen neulos muuttui mukavan utuiseksi!

Lanka: Lettlopi, menekki kokoon M 444 g. Puikkoina 3,5 mm KnitPro pyöröt, 4½ mm Prym Ergonomics 80 cm pyöröt, Zing 3½ mm sukkapuikot ja hihoissa Addin CraSy trio 4½ Bambut. Silmukkamerkkejäkin muutama. Jos välineurheilija olisin, niin tässä olis mahtava tilaisuus hifistelyyn!

Kiukunpuuskissani ajattelin neuloessani, et YES olis et YÖK tai vaikka NEJ (koska alkuperäisessä ohjeessa tuossa luki et JA!) Mut aika kiva tuli sittenkin.

Mikähän mallina toiminutta verkkokauppavastaavaa naurattaa?
Tuskimpa se, et "pomo" tekee tällaista "myyntipuhetta"... Vai onko vaan nälkä?

Tuossa pyykkikoneeseen tuupatessani päätin, etten enää ikinä tuu koskemaan tähän lankaan... Mutta -  Meillä naisillahan on aina lupa muuttaa mieltä - pikkasen mietin et olisko tää kiva huopalapasissa... Onks kokemusta?

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Lomalla jossain päin Suomea vol 4. kotiin

 Siitä on jo kolme viikkoa, kun palattiin matkalta. Oliskohan aika viimeistellä lomatarina ja siirtyä arkeen?

Joka aamu isä keitteli puuroa sen verran, että riitti kuukkeleillekin. Niitä oli hauskaa seurata. Kuvia oli vaikeampi saada. Mistä ihmeestä ne aina haistoivatkin ruoka-ajan?

Torstaina tehtiin vielä Sivakkaojan lenkki. Alkuun musta tuntui, että tuollainen turistihighway oli jotenkin tylsä..
Nousua oli kohtuullisesti. Kuitenkin niin, että välillä vähän pysähdyttiin lepäilemään. Tämä luonnon taideteos toimi hyvänä jakkarana:
Muuttuihan maasto... Oli suota ja puroa. 
Välillä meinas usko Karvisen suunnistutaitoihin olla koetuksella. Sentään löydettiin takaisin Kiilopäälle!

Kämpillä meitä odotteli Tassu ja Pappa.
Lakkoja ei löydetty eikä puolukoitakaan. Mutta rouskuja! Sienisalaattia ahmittiin (oikeasti) monena päivänä ja suolasieniä riitti kotiin tuotavaksikin. Hauskaa oli kerätä. Ne olivat puhtaita ja vartissa sai ämpärin täyteen!
Ruska jäi meiltä näkemättä. Yksi pakkasyö ei riittänyt maalaamaan maisemaa.

Ja kyllä joka postaukseen yks "iltalenkkiäidinkanssa" sattumus pitää kertoa... "Kato äiti orava!" Äiti kuuli et poro... Ja olihan se poro siinä viiden metrin päässä, orava viidenkymmenen. Minäpä en poroa huomannut ollenkaan. Naurettiin sitten et toinen on sokee ja toinen kuuro :)
Puissa kasvoi tosi paljon naavaa. Sanotaan, että se kertoo puhtaasta ilmasta. Tällä kotisaaressakin näkyy naavaa, mutta se on vaaleaa. Lapissa se oli mustaa. Ku äiti näki sen ni tokas et "Idan tukkaa" :)

Ennen reissua mulla oli kauhea huoli siitä, että on varmasti tarpeeksi lankaa ja puikkoja mukana! Oli Islantilaisneule, kipuapuvyyhti, silkkisukkalanka, paksu sukkalanka ja vyyhti lenkkialpakkaa... Kuikans kävi? Islantilaisesta puuttui ohje ja silkkisukkaa tikuttelin menomatkan. Sen äiti suosiollisesti purki perillä. Malli ei ollutkaan niin nätti ku luulin. Kipuapuun ja Basicciin en koskenutkaan. Kotimatkalla sentään tein selvää Cacaosta:
Insinöörin laskelma: vähän vajaa 1200 kilsaa = 500 metriä. Eli Piikun Kristiina-poncho syntyy yhdestä vyyhdistä. Kuutosen puikoilla matkalla Kakslauttasesta Majakkarantaan.
Borta bra men hemma best. Myöhään elokuun viimeisenä lauantai-iltana oltiin takaisin kotona. Elotulien aika olis ollu, mutta siinä vaiheessa ei enää tullut mieleenkään jatkaa matkaa mökille asti. Tulet kuitenkin sytytin - kotirantaan: