"Vain" sukkia eli ripaus rakkautta ja mökkikauden päätös

Moneasti puodissa kuulen, et "mä kudon vaan sukkii". Mun mielestä sukat ei oo koskaan "Vaan". Sukkien neulomisessa on kaikki perusasiat, joita neulomisessa tarvitaan isompiakin projekteja varten.

Kun neuloo sukkia vaikka lahjaksi, niin jokaisessa silmukassa on mukana ripaus rakkautta ja lämmintä ajatusta sukan saajaa kohden. Oli sitten sukkaparin saaja joku läheinen tai vaikkapa hyväntekeväisyys. Mulla ei ole itsetehtyjä sukkia varmaan yksiäkään, mutta lahjaksi saatuja moniakin. Joka kerta kun laitan lahjasukat jalkaani, niin lämmin ajatus lähtee sukan tekijälle. Suurin osa omista sukistani on äidin tekemiä, muutamat hyvien ystävien. Ja mä käytän villasukkia aina!

Tätä blokkausta on venytetty pitkään, koska itsekin ajattelin et teen "vaan sukkii", mutta seuraavissa se ripaus rakkautta jokaisessa silmukassa.

Veljeni täytti kauheen paljon pyöreitä eli 60 vee. Oon joskus luvannu pitää hänet bambusukissa, mut lupaus on vähän täyttämättä viime aikoina. Siksi oli ihan mahtavaa kuulla et synttäritoiveena oli Rubinista tehdyt "hiensyöjät" varsinkin, ku ne oli jo valmiina odottamassa merkkipäivää (kerrankin ajoissa). Lanka Hot Socks Rubin, puikot 2,5 mm Zingit ja menekki n, 70 g kokoon 43. Tämä bambusukkalanka on ollu suosikkini (oma ja monen muun) jo monta vuotta.

Tassun iskä ilmoitti nimpparilahjatoiveena sellaiset "vähän paksummat kotisukat". Mun "rakkauskissasukkien" tie on tainnut tulla tiensä loppuun... Opalin Regenwald 15 oli sopivan "iloisenharmaa". Ehkä sopiva värimaailma saajalle, muttei kovin inspiroiva tekijälle. Siksipä lahjasukat valmistuivat vasta kuukautta myöhemmin...

Lankana Opalin Regenwald, puikot 3 mm Knit Pro Symphoniet, menekki n. 90g. Regenwaldin jokaisesta myydystä kerästä menee 1 euro sademetsien suojeluun. Itselle raitalangat maistuu, mutta tuollaiset läiskittyvät ja varsinkin iloisenharmaat tökkii pahasti. Sukkien saaja oli tyytyväinen ja hyväähän kannatti odottaa kuukausi eli mökkikauden päätökseen.

Teeteen tundra ja mun oma palmikkosukkaohje on ikisuosikki. Ensinnäkin lanka on ihkua ja malli kivan näköinen ja silti helppo ku mikä, koska en oo mikään oikea suunnittelija enkä osaa tehdä mitään kovin vaikeaa mallia... Tämäkin malli on syntynyt vahingossa, koska se lanka vaan halusi palmikoille. Yhtään mallisukkaparia ei ollu puodissa, koska Ida oli "menny myymään" ne viimeisetkin. Siispä:

Lankana alpakkasukkalanka teetee Tundra, menekki 2 kerää, puikot 3½ mm Prymin Ergot. Melkein itkua oon vääntänyt, koska tätä ihanaa sukkalankaa on maahan tulossa lisää vasta ensi vuoden puolella! Kaikki valkoiset ja iloisenharmaat on ollu lopussa jo pitkään. Meidän puodin valikoima on sama kuin kaikkialla ja nähtävissä täällä...

Koska Tundraa ei oo eikä tuu ennen joulua, niin tikuttelinpa samalla mallilla toiset utuisesta ja paijattavan pehmeästä Regian Alpaca Softista. On ne valmiina, mut joku bittiavaruus on rötsinyt kuvan... Tai sit joku on vaan unohtanut kuvata ne. Mökillä takkatulen loisteessa ja makkarahiillosta odotellessa kivaa helppomallia oli mukavaa tikutella:

Menekki n.60g kokoon 38-39. Varressa 1 mallikerta enemmän, kuin ohjeessa. Puikot 3,25 mm tällä kerralla.

Mökkikausi sii päättyi pyhäinpäiväviikonloppuna. Sain verkkokauppavastaavaltamme pitkän viikonlopun ja mökille porhallettiin jo perjantaiaamuna. Vauhdin ja vapaapäivän hurmaa!

Ikivanha pipo oli tarpeen. Lankana kutittamaton Katian Peru. Myssyn reunaa kiertämässä heijastavaa nauhaa. Kuvittelin ehkä joskus lenkkeileväni tuon pipon kanssa... Sitä odotellessa ;)

The Lankakaupan Laatupäälliköllä Tassullakin alkoi syysloma. Mitähän tästä ekaks...

Mökin lämpeämistä odotellessa viimeisetkin oksat sahattiin ja sen jälkeen vielä poltettiin risut. Meillä vietettiin pyhäinpäivää ja pyhäinkissainpäivää eikä mitään halloweenia...

Aamulla vastaranta oli kadonnut. Sankka sumu oli hävittänyt koko Kakskerran saaren!

Kun kauden viimeinen sienikierros oli tehty, kaikki paikat laitettu talviteloille ja katti vangittu, niin sielunmaisemakin oli ilmestynyt näkyviin... Vastarannalle vielä paistaa aurinko vaikka vain lyhyen aikaa.

Kotimatkan jälkeen kassien purku ja The Laatupäällikön punnitus. 8 kg kissaa. Diabeteksen kannalta olisi hyvä hiukan säännöstellä otuksen aterioita, mut mitä teet jos nälkäinen kissa karjuu tuon näköisenä?

Heijastava pipo ja käppösiä

Kellot on käännetty talviaikaan ja iltaisin on pilkkopimeää. Kylmääkin pukkaa. Siispä lämmikettä ja näkyvyyttä parantamaan heijastavasta Reflect-langasta pipo ja käppöset:

Pipossa 1 o, 1 n resoria 8 kerrosta 60 silmukalla kuutosen pyöröillä. Sitten lisäsin yhden silmukan ja neuloin 3 o, 3 n. Hauska ja helppo kierre syntyi ihan itsellän. Yks kerä meni melkein kokonaan.

Käppöset on hauska juttu. Muutama suosi sitten tein näitä jouluksi ihan tavallisella langalla ja koristelin ne heijastavilla helmillä. Nyt kokeilin heijastavaa lankaa.

Nämä testiversiot lähtivät samantien asiakkaan mukana. Täti innostui, kun keksi näiden olevan hyvät koiraa ulkoiluttaessa. Siispä tein heti uudet tai oikeastaan kahdetkin:

Puodissa näiden käppösten kanssa on hauskaa arvuutella. Barbin hame vai mikä?

5,5 mm bambusukkapuikoilla tikuttelin. Kahdesta kerästä saa kolmet.

Nämä heijastavat langat, helmet ja nauhat eivät korvaa virallisia CE-merkittyjä heijastimia, mutta parantavat kuitenkin näkyvyyttä pimeässä. Jos et usko niin:

t. Susu

P.S.
Tässä vielä kuva Runo-koirasta. Hänellä on yllään Idan neuloma heijastinliivi. Ohjekin on tuloillaan.

P.S.2. Eihän kerrota Tassulle, et mun blokissa on koiran kuva, eihän?

Mustia sytomyssyjä ja PUUhia

Roosa nauha -kampanja on meneillään ja minullakin on puikoilla viime aikoina ollut sytomyssyjä. Asiakas tuli puotiin ja tilasi mustan sytomyssyn. Syksyn tullen kun Tyksistä saatu valkoinen tuntui liian kesäiseltä. Ensimmäisen myssyn neuloin Katian Cotton 100% -langalla:

Myssy oli vähän liian suuri, mutta löysi käyttäjän asiakkaani lähipiiristä. Seuraavan tein virkkaamalla ja se oli sopiva:

Lankana tällä kertaa Scheepjes Catona ja koukku 2,5 mm silikonivartinen.

Miksi sain tilauksen, kun myssyjä olisi ollut tarjolla Tyksissä? Asiakas kertoi joskus haluavansa piipahtaa vaikka kaupassa pukematta hankalaa peruukkia. Muuten niin tyylikkäästi ja hillitysti pukeutuva asiakkaani toivoi asuihinsa sopivaa myssyä, joka ei herättäisi huomiota ja kysymyksiä sairaudesta.

Vuosien varrella tällaisia pyyntöjä on tullut aina silloin tällöin. Me myssyjen neulojat ja virkkaajat tietenkin haluamme ilahduttaa ja tehdä värikkäitä sytomyssyjä syöpähoitojen seurauksena hiuksensa menettäneille. Ja onhan iloisen värisiä myssyjä hauskempaa tehdäkin... Ainkin näin syyspimeällä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kaikki eivät halua kiinnittää huomiota sairauteensa ja käyttävät mielellään sellaisia värejä, joita muutenkin arjessaan käyttäisivät. Jos jokainen myssytalkoisiin osallistuva tekee sellaisia myssyjä, joita itsekin haluaisi käyttää, niin uskon, että jokainen myssy menee tarpeeseen ja jokainen tarvitseva löytää juuri itselleen mieleisen.

Nyt kun ilma on viilentynyt, niin sain tehdä vielä muutaman villaisen myssyn. Adriafilin Bucaneve on lämpöistä, pehmeää ja kutittamatonta merinovillaa, joka ei sisälläkään tunnu kuumalta.

Tuo simppeli raitamalli oli asiakkaani mielestä mukavin, joten tehtiin vielä yksi. Siniseen toppatakkiin sopiva:

Siihen neuloin vielä icordina neljän silmukan nauhan, josta kieputettiin pieni koriste myssyn sivuun.

Laitanpa muuten tännekin tiedoksi, että Tyksin vuodeosastolla TA4 kaivattaisiin isoja villasukkia. Mielellään kokoa 40-47. Pyyntö oli Facen Tyks sytomyssysivutolla muutama viikko sitten. Vein sinne pari viikkoa sitten kolme kassillista meille Anjalinille tuotuja villasukkia, mutta isoista miesten kokoisista on edelleen pula.

Myssyjen välissä ollaan pikkuhiljaa lopettelemassa mökkikautta. Miten ihmeessä aina tulee kiire saada puut pilkottua, vaikka aikaa on ollut koko kesä? Nyt on kaikki pöllit pilkottu ja klapikone on päässyt mantereelle hyvin ansaitulle talvilomalle.

Viikko sitten oltiin peräti kolme päivää saaressa. Klapittelun lomassa ehdin joka päivä pienelle mettäkeikallekin:

Kuivattuna kymmenen litran suppissaalis mahtui yhteen karkkilaatikkoon.

Jos meillä on verkossa vaikka viis ahventa, niin ajatellaan et "Ihan kiva". Jos ahvenia on kymmenen niin ajatellaan et "Wow, nyt ehkä saadaan itsekin pienet maistiaiset." Mut kun verkossa olikin 27 ahventa ja kaksi haukea, niin ajatus oli epätoivoinen "Ou nou..." Kalaa on kiva syödä, mutta perkaaminen ei ole kovin mukavaa puuhaa. Karvis hoiteli hauet ja minä ahvenet. Tassu tietenkin sai osansa heti kuormasta.

Kohta alkaa movember. Tassulla on jo valmiiksi tarpeeksi viiksiä!

Ja mulla on puikoilla kaikenlaista...

Leenan lukunuttu

Asiakkaallamme Leenalla on vanha rakas lukunuttu. Hän halusi uuden samanlaisen, mutta ohjetta ei löytynyt. Siispä hän toi nuttunsa meille ja Ida laskeskeli silmukat ja kavennukset ja kirjoitti ohjeen. Leenan nuttu oli niin kivan näköinen, että minäkin päätin tarttua puikkoihin.

Lankana tässä on SMC Mohair Dream. Lanka on 150 g kakussa, metrejä 810. Menekki 1 kerä.

Kuvissa nuttu on langanlaihan Idan päällä, mutta malli on siitä hauska, että sama yhden koon nuttu näyttää ihan hyvältä minullakin! Ja mulla sentään on ympärysmittoja tuplasti...Puikot oli 4 mm Ergopyöröt, koukku Soft 4 mm.

Malli on myös siitä hauskanen, että sen voi tehdä monenlaisesta langasta. Ihan tavallinen DK-vahvuinen lanka ja nelosen puikot tai vaikkapa höyhenenkevyt silkkimohair. Lankaa kuluu sellaiset 800 metriä.

Perjantaina mulle sattui varsinainen työtapaturma! Lähdin töihin varrettomissa kesäsukissani. Palelin, pärskin ja niistin koko päivän ja illalla olo oli surkea. Varsinainen hölmöläinen. Miten lankakauppias lähtee pakkasaamuna töihin kesäsukissa??? Kotona parantelin itseäni soffalla ihanat lahjasukat jalassani. Nämä sukat on oikea tuplalahja: Lanka on käsinvärjätty ahvenanmaantuliainen Idalta ja äiti neuloi mulle sukat. Lahjasukat on parhaat. Ne lämmittää tassut ja mielen. Ja parantaa räkätaudin. Pikkuisen lanka loppui kesken, mutta vanhassa kunnon Pallaksessa oli juuri oikea sävy kärkikavennuksiin.

Päätettiin kuitenkin jäädä kaupunkiin viikonlopuksi vaikka mökillä olis vielä 9 isoa pölliä odottamassa halkomista ja iso kasa oksia sahaamista. Tänään kuitenkin katsellaan vaan kuvia. Syksy on jo niin pitkällä, että auringonlaskun voi nähdä enää laiturin nokasta.

Vielä pari viikkoa sitten mökkivikonloppua venytin maanantaiaamuun. Nyt samaan aikaan olis vielä pimeää. Auringon noustessa sumu nousi, mutta siihen aikaan minä olin jo vastarannalla raapimassa jäätä auton ikkunoista!

Merinoa ja bambua varpaille

Sukkia on aina kiva tehdä. Varsinkin ku lanka on herkkua. Niinku näissä molemmissa.

Väittivät, että Gedifran sukkalankakakusta saa kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. No enhän uskonut ennenku kokeilin.

Tottahan se on! Kerän sisältä kun aloittaa, tekee resoria päävärin verran, vartta kunnes pääväri putkataa kerältä uudelleen, tekee kantapään ja jatkaa kunnes sukka on sopivan mittainen. Ja toinen sukka aloitetaan kun kerän keskellä olevan merkkilangan jälkeen alkaa taas uuden kerran resoriväri. Ihme ja kumma! Pakko uskoa.

Lanka: Gedifra Lana Mia, 80% merinovillaa ja 20% polyamidia, 100g=390 m, puikot 2½ mm Addin CraSy Triot, koko 42-43, menekki 81 g. Silmukoita puikolla oli 17. CraSypuikot tuntui alkuun vähän oudoilta, mutta kivat olivat. Ja reissaamisessa mainiot. Eivät putoa työstä kovin helpolla. Setissä on siis kolme puikkoa. Kahdella on silmukat ja kolmannella neulotaan. Puikot ovat 21 cm pitkät. Keskellä on pikku pätkä pyöröpuikoista tuttua piuhaa ja päät ovat 8,5 cm eli puikot ovat taipuisat. Looppaamiseen verrattuna mainio keksintö!

Kesällä piti olla reissukässy ja mikä on parempi ku sukankudin. Ja kun Ida oli "menny myymään" edelliset bambusukkalanka Rubinista tehdyt sukat, niin malliksi piti tikutella uudet. Siis vaan siks, et yleens raitasukkalanka kerällä näyttää ihan koiran oksennukselta ja on vaikeeta kuvitella miltä se valmiissa sukassa näyttää. Ja onhan tämä(kin) sukkalanka niitä omia suosikkejani (ja monen muun) vuodesta toiseen.

Lanka siis Hot Socks Rubin, 50% merinovillaa, 25% bambua ja 25% polyamidia. 100g=420 m. Näihin 38 kokoisiin sukkiin meni vähän yli 60 grammaa. Zingin 15 senttisillä 2,5 millisillä puikoilla tikuttekin. Jokaisella puikolla oli 15 silmukkaa. Zingit on kivat reissupuikot - ei tarvii pelätä, et ne menee poikki vaikka lojuisivatkin kassin pohjalla pitkin kesää.

Kyllähän tässäkin langassa olis ollu helppoa tehdä kaks täsmälleen samanlaista, mut eiks oo vaan hauskaa ku sukat on vähän eripariset?

Eilen tein jotain ihan kummaa. Olin äidin kanssa elokuvissa! Edellisestä kerrasta on aikaa vuosia. Kun äiti ehdotti Downtown Abbeytä, niin innostuin. Kivaa käydä joskus jossain muuallakin ku eri neulomajutuissa. Mä olen ihmetellyt mitä kummaa on Dowtown Abbeyssä. Siiä kaikki kohkaa ja puhuu, mut itse en oo ikinä kattonu yhtään jaksoa. tai ehkä puolikkaan joskus. Kivaa oli ja elokuvan lisäksi olin ihan silmat pystyssä siitäkin miten hienoja elokuvateatterit nykyään on! Hyvät penkit ja käsinojassa kolo virvokkeita varten. Vielä kun olis pikkuruinen kohdevalo pimeäneulojille niin...

Tassu ei ollut moksiskaan, vaikka tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen illalla. Oikeastaan se ilmoitti, ettei välitä vähääkään mun seurastani. Sinkoili vaan tuon raapimispuun ja parvekkeen oven välillä ihan villinä. Ulkona pimeässä oli jotain paljon jännittävämpää. Olkkarin ikkunana alla näkyi pimeässä raidallinen naama: Citymäyrähän se siinä iltapalalla!

Vasta aamuyöllä sain kaverin viereeni kehräilemään. Mielenkiitoista tämä kaupunkielokin.

Islantilaisneule alpakkalangalla

Islantilaisneuleet ovat nyt päivän hitti, joten minunkin piti tarttua puikkoihin "ku KAIKKI muutkin". 

Lainasin kirjastosta Islantilaisia neuleita -kirjan. Pyörittelin lankavaihtoehtoja mielessäni. Lopia meillä ei ole ja meitin mitä omista langoista olisi hauskaa kokeilla ja mikä malli. Ensin ajattelin Riddaria, mutta pelkäsin, ettei se tulis ikinä valmiiksi. Kirjoneuleet ei varsinaisesti ole mun juttu. Siksi valitsin Puun Vuoden, vaikka en kauheasti fanita paksuja puikkoja.

Lankavalintani on varmaan kauhea etikettivirhe: Islantilaiseen neuleeseen perulaista alpakkaa... Helman kirjoneuleen jälkeen nuttu edistyi pikavauhtia! En yhtään enää ihmettele, miks näitä tehdään niin paljon. Tässä yksi kesäinen sunnuntaiaamu mökillä. Hihansuut tein uusilla Addin CraSy Trio -puikoilla.

Viittä vaille valmiina. Alla valmiina ja viimeisteltynä:

Lankana harjattu alpakkalanka Michell Laja. Uskomattoman kevyt ja pehmeä. Kerässä on 50 g ja 150 metriä. Koostumus 43% baby alpakkaa, 43% merinovillaa ja 14 % polyamidia. Resorit tikuttelin 4 mm puikoilla ja muun nutun 5,5 millisillä. Puikkoja joka lähtöön: Koottavat pyöröt 4 ja 5,5 mm, Hihoissa CraSy Triot ja 5,5 mm bambusukkapuikot. Puikon vaihtumiskohtaan hihassa tuli ikävä raita, joten siirsin kohtaa aina neulomalla ekan silmukan seuraavalta puikoilta. Viimeistelin vielä kastelemalla koko nutun ja kuivattamalla tasona.

Lanka ei tosiaan kutita eikä pistele. Jos kerran Ida niin sanoo, koska häntä pistelee yleensä kaikki!

Ihan mielettömän kevyt: Pusero painaa vain 287 grammaa! Valkoista meni alle 4 kerää, peessiä jotain 1,5 kerää ja ruskeaa vajaat 1 kerä. 

Kivaa kun on taas normaali arki alkanut. Tällä viikolla oli syksyn eka neulomakerho ja kirjaston novellikoukku ja eilen olin jo toista lauantaita töissä kesän jälkeen. Hassua on olla pitkästä aikaa kotikotona viikonloppu. Sade ja tuulinen keli ei minua pahemmin haittais, mut ne hirvikärpäset!

Mukavaa oli eilisiltana ruuan jälkeen ottaa päikkärit ja sen jälkeen köllähtää kissasukat jalassa soffalle kattomaan telkkua neulomuksen kanssa.

Ja Tassun. Jonka "perjantaipullo" on unohtunut kesällä monta kertaa, mut eilen se sentään sai lauantaipullonsa:

Tänään on Turun päivä. Turku täyttää 790 vuotta. Kaupunki on täynnä tapahtumia. 

Tässä näkymä Föriltä viime viikon perjantailta. Onnee Turku!