Vuoden naistenpäivähuivi ja Rusettihuivi Tassusta

 Jokavuotinen Naistenpäivähuivi valmistui just ja just oikeaan aikaan:

Perinteenähän on joka vuosi tikutella uusi Naistenpäivähuivi kevään ekasta uudesta tulokkaasta. Tänä vuonna tulokas on Austermann Soleia. Suloisen pehmeä ja nätti kakku, jossa puolet puuvillaa ja toinen puoli bambuviskoosia. 3½ puikoilla. 1 kerä, 100g ja 320 m.

Eka Naistenpäivähuivi syntyi vahingossa. Vuonna 2016. Voi kauhiaa - ens vuonna täytyy pitää kymmenvuotisbileet!

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Pari viikkoa sitten mun puotipuksuna alkamisestakin tuli kuluneeksi 23 vuotta. Juhlistin synttäriviikon jälkeen vielä itsekseni vaeltavien lahjatulppujen (kiitos Ida)ja uusien lahjavilliksien (kiitos Kikka L.) kanssa itsekseni viikko sitten mökillä.

Blogikissa Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle tuli kuluneeksi kolme vuotta maaliskuun ekana. Siksipä hänellekin kynttilä sinne katajatten viereen. Siellä oli hyvä tirppatähystyspaikka ja viimeinen lepopaikkakin.

Mietin hetken otsikkoon bolgikissan uutta elämää, mut ajattelin sen olevan sopimaton... Kun kissa tekee tuhmuuksia, niin aina uhkaillaan sen päätymisestä rukkasiksi. Oikeasti tuhmuuksia ei koskaan tee kissa vaan joku näkymätön Miurami. Tassun karvoista ei tullut rukkasia (vielä), mutta hitti eli Rusettihuivi:

Langan kehräsi @kerstinmärtins. Tassun kummitäti oli ihmeissään - Kummipoikahan oli musta eikä ruskea! Jänää on, et kauluri ei yhtään kutita. Tosin sen valmistuttua Soakkasin sen. Lanka tuntui jotenkin rasvaiselta. Kummallista, kun ajattelee miten siistejä kissat ovat ja miten paljon ne pesevät turkkiaan koko ajan!

Lankaa on vielä jäljellä - Ehkäpä rukkasten verran... Ja karvojakin monta pöntöllistä.

Pari viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista:

Kaavoja on piirretty vaikka kuinka ja mekkokankaitakin hankittu. Jostain syystä koskaan kaava ja jemmassa oleva kangas ei sovi yhteen. Puhumattakaan inspiraation puutteesta. Tästä tuli kuitenkin ihan kelpo - ainakin tulkitsen niin, koska ainakin kaks ihmistä on tällä viikolla kysynyt et olenko laihtunut. En oo. Mekko Suuri kässylehti 2/2025.

Taitaa olla joku neljäs tai viides kerta, kun opettelen neulekinnasta. Salon Seudun kädentaitajien teemaillassa jälleen taas kerran. Ope antoi "kotiläksyksi" heti kotiin tultua tehdä muistinvirkistys. Ja minähän kuuliaisena...

Oliskohan neulakinnasasiassa niin et kuudes tai seitsemäs kurssi toden sanoo?

Fiilistelin viikko sitten Kesäkirjaleffaa mökillä. Kummitytön kanssa molemmat heti bongattiin elokuvan rantakalliolla penkki. Ihan samanlainen kuin isän tekemä:

Maisema tosin hiukan eri, mutta tunnelma... Tyyntä oli, jäätöntäkin, mutta tuuli on tehnyt pesiään:

Tänään yhdet nelikymppiset ja ensi viikolla kohti Turun Kädentaitomessuja. Tuttuun tapaan löydät meidät C-hallista osastolta 74. Nähdäänkö siellä?

P.S. Torstaihin klo 15 mennessä tehdyt verkkokauppatilaukset voit noutaa messuilta ilman toimituskuluja!

Naistenpäivähuivi nesomaanin talvilomaneuleena ja muita tapahtumia

Naistenpäivä lähestyy ja puotiin tulla putkahtelee kevään uusia lankoja lähes päivittäin. Ekana tuli SMC:n Ocean Drop. Lanka. joka sopii mainiosti siihen aikaan, kun villaa ei enää välttämättä tarvita, mutta jotain kuitenkin. Perinteinen naistenpäivähuivihan siitä...

Puikot 4,0 mm. Ja ihmekös, että oli hymy herkässä kun viimein kaikki seikkailut oli ohi, huivi valmiina ja olin turvallisesti takaisin puodissani...

Huivi oli mainio retkineule alkuviikon lukulomallani. Monen vuoden jälkeen jäätä oli niin paljon, että nesomaani uskaltautui jäätä pitkin saareen!

Tenttikirjaa lukiessa ja mökkiä lämmittäessä huivi oli mainio lukukutimus. Oppimisessa ja opiskelussa on montaa eri tapaa. Itse keskityn parhaiten kun käsillä on jotain tekemistä samalla kuin luen tai kuuntelen. Toki neule ei saa olla vaikea. Tässä ainaoikeassa kädet toimii ja mieli lepää.

Tietenkin olin innoissani, kun monivuotinen haaveeni mokkiviikonlopusta keskellä talvea itseni kanssa kahdestaan viimein toteutui. Moneen vuoteen ei jää ole ollut riittävän paksua. Tullessani sunnuntaiaamuna aikaisin sain ihanilta naapureiltani monta ämpärillistä saunavettä - oma kaivohan on jäässä eikä lunta enää ole niin paljon, että siitä voisi sulattaa.

Alun savusukelluksen jälkeen mökki alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Eväänä ollut sienikeitto lämmitti sisuskaluja ja villaneuleet ulkoisesti.

Illalla saunan jälkeen vielä makkaraa takassa. Takkatuli kuivatti kosteutta ja lämmittikin.

Neulojan valotkin olivat taas tositoimissa. Ei kuitenkaan neulomisessa vaan apuna kun liukastellen jäässä ja rämpien lumessä piti pimeällä löytää huussiin:

Talvisaarimökkeijän suurinta haitekkiä on neulojan valot ja huussin styrox-isuin :) 

Pari viikkoa aikaisemmin lenkkeilin aurinkoisena sunnuntaina kotirannassani.

Tällainen talvisää oli haaveena myös lukulomalle vaan toisin kävi... Tiistaiaamuna aikaisin laitoin mökin takaisin talviunille. Pakkasin tavarat pulkkaan, aloin lukemaan ja odottamaan sumun hälvenemistä. Kirkastuihan se päivä maanatainakin! Eipä kirkastunut tiistaina ja pakko oli lähteä etsimään vastarantaa ennen pimeän tuloa. Jossain tuolla sen piti olla...

Sumu on tosiaan vaarallista ja arvaamatonta. Eksyttyäni ihan väärään paikkaan, mutta viimein löytäessäni Reppulin vastarannalta helpotus oli melkoinen!

Vaan kuinkas kävikään? 

Siinä sitten nökötin. Keskellä mäkeä. Ylös ei päässyt ja alas vaan liusuin holtittomasti kohti ojaa ja puuta... Pelastajat löytyivät Neulomakerhoystävien puolisoista <) Kiitos! Nyt muuten tiedän miten Reppuliin laitetaan hinauskoukku! Oppia ikä kaikki. Nolo loppu mainiolle lukulomalle. Jälkikäteen tällekin muistolle voi nauraa. ja olla kiitollinen ystävistä.

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea muutakin kivaa. Yhtä juhlaa suorastaan. Ystävä tuli käymään. Pari päivää viettiin yhdessä tarinoiden ja herkutellen ja tietenkin neuloen... Käytiin myös Kakolassa mut päästiin karkuun!

 

Esittelukierros oli hieno ja mielenkiintoinen! Molemmat tykättiin. Kannattaa mennä.

Ystävätapaamisessa tärkeintä on perinteet. Oli sitten kesä tai talvi. Ollaan sitten kaupungissa, mökillä tai järven rannalla niin perinteinen skumppa-aamiainen on must.

Miten aika kuluukaan? Oma puotipuksu-urani täytti jo 22 vuotta. Ei yhtään tunnu siltä. Aika on kulunut huomaamatta. 22 vuotta sitten yhtenä helmikuisena torstaiaamuna oli Anjalinin "uuden kauppiaan" avajaiset. Silloin kuvittelin tietäväni jotain jostain. Nyt tiedän et joka päivä voi oppia jotain uutta. Tänä vuonna otettiin uusinta ja oli ihanaa saada myön silloin mukana ollet ja vuosien varrella tärkeimpänä kannustajani olleet vanhempani ja tietenkin Ida mukaan. Juhlistettiin syömällä puotin takahuoneessa pizzaa sormin.

Hiljaiseksi pistää. Ja kiitolliseksi. Oli upeaa kun sain kuulla monia juttuja asikkailta, jotka muistelivat Anjalinin lankakauppaa vuosikymmenien takaa - paljon ennen omaa kauppiasuraani. Ja monta uutta "omaakin" asiakkuutta on meille tullut. Puhumattakaan niistä muistoista, joita kertoivat ne nuoret, jotka olivat jo äidin tai isoäidin kanssa käyneet lankakaupassa jo lapsena ja jatkavansa perinnettä! Kiitos varsinkin verkkovastaava-Idalle! Ollaan perinteinen, mutta myös tulevaisuuden pikkuinen lankakauppa. Nyt voidaan jo odotella satavuotisbileitä vuonna 2026 lokakuulle!

Monta kässyä on aloitettu. Valmiista ei ole raportoitavaa. Sirdarin repalysta valmiina 23 palaa. Ei tietoa mitä niistä tulee, nutta Katian pingotussysteemi tuli kokeiltua,

Suuren kässälehden 1/24 ylhäältä alas palmikkoneuletta aloitin innoissani DMC:Eco Vita -langalla. Innostuin kuaniista pitsi/palmikko -mallista. Kerrankin jotain muuta kuin kirjoneuletta...  Ohjeesta puuttui yks mielestäni olennainen mitta. Kysyin sitä suunnittelijelta yks lauantai-ilta myöhään, Arvostan sitä, että vastaus tuli heti. Ei tosin kysymykseeni. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen. Ei edeleenkään  vastannut kysymykseeni. Siispä purkuun menee kun löydän halukkaan purkajan.

Muutakin on toki ollut puikoilla. Varrettomat kirjosukat Pallaksesta koeneulomuksena. Niistä myöhemmin kunhan julkaistaan jossain. Ja maaliskuun tarjouslangalla neuloin mosaiikkineuletta. Se valmiina, mutta odottaa viimeistälyä.

Tulipas pitkä postaus ja seuraavaakin varmaan pitää odotella. Lähiviikot täynnä kivuuksia. Tärkeintä tietenkin Turun Kädentaitomessut. Niiden lisäksi olen varmaan vahingossa ja innoissani vastannut "Joo ilman muuta" myös pariin muuhun juttuun. ja sit se hemmetin tentti, jota varten pidin lukulomaa. Onneks. Ylläreitä on elämä täynnä! Ja lankaa!

Loma, juhannus ja pari huivia

Tietokoneet kiukuttelee mulle ja mä niille. Siinä syy pitkään blogihiljaisuuteen. Ja sitä seuraavaan megapostaukseen eli tähän. Pakko käyttää tilaisuus hyväksi kun tämä nyt vielä suotui aukeamaan... Kuten otsikko kertoo - vähän on lomailtu, juhannusta vietetty ja muutama silmukkakin siinä sivussa tikuteltu.

Juhannusviikolla "lomailtiin". Joku varmaan tykkäsi säästä, mulle olis riittänyt se tuttu vilpoinen luoteistuuli. Jotain pientä silti jaksoin touhuta. Niinkun kärrätä pöllejä metiköstä pinoon. Kunnes onnistuin hajottamaan kottikärryn renkaan. Jo toisen. Tassu luuli olevansa piilossa...

En sitten päässyt siitä kärräämisestä. Karvinen hankki kotsuihin umpipyörän... Sitä edes minä en saa rikki!

Kun olin tyttömäiseen tapaani taas kerran paikannut jeesusteipillä viime syksynä myrskyssä tärveltyneen veneeni, päästiin verkkojen laskuun...

Aina niukasti tuli kalaa, mut saatiin me sentään tällainen kummajainen:

Päätettiin, että se on savulahna! Myöhemmin meitä sivistettiin, et suutari. Eipä olla ennen moista nähty!

Torstaina saatiin se isompikun vene viimein vesille. Auringonlaskun jälkeen Karvis ehdotti pientä pyörähdystä Airistolle. Oli ihan tyyntä ja valoisaa. Minä pääsin kippariksi. Meno oli huimaa ja minä ihan tätinöissäni. Karvis ohjeisti kaasun ja trimmien kanssa ja minähän tottelin ja hihkuin innoissani kun lennettiin Finnlinesin aallolta toiselle! Karvis sen sijaan tärvelsi kyynärpäänsä... Miksi meni yllyttämään hullua eikä pitänyt kunnolla kiinni kauhukahvoista!

Tosin en tiennyt meidän lentäneen ilmassa ennen kuin oltiin jo takaisin kotirannassa... Niin paljon kierroksia oli ettei uni meinannut tulla silmään sinä yönä ollenkaan!

Juhannuksena vietettiin tutussa seurassa. Myös Tassu sai vieraaksi Paten:

Tänä vuonna jo minäkin sain rapsuttaa eikä se lymyillyt koko juhannusta metsässä kuten vielä muutama vuosi sitten. Tassun kanssa jakoivat ahvenfileet ja olivat muutenkin kamuja. Viimeeksi tavattiinkin uutena vuotena.

Juhannussää oli niin leppoisaa, että aikaa voitiin viettää rannaassa. Mulla tietenkin neulomus. Pikkuisen tuuli haittasi kaavion lukemista, kunnes Paten iskän viehelaatikot pääsivät hyötykäyttöön kaavionpidikkeenä.

Olipa mukavaa saada tartutettua neuleinnostus myös Paten äiskään. Edellisestä sukankutomisesta oli kulunut yli kolmekymmentä vuotta! Ylen uutinen Tyksin vastasyntyneiden osaston sukkavaraston tyhjyydestä sai hänetkin tarttumaan puikkoihin. Onneksi mun kaikenkattavasta lomakässäpussistani löytyi kerä vauvalankaa ja puikot ja juhannuksen aikana syntyi pari pikkuisia junasukan tapaisia Tyksiin vietäväksi.

Vain kerran saatiin kunnon sadekuuro niskaamme. Sateen lähestymistä oli mukavaa seurata laiturilta:

Vähän ajan kuluttua tulikin kiire juosta suojaan. Terassituoleja ei enää riittänytkään kaikille..

Sunnuntaiaamuna istuskelin rannassa kaffenkuppini kanssa ennen muiden heräämistä ja päättelin Tahitin silmukat. Ja voi itku! Lanka loppui 160 silmukkaa ennen aikojaan. Että harmitti ja ketutti. Olis ollu niin kiva saada huivi vamiiksi "lomakässynä". Ja sainhan minä... Nostelin vaan loput silmukat toistensa yli ja tipautin välillä muutaman langankierron ettei reuna kiristä. Luulin ohjeen langanmenekissä olleen virheen, mutta tosiasiassa oli itse lukenut väärin. Ihan selvästi siellä lukee et toista väriä 50 ja toista 100g. Mulla oli vaan kerä kumpaakin.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Lomat ja juhannuksetkin. Kaverin lähdettyä Tassu otti kunnon päikkärit kuusen alla:

Minä jäin vielä maanantaiksi mökille Tassun kanssa. Mustikat alkavat jo sinertyä:

Keräsin marjan sieltä ja toisen täältä ja sain kupillisen melkein kypsiä mustikoita! Sienimetsässäkin poikkesin. Ilman pienintäkään havaintoa kanttarelleista tuossa rutikuivassa metsässä.

Metsäkeikan jälkeen ryhdyin ympäristötekoihin. Eipä ole tullut mieleen, että se ainut kukka, joka saaressa kukkii vois olla vaarallinen. 40 vuotta sitten on kylvetty ekat ja jo noin paljon on levinnyt:

Vähän aikaa saksien kanssa pitkin puskia ja:

Sen verran kansalaistottelematon olin, etten ryhtynyt niitä kokonaan hävittämään. Saattaahan olla, että jonain päivänä pyörrän päätökseni olla ikinä enää värjäämättä lupiineilla, niin pitäähän siihen olla aineksia. Voihan olla, että hyvällä tuurilla saisinkin lupiinista jotain muuta, kuin rohkeaa peessiä!

Vielä ennen lähtöäni kattelin ympärilleni. Siis ihan turha mun on väittää ettei saaressa kuki mikään! Ainakin yksi päivänkakkara kukkii:

Ja betonin halkeamista pukkaa vaikka mitä!

Pahaa-aavistamaton katti koppaan ja kaupunkiin. Loma ohi!

Lopuksi vielä ne lomahuivit viimeisteltynä:

Naistenpäivähuivi yhdestä kerästä SMC Tahitia. Tällä kertaa tein 3mm puikoilla. Ohje se vanha tuttu mun oma. Tätä tikuttelin välillä, kun sinisävyisen huivin pitsikaavion seuraaminen ja tarinointi samaan aikaan kävi ylivoimaiseksi.

Ja se toinen - kolmen kerän huivi, joka mulla oli kahden kerän.

Eihän kukaan huomaa mitään? Tämän ohjeen löydät Prymin sivuilta. Puikot oli 3½ Zingit.

Juhannuksen jälkeen olen sitten kiukutellut tietävien koneiden kanssa. Välillä sentään olen rentoutunut:

Ja nyt ollaan taas töissä. Pop up kesäkauppamme on tänään avattu Mathildedalissa. Toivotaan sinne ja tänne paljon väkeä!

Eilinenkin päivä oli täynnä kivoja juttuja. Aamulla Matildassa rakennettiin kauppaa ja illalla neulomakerho merellä. Siitä reissusta voitte lukea Kaksertaseuran sivuilta. Nyt mulla alkaa olla kirjoituskiintiö (ja sulla varmaan lukukiintiö) täynnä ja ainakin puolet kuvista siellä on mun kännykästä.

Palaan linjoille jos nää tieturit ovat suopella mielellä. Heippa!