Tuntuu ihan siltä, että nyt on talven tulo jo lähellä. Pikkuhiljaa ollaan laiteltu mökkiäkin valmiiksi talviunta varten. Lauantai-iltana töiden jälkeen ei paljon muuta ehdi, kuin lämmittää mökkiä, käydä saunassa ja pulahtamassa meressä (6 asteisessa) ja sit onkin jo pimeää. Aikaisin pimenevä ilta on siitä kiva, että on aikaa neuloa. Takkatulen lämmössä makkarahiillosta odotellessa:
Ja heti ryynärin jälkeen humpashdin takaisin lepakkotuoliini ja samantien unten maille...
Soutuvene nostettiin talviteloille jo lauantaina. Laiturihommat jätettiin sunnuntaille ihan suosiolla.
Eipä se keli yhtään parempi ollut sunnuntainakaan, mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Tuuli oli kova ja merivesi alhaalla. Laituri piti saada lähemmäs rantaa, mutta minkäs teet kun ponttooni makaa rantamudassa? No minä tietenkin painoksi keulille ja narun jatkeeksi... Kylmää oli eikä laituri liikahtanutkaan! Vaan Karvis se keksi keinot ja kolmen tonnin vinssin avulla saatiin siirrettyä ponttooni talviasentoon. Koko ajan puuhasteluamme tietenkin silmä tarkkana seurasi projektipäällikkömme Tassu - oikea rantaleijona:
Homma tosin kesti niin pitkään, että välillä se meni torkuille ja tuulensuojaan lempikuusensa alle:
Tapani mukaan otin kuvan sielnmaisemasta. Hiukan on eri näkymät, kuin keskikesällä... Kuvasta näkyy myös miten alhaalla merivesi on. Ei siitä turhaan ole säätiedoissa varoiteltu.
Pikkuisen vielä haravoida kopsuttelin ja sitten olikin aika lähteä mantereen puolelle. Kotiin oli kiva päästä ennen pimeän tuloa. Hiukan tuntui haikealta...
Myllykylässä nostettiin "mun" vene.
Vielä kuitenkin päästään saareen. Parin viikon kuluttua on mökkikauden päättäjäisten aika. Hyvä kuitenkin, että kaikki hankalammat asiat on nyt hoidettu - eihän sitä tiedä koska tulee lunta ja jäätä ja sit olis rantakallioilla pomppiminen kaiken maailman kiinnitysvaijerien kanssa hengenvaarallista.
Illalla vielä siivottiin Tassun kanssa kässäpussi valmiiksi alkavaa työviikkoa varten:
Tassun "apu" on siinä hommassa suorastaan korvaamaton... Tassun hännän tienoolla muuten on toinen neulomistani
Touch-kaulureista päättelyä vailla. Neuloin kasin puikoilla ja mielestäni kauluri on mukavampi kuin edellinen, kympin puikoilla neulottu.
Illalla kotosalla neuloin huivin valmiiksi. Mökkineuleeksi olin varannut jotain helppoa ja kivaa. Keväällä neulomani puuvillainen
"Naistenpäivähuivi" on ollut kiva ja suosittu ja ajattelin tehdä siitä syksyisen version.
Katian Darling valikoitui langaksi ja puikkoina
4 mm Knit Picksit.
Oon aina ajatellut, että tämä väri on "ruska", mutta lauantain makkaranpaiston jälkeen totesin, että langan väri onkin "hiillos".
Kiva. Tykkään. Voisko tästä sanoa et yksinkertainen on kaunista?
En oo kovin hyvä ottamaan selfieitä... Vasta tänään päivällä huomasin, että täähän on aika veikeä juttu. Toinen pitsireuna on raidallinen ja päättelyreuna lähes yksivärinen! Ja istuu kaulalla nätisti.
Lankaa kului 94 g eli melkein kaksi kerää. Sisäinen insinöörini yritti yhden kerällisen jälkeen laskea huivin pinta-alaa. Et jos yks kerä on näin niin kaks kerää tekee näin. Huivi siis aloitetaan reunasta ja se kasvaa joka toisella kerroksella yhden silmukan pitkällä sivulla (=hypotenuusa).Ei taipunut meikäläisen järki. Oli pakko pyytää Karvisen laskupäätä avuksi. Eikä turhaan... Neliöjuuri sitä sun tätä jne. No joka tapauksessa tämä käytännönläheinen minäni laski, että yhteen päättelyreunan pitsisakaraan menee vajaa kaksi metriä lankaa ja yhden mallikerran aikana päätellään viis silmukkaa. Se teki 1 g/kaksi sakaraa. Digikeittöiövaakan avulla sain laskettua sopivan kohdan aloittaa huivin päättelyt niin et lanka riitti, mutta ei loppunut kesken. Tosi monimutkainen selitys... Joka tapauksessa kun huivissa on n. 120 silmukkaa, niin lankaa oli jäljellä 12 g ja se riittää just sopivasti.
Oli kova hinku saada huivi pingotuettua sunnuntaina, vaikka kaikki apuvälineet oli töissä. Käytin perinteisiä nuppineuloja sakaroihin ja vanhanaikaisia pitkiä puikkoja suoraan yläreunaan. Ja todenteolla kaipasin ennen niin turhina pitämiäni
T-neuloja ja
pingotusvaijereita...
Aamulla kävin hekmassa kuivuneen huivin pois meidän talon kuivaushuoneesta. Jos keväällä neulottu oli naistenpäivähuivi, niin tästä tuli YK:n päivän huivi.
Nyt me Tassun kanssa vähän rentoudutaan ja asennoidutaan tulevaan viikonloppuun ja Turun Messukeskuksessa järjestettäviin
Osaava Nainen -messuihin. Sieltä
Anjalinin löytää pikkuruiselta osastolta B/37. Tavataanko siellä?
