Tonttuilua eli hämärähommia

Taas on se aika vuodesta ku tontut lähtee liikkeelle. Ja meikäläinen innostuu uudesta langasta ja huovuttamisesta. Vaikka joka vuosi päätän, et huovuttaminen ei oo mun juttu. Kuvassa oleva on päätonttu eli prototyyppi Wash&Filz-it Fine -langasta. Aika kiva tuli kun vähän modailin jotain vanhaa ohjetta. Siitäpä innostuin ja kun pyydettiin vielä tekemään, niin hän sai velipojan:

Parrassa on kaksinkertaisena Filziä ja Braziliaa. Addin CraSy trio 30 cm 6 mm bambuisilla oli kiva tikutella. Ekan tontun huovutin 40 asteessa kahteen kertaan. Toisen tontun kanssa pistin elämän risaiseksi ja tuuppasin sen saman tien kuuteen kymppiin. Hyvä tuli. Samassa kyydissä pyöri lapaset:

Lapaset neuloin Prym Ergonomics 5 mm sukkapuikoilla. Varsinkin näin paksut puikot on ergoina kivat, koska ne on mukavan kevyet. Lanka oli samainen Fash&Filz it Fine liukuvärjättynä ja menekki juuri ja juuri vajaa 100g.

Lisää tonttuja piti tekemäni. Samalla ajattelin kokeilla isompia lapasiakin. Meillä kun on ohje vaan lasten lapasiin. Lisäsin alkuun 4 silmukkaa ja tein lisää muutaman kerroksen sinne sun tänne. Mietin et saman tien kuuteenkymppiin tonttu ja tumput samalla kerralla. Säästyy vettä ja sähköä. Ja mitenkäs kävikään?

Huovutus on yhtä hämärähommaa! Samat langat, samat puikot, sama kuuden kympin pesuohjelma ja tuloksena oli minikokoiset peltilapaset, joiden peukkuja riuhdoin auki varmaan puoli tuntia! Pullopiiloon ei viinipulloa voi kätkeä... Laatupäällikkökin oli ihan kuono kulmikkaana et "Kui täsä ny näi kävi"?

Ensin sirottelin päälleni tuhkaa ja kiroilin kunnes... Positiivisuus voitti! Olen aina ollut iloinen siitä, että tuli sukasta tai huopatossusta minkä kokoinen tahansa, niin aina löytyy siihen sopiva tassu. Ja löytyihän tuollekin epäonniselle pullopiilolle sopivan kokoinen puteli! Kaveri on kyllä tainnut naukkailla vähän liikaa tuota tulilientä. Kankkunen taitaa olla vai olikohan sittenkin lapasista tarttunut väriä valkoiseen nenään?

Eipä mennyt pilalle tämäkään huovutus. Ainut harmistus oli, et tämän piilon piti olla vinkkupullon kokoinen tilaustyö, joten eipä auttanut muu, kuin ottaa puikoille seuraava yritelmä...

Näissä merkeissä meni meikäläisen pikkujoulu. CraSyt, filzit ja kynttilät... Langan menekistä sen verran, että kolme tonttua tarvii kolme kerää kroppaväriä, kolme kerää hattuväriä ja yhdet kerät valkoista (filz&hapsu) partaan, nenuun ja naamaan. Ja neuvoksi: huovuta ainakin aluksi vaan neljässä kympissä.

Meidät määrättiin (tai siis suositeltiin ja me totellaan) taas etätöihin ja pitämään maskia koko ajan. Siispä ollaan taas vuorotellen etänä ja puodissa. Tänään oli mun etäpäivä. Tikuttelin kuonoja, häntiä ja tassuja, tein lanka- sun muita tilauksia ja käväisin päivällä viemässä Tyksin syöpäpolille puotiin tuodut villasukat ja sytomyssyt. Muun aikaa nautin siitä, että sain olla kotona valoisaan aikaan (vaikka kaikki pöly näkyykin). Kattelin touhutessani ikkunasta kun meri kiehui:

Hieno luonnon näytelmä marraskuun viimeisenä päivänä!

Messumatkamyssy

Enttententten. Pitkin syksyä olen pähkäillyt Tampereen Kässämessuille lähtemistä. Alun perin aikomus oli teeteeSHOP-osastolle... No eihän se niin mennyt. Sit suunniteltiin Neulefriikin kanssa kahdestaan perjantaikeikkaa... No eihän sekään niin mennyt. Koronauutiset kun pahenivat pahenemistaan.

Viikko sitten päätin et "viran puolesta" kuitenkin. Salosta olisi lähtenyt montakin bussillista, mutta keksin surffata Turusta lähteviä matkoja. Olishan se kivaa matkustaa tutussa seurassa (ajattelin et salolaisessa bussissa olisi ainakin joitain tuttuja), mutta miksi ajaa Saloon, sieltä eestaas messuille ja taas takas Turkuun. Aikaa ja rahaa palaisi... Edellisenä iltana pakattiin Tassun kanssa yhdessä mun perinteiset messueväät:

Ananaslimskaa (must), suolapähkinöitä, protskuvanukasta, vissyä, appelsiinimehua ja suklaata akuuttiin energiavajeeseen.

Matkakässyksi valitsin ihan pikkuisen tilauksesta tikuteltavan. Jotta matka-aika tulisi hyötykäyttöön kun ei tarvii itse olla ratissa. Aamulla iskä heitti mut linkka-asemalle ja matka alkoi koronapassien tarkistamisen jälkeen.

Olipa lokoisaa istua turistibussissa ihan itsekseen, kutiloida simppeliä myssyä napit korvilla äänikirjan parissa ja nauttia valkenevasta aamusta.

Messuilla oli perjantaina mukavan väljää. Höntsin paikalla turistina. Olin kuitenkin etukäteen merkinnyt muutaman paikan, jossa halusin käydä. Suurin osa tuttuja kollegoja. Moikkailemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Olin päättänyt, et mitään en osta... En ainakaan lankaa... Koska mullahan on sitä ihan riittämiin... Heh heh!

100% alpakkaa... En vaan voinut irrottaa näpeistäni! Ihan vaan muistilapuksi, et näitä pitää saada meidän puotiin myyntiin kun aika koittaa. Sininen on oikeasti petroli ja siinä on 800 metriä sadassa grammassa. Punainen ja harmaa DK-vahvuutta. Ajattelin et Idalle harmaa messutuliaisiksi ja itselle tuo punainen (joka on oikeesti pinkki). Kissakorvikset on puuta ja ne oli pakko saada, koska myyjä oli heti valmis vaihtamaan niihin kunnolliset lukittavat koukut. Jälkeen tuli mieleen, et moisia killuttimia ei maskien kanssa voi käyttää. Ehkä joskus tulevaisuudessa. Mulla on ollut vuosien korvispaasto, koska monet korvikset on liian painavia tai sit niissä on surkeat koukut.

Paluumatkalle lähdettiin neljältä. Ilta alkoi pimetä. Minä napit korvissa jatkoin Kaari Utrion elämän kuuntelemista ja myssyn tikuttelua. Jossain vaiheessa pikkuisen ihmettelin kuskin reittivalintaa - kylteissä kun luki Virrat ja Kuru... Ajattelin, että viisas kuski välttelee ruuhkia tai jotain. Kunnes - suunnilleen puolen tunnin kuluttua kuskikin huomasi, että taitaa olla pikkuisen väärä suunta... Ehkäpä joku liikenneympyrän poistumisliittymä oli mennyt ohi tai liian aikaisin oli käännytty. Siispä uukkari ja takaisin kohti etelää ja viimein Turkua. Kyllä on vaan hienoa nähdä sellainen kyltti, jossa lukee se maailman kaunein sana: Turku!

Kotimatka kesti siis kolme tuntia. Välillä oli huoli langan riittävyydestä, mutta hyvin meni. Kotikaupungin bussisekoilustani ei sen enempää. Tottumaton kun yleisiin kulkuneuvoihin olen niin kesti vielä tovin, ennen kuin löysin sen kotiin menevän bussin. Onneksi vaihtoaikaa on aina kaks tuntia. Home Sweet Home. Tassulle insuliinit ja sotkemaan mössöjä isänpäivän voileipäkakkuihin. 

Ei hätää- Lanka riitti ihan koko matkaksi ja Niinan "Pientä ja Lämpöistä -kirjan" myssy tuli valmiiksi juuri sopivasti ja Kaari Utrion elämää jäi vielä tunti seuraavan aamun työmatkalle.

Tykkään kirjan ohjeista tosi paljon. Erityisesti kolahtaa kaikkien kavennusten suunnittelu ihan viimeiseen asti. Tässä lankana teetee Helmi ja Katian 50 Mohair Shades. Molempia 1 kerä. Puikot 60 cm KnitPro vaihtopäiset 4½ mm 60 cm kaapelilla.

Kotiin pääsin ja isänpäiväksi kaakut valmistuivat (ei kuvaa, koska taiteellinen vaikutelma ei niin hyvä, mutta meidän perheessä maku on pääasia).

Sunnuntaina Lippu salkoon ja "virallisen osuuden" jälkeen vähän haravointia ja oksien polttoa. Savun joukosta vielä päivän viimeiset auringonsäteet.

Mökkivillapaidan uusi elämä

Olipa kerran kesä, jonka alussa oltiin Neulefriikin kanssa Salon Kansalaisopiston kasvivärjäyskurssilla... Ja se kesä oli sitten noitaliemien keittelyä viikonlopusta toiseen. Ja sitten yks toinen kesä, jolloin päätin et niistä värjätyistä langoista langoista piti tehdä jotain... Uus mökkivillapaita! Tuulen, sateen ja hyttysen kestävä.

Hukkuihan siihen melkein kilo lankaa, mutta niin kamala se oli, että edelleen käytän sitä vanhaa, rikkinäistä ja hiutunutta... Pari viikkoa sitten sain kuningasidean: Uusi elämä kamaluudelle! Ja eikun kerran vielä kuuteen kymppiin koneeseen ja viikko sitten susuviikonloppuna (=kaksin Tassun kanssa mökillä) laitoin sakset viuhumaan!

Kyllä nyt kelpaa istuskella kylmällä muovituolilla tai tällä hetkellä aika viileällä pirtin penkillä kun peffan alla on ihanan lämmin täysvillainen pefletti! Karvisellekin kelpaa, vaikka pientä urputusta tuli tietenkin muotoilusta... Minä kun en oo mikään hifistelijä vaan kun laitetaan toimeksi, niin se on sitten halki poikki ja pinoon!

Ja kun vauhtiin pääsin ja hyvää huopaa oli edelleen jäljellä, niin lopusta vielä patalappuja:

Puuhellan kanssa ihan maninoita! Karstalanka on niin hyvin huopunut, ettei edes tarvinnut huolitella reunoja. Vielä jäi muutama fliisu, jotka ajattelin polttaa saunan pesässä, mutta niistä taitaakin tulla lämpöpohjallisia saappaisiin...

Eli yksi suuritöinen ja suuresti epäonnistunut ja käyttökelvoton kässy sai sittenkin ihan kelvollisen loppuelämän!

Viime päivinä olen tehnyt vähän jouluisia pikkukässyjä ja tilauksena on kauhea määrä kissasukkia ennen joulua. Niistä sitten myöhemmin. 

Aika moni on innostunut paksuista ja nopeasti valmistuvista pipoista. Itselle ei löyhäkierteiset höttölangat juuri kolahda. Usein niistä tulee suttuista ja möykkyistä ja rumaa. Luna piti kuitenkin kaikista angsteista huolimatta testata ja tulos oli yllättävänkin kiva. 

Jopa niin, että tein suoraa niin pitkään, että tuo reuna on kuvassa kolminkertainen! Eikä kutita. Seiskan puikoilla ja vajaat kaks kerää meni.  Alunperin oli ajatuksena, että tää lanka voisi toimia myös kirjoneuleissa vähän paksumman langan korvikkeena.

Viime viikonloppuna vietettiin Halloweenia. Mun mielestä se on amerikkalaista hapatusta eikä kuulu tänne meille. Silti oli ihan pakko vierailla kurpitsaviikolla. Se kun sai aika paljon julkisuutta etenekin meidän paikallisissa medioissa:

Iltapimeällä tämäkin olisi varmaan ollut paljon näyttävämpi, mutta minä pelkuri poikkesin siellä yhtenä aamuna. Liikennettä ja porukkaa oli sateisessa syysillassa niin paljon, että ajelin vaan ohi... 

No kekrihän se on meilläkin ollut sadonkorjuujuhlan aikaa. Nyt ollaan laittamassa mökkiä talvikuntoon. Alkuillasta ennen pimeää laskettiin vuoden viimeisen kalasaaliin toivossa verkko veteen ja huomenna teen vielä yhden (tai kaks tai kolme) sieniretkeä.

Mökkikausi on päättymässä. Viime sunnuntaina yksi kiukkuinen kaupungistuja oli kovaäänisesti sitä mieltä, että veneeseen ei tee mieli!

Muutaman viikon takainen korvamato oli kuitenkin Hopeinen kuu... Tänä viikonloppuna siitä varmaan vaan muistellaan vaikka yhden tähden näin välillä tuikkivan, kun saunan jälkeen istuin mökin portailla kuivattelemassa. Merivesi oli muuten 7,9 asteista. Pulahdin kerran. Huomenna kaks tai kolme jos keritään saunaan enne pimeää.

Näissä tunnelmissa: Hyvää pyhäinpäivää!

Kaarrokeneuleita lapsille ja muita juttuja

Kävin vieraissa. Kuulostaa varmaan aika pahalta, mutta mun tapauksessa se tarkoittaa käyntiä vieraassa lankakaupassa. Tai katsomassa vierasta kissaa. Tällä viikolla olen tehnyt molemmat synnit 😀

Synneistä voi olla ihan hyötyäkin. Oon kuullu, et kateus voi olla hyväkin asia. Tällä kerralla sen hyvän tunteen aiheutti uudessa turkulaisessa lankakaupassa olleet mallineuleet. Yhdeksän lasten kaarrokeneuletta! Ja meillä puodissa tällä hetkellä vaan yks aikuisten strömsöö.  Siispä päätin et kyl määki vaikka kirjoneuleet ei oo yhtään mun juttu.Strömsö-paidan ohje lapsille julkaistiin pari viikkoa sitten. Se löytyy YLEN sivuilta ja kokoja on 1-8 vuotiaille. Mun paita on kolmevuotiaan kokoa. Lankana Cedro, menekki 4 kerää punaista ja puolikas valkoista. Puikkoina Resoreissa 3½ mm vaihtopäiset Zingit ja miehustassa 4½ Symphonie woodit. Kuuskytsenttisellä kaapeleilla pärjäsin koko nutun.  Hihat tikuttelin 3½ ja 4½½ KnitPro sukkiksilla. Lankaa kului 199g.

Tykkään ja en tykkää ohjeesta. Siinä on monta lankavaihtoehtoa (=plus). Tosin tämä meidän "lopikorvike" ei ole listalla. Puikkosuositus sen sijaan hämmentää (=miinus). Ohjeessa on pyöröpuikko 3 ja 3½ mm. TOISAALTA ohjeessa on fiksusti neuvottu tekemään mallitilkku! (=plus) Jos minä käyttäisin mitä tahansa ehdotetuista langoista kolmosen puikoilla, niin peltipaitaa pukkais... Mulla puikolla 4½ tulee oikea neuletiheys ja käsiala on aika tavallinen - ei tiukka eikä löysä. Lasten ohjeessa ei ole niin kauhean pitkiä lankajuoksujakaan kun aikuisten mallissa (=plus).

Koska tää Strömsöö oli aika lailla tytön värinen, niin tikuttelin vielä toisen. Malli on "Hänen ylhäisyytensä" kirjasta Isalantilaisia lastenenuleita. Koko 4 v.

Samat puikot kuin strömsöössä. Menekki 1 kerä farkkua, puoli kerää valkoista ja neljä vaaleaa sinistä. Yhteensä 225 grammaa. Kauluksen resori olisi pitänyt tehdä farkulla, mutta siitä jäi vaan puoli metriä kirjon jälkeen, joten nuukana tein vaalean sinisellä.

Cedro käy ihan kivasti lopikorvikkeeksi. Se on 100 % villaa ja värit kauniit. Eikä yhtään niin karkeaa, kuin lopi. Tällä viikolla siihen saatiin 7 uuttakin väriä...

Vaikka blogi päivittyy nykyisin harvakseltaan, niin kyllä puikoilla sentään jotain on koko ajan. Jo vuosi sitten sain näytteeksi suloisen pehmoisen liukuvärjätyn merinolankakakun edustajalta. Sitä on silitelty ja paijattu pitkin vuotta, mutta odottelin ohjeita ja ja tilaamiani lankoja. Kun ne viimeinkin tulivat niin puikot heilumaan!

Vauvan unipussiin kului 150 g. Lankana Katian Baby Merino Degrade ja puikot 3 mm pyöröt. Kaakusta jäi vielä 50 g. Siitä sais kypärämyssyn tai junasukat ja lapaset... Ohje löytyy myös vaunupeitolle.

Junasukat tein kuitenkin Downownjämistä. Edelliset lähtivät lämmittämään jonkun pikkuisen tassuja samana päivänä ku sain ne valmiiksi. Kerästä siis saa kaksi paria. Ja pehmoista on! 

2½ mm puikoilla. 24 grammaa.

Sitten vähän isompaan tassuun... Isä on jo pitkään valitellut, että sukat pyörii jalassa! Arvatkaapa käykö pahasti lankakauppiastyttären itsetunnolle? Varsi on kuulemma liian löysä kun sen vetää kalsaritten päälle. Oon ehdottanu, et jos laittais ne sukat ens ja sit kalsarit, ni pysyis ihan hyvin... Mut kuuroille korville (ihan kirjaimellisesti - kuulolaitetta ei suostu käyttämään) on kaikunut! No nimpparilahjaksi sit pistin parastani... Joku 4-säikeinen Opali, varressa 14s/puikko ja puikoilla Zing 2,25 mm... Langat päättelemättä, koska en ollut ihan varma koosta ja olin ihan varma, ettei näin tiukat menis kantapään kohdalta läpi. On menny. Kuulemma. Äiti päätteli ja perästä kuuluu. Menekki 71 grammaa. Kantalappuun loin yhdet silmukat lisää ja teräosassa on 15s/ puikko.

 Sit ne pakolliset mökkisyysjutut... Viimeinkin täälläkin on satanut. Pikkuhiljaa sieniä alkaa putkahdella saareen ja uskalsin päästää sisäisen pyromaanini valloilleen ja  polttaa kesän aikana kaadetun kuusen oksat... Ensi kertaa heinäkuun jälkeen verkotkin on laskettu ja saalistakin tuli ainakin Tassulle... 13 ahventa ja 1 hauki!

Eikös kalaruoka olekin kevyttä ja laihduttavaa? Vaikka mullahan ei oo iso peppu? Mulla on komeet villapöksyt! t. Tassu

 

Sula-huivi alpacasta

Sain viime kuun lopulla kuvaviestin kera kysymyksen, että onnistuisiko kuvan huivi multa. Kun vielä ohjekin lähetettiin ja langasta sovittiin niin mikäpä siinä!

Olihan siinä tikuttelemista! 

Ohje on julkaistu Urban Knit Bookissa. Oikeastaan huivi on vähättelevä sana tälle, parempi nimitys on varmaan shaali. Instassa tämän kuvia löytyy #sulashlanket -tunnisteella.

Pienten ohjeessa olevien kummallisten lyhenteiden selvityksen jälkeen homma lähti käyntiin ja loppujen lopuksi huivin tikuttelu olikin simppeliä puurtamista. Kivaa tosin. Ja lopputulos sellainen, että itsekin olisi mukava tähän kääriytyä!

Tässä yksi niistä omituisista lyhenteistä. Ihan simppeli kahden silmukan kavennus (=KKK), joka tehtiin huivin keskelle. Sivuissa lisäiltiin. Alussa enemmän, keskellä vähemmän ja lopussa ei ollenkaan.

Huivin reunat olivat kokonaan I-cordia. Puikoilta pudotessa riepu näytti hirveältä pussilta! Olin vähän epätoivoinen ja luulin jo monen päivän ankaran tikuttelun menevän hukkaan! Pyöräytys villaohjelmalla pyykkikoneessa ja pingotus ja taas sain todeta, et vesi vanhin voitehista!

Lankana on Regian Premium Alpaca soft, menekki 436 g eli 2 kerää vaalean sinistä 50 ja kolmatta kerää yönsinistä 55. 4 mm Zing 80 cm kiinteillä pyöröpuikoilla tikuttelin.

Ihan oikeasti! Voisin tykätä tällaisesta valtavan kokoisesta kääriytymisloimesta itsekin! Eilen sain huivin tilaajaltakin viestin, että lahjan saaja on ollut "oikein iloinen" shaalista. 

Huivintekele on reissannut mukana mökillä kaikki viikonloput. Alkuun päästyä, kun ei tarvinnut lukea ohjetta ja välittää siitä, ettei valaistus ole ihan täydellinen. Mökkeily jatkuu vieläkin, vaikka enää ei voi venytellä viikonloppuja maanantaiaamuun. Aamuisin on jo pimeää, märkää ja kylmää...

Eläimellinen meno saaressa jatkuu edelleen, vaikka kurjet eivät enää tepastele pihalla, vaan muuttohuudot kuuluvat kaukaa vastarannalta. Peuroistakaan ei ole näköhavaintoja muutamaan viikkoon ollut. Yksi uusi asukas kuitenkin uiskenteli saareen pari viikkoa sitten. 

Oli aika vaikuttava näky, kun se meidän pikkuveneen vierestä nousi rantaan ja juoksi metsään. Tosin kiukutti typerät veneilijät, jotka myös näkivät hirven uimassa ja menivät lähelle kuvaamaan. Oli kyllä muutamia fiksujakin, jotka hiljensivät ja jäivät odottelemaan, että eläin pääsi rauhassa rantaan. Kyllä sitä varmasti pelotti! Tänä aamuna sienimetsässä en törmännyt hirveen enkä edes hirvikärpäsiin. Hyttysiä oli ihan riittävästi... Olisikohan hirvi saman tien jatkanut matkaansa Paraisille. Sienisaaliskin oli onneton, mut metässä kuleksiminen on aina rentoututtavaa - tuli saalista tai ei.

Ja sit se perinteinen Tassu-uutinen. Möksällähän meillä kaikilla on tapana käydä puskapissalla, mut varmuuden vuoksi Tassulla pitää olla laatikko myös sisällä. Hienotassu kun ei tykkää puskista jos on märkää. Ostin tarjouksesta uuttaa hiekkaa ja sehän piti heti testata vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta...

Syksyn tunnelmia ilmassa ja käsitöissä

Syyskuun eka maanantaiaamu. Aurinko odotteli vielä nousemistaan puoli seitsemältä aamu-uinnilla etäpäivän alkaessa. 

Syyskuu ja syyskässyjen aika. Lapasta, sukkaa ja huivia... Ihanaa aikaa kun puotiin tulla tupsahtelee uusia lankoja ihan solkenaan! Toisaalta ahdistaa kun kaikkiin haluisi tarttua, eikä millään kerkii. Siispä monesti tyydyn vaan silittelemään ja halailemaan.

Heinäkuun helteillä neuloin myssyn ja nyt niille kaveriksi lapaset:

Lankana teetee Kamena, suomalainen kampavillalanka ja kyytipoikana tässä Katian 50 Mohair shades. Ohje on Niina Kaakkurivaaran kirjassa Pientä ja lämpöistä. Puikot ranteen patenttineuleessa 4,5 mm koivupuikot ja kämmenosassa 3,5 mm Ergot. Hirmu kiva yhdistelmä on ohut villa ja mohair. Nyt on koko setti valmiina:

Menekki settiin oli vajaa vyyhti Kamenaa ja 2 rullaa mohairia.

Tekstiiliteollisuus Oy:n konkurssitieto elokuun lopussa oli meille jälleenmyyjillekin aikamoinen järkytys. Meidänkin pikkuisen lankapuotimme kymmenestä suosituimmasta langasta viisi on teeteelankoja tai ainakin Tekstiiliteollisuuden maahantuomia... Yhteistyö ja ajatustenvaihto eri teeteshoppien kanssa on ollut tosi iso asia ja voimavara. On ollut tosi tärkeää, että pikkuyrittäjällä on "vertaistukiryhmä", jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Keväällä vielä tehtiin porukalla innostavia suunnitelmia uusista väreistä ja kamppiksista... Hetken aikaa oli pikkasen hämmentynyt olo. Pitääkö näille kaikille nyt keksiä jostain yhtä hyvät ja hyvän hintaiset korvikkeet?

Mitä mä tein? No en mitään! Päätin etten hötkyile vaan odottelen ihan rauhassa. Tai hötkyilin sen verran, että konkurssipesältä tilasin kauheat määrät Pallasta, Helmeä ja Primanovaa ;) Niillä pärjäis ainakin pari kuukautta. Nyt voin jo hyvillä mielin sen verran kertoa, että teeteelankojen tarina ja SHOPpiyhteistyö jatkuu vielä tämän vuoden puolella! Pysykääpä kuulolla.

Syksyn uusien lankojen pehmeistäkin pehmein on Scheepjesin merinosukkalanka Downtown. Se oli niin silisilisuloista, etten voinut vastustaa. Vaikka kyseessä on sukkalanka, niin vauvaneuleisiinkin se on passeli! Päätin pikapikaa tikutella junasukat:

Perinteisen mallin mukaan tein ja menekki oli hitusen vajaat puoli kerää.

Puikkomaailma on nykyisin varsinaista välineurheilua. On alumiinia, bambua, koivua, synteettistä, pyöreää, kolmiota, kantikasta ja vaikka vallan mitä! Kun esittelen puodissa asiakkaille eri vaihtoehtoja, niin usein multa kysytään, et mitä itse käytän... No siinäpä kysymys! Viime aikoina oon tykästynyt Zingeihin. Ne on keveät, kivan väriset enkä katko niitä niin solkenaan ku puisia. Mutta Downtownin kohdalla oli ekan sukan 12 ekan kerroksen jälkeen vaan pakko vaihtaa koivupuikkoihin! Lanka oli kerta kaikkiaan liian liukasta mun käsille ja Zingeille... Eli omaan puikkovalintaan vaikuttaa lanka, tekniikka ja fiilis. Joskus vaan nappaa käteen ekat vapaana olevat puikot ja pistää menemään. Sano siinä sitten mikä on paras! Nää on NIIN makuasioita.

Regian jakkilankaa on moni kehunut ja kysellyt. Jostain syystä mikään regia ei oikein koskaan ole ollut oma suosikkini. Paitsi Alpaca Soft, jota nytkin on puikoilla hervottoman ison huivin verran. Regia Premium Merino Yakista tuli muutama viikko sitten upea liukuvärjätty värilajitelma ja pakkohan nämä kauniit syksyn värit oli ottaa puikoille!

Huivin ohje tuli lankojen mukana, mutta on myös julkaistu uusimmassa Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 6/2021 (lehdessä yksivärisenä). Huomaatteko, että meidän kotipihan puskat toistaa samoja syksyn värejä?

Ohjeessa lankaa 200 g eli kaksi kerää. Sileän osuuden neulominen alkoi jossain vaiheessa ankarasti kyllästyttämään ja jätin viimeiset 12 kerrosta väliin ja siirryin pitsiin. Onneksi niin - muuten lanka olisi loppunut armottomasti kesken! 

Elokuun loppu on perinteisesti ollut mökkikauden päätös. Nykyisin meillä kausi jatkuu aina pyhäinpäivään asti. Ehkäpä syynä on se, että nykyisin saaressa on sähköt... Elokuun viimeisenä viikonloppuna joka tapauksessa edelleen poltellaan elotulia. Tänä vuonna parin vuoden tauon jälkeen saatiin viimeinkin "alkuasukkaat" eli isä ja äitikin elotulille:

Huomaa: Äidillä päällä isälle joskus 80-luvun lopulla neulomani villapaita...

Viime kesä meni koronan vuoksi eristyksissä ja tänä vuonna ollaan suunniteltu ja suunniteltu. Milloin satoi, milloin oli liian kova myrsky ja milloin mitäkin! Mukavaa oli ja toivottavasti heilläkin, vaikka tämä kamala kakara komenteli olemaan poukkoilematta betoniportailla ja huseeraamatta kauheasti eikä edes pyttipannua tarjottu! Iltapimeällä taskulamppujen valossa käytiin moikkaamassa tuttuja naapureita "ilotulilla":

Tassu on viihtynyt mökillä mainiosti. Syksyn tullen se on kunnostautunut taas hiirikissana ja meille on tuotu jo monta hienoa "lahjaa". Kovin yritämme sitä kehua, vaikka se ei ollenkaan ymmärrä miksi saaliita ei saa tuoda sisälle... "Päivän" ankaran työn jälkeen se lepäilee puskissa:

Tänä aamuna sitä kiukutti, kun ärsyttävä oravanpoikanen poukkoili puusta toiseen ja selvästikin härnäsi. Vielä enempi harmistutti, kun en oikein pystynyt olemaan nauramatta...

Lomakäsityöt

 

Siinä se! Näyttää siltä, että vuoden sademäärä kaikista ilmastonmuutosuutisista huolimatta on suunnilleen vakio. Eli koska kesä-heinäkuun sademäärä oli yhteensä 44 milliä, niin mun lomalla summa tasaantui viikossa eli 126 mm... 

Jos ihan totta puhun, niin ei haitannut tippaakaan (tai edes ämpärillistä tai saavillista). Saatoin kerrankin vaan olla möllöttää, istua lepakkotuolissa puikot käsissä ja napit korvissa äänikirjojen seurassa (Enkelipuu ja Rottien pyhimys), ottaa päikkäreitä, lämmittää päiväsaunaa ja ladata akkuja.

Tassu oli jossain vaiheessa kyllä sitä mieltä, et voisin vaikka mennä töihin, jotta tämä "suihku" lakkais. Märkä turkki ei ollu kovin kiva...

Lepakkotuolin tuotoksia:

Valkoinen myssy on kokonaan kaksinkertainen. Tuplasti. Siis lankana teetee Helmi ja Katian 50 Mohair Shades kaksinkertaisena. Myssyn aloitus muutamalla silmukalla, lisäykset ja sileää, kunnes vaihto isompiin puikkoihin ja tunturineuleeseen. Nuo 30 cm Crasyt on kyllä mainio keksintö pipoihin ja hihoihin! Melkein aina sukkapuikot on liian lyhyet ja putoilee, 40 cm pyöröpuikko ainakin mun tassuihin hankalan lyhyt ja 60 cm pyörö taas liian pitkä. Tunturin jälkeen taas sileää ja kavennukset. "Pussi" kaksin kerroin ja reunan taitto. Ihanan pehmoinen, kuohkea ja lämpöinen. Menekki 2 kerää kumpaakin lankaa.

Okranvärinen pipo on tilaus ystävälleni. Tupsu puuttuu vielä. Lankana Katian Merino Sport ja menekki ihan vähän päälle 2 kerää. Sportti on ollut ihan huippusuosittu pipolanka jo parin vuoden ajan. Kaapelikierteisestä langasta jälki on kaunista ja lanka ei todellakaan kutita herkintäkään.

Molemmat myssyt on tíkuteltu 4 mm ja 4,5 mm puikoilla. Molemmat mallit Niina Kaakkurivaaran. Palmikko vanhasta teeteelehdestä ja tunturi uudesta Pientä ja lämpöistä -kirjasta.

Olihan sateessa välillä taukojakin. Torstaina heräsin yllättävään valoilmiöön... Hetkeksi.

Tassu on kunnostautunut metsäkissana. Viikon aikana se on tuonut mulle kokonaiset neljä lahjaa:

Kaksi komeaa vesimyyrää ja kaksi ihan tavallista. Se tuntuu olevan hiukan loukkaantunut siitä, etten päästä sitä saaliineen sisälle edes saunaan! Kovaa karjuen se tuo saaliit näytille ja tämä ilkeä noita-akka sulkee ovet sen kuonon edestä. Me kun ollaan kuviteltu sen olevan niin vanha ja raihnainen, ettei enää saalistaminen suju. Siihen Tassu sanoo et "kattia kanssa!"

Muutenkin meno saaressa on ollut normaalin eläimellistä. Yhtenä päivänä merellä uiskenteli hylje, jota lokit ahdisteli, harmaahaikara lähtee rantakaislikosta lentoon harva se päivä ja muutaman metrin päässä mökistä kauris mutustelee mustikanvarpuja (surkea kuva otettu läpi ikkunan):

Kurkia ei ole näkynyt, mutta kuulunut on. Lähistöllä nekin liikuskelevat. Ja tuo haukkuva kauris on tainnut popsia myös Karvisen kaks kehäkukkaa... Alkuviikolla vielä oli nätit oranssit kukat avoinna, mut yhtenä yönä ne oli hävineet. Pelkät varret oli jäljellä.

Huomisaamuna mantereelle ja tiistaina töihin. Oikeasti jo loppuviikolla aloin jo tuntea kaipuuta The Lankakauppaan. Uusia ihania lankoja on tullut puotiin ja niitä haluaisin jo päästä hiplailemaan... 

Saattaapi olla, että yksi meistä on huomenna kuono kulmikkaana joutuessaan vangiksi ja veneeseen, mut onhan kesää vielä jäljellä!