Hiukan sitä sun tätä

Kässäpussini pursuaa keskeneräisiä niin, ettei pussukkaparan vetoketju mene kiinni. Yhtenä aamuna töihin mennessä löysin puodin takaparkkipaikalta lumihangesta kolmepuolikkaat Knit Picksin puikot 60 cm kaapelissa. Oli kässäpussi kotiin lähtiessä tulvinut yli äyräiden. Tuli hiukan surullinen olo niiden puikkoparkojen puolesta. Mahtaakohan ne ajatella joutuneensa jätetyksi heitteille?

Tällä viikolla meillä teeteeShopeissa ja –myymälöissä pöhistään hulppeiden huivien ja mahtavien myssyjen parissa. Neulelehdessä 4/2016 oli lempparilangastani Tundrasta ohje sydänmyssylle. Ensin neulottiin reunus poikittain ja siitä poimittiin silmukat myssyyn. 

Neuloessani olin tosi skeptinen – reunus oli jättipitkä ja muutenkin myssy näytti ylisuurelta pannunmyssyltä. Sinnikkäästi kuitenkin tikuttelin myssyn valmiiksi. Ajatus oli, et näin ihanan langan voi ihan hyvin purkaa ja neuloa uudelleen jos ei tuu hyvä. Ja ylläripylläri – myssy olikin valmiina ihan kiva!

Tupsuhärvelillä kieputtelin tupsun ja oikeasti tää on aika hauska. Aika väljä, mutta se taitaa olla nykymuotia. Ainakin myssyn sisällä olevassa päässä on tilaa suurille ajatuksille!

Puikot 3½, kulutus 84 g ja ohje 4 - Herttainen pipa teeteen Neulelehdestä 4/2016.

Tähän aikaan vuodesta kaikki helpot&nopeat alkaa olla ajankohtaisia. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä kiireemmäksi käy neulojan aika ja sitä lyhyemmäksi yöunet.

SirdarinTouch on osoittautunut tämän vuoden hittijutuksi. Tein jo yhden kaulurin langan vyötteessä olevan ohjeen mukaisesti, ja myöhemmin toisen samoilla silmukoilla, mutta kasin puikoilla. Mielestäni kiva. Parempi kuin edellinen, joka oli liina pitkä lämmittääkseen ja liian lyhyt mennäkseen kakis kertaa kaulan ympäri. Tunnustettakoon, että tein messujen aikana kolmannenkin. Eri silmukoilla ja eri puikoilla, mut se on päätynyt takaisin lankakeräksi. Frozen-kauluri odottaa uutta yritystä…

Tähän aikaan vuodesta kaipaa moni arkeensa vähän bling-blingiä. Myssy Sirdarin Moonstonesta syntyy yhdessä illassa ja yhdestä kerästä. Langassa on mukana helmiä. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että helmet on ja pysyy langassa. Monta kertaa kun olen törmännyt ”hilelankoihin”, joista helmet tai paljetit karisevat pois jo neuloessa! valitettavasti tätä mustaa ollaan saatu vain tämä yksi näytekerä – valkoista, vihreää ja liilaa löytyy jo varastosta. Puikot 5 (muistaakseni).

Mökkikausi saaressa päättyi jo viikko sitten, mutta Tassun ulkoilukausi jatkui vielä viime viikonlopun. Oltiin Tassun Pappaa onnittelemassa Atun mökillä. Tassulla oli taas kissanpäivät – sai ulkoilla ja portsareita riitti. Ja kädestä syötettyjä katkarapuja… Odoteltiin, että se olisi tuonut Pappalle lahjaksi myyrän, mutta eipä tullut saalista.

Moonstone on tietenkin ajankohtainen lanka – onhan tässä jo parin päivän ajan hehkuteltu superkuusta. Lauantai-iltana kun äidin kanssa käveltiin pieni matka ruuan jälkeen, niin kuu paistoi niin kirkkaasti, et olis voinut olla päivä!

Maanantaiyönä se superkuu sitten näyttäytyi Karvislandiassa. Yritin ottaa surkeita kuvia kännyllä ja susunkestävällä Olympuksella. Tarkin kuva tuli kun karvis kaivoi esiin ”oikean” kameran: Hieno varjokin kuusta. Myöhemmin katseltiin kuukiviä kaukoputkellakin. Hienolta näytti.

Tassun mielestä mökkikauden päättyminen ei oo kiva juttu. Se tietää väistämättä matolääkettä…

Osa meni ihan sinne, minne pitikin. Palkaksi kärsimyksestään Tassu sai ”maanantaipullon”, mutta silti se näytti aikas kiukkuiselta…

Onneksi se ei ole pitkävihainen – jo puolilta öin se suostui kehräämään ihan vähäsen!

Mökkikausi loppui

Viime vuosina on ollut tapana päättää mökkikausi pyhäinpäiväviikonloppuna. Sama suunnitelma oli tänäkin vuonna, vaikka yllättäen talvi pukkasi päälle tänne lounaaseenkin ekaan kertaan kahteen vuoteen!
Perjantaina Karvis ehti saareen pari tuntia ennen ja mökissä oli jo mukavasti jo 9 astetta kun minä pääsin perille. Valoisaan aikaan kuitekin, koska olin "aamuvuorossa" ja taivas oli pilvetön. Perjantaina lämmiteltiin, käytiin saunassa ja meressäkin sovittamassa talviturkkeja 4,6 asteessa. Illalla paistettiin ryynärit takassa ja nukkumaan mennessä mökissä oli jo ainakin 20 astetta...

Aamulla ulkolämpö oli miinus 5,6 ja sisällä hulppeat 14,7.Meri "kiehui".

Tuli hellaan, pari kuppia kahvia ja päivän puuhiin. Kovien tuulien ja kuivuuden vuoksi on kesän aikana kertynyt risukasaa jäänyt polttamatta. Nyt oli viimein aika päästää sisäinen pyromaanini valloilleen!

Samassa polttelin vanhoja puodin pankkikorttitositteita (laki vaatii et 7 vuotta pitää säästää). Nuotioon päätyi myös omia kuitteja, tiliotteita ja palkkalaskelmia viime vuosituhannelta. Yhden palkkakuitin säästin vaan siitä ilosta, et oli hauskaa huomata joskus saaneensa ihan oikeata palkkaa. Vieläpä ihan kelvollista jos tämän päivän lukuihin suhteuttaa ;)

Karvisen kokkaaman pekoni-muna-aamiaisen jälkeen lastattiin veneeseen klapikonetta sun muuta kaupunkiin vietävää tavaraa ja lähdettiin viemään niitä mantereelle. Samalla reissulla nähtiin pilkahdus auringosta. Jos tähän aikaan vuodesta paistaa ja jos haluaa auringon nähdä, niin pakko on lähteä merelle...

Hyvä reissu olikin. Toimittiin samalla jäänsärkijöinä, joten toiveissa oli sunnuntaina vähän helpompi rantautuminen ja veneen nosto.

Kotirannassa odotti huurteinen näkymä.

Laitettiin karjalanpaisti ja peruna-sipuli-porkkana-aurajuusto-kaapintyhjennyssuttu hellanuuniin kypsymään ja lämmitettiin sauna. Keräiltiin kaapeista kaikkea kaupunkiin vietävää. Ihanien löylyjen lomassa heitettiin 4-asteisessa meressä talviturkit niskaan. Minä peräti kahteen otteeseen. Villasukat jalassa tietenkin!

Illan pimetessä kävin vielä sytyttämässä Sissikissalle kynttilän:

Ihmisläheisten haudoilla kävin jo torstai-iltana.

Tassulle ei tällä kerralla tarvinnut muistutella kotiintuoajoista. Pikemminkin niin, että katti pyysi itse sisälle. Sängyssä se lepäili, ja välillä unohti mitä oli tekemässä.

Moni varmaan muistaa mun viimevuotisen karmean kässäpussiunohdukseni. Tai ainakin minä muistelen sitä edelleen kitkeränä. Tänä vuonna mulla on ollut mökillä koko ajan hätäväräkässy, eli sukankudin, jota ei kuljeteta ees sun taas vaan se on ja pysyy mökillä. Heinäkuun lopussa vaakan kanssa punnittelin ja jaoin pikkukeriin jämäbambuja ja mustaa steppiä:

Niistä on kesän/syksyn aikana valmistuneet sukat. Mulle, Ihan ittelle. menekki 62 g ja puikot Knit Picks 2,5 mm sukkikset. Päättelin langat lauantai-iltana takkatulen ääressä:

Ja kuvasin sunnuntaina. Pöydällä lumihuurretta... maanantaina oli hauskaa laittaa töihin lähtiessä jalkaan ihkauudet sukat!

Yks meillä asusteleva musta ja karvainen aiheuttaa aina mökiltä lähtiessä pientä päänvaivaa. Jostain se vaistoaa lähdön tunnelman ja katoaa tietämättömiin. Sunnuntaiaamunakin ihan tosissaan pohdittiin "Kissastrategiaa". Vaan ihan turhaan. Tassu kävi aamuasioillaan, tuli sisälle aamupalalle, oli lähtemäsillään jonnekin:

Hetken harkinnan jälkeen päätti et kylmä pakkastuuli ei oo fiksuja kissoja varten, ja palas sisälle:

 Lähtiessä kuitenkin piti raastaa katti häntä-takatassuotteella sängyn alta...

Vielä viimeiset kamat kasaan, merkinnät mökkikirjaan, sähköt poikki ja menoksi. Kauden sademäärä oli alle 300 mm, eli ei yhtään ihme, ettei tänä vuonna ole tarvinnut sienimetsässä tehdä löytöjä. Vielä vuoden viimeinen sielunmaisemakuva ennen lähtöä...

Kotona perinteet jatkuivat. Iso kestokassi lattialla ei voi olla houkuttelematta Tassua...

Kauden jälkeen paino samoissa lukemissa kuin ennenkin. Vähän päälle kahdeksan kiloa:

Nyt sit tiedätte senkin mitä varten meillä on kalavaaka olemassa:)

Oikeasti tuntuu taas mukavalta tämä kaupunkielämäkin. Aikaansa kutakin!

Tundrapalmikoita ja naismessuja

Jopas on taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Tässä yhtenä päivänä mietin, et ens on puoli vuotta niin hiljaista ettei oo mitään kerrottavaa ja sit toinen puoli vuotta et 24 tuntia viikossa ei riitä mihinkään! Vähän niinku kesäaika ja talviaika (johon keskusteluun en nyt viitti tässä kohtaa puuttua).

Tundran uudet värit piti tietenkin pistää puikoille ja mitenkäs muuten kun omalle palmikkomallilleni. On näillä paritkin... Tundra on tällä hetkellä niin rakas lanka, etten oikeastaan muuta haluiskaan neuloa. Ja toi malli on sopivan helppo ottaa käsiin aina kun on hetki aikaa.

Lanka siis teetee Tundra, ihana alpakkasukkalanka, menekki näihin kahteen pariin yhteensä 184 g eli suunnilleen kerä/sukka. Ohje löytyy nykyään myös Tekstiiliteollisuuden nettisivuilta. Puikot 3½ mm Knit Picksin sukkikset. Aloitin kyllä 3½ mm 120 cm pyöröillä molempia värejä yhtä aikaa mut ei siit sit enempää. Ainakaan tässä vaiheessa.

Oon joskus aikaa päiviä sitten päättänyt, etten osallistu ikinä mihinkään tapahtumaan. joka alkaa sanalla Nais... Tää päätös on ajalta, jolloin työskentelin naisvaltaisella alalla (eiks lankakauppa muka oo naisvaltainen?) ja "viran" puolesta jouduin monena vuotena osallistumaan Turussa Naisten kuntovitoseen. Aikaa on kyl kulunu pari vuosikymmentä. Mua aina ihmetytti mitä hienoa on siinä, että kymmenentuhatta naista haisee hielle yhtä aikaa ja kantaa typeriä ilmaiskasseja ja sekoaa nähdessään jonkun Ressu Redfordin lavalla... Toivottavasti tästä mieleipiteestä mua ei lynkata SILLÄ meidän naisten päätöksethän on tehty pyörrettäviksi. Se on ihan sallittua ja suotavaakin - ainakin Jos on viiskymppinen ja mielipiteet vähän pehmentyneet.

Siispä... Anjalinin teeteeShop oli mukana Turussa viime viikonloppuna Osaava Nainen -messuilla!

Karvinen auttoi torstai-iltana osaston kasaamisessa ja Neulefriikki Piiku oli taas tukenani messuemona pejantaina ja lauantaina. Etukäteen olin pikkuisen pelko pepussa, josko messutavaroita saadaan ajoissa perille. Teeteeltä lähetys oli sovittu maanataiksi ja iltapäivällä sain viestin, että kamat ei lähde mihinkään. Syynä oli valtaisa tulipalo Porvoossa. Sen seurauksena koko alue evakuioittiin. Onneksi mitään henkilövahinkoja ei sattunut! Ja mekin saimme tavarat ajoissa...

Joka tapauksessa tehtiin varasuunnitelma - Teeteelankojan lisäksi messukuormasa löytyi Katian Darlingia ja Quezalia, josta Ida-Maria pikapikaa tikutteli keveän ponchon:

Sillä välin kun minä hurvittelin maailmalla, niin Ida-Maria piti huolen Salon kivijalasta ja VerkkoAnjalinilsta. 

Messujen hitti taisi sittenkin olla Tundran lisäksi Piikun kaunis, helppo ja keveä poncho teeteen Cacaosta:

Sekä kiva lahjavinkki esim. nuorelle, aloittelevalle neulojalle, eli teetee Nalle -pakkaus:

Paketissa on valmiina tassut ja pää. Lisäksi on kerä lankaa, josta voi neuloa kaulahuivin. Ajattelin etukäteen et "tässäpä sopiva messuneule" vaan toisin kävi. Perjantai-iltana tikuttelin huivin valmiiksi ja lauantaiaamuna ompelin kiinni tassut. Vaikka miten tarkkana olin niin yksi tassu oli kuitenin väärin puolin. Itte olisin jättänyt sen silleen, mutta Piiku vahvahermoisempana korjasi mokani ja nyt on kaikki tassutkin ojennuksessa. Eikä huivi todellakaan kutita kenenkään kaulaa!

Messuilla oli kaikenlaista tapahtumaa ja luentoa. Molemmat käytiin kutomassa Taito-Varsinais-Suomen osastolla oma raitamme mattoon, joka valmistumisen jälkeen lahjoitetaan Turun Ensi- ja Turvakotiin.

Turkki tyhjänä maanataina purettiin messukamat puotiin. Tiistaina Karvisen avustamana haettiin viikko sitten ostamani uudet lankalaarit Anttilan konkurssimyynnistä (kolmannen maailmansodan ainekset oli lähellä, mutta varmaan Ida-Marian läsnäolo hillitsi tilannetta) ja Kierrätyskeskus haki pari vanhaa pöytää pois. Tänään osallistuin Amiksella aamupäivän koulutukseen. Aamulla ennen lähtöä etsin sopivaa "oppimisneuletta" ja totesin et viime päivät on olleet kaikin puolin vauhdikkaita. Jos pieni hetki neulomiseen on löytynyt, niin olen aina aloittanut uuden sukankutimen! Nyt on valmiina kaks paria valmiita, päättelemättömiä sukkia ja niiden lisäksi neljä aloitettua sukkaa. Pitkä viikonloppu tulossa - mökkikausi päättyy ja ehkäpä joku sukka tulee valmiiksikin. Ainakin lupaan päätellä ne parit valmiit!

Sitä ennen vielä pari päivää töissä ja huomisaamuna vesikipittelyyn! Jospa tässä olis taas aika ihan tavalliselle arkielämälle.

Syksyinen huivi ja muita syyspuuhia

Tuntuu ihan siltä, että nyt on talven tulo jo lähellä. Pikkuhiljaa ollaan laiteltu mökkiäkin valmiiksi talviunta varten. Lauantai-iltana töiden jälkeen ei paljon muuta ehdi, kuin lämmittää mökkiä, käydä saunassa ja pulahtamassa meressä (6 asteisessa) ja sit onkin jo pimeää. Aikaisin pimenevä ilta on siitä kiva, että on aikaa neuloa. Takkatulen lämmössä makkarahiillosta odotellessa:

Ja heti ryynärin jälkeen humpashdin takaisin lepakkotuoliini ja samantien unten maille...

Soutuvene nostettiin talviteloille jo lauantaina. Laiturihommat jätettiin sunnuntaille ihan suosiolla.

Eipä se keli yhtään parempi ollut sunnuntainakaan, mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Tuuli oli kova ja merivesi alhaalla. Laituri piti saada lähemmäs rantaa, mutta minkäs teet kun ponttooni makaa rantamudassa? No minä tietenkin painoksi keulille ja narun jatkeeksi... Kylmää oli eikä laituri liikahtanutkaan! Vaan Karvis se keksi keinot ja kolmen tonnin vinssin avulla saatiin siirrettyä ponttooni talviasentoon. Koko ajan puuhasteluamme tietenkin silmä tarkkana seurasi projektipäällikkömme Tassu - oikea rantaleijona:

Homma tosin kesti niin pitkään, että välillä se meni torkuille ja tuulensuojaan lempikuusensa alle:

Tapani mukaan otin kuvan sielnmaisemasta. Hiukan on eri näkymät, kuin keskikesällä... Kuvasta näkyy myös miten alhaalla merivesi on. Ei siitä turhaan ole säätiedoissa varoiteltu.

Pikkuisen vielä haravoida kopsuttelin ja sitten olikin aika lähteä mantereen puolelle. Kotiin oli kiva päästä ennen pimeän tuloa. Hiukan tuntui haikealta...

Myllykylässä nostettiin "mun" vene.

Vielä kuitenkin päästään saareen. Parin viikon kuluttua on mökkikauden päättäjäisten aika. Hyvä kuitenkin, että kaikki hankalammat asiat on nyt hoidettu - eihän sitä tiedä koska tulee lunta ja jäätä ja sit olis rantakallioilla pomppiminen kaiken maailman kiinnitysvaijerien kanssa hengenvaarallista.

Illalla vielä siivottiin Tassun kanssa kässäpussi valmiiksi alkavaa työviikkoa varten:

Tassun "apu" on siinä hommassa suorastaan korvaamaton... Tassun hännän tienoolla muuten on toinen neulomistani Touch-kaulureista päättelyä vailla. Neuloin kasin puikoilla ja mielestäni kauluri on mukavampi kuin edellinen, kympin puikoilla neulottu.

Illalla kotosalla neuloin huivin valmiiksi. Mökkineuleeksi olin varannut jotain helppoa ja kivaa. Keväällä neulomani puuvillainen "Naistenpäivähuivi" on ollut kiva ja suosittu ja ajattelin tehdä siitä syksyisen version. Katian Darling valikoitui langaksi ja puikkoina 4 mm Knit Picksit.

Oon aina ajatellut, että tämä väri on "ruska", mutta lauantain makkaranpaiston jälkeen totesin, että langan väri onkin "hiillos".

Kiva. Tykkään. Voisko tästä sanoa et yksinkertainen on kaunista?

En oo kovin hyvä ottamaan selfieitä... Vasta tänään päivällä huomasin, että täähän on aika veikeä juttu. Toinen pitsireuna on raidallinen ja päättelyreuna lähes yksivärinen! Ja istuu kaulalla nätisti.

Lankaa kului 94 g eli melkein kaksi kerää. Sisäinen insinöörini yritti yhden kerällisen jälkeen laskea huivin pinta-alaa. Et jos yks kerä on näin niin kaks kerää tekee näin. Huivi siis aloitetaan reunasta ja se kasvaa joka toisella kerroksella yhden silmukan pitkällä sivulla (=hypotenuusa).Ei taipunut meikäläisen järki. Oli pakko pyytää Karvisen laskupäätä avuksi. Eikä turhaan... Neliöjuuri sitä sun tätä jne. No joka tapauksessa tämä käytännönläheinen minäni laski, että yhteen päättelyreunan pitsisakaraan menee vajaa kaksi metriä lankaa ja yhden mallikerran aikana päätellään viis silmukkaa. Se teki 1 g/kaksi sakaraa. Digikeittöiövaakan avulla sain laskettua sopivan kohdan aloittaa huivin päättelyt niin et lanka riitti, mutta ei loppunut kesken. Tosi monimutkainen selitys... Joka tapauksessa kun huivissa on n. 120 silmukkaa, niin lankaa oli jäljellä 12 g ja se riittää just sopivasti.

Oli kova hinku saada huivi pingotuettua sunnuntaina, vaikka kaikki apuvälineet oli töissä. Käytin perinteisiä nuppineuloja sakaroihin ja vanhanaikaisia pitkiä puikkoja suoraan yläreunaan. Ja todenteolla kaipasin ennen niin turhina pitämiäni T-neuloja ja pingotusvaijereita...

Aamulla kävin hekmassa kuivuneen huivin pois meidän talon kuivaushuoneesta. Jos keväällä neulottu oli naistenpäivähuivi, niin tästä tuli YK:n päivän huivi.

Nyt me Tassun kanssa vähän rentoudutaan ja asennoidutaan tulevaan viikonloppuun ja Turun Messukeskuksessa järjestettäviin Osaava Nainen -messuihin. Sieltä Anjalinin löytää pikkuruiselta osastolta B/37. Tavataanko siellä?

Tunrda-palmikoita retriittimyssyssä

Viime viikonloppuna mulla oli tarkoitus viettää "retriittiä" itseni kanssa kahdestaan (ja Tassun). Mökille lähdin jo perjantai-iltana ja kylmäähän siellä oli. Ulkona 10 ja sisällä 7 astetta. Tuuli kovaa ja kylmästi koillisesta (siis ei luoteesta, joka sentään on mun vakio vapaapäiväsuunta). Tulet helaan, padan alle ja vielä takkaan, jota ei olla käytetty sitten kevätkylmien. Just ja just ehdin ennen Vain Elämää (vaikka olin mennä paniikkiin ku telkku ei meinannu aueta). Ja neulomus käteen.

Suunnitelmia oli vaikka kuinka. Siksi aikaisin nukkumaan ja aamuaikaisella ylös. Sienimettään mieli. Metsässä on sitä jotain. Paitsi sieniä. Kolme kilometriä rämmin rutikuivassa metsässä ja löysin jopa 15 suppilovahveroa...

Sienestämisen lisäksi oli tarkoitus päästää valloilleen sisäinen pyromaanini ja polttaa yks risukasa ja samassa vähän tiliotteita viime vuosituhannelta. Siinä nuotion hiilloksessa suunnittelin kokkaavani "rosvopaistia" tai nyhtöpossua tai jotain sinnepäin. Turha toivo - tuuli niin kovaa, että jos olisin sen kasan sytyytäny ni olis voinu palaa koko rutikuiva saari! Tassuakin tuuli kiusasi. Vaikka se oli ihan matalana maata myöten niin viikset meinas lähteä tuulen mukana!

Mulle meinas tulla vähän harmistus, kun kaikki hyvät retriittisuunnitelmat meni mönkään. Kunnes keksin! Pari viikkoa sitten olin pessyt homepesuaineella jäkälät pois Pömpelin seinistä ja lahjapinoteksia on jäljellä vielä puoli pyttyä. Siispä pansselit esiin ja sutimaan:

Taas tuli vietettyä yhdet viiskymppisjuhlat, sillä Pömpeli oli se eka torppa, joka mökille rakennettiin viisyt vuotta sitten. Yhtään skumppaa ei tosin näissä juhlissa nautittu...

Eikä aikaakaan kun oli valmista.

Pimeä tulee jo tosi aikaisin. Ehdin vielä saunaan ja uimaan valoisassa. Launataina alkoi kuulemma talviuintikausi. No tulipa osallistuttua, vaikka ei se kesäuintikausikaan vielä ole loppunut.

Eipä se ihan oikea retriitti ollut. Puhelimessa puhuin vaikka kuinka monta kertaa sekä äidin että poikatten kalareissulla olleen Karvisen kanssa. Ja Tassun kanssa tietty jutusteltiin koko ajan kissaa. Mut siitä ns. retriitistä mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset. Jotenkin tuntuu ihan synniltä kun viihtyy ihan hyvin itsekseen. Uutissii Turust - facesivuilla oli aika kivasti sanottu:

"Et mää haluan olla

Rauhas,

ei tarkota sitä et mää olen

surulline, suuttunu tai

pettyny johonki.

Se ov vaan nii et mun

täytty vettä henkke vähä

ja larata mun omii akkui"

Ja istua illalla lepakkotuolissa neulomassa :) Tykkään teeteen Tundrasta ihan mahdottomasti ja se palmikkosukkien mallikin on aina vaan kiva. Helppo ja nätti. Suunnittelin tekeväni kivan myssyn... No retriittimyssy syntyi, mut en nyt sanois sitä kivaksi:

Puikoilla 2½ ensin neljä mallikertaa ja sit 4 mm pyöröillä loppuun. Aika tyhmän näköinen tuli mut en pura. Jatkojalostan vahingosta viisastuneena. Menekki 78 g.

Sunnuntaina tuuli tuiversi edelleen. Kun olin siivonnut, tiskannut, kantanut vedet ja puut ja Tassukin tuli sisälle, niin päätin lähteä kaupunkiin hyvissä ajoin. Tassu vaistosi lähdön tunnelman:

Mökiltä lähteminen on aina yhtä hankalaa. Siellä se lymyää sängyn alla viimeisessä nurkassa. Kaksi ihmistä saa sen jotenkin tuolta pyydystettyä mut yksin se on pikkuisen vaikeeta... Ja koko venematkan ajan Tassu "lauloi" kovaan ääneen itse keksimäänsä biisiä, jonka nimi on "Äiskä on paska"...

Tundraa on tikuteltu vielä alkuviikollakin. Ilman palmikoita mut aina vaan sen neulominen on nautinto. Vaikka ihan perussukkaa tekis!

Puikot 3,25 mm, koko 43-44, menekki 134 g. Ihan perussukat tilauksesta.

Eikä Tassukaan pitkään mulle mököttänyt. Jo sunnuntai-iltana se istui sylissä kehräämässä ainakin puolitoista tuntia! Takamus puutuneena en voinu ees liikkua kun moinen harvinainen hellyyskohtaus osui kohdalleni...

Ehkä mä en sit kuitenkaan oo Tassun mielestä ihan paskaäiskä.

Huppuhuivi, pipo ja kauluri

Vuoden viimeinen teetee Neulelehti ilmestyi perjantaina sähköposteihin. Meillä on jo muutama malli ollut työn alla ja huppuhuivi on jo valmiina.

Lankana teetee Cacao. Neuloin sen 5,5 mm puikoilla (ohjeessa 6 mm) ja lankaa kului 89 g. Vihreä väri on yksi tämän syksyn uusista. Tykkään väristä - kerrankin ihan oikea perusvihreä.

Lenkkialpakka Cacao on ihanan kevyt, riittoisa ja tosi lämmin.Huppuhuivi neulottiin yhtenä kappaleena, ja ommeltavaksi jäi vain takasauma. Viimeistelynä koko huivin ympäri virkattiin kerros kiinteitä silmukoita vitosen koukulla. Meinasin ensi luistella siitä virkkuuosuudesta, mutta olen tyytyväinen, että sittenkin tartuin vitosen Waves-koukkuun. Virkattu reuna jotenkin tukevoittaa hötelöä neuletta.

Tassukin rakastaa Cacaota. Se on The Lankakaupan laatupäällikön lemppari, ja muutaman onnettoman lankasotkun jälkeen olen oppinut, ettei Cacaota ja Tassua sovi jättää hetkeksikään kahdestaan. Otin uusiokäyttöön teetee Rainbow-huivilangasta tyhjentyneen lankalaatikon ja Cacaoni oli turvassa!

Hassu vedenkestävä lanka on ollut tosi suosittua ja edellsen mallipipon väri on jo loppunut. Siispä tikuttelin toisen - mallihan on tosi kiva ja sen neuloo parissa tunnissa...

Lankana Boston Aqua Protect, menekki 2 metriä vaille kerä ja puikot 7 mm Knit Picks 60 cm pyöröt. Idan patenttineuleinen tuubikauluri on neulottu ihanasta Adriafilin Setasilkistä...

Perjantaina kun näitä kuvia otettiin niin nauratti tämä hauska värien sekamelska... vaan hienostihan ne sopivat yhteen! Ikiviluisen Idan käsistimet on sukkalankakisankin voittanutta alpakkasukkalankaa teetee Tundraa.

Kaulurin neuloin kympin puikoilla yhdestä kerästä Sirdarin Touch -lankaa. Sitä meille on tulossa lähipäivinä muitakin värejä. Lanka on suloisen pehmoista eikä varmasti kutita. Tuntuu ihan ku kissaa silittäisi! Myös verkkolehden painettu versio on (toivottavasti) jo matkalla meille. Itse tykkään enemmän painetuista lehdistä - sen verran vanhanaikainen oon, ettei tietsikan tai tabletin ruudulta huvita ohjeita lueskella.

P.S. Mä kekkasin miten tuon blogiluettelon sai takas! Lisäilen niitä pikkuhiljaa.