Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 1

Kyllä oikeasti olisi mukavampaa olla joka päivä puodissa töissä, mutta etäpäivinä voi neuloa tilauksia.

Jo joulua ennen tein yhdet sukat pienelle tytölle:

Pallas, puikot 2,75 KnitPro 15 cm. Oli niin kiirettä, että asiakas tuli hakemaan heti kun laitoin viestin pääteltyäni noi langat.

Samainen tätsy heti joulun jälkeen tilasi vielä kahdet. Opiskelemaan lähtevälle tytölle piti saada lämmintä. Siispä Tundrapalmikot:

Ja miehen kokoiset perussukat. Raitapallaksesta:

Monta vuotta ollaan täällä etelässä kärvistelty ilman lunta. Kun sitä kerrankin tuli, niin tulipa kunnolla. Kerrankin kiittelin etäpäivää. Sääennustuksista katsottiin, et se tiistai olis Idan puotipäivä ja mä en lähtis seikkailemaan motarilla Turusta Saloon. Kun oli tilaustyökin... Luulin luvanneeni Dobermannille villapaidan, mutta totuus oli karmea: Pitikin tehdä myssy! Enkä kehdannut enää kieltäytyä. Pyysin vaan mitat. Ohje oli jossain Novitassa ja jollekin pikkukoiralle. Mut hei??? Mähän en ymmärrä koirista ja niiden mittasuhteista mitään enkä tosiaan olis valmis käymään välillä sovittamassa! Tuo koirahan on ISO. No tein, enkä ymmärtänyt yhtään mitä olin tekemässä. Näytti pöljältä:

Nyt kun olen tuon kertaalleen tikutellut, niin vauvan kypärämyssyn ohjeella olis toteutus ollu paljon järkevämpi. Sovitukseen lähti myssy ja lupasin tehdä uuden tilalle kun tiedän mitä tarvitaan. Maha kuralla odottelin palautetta... Myssy tuli takaisin. Koska siitä puuttui kaikkein tärkein eli TUPSU!

Pinkkiä piti olla, koska kyseessä oli tyttökoira. Lankana teetee Salla, puikot jotain 3,5 luokkaa, en muista. Menekki jotain 75 grammaa. Tällä viikolla sain vihdoin pyytämäni kuvan. Tilaaja ja koiran omistaja olivat tyytyväisiä, koira itse ei näytä kovinkaan ilahtuneelta... No toivottavasti hänen korviaan ei nyt pakkasella palele.

Meillä on jo tullut vitsiksi et Ida myy ja mä tuhlaan. Etäpäivinä teen paperihommia ja tilauksia. Kahta päivää peräkkäin ei kannata olla kotona. Muuten tulee konkurssi. Mun masennuspäivinä joskus tulee sellainen olo, etten osaa mitään enkä oo hyvä missään. Silloin Ida aina muistuttaa et mä oon hyvä tuhlaamisessa! Meidän työyhteisössä osataan antaa positiivista palautetta :)

Uudenvuodenlupauksen tuloksena paino ei ole laskenut. Lenkillä ollaan sentään käyty edes muutaman kerran. Aurinkoisena pakkaspäivänä meidän rannassa näkyi hieno sateenkaaren sukulainen eli pilvikaari:

Tassu suhtautui tavanomaisen tyynesti koiranpipoprojektiinkin. Eli ei vois vähempää kiinnostaa. Eilisiltana sillä oli harvinaislaatuinen hellyyshetki. Tassu kun ei ole tavallisesti mikään sylikissa, mutta eilen illalla mua suosittiin harvinaisella läheisyydellä. Se kömpi ihan itte syliin. 

Asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Kutimus vai kehräävä kissa. Ei kahta kysymystä!

Sytomyssyjä ystävänpäiväksi

Taas on SE aika vuodesta! Ystävänpäivä lähestyy ja on aika viritellä puikot Tyks Sytomyssykamppikseen, kuten jo kymmenen kertaa aikaisemminkin! Kuviot menee kuten aikaisemminkin. Linkkaan TÄHÄN viime vuoden postaukseni. Sieltä löytyy kaikki olennainen linkkeineen päivineen. Facebookissa ryhmä: Sytomyssykampanja Tyksiin.

Itse testasin teeteeltä saamastani mallikerästä myssyn. Lanka oli mukavaa neulottavaa ja sytomyssy just sopivan kokoinen yhden illan juttu. Sain tutustuttua lankaan ja samalla aikaan jotain hyödyllistä. Lanka Sirdar Snuggly Repaly DK, puikot 3½ addin 40 cm pyöröt, menekki 41 g.

Tästä se lähti! Ensimmäiset tämän vuoden myssyt tuotiin

Lanka- ja Käsityöliike Anjalin

in keräyspisteeseen viime viikolla!

Hassua vaan, että myssyt tuonut neuloja ei ollut pari viikkoa sitten ikinä kuullutkaan sytomyssykamppiksista. Sitä itse kuvittelee, että kaikkihan tästä tietävät - onhan tämä jo 11. ystävänpäiväkeräys! Toisaalta varsinkin viime aikojen eristäytyneisyys ja karanteenit ovat tuoneet paljon uusia harrastajia käsitöiden pariin. Auttamis- ja ilahduttamishalua on. Siispä pistetäänhän sanaa kiertämään!

Oma blogipäivitystahtini sen kun harvenee. Huaweipuhelimesta ei onnistu kuvien siirto tietsikalle. Huomenna on pakko lähteä työpäivän päätteeksi Elisan poikien riesaksi. Taas kerran...

Viime vuoden viimeiset

Uusi vuosi on jo pitkällä ja vasta nyt saan aikaiseksi raportoida viime vuoden viimeiset kässyt ja kulutetut lankametrit! Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin.

Viime vuoden aikana tunnen tehneeni käsitöitä vähemmän kuin koskaan. Kuitenkin se perinteinen "puolimaratonillinen" langankulutustavoitteessa täyttyi. Muistiin kirjattuja, neulottuja metrejä oli 20680 ja virkattuja 1680. Yhteensä siis 22360 metriä! Tässä ei varmaan ole ihan kaikki... Olen viime aikoina oppinut myös vähän purkamisen jaloa taitoa...

Joululahjakoriin päätyi vaan yhdet sukat. Kummitytölleni, joka on kärkitaistelijana koronajoukoissa. Yhtenä aamuna terveyskeskuksen parkkipaikalla tavattiin ja lahjakassi vaihtoi kädestä toiseen ilman halauksia. Tytteli meni töihin ja minä palasin kotiin etäpäivälle. Toivon kummitytön saavan sukista voimaa, iloa ja lämpöä - keltainen on pikkulikasta asti ollut lemppari ja raitalanka Regenwaldin tuotosta osa menee sademetsien suojeluun.

Karvis sai toivomansa huopatossut. Saganjämistä tikuttelin viime tingassa. Kuvaa ei oo, mut luulen sen tykkäävän töppösistään. Minä sain automaattisen pysäköintikiekon. En voi sanoa olevani innoissani, mutta taidan antaa luvan asentaa sen uuteen tuulilasiini keskiviikon jälkeen. Ajatus oli ihan nätti - joskaan ei kovin romanttinen...

Joulua vietimme kaikista kielloista huolimatta - perheen kesken. Tosin tänä vuonna rajoitukset huomioiden vain aikuisten kesken (vain 6 henkeä) Atussa mökillä. Minä ja yli kuuskymppinen veljeni oltiin niitä "lapsia" ja Tassu tietenkin!

Tassun hammaspoiston jälkeistä toipumista auttoi varmasti mummin kädestä syöttämät pappanahvenet... Mitään merkitystä ei tietenkään ollut antibiooteilla, joita tämä ilkeä noita-akka-äiskä murskasi lusikalliseen sheebaa ja komensi kaikkia olemaan antamatta mitään herkkua ennenkuin lääke oli hävinnyt lautaselta...

Jouluateria kertaa kaksi on aina ollut ihan riittävä mulle. Kinkusta en piittaa, mutta kälyn perunalaatikko, äidin kotijuusto ja isän graavikala on ihan parhaita. Silti perinteeseen kuuluu jo tapaninpäivän iltana pakastepizzaa. Sen jälkeen taas "jätteetkin" maistuu. Kuten äidin saaristolaisleipä, sienisalaatti, mäti, smetana ja sipulisilppu... Moni voi olla muutakin mieltä kinkusta. Esim veljeni, joka paistaa ainakin pääsiäiskinkun, juhannuskinkun, isänpäiväkinkun, pikkujoulukinkun ja ties mitä kinkkuja pitkin vuotta :)

Tapaninajelu tehtiin Aurajoen varrelle seuraamaan Valon polkua. Kuvassa teatterisilta. Ja alla - koko maan ykköskuusi Tuomiokirkolla:

Innoissani aikasemmin tikuttelemastani Merino Sport -palmikkopiposta päätin heti tehdä ittelleni samanlaisen. Punaisen kuinkas muuten. Koska uudenvuodenlupaus...

Lankana Katian Merino Sport, menekki 2 kerää, resorissa Zing sukkapuikot 4,0 mm ja palmikko-osassa Addin CraSy Trio Bamboo Long 5 mm. Nyt on taas pakko hehkuttaa, että kreisit on tosi näppärät pipoissa! Usein 40 cm pyörö on hankalan lyhyt, 60 cm pikkasen liian pitkä ja sukkapuikot hankalat. Pipomalli on teeteen Saralle tehty. Kaksi kerää Sporttia riitti just ja just kun lyhensin resoria pari senttiä ja kun lanka näytti uhkaavasti loppumisen merkkejä, niin vetelin kavennukset pikavauhtia ilman välikerroksia. Tupsu kruunaa kaiken ja tätä pipoa on hauskaa ulkoiluttaa. Ei kutita eikä tuuli mee läpi kun korvien päällä on kaksinkertainen resori!

Muikea hymykuva vuoden ekan lenkin jälkeen. Tottijärvellä ystävien kanssa vietetyn. Huolivat meidät vierailulle, vaikka tultiin leviämisalueelta... Koska olihan meillä syytä juhlaan: Tassu täytti 1.1.2021 huikeat 14 vuotta! Sitä piti tietenkin juhlistaa ystävä Paten kanssa:

Tässä "meidän pojat" Pate ja Tassu juhla-aterian eli katkarapukattauksen jälkeen. Tassun synttäreitä juhlii koko maailma raketein. Kumpikin kissa tosin lymyili rakettiajan sänkyjen alla. Tottijärvellä keskellä peltoja ei onneks paljoa paukuteltu.

Tundra-palmikkosukkien malli on hirmu kiva ja helppo. Harmillista vaan, ettei sitä maailman ihaninta sukkalankaa ole enää jäljellä kuin muutamaa väriä. Siispä tein saman ohjeen mukaan sukat Regian Alpaca Softin uudesta väristä. 

Puikoilla 3½ menekki pikkasen yli puoli kerää. 

DMC:n Juliette on koostumukseltaan ihan sama, kuin aikoinaan tosi suosittu Katian Stella-lanka. Alpakkaa, villaa ja muovia. Nätti liukuvasti värjätty lanka ei kutita eikä pistele. Helppoa pitsiä... Mallin rötöstelin aikoinaan teeteen Linnealle Kotivinkissä julkaistusta ohjeesta. Koska lankametrejä oli käytettävissä vaan 450, niin vähensin yhden mallikerran. Silti lopputulos oli "hiukan töpö". Siispä ompelin renkaaksi ja kiva tuubi tuli. kaks kertaa kaulan ympärille. Nätti, lämmin eikä kutita!

Jaa se uudenvuodenlupaus... Sama kuin viime vuonna. Punnitus oli 1.1. aamulla ja kaikkien painot laitettiin muistiin excellitaulukkoon. Me insinöörit kun tykätään exeleistä ihan kamalasti ;) 10 % painosta pois vuodessa. Elefantinkin voi syödä haukkapaloina. Kun tavoitteen jakaa osiin niin se tekee meille kaikille n. 20 grammaa päivässä/näkö! Ei paha. Ja paras juttu on, ettei tänä vuonna mietitä rangaistuksia vaan palkintoja saavutuksista!

Toinen uudenvuodenlupaukseni on, että ens jouluna lahjapussissa on sukkia enemmän kuin yhdet. Kahdet on jo valmiina. Lahjasukat on omasta mielestäni ihan parhaita. Joku ajattelee just mua kun niitä tikuttelee. Lahjasukat lämmittää enemmän, kuin omatekoiset. Ne lämmittää tassujen lisäksi myös mieltä. Aina, kun itse laitan lahjaksi saamani villikset jalkaan, niin lämmin ajatus lähtee myös tekijälle. Ja mun lahjapussistä löytyi tänä vuonna yhdet. Kelpaavat myös Tassulle.

Positiivista käsityövuotta 2021!

Joulurauhaa!

Niin pitkään kuin muistan, olen aina kotikaupungissani jouluna viettäessäni käynyt oikein paikan päällä Vanhalla Suurtorilla kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen. Tänä erikoisena vuonna Joulurauha julistetaan kuten aina - tosin ilman yleisöä.

KristiinaS:n blogista voitte lukea jouluevankeiljumin stadiks, joten kuvassa turkulaisen vastaus eli joulurauhanjulistus turuks.

Sen jälkeen tonttujoukko silloin varpasillaan... 

Ihanaa joulunaikaa teille kaikille täällä poikkeaville!

Pari pipoa ja yks pipi

Mihin aika häviää? Kolme päivää sitten blogi täytti vuosia enkä muistanut asiaa ollenkaan! Onko kolmetoistavuotias teini-iässä? Ei huvita eikä kiinnosta? No kun muistelen noita alkuaikoja, niin bloggaaminen oli tosi jännittävää ja hauskaa. Vanhoja posteja lukiessa välillä naurattaa itteänikin. Onko bloggaliu jo "so last season"? No en tiedä, mutta oon niin vanhanaikainen, että jatkan tätä harvakseltaan ja olen iloinen kaikista kommenteista nykyään ja vuosien varrella. Välillä tulee mieleen et vois lopettaa, mutta just silloin kuulen jonkun "lukeneen blogista". Ihanaa että ootte!

Pipot tuntuu nyt olevan suosittuja. Tärkeetä on, ettei lanka kutita tai pistele. Katian Merino Sport on just The Pipolanka.

Ohje alunperin teetee Saralle. Resorissa puikot 4,0 mm Zing sukkikset ja sen jälkeen 5 mm CraSy Triot.  Ovat muuten tosi näppärät pipopuikot! .Menekki pikkasen päälle kaks kerää.

 Tupsu tutuu kans olevan must. Jos ei haluu kieputellä tupsua itse, niin tekoturkistupsu on näpppärä vaihtoehto. Meneekö se niin et "pipo ilman tupsua on niinku hernesoppa ilman sinappia"?

Joka tapauksessa tää oli niin kiva, et päätin ittelleni tehdä just samalla mallilla mun värisen eli punaisen. Langat on jo kotona varattuna! Lenkkipipoa tarvitaan ainakin kaks kertaa, koska perinteinen uudenvuodenlupaus on tulossa. 

Tupsusta tuli mieleen... Oon aika monta kertaa vitsaillut, et koirat (!) on parhaimpia asiakkaitani. Tälläkin viikolla sain tehdä tupsuhärvelillä uuden tupsun hirmu kalliiseen kaupasta ostettuun merkkipipoon, koska perheen koira oli "tykännyt" sen tupsusta. Pikkasen oli säätämista et löydettiin oikea sävy, mut onnistuihan se. Lähetän tässä virtuaaliset jouluherkkutikut kaikille koirille, jotka tärvelevät lankoja ja varsinkin puisia puikkoja!

Mohair yhdistettynä muuhun lankaan on kans tulla tupsahdellu vastaan vähän siellä sun täällä. Niinpä minäkin... Tuloksena myssy nimeltä "Tilaa ajatuksille":

Lankana teetee Helmi ja mohairina Katian Mohair 50 Shades. Molempia meni kerä. 4 mm Zingin pyöröillä tikuttelin. Toi Katian mohair on tosissaan nimensä veroinen... 50 väriä, joista valita!

Tupsu tietenkin...

Oma joulunodotus on mennyt vähän niin ja näin. Lahjattomasti. Huoli on ollut Koronasta ja Blogikissan terveydestä. Sokeriarvot on ollu pilvissä, vaikka miten olen yrittänyt hoitaa ja antaa oikeanlaisia ruokia. Etäpäivinä Tassu on edelleen jaksanut hoitaa hommansa,vaikka varmaan on ollut tosi kipeänä. Puhumattakaan, että kiusasin sitä "joulusukilla". Tassu kesti piinan kuin mies vaikka veettikin ankarasti.

Eilen Tassu oli Kaarinassa hammaslääkärillä. Pikkasen pöllyissään ja monta hammasta köyhenpänä tämä blogimme ja pienen perheemme tärkein tyyppi palasi kotiin.

Illallla jo pappan ahvenet murskana menivät ja pehmeä pussiruokakin. Kipulääkettä ja antibioottikuuria pukkaa. Tänään jo paljon reippaampana! 

Ehkäpä se joulu tulee sittenkin.

Step Merino -huivi

Steppi nyt on ollu kautta aikain yks mun suosikkisukkalangoista. Mut Step Merino? Ilman vahviketta ja muodikkaasti kaakkuna. Vähästäkin tämä kaavoihin kangistunut oli pikkasen skeptinen. Kerjäsin sit näytekerän... Ja rakastuin! Kuten myös laatupäällikkö blogikissa Tassu:

Puikoille 4 huitasin 7 silmukkaa ja pistelin menemään fiiliksellä. Oikeaa ja ainaoikeaa ja sippeliä pitsiä vähän niin ja näin. Oikeesti pitkästä aikaa HUVITTELIN neulomalla!

Pitsikaavion otin teetee Asustelehden kansikuvahuivista. Lisäsin silmukoita oikealla puolella reunoissa ja keskellä ja nurjalla pelkästään reunoissa. Mukavan kokoinen tuli: Leveys yläreunasta 150 cm ja korkeus keskeltä 50 cm. Eikä kutita!

Valmiin huivin kastelin kädenlämpöisessä etikkalla maustetussa vedessä läpikpotaisin, ennekun otin pingotusraudat esille... Joku muukin tykkää ku mä!

Speksit: Lanka Step Merino (100 g, 400 m) ja Puikot 4,0 mm 80 cm Zing pyöröt. Menekki 1 kerä.

Joulu on tulossa, mutta mulla ei oo yhtään semmoinen fiilis. Tassulle ostettiin sentään joulukalenteri. Hepulissa avasi ekan luukun. Pyöritteli sitä kummallista vihreää kimpaletta vähän aikaa pitkin lattioita, mut ei syönyt. Ei se silti hukkaostos ollut. Kalenteri toimii ihan kelvollisena makuualustana:

Koska korona ja kaikilla kaikki kurjaa, niin pitipä siitäkin keksiä joku posi: Visiirin kans kandee käyttää huulipunaa ihan vaan siks ku se näkyy (ihanku se ei normiolois näkyis, mut ei vaan koskaan muista läästia sitä naamalle).

Saniaismetsät

 Meidän puodissa on kyltti, jossa kerrotaan valmistettavan neuleita myös tilauksesta. Taitaapi maininta olla verkkokaupankin sivulla... Nyt tekstiin lisätään pienellä (vai isolla?) präntillä: Ei kirjoneuleita!

Saniaismetsäsukkien ohje teeteen sukkalehdestä. Kolme kokonaista etätyöpäivää meni. Takamus puutui ja niskat meni juntturaan. Kirjoneule ei oo koskaan ollu mun juttu. Eikä ole tämänkään jälkeen.

Lankana teetee pallas. Puikot resorissa ja kantapäässä 3 mm, varressa ja terässä 3½. Menekki 2 kerää valkoista ja 2 kirjavaa.

Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin ensimmäistä kertaa onnistuin tekemään kelvollisen tiimalasikantapään ja tuo pohjan neulominen oli milteipä nautinto!

Kyllä oli hauskaa tämän jälkeen huvitella pikkuruisilla perussukilla! Näissäkin lankana pallas, vajaa kerä:

Puikot 15 senttiset 3,25 mm (koska kolmosen lyhyet ovat mystisesti kadoksissa).

Ja kun perussukilla lähdin huvittelemaan niin vielä yhdet isohkot miesten sukat teetee Sallasta:

Lankaa kului 127 g. Vihreät raidat jämälankapussista. Puikot 3½ Ergot. 

Olen aina harmitellut raitasukkien kerroksenvaihtokohdan "pykälää".  Olen neuvoa Matleenalta kysynyt jo niin monta kertaa, etten enää kehdannut. Muutama viikko sitten Neulomakerhossa Piiku näytti oikein kädestä pitäen, miten sen saa siistiksi. Voi että pienestä asiasta voikin olla iloinen: Aina voi oppia uutta!

Ja kun nyt tässä on tullut valivalia oikein urakalla niin muutama kevennys vielä loppuun. Yle kertoi, että VTT:n tutkimuksen mukaan kertakäyttömaskitkin voi muutaman kerran keittää:

Kokkailu ei oo mun ykkösharrastus, mutta viime sunnuntaina keittelin maskisoppaa. Ittekseni mietin et taitaa olla nuukuuden huippu, kun keittää Tassun sokerimittaliuskatilauksen kylkiäisenä saatuja ilmaisia kertakäyttömaskeja :)

Valoa tähän ankeaan harmauteen viriteltiin myös:

Mukavalta tuntui, kun eräs talomme asuakas kehui meidän "nurkkaa" kauniiksi. Harmi vaan, ettei tuosta itselle ole paljon iloa kun täällä maan tasalla on pimeään aikaan pakko pitää kaihtimet kiinni ellei halua olla kuin näyteikkunassa.

Iloa, valoa ja hyvää itsenäisyyspäivää!