Hamppua ja puuvillaa

Hamppu on pellavan kaltainen materiaali ja ekologinenkin. Sen kasvattamiseen tarvitaan vähemmän vettä kuin puuvillaan, eikä lannoitteita ja torjunta-aineita tarvita. Lisäksi hamppu suojaa ihoa auringolta, sillä se suodattaa UV-valoa.

Jo viime kesästä asti on kutkutellut hyllyssä oleva ohut hamppulanka. Viimein kerin yhden vyyhdin, loin sata silmukkaa ja pistelin menemään. Kerin toisen ja kolmannenkin. Tuli kesäriepu.

Lankana Borgo di Pazzi Hemp 100. Menekki 3 vyyhtiä eli 150 g. Puikoilla 3 mm tikuttelin. Mun ilmeet kuvissa on kamalia, mut Ida lohdutteli, et ainahan voi leikata kuvista pään pois. No jätin nyt kuitekin...

Kappale on suorakaiteen muotoinen 55*140 cm. Ompelin lyhyen sivun pitkään ja siinä se!

Tässä työssä taas huomasin pari ihan käyttökelpoista "neulojan apulaista": KnitPron puikkosuojus pyöröpuikoille pelasti tällä kertaa kolmosen puupäät katkeamiselta ja liukkaiden silmukoiden karkaamiselta kuljetuksen aikana. Toinen oli Prymin keräkotelo, joka piti langan järjestyksessä. Yleensä tuollainen jäykähkö lankakerä menee ennemmin tai myöhemmin sotkuun ja sen selvittelemisessä menee aikaa ja hermot.

Tähän aikaan vuodesta ei neuleet edisty. Vähätkin aloitukset menee usein purkuun. Onneksi äiti purki viimeisimmän yritelmäni. Pitäisiköhän alkaa merkitsemään ylös myös kaikki puretut (=takaperin neulotut) metrit? 

Mökkikausi on alkanut ja PUUhaa riittää. Viikko sitten alettiin pikkuhiljaa tekemään selvää vappuna kaadetusta isosta koivusta. Karvis karsi ja sahaili oksia akkusahalla ja minä juoksutin poltettavia ja kirveellä karsittavia risuja toiseen suuntaan ja sähkösahalla katkottavia oksia toiseen. 

Oksiakin on pienen puun verran ja se varsinainen runko odottelee honkamopoa edelleen! Ja kunto kasvaa: Illalla vilkaisin askelmittaria ja lukema oli yli 20000 askelta! Kun kerroin lukeman hyvälle ystävälleni, hän tokaisi: "Ei voi olla totta! Sul on niin pieni tonttikin!" Ja KristiinaS:lle tiedoksi: Pakkohan niitä puita on kaataa. Tämäkin yksilö oli vahingoittunut ja jos oltais jätetty sen kaataminen myrskyn tehtäväksi niin siinä olis menny muutama naapurin mökkelö tai koko saaresta sähköt... Ja jos tuo naapurimaan sekopääjohtaja tekee kyberiskun meidän sähkönjakeluun, niin ainakin saadaan torppa lämpimäksi ja hellalla lämpätyks hernesoppaa.

Katialta tuli puotiin ihanan pehmoinen puuvillalanka Pure. Se on valmistettu tosi hienosta ja pitkäkuituisesta Pima-puuvillasta. Lanka on jännän kuohkea ja rakenne on ketjumainen. Paksuhkoksi langaksi siinä on yllättävän paljon metrejä: 50g=100m. Loin innoissani silmukoita tehdäkseni mallitilkun. Silmukoita oli mallitilkuksi aika monta ja viiden tunnin kuluttua mallitilkusta olikin kehkeytynyt kappaleet pikkuiseen vauvan puseroon!

Lanka: Katia Concept Pure, puikot 4½, menekki 2 kerää.

Tällä viikolla pidin keskellä viikkoa vapaapäivän. Kävin Atussa porukoiden mökillä "toimittamassa" lupaamani äitienpäivälahjan. Lähdettiin tiistaina äidin kanssa kahdestaan. Aamulla piti odotella äidin heräämistä ennen kuin aloin riehumisen. Siispä laskeuduin rantaan ihailemaan aamun aurinkoa.

Meri, aurinko, linnunlaulu... Kuulin käen kukkuvan ekan kerran tänä vuonna. Lopetin laskemisen sadan jälkeen.

Että voi sammalkin näyttää näin kauniilta kevätaamussa!

Kun päivän homma tuli valmiiksi ja isäkin oli liittynyt seuraan, niin pitihän sitä juhlistaa!

Kesäsukat, kesätuubi ja vapun susukatastrofit

Alkaa pikkuhiljaa olla kesäsukka-aika lähellä! Regian iloiset raitalangat on kivoja, mutta joskus kaipaa yksiväristä ja pitkän haeskelun jälkeen se löytyi!

Lankana King Colen Cotton Socks. Teki mieli pitkästä aikaa tikutella pitsiä. Mallin olen joskus ammoin tulkinnut jostain sukkamainoskuvasta. 100 g:n kerästä meni vain 46 grammaa, joten toisenkin parin siitä tikuttelee. Vyötteessä on puikkosuositus 3,25 mm. Nämä tikuttelin kolmemillisillä, mutta puikko olisi saanut olla vielä pienempi. 

Tiedättekö tunteen, kun eteen sattuu se herkkulanka, jota pyörittelee ja pyörittelee käsissään eikä löydä sitä maailmankaikkeuden parasta mallia vaikka kuinka selaa lehtiä ja kirjoja ja nettiä? Eikä osaa päättää väriäkään kun kaikki on kauniita ja sopivat keskenään. Olen pyöritellyt Austermannin Merino Cottoneita yli vuoden... 

Mallitilkkujakin olen tehnyt vaikka kuinka monta. Loin silmukat puseroon, neuloin tovin ja purkuun meni. Huiviakin yrittelin. Sekin purkuun. Kesäistä "roikkoa" suunnittelin. Purkuun... Langat pyöri kässäpussin pohjalla yli talven. kunnes vaan päätin et jotain niistä pitää tikutella. Ennen Utöön lähtöä loin 300 silmukkaa ja pistelin pyörönä menemään randomeita raitoja kerän kerrallaan ilman päämäärää. Paitsi se Utö ja olikin hyvä, et lankaa oli mukana riittävästi. Lopulta neljä eriväristä kerää oli lopussa. 

Lankaa oli ihana neuloa ja vaikka olen aina ollut vähän skeptinen puuvillan ja villan yhdistämisestä, niin tässä kohtaa voin uskoa että laatukin on kohdallaan. Lukemattomien purkujen jälkeen lanka ei ole yhtään nuhjaantunut! 

Merino Cotton on ekologisesti tuotettu luomumerinovillan (55%) ja luomupuuvillan (45%) yhdistelmä. 50 gramman kerässä on hurjasti metrejä eli 230. Lanka on jotenkin jännä - samalla kertaa pehmeä ja rustiikkinen. Tämän tekeleen tikuttelin 3½ mm Zingeillä. Ida suostui malliksi kun testasin uutta puhelintani...

Vappuna alkoi mökkikausi viimeinkin. Sain kokonaista neljä päivää olla saaressa. Perjantaina heitettiin talviturkit 4-asteiseen mereen. Vaikka mulla oli vapaata, niin ihme ja kumma: Räntää ei satanut ollenkaan! Tuuli sentään oli luoteessa melkein koko ajan. Ulkoilutin saunan jälkeen mökkisukkiani, jotka tikuttelin vuonna 2011 pitäessäni itse itseni kanssa yyteeneuvotteluja. Tarinoita yyteistäni löytyy vielä vanhasta vuodatuksen blogista,  Olenpas joskus ollut hauska :)

Seuraava päivä menikin perinteisesti Vapun eli työn juhlan merkeissä. Kaisloja oli kertynyt rannalle hirveät määrät. Tämä pyromaani oli ihan onneton - kuinka hauskaa ja helppoa olisikaan ollut kerätä ne kasaan ja tuikata tuleen! Mutta on ruohikkopalovaara ja kaikki kaislat piti nostella merestä isolle pressulle ja raahata monta lastia kompostiin! Iltasaunana jälkeen laskettiin toiveikkaana verkot.

Yhdeksän komeaa ahventa oli saaliina! Vaikka Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle on kulunut jo kaksi kuukautta, niin vieläkin tulee ikäväitkuja ja mökillä annoin ittelleni luvan surra. Kun kukaan ei tule herättämään läppäämällä tassulla päin naamaa... Eikä kukaan ole vastassa kun tullaan verkoilta... Eikä kukaan seuraa aamupissalle huussipolkua pitkin... Ei kuulu kulkusen kilinää kotiintuloaikaan eli auringon laskiessa...

Joka tapauksessa hommien pitää jatkua kuten ennenkin. Eli iso koivu nurin ennekuin lehdet puhkeaa. Eipä tällä kerralla kaikki sujunutkaan ihan mallikkaasti. Vinssi hajosi ja honkamopon lisäksi tarvittiin vähän Karvisen taikatemppuja. Lopulta puu oli nurin ja nurin meni myös puun kaataja. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Sillä kertaa...

Maanantaina siivosin vielä hiekkarannan ja laskettiin soutuvene. Karvis alkoi perkaamaan kaloja ja minä tyhjentämään kaivoa. Olikin aika jo lähteä sivistyksen pariin, mutta mun mielestäni perkuu sujui liian hitaasti, joten tokaisin et "Annaskunmää!" Rojautin itteni jakkaralle ja plumps! Puhelin luiskahti taskusta suoraan kalaämpäriin! Sain sitten itse perata ne kalat sillä välin ku Karvis kuivatteli luuria hiustenkuivaajalla. Ei se heränny...

Illalla vielä nauratti koko juttu, mutta yöllä heräsin ajatukseen, et ilman puhelinta ei toimi yhtikäs mikään! Ei ole nettiä, ei voi maksaa laskuja, mikään ei toimi! Olen ollut sitä mieltä, että me ollaan liian riippuvaisia netistä ja nyt se ihan oikeasti konkretisoitui.

Luuri vietti yön suolapaketissa kylppärin lattialämmössä ja yllättäen käynnistyikin aamulla! Kauhealla kiireellä varmuuskopioimaan ja lähettelemään pilveen tietoja talteen. Ja hankkimaan uutta luuria ennen kuin vanha päättää päivänsä lopullisesti. 

Tämäkin toukokuu siis alkoi perinteisellä tavalla - susukatastrofilla... Ei aihetta juhlaan, mutta laitanpa loppuun kuvan Vappubrunssilta. Samppakalja oli yli 10-vuotiasta!

Seuraavaksi valmistaudutaan äitienpäivän viettoon ja sen jälkeen viikon kuluttua perinteiseen HuHan, joka kestää perjantaista sunnuntaihin ja parin vuoden koronatauona jälkeen voidaan hullutella verkon lisäksi ihan livenä puodissa! Pysy kuulolla :)

Apupupu ja KipuApu

 Halusin olla jotenkin mukana. Kun Kakskertaseuran Neulomakerholaisia haastettiin Apupupuihin Ukrainan lapsille, niin en miettinyt hetkeäkään:

Tai jos nyt ihan totta puhun, niin epröin hetken... Kunnes katsoin päivitetyn pupuohjeen 2022 ja tartuin puikkoihin.

Lankana tässä pupusessa tetee pallas, puikoilla 2½ tikuttelin. Tästä tuli vauvapupu. Neulomakerhon naisten pupuset oli isopupuja:

Päivitetty pupuohje on kiva. Onnistui moinen nyppiminen jopa minulta... Muistan sen alkuperäisen ohjeen lähes 20 vuotta sitten. Yritin pupuilla ja "nahat" jäi ilman "suolia" vuosiksi, kunnes jonkun yön pimeimpänä hetkenä kiikutin tekeleen vähin äänin roskikseen... Täällä blogistaniassa on jo monta Apupupupa vilahtanut ja hyvä niin. Vaikka oma lapsuuteni on ollut turvallinen, niin nalle kainalossa on ollut tärkeä unikaveri vielä aika isonakin tyttönä! Toivottavasti näistä on lohtua niille lapsille, joiden hätää ja turvattomuutta emme edes osaa kuvitella! Jos haluut mukaan, niin lisätietoa löytyy KLIK!

Meidän "etelänloma" oli oikeastaan Karvisen kuuskymppismatka. Olen ihan varma, ettei hän enää koskaan pyydä minua lomaseurakseen... Mulla on paha taipumus vaikuttaa säähän vaikka en itse tiedä asiasta mitään. Joka tapauksessa olen saanut jo monta toivetta ilmoitella hyvissä ajoin jos aion pitää vapaata - muut kaverit ovat niinä päivinä mielellään töissä tai ainakin tiiviisti sisätiloissa.

Kettumaisuuksissani tein pyöreitä vuotta täyttävälle KipuApusukat:

Menekki jotain 100g ja puikot 3,0. Tyyppi puokkoilee jokainen yö suonenvetojen kanssa. Kiskoo magnesiumia ja voitelee tassujaan voltareenilla. Ei auta ollenkaan. Mut ei usko luonnonmenetelmään. Koska pilleri on paras ja luomu on humpuukia, niin tätä ei suostu ees kokeilemaan. Tein silti. Ihan silkkaa kettumaisuuttani. Nih. Se kaktus ja paistinpannu kuitenkin tuntui kelpaavan... Nii et onnee vaa.

Koska oli matka niin myös matkakässy. Taito joululehdessä on ollu huivimalli, joka on kutkuttanu pitkään. Kässäpussissa on lojunu lankakeriä, jotka on kutkuttanu jo pitkään... 

Ohje jäi kotiin ja langan menekkiäkään en osannu arvioita, joten hatusta vetelin myrskyn keskellä loput:

Aika metka tuli, mut ei hassumpi. Lanka kierrätetty silkki Gedifran Fior Di Seta, puikot 3 mm, menekki jotain 100g.

Ikimuistoinen miniloma etelässä

Karvis on pitkään haaveillut Utönmatkasta. Hän on siellä viettänyt pari kuukautta armeijassa ollessaan viime vuosituhannella. Armeija poistui saarelta 2007, lukuun ottamatta satunnaisia harjoituksia vielä toimivilla muutamilla tykeillä. Minähän en hanttiin pistänyt - olihan kyse romanttisesta minilomasta etelän auringossa...

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin yhtenä maanataiaamuna. Niin hyvissä ajoin, että Pärnäisissä oltiin jo puolitoista tuntia ennen Ms Baldurin lähtöä... Laivamatka alkoi tihkusateessa ja kesti eri pysäkkeineen 4,5 tuntia.

Perille päästiin ja majoituimme Kalkasiin. Meillä oli pieni huone omalla parvekkeella ja merinäköalalla. Olin etukäteen suunnitellut, miten tiistaiaamuna ennen aamupalaa ja saareen tutustumista nautitaan auringonnoususta ja skumpasta parvekkeella (toinen vasemmalta). Ei ihan menny niinku ajattelin...

Nautimme maukkaan lounaan hotellin ravintolassa, ja lähdimme vähän tutustumaan paikkoihin. Kiirettähän ei ollut, koska edessä oli kokonaista kaksi päivää! Ja tiistaiksi luvattiin aurinkoa. 

Myrsky teki tuloaan, mut eihän me sitä tiedetty... Käytiin majakalla, Suomen eteläisimmässä kookaupassa ja pidettiin sadetta pienessä kappelissa, jonka ovet ovat auki yötä päivää:

Kortteeriin palatessa Pekka Pouta olikin jo muuttanut mieltään ja ehdotti kaikkien pysyvän seuraavana päivänä mahdollisuuksien mukaan etänä. Minähän olin. Kirjaimellisesti. Etäällä... Onneksi oli lankaa!

Aamupalalle lähtiessä...

Ja tämän jälkeen se vaan yltyi... Meille toivotettiin hotellilta turvallista päivää. Tähän mennessä kaikkein susumaisin lomasää! Mahtava myrsky! Karvisen sanoin: Susun suosikkisää - tuuli luoteesta 20m/s ja räntää vaakasuoraan.

Uhmattiin keliä. Menomatka kaupalle menikin ihan vauhdikkaasti. Paluu kohti tuulta olkapäät edellä puskien... Pari pientä reissua tehtiin päivän aikana. Rantaan, jossa ponttoonilaituri keikkui niin, ettei tullut edes mieleen kokeilla. Lounaaksi "nautittiin" kaupasta ostettua croisua täytettynä aamupalalta pöllittyllä kananmunalla ja oranssilla hintalapulla merkityllä juustolla. Pärjättiin sillä päivälliseen, joka nautittiin reteesti viinin kanssa hotellissa. Ruoka oli jälleen herkullista - viinivalikoimaa ei ollut, joten valitsin hauskan:

Aikaisen nukkumaanmenon jälkeen lupaava aamuaurinko:

Ja vielä kokonainen päivä edessä!

Sain päivän aikana yksityiskohtaisia tietoja kaiken maailman tykkien piippujen halkaisijoista sun muista hirmuisen tärkeistä asioista... Nautin auringonpaisteesta ja siitä, että olipahan valittu kunnolliset ulkoiluvaatteet!

Meidän lisäksi saarella ei tainnut olla montaakaan turistia. Lukuun ottamatta lintubongareita.

Karvinen seurasi tiiviisti myös luotsipaattien kulkua. Utössä on luotsiasema ja paatit tulivat ja menivät meidän parvekkeen alta. Luotsaukselle niillä vesillä onkin todellista tarvetta. En yhtään ihmettele Park Victoryn ja Drakenin haaksirikkoja kun omin silmin totesin olevinaan aavalla merellä olevat pienet luodot ja karikot!

Keskiviikkona päästiin viimein myös Kesnäsiin, jossa on Drakenin uhrien muistomerkki:

Ja könyttiin taskulampun valossa bunkkerissa, jossa oli jäljellä laverit. Tässä Karviskin on aikanaan öitä viettänyt:

Ja ihan niin kuin aina mökkiviikonloppuinakin - kotiin lähtiessä sää on mitä parhain!

Hieno kokemus. Meiltä ei hymy hyytynyt vaikka ilma olikin hyytävä:

Tai noo... Ainakaan toiselta meistä 😉

Hemåt:

Toinenkin Alvahuivi ja "sukkasunnuntai"

 Suutarin lapset... Mulla on epämääräinen röykkiö villasukkia. Siitä röykkiöstä aamuisin yritän löytää  tassuihini suunnilleen ehjät ja kaksi edes suunnilleen samanlaista. Eilisiltana heitin koko kasan pesukoneeseen ja aamulla oli lajittelun aika.

Tuloksena viis paria, jotka vielä voi pelastaa käyttöön parsimalla. Viis paria, jotka voi pelastaa terittämällä uudelleen. Viis paritonta risaa. Ylitin itseni viemällä ne roskikseen! Villasukka on niin rakas ja tärkeä, että lähes atomeinakin ne on pakko säästää. Ja lopuksi: 5 paria EHJIÄ! Omatekoisia ei yksiäkään vaan kaikki ovat lahjasukkia. 

Omille sukille ei oikein ole aikaa, mutta viime viikonloppuna kähvelsin Karvisen kaapista hänelle vuonna 2013 tikuttelemani joululahjasukat. Tai siis sen, mitä niistä oli jäljellä. Viikolla pistin poikki ja nyt viikonlopun aikana tein niihin uudet terät. 

Lankana teetee Salla, puikot 3½ (sekaisin KnitPro koivua ja Addin Bambuja). Menekki teriin 61g. Kun hetki sitten annoin hänelle "uudet" sukat, niin se oli täys yllätys. Vaikka olen niitä tikutellut pitkin viikonloppua, niin hän ei ollut huomannut ollenkaan. Eipä taida pahemmin kiinnostaa mitä mun puikoilla milloinkin on :) Ainakaan jos en puhise ja kiroile kovaan ääneen tikutellessani. Eipä tainnut edes muistaa, että tuollaiset tassurakkaussukat on joskus saanut... 

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että Alvan mukana tullut huiviohje on aika puuduttavan tylsä. Tämän totesi myös asiakkaamme, joka tarjoutui tikuttelemaan meille mallihuivia messuille. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan! Kolmasosa 700 metristä ja mitta oli tullut täyteen! Nöpöhuivi oli messuilla, mutta se oli niin pikkuinen, että päätin kuitenkin vähän jatkaa sitä. Ihan nättihän siitäkin tuli ja lanka on tosi mukavaa neulottavaa:

Tuohon ekaan ainaoikeinraitaan asti siis asiakkamme kädenjälkeä ja loppu omaa. Menekki 700 metriä miinus 5 senttiä, joka jäi päättelystä. Tiukoille meni! Puikot 3 mm KnitPro koivupäät 80 cm kaapelilla. Olen siirtynyt ohuissa puupuikoissa Zingeihin, koska mun käsittelyssä ohuet puiset tahtoo katkeilla ilman mitään syytä! (Lue: astun tai istun päälle...) Tässä projektissa puikot selvisivät ilman vaurioita mainion keksinnön eli pyöröpuikkosuojan ansiosta! 

Päivällä käytiin vähän ajelemassa. Pieniä hankintoja huomista reissua varten ja samalla käytiin ihmettelemässä Myllykylän jäistä kärsineitä laitureita. 

Siellä se saari siintää. Samalla reissulla nähtiin kolme kurkea ja yksi harmaahaikara. Lisäksi tietenkin hanhia, joutsenia ja haahkoja (ainakin ne oli sorsan näköisiä, mut isompia). Ja minäkin viimein bongasin vuoden ekan leskenlehden!

Huomisaamuna lähdetään pikkuiselle reissulle. Paikkaan, jossa kaikki villaiset ovat varmasti tarpeen!