Vauvan settejä ja muut syksyn kässyt

Hei Sinä heitteillejäänyt blogini ja varsinkin te seuraajat, joita täällä vieläkin käy vaikka mitään ei tapahdu. Syksy on ollut... ja mennyt. Jotain on kaikesta huolimatta koko ajan ollut puikoilla. Nyt taas yritän palata linjoille.

Vauvan setti. Palmikkonuttu ja pöksyt:

Ja lisäksi tietenkin kaikille vauvoille pakolliset perinteiset junasukat ja kypärämyssy:

Lankana teetee Helmi, puikkoina jos vaikka minkälaisia 2½ ja 3,0 millisiä. Menekki koko settiiin vain  5 kerää! Tämä setti oli reissukässynä loppukesällä Kangasalla ja kissanhoitopestillä Kakskerrassa.

Toiseen vauvasettiin kuului kietaisujakku, pöksyt sekä kypärämyssy:

Lankana tällä kerralla ihanan pehmeä Katia Alpaquina. Menekki jotain alle kaksi vyyhtiä koko settiin. Puikot 2½ ja 3,0mm.

Molemmat vauvansetit oli tilaustikutteluita. Alpakkasetin tilaajalle tein jo aikaisemmin 6-vuotiaan kokoisen perusneuleen vaaleanpunaisesta Austermanin Merino Cottonista. Siitä ei ole kuvaa, koska noutaja tuli ennen kuin ehdin kuvaamaan... Joka tapauksessa n. 6 vuotiaan paitaan meni vajaat kolme kerää ja muistaakseni (ja kuvan perusteella) Zing 3½ mm puikoilla pistelin menemään. Ensin piti tietenkin tehdä mallitilkku, ja laskea silmukkaluvut langalle ja kuusivuotiaan kokoiselle sopiviksi, koska esikuvana oli TÄMÄ Katian Alpaquinasta neulomani pusero, jonka ohjeessa oli tasan yksi koko puolivuotiaalle... Alkutekijöistä on yksi kuva nappastu:

Toinen tekele kuvassa on isänpäivälahjaksi menneet sukat. Tikuttelin, vaikka isä joskus erehtyi mainitsemaan, et mä teen huonoja sukkia! Arvaatkaas olinko loukkaantunut? (Olen vieläkin, mut tein silti). Lanka Austermann Step. Puikot sekalaisia 2½ millisä (koska puiset menee poikki ja zigit tekee mystisiä katoamistemppuja). Joka tapauksessa 15 senttisillä puikoilla ja menekki vajaa kerä.

Olen joskus luvannut pitää veljeni ohkasissa bambuvillasukissa. Kaks päivää ennen synttäriään huomasin et voi vee... Puodissa oli yhdet valmiina, mutta liian pienet. Mitä tehdä, kun samaa lankaa ei enää ole edes saatavilla? Mut löytyihän yhdet onnettomat protot, joista lankaa purkamalla sain sukat jatkettua juuri oikeaksi päiväksi!

Muhkupipot tuntuu olevan muotia. Oikeasti oma puikkosuosikkini on 2-4,5 mm mut venyin kokeilemaan muhkuilua:

Muistaakseni puikot jotain 7 mm (yäk). Lankoja 1 piuha Sirdarin Haworth Tweediä ja 2 piuhaa Mondialin Tweedyä. Aika kiva ja pehmoinen lopputulos. Voi käyttää näin reuna kolmikerroin ja kuten alla:

Tampesterin kässämessutkin käytiin turistibussilla Neulefriikin kanssa. Etukäteen vannotin, et "pidä huoli etten osta yhtään kangasta" ja se piti. Mulla on ainakin kolme ompelematonta mekkotrikoota odottamassa jo ennestään... Mut pitihän sitä jotain kuitenkin ostaa:

Tänä vuonna ei ostettu edes juustoja, mutta perinteiset joulupuurot käytiin syömässä!

Vaikka virkkaus ei oo ihan se ykkösjuttu, niin pitää aina kokeilla jotain. Mosaiikkineuleesta innostuin keväällä, joten kun kuulin mosaiikkivirkkuusta, niin päätin kokeilla yhden tiskirätin verran:

Hauskaa opetella lukemaan ihan uudenlaisia kaavioita. Lanka tässä Sirdarin Replay. Koska se on helppo virkattava. Koukku 4 mm. Idea mosaiikkivirkkuussa (ja neuleessa) on se, että vaikka lopputulos näyttää kirjolta, niin niissä tehdään kerros yhdellä värillä kerrallaan.

Kyllä syksyyni on kaikesta huolimatta kuulunut monia ihan tavallisia ja perinteisiäkin asioita. Kuten sieniä:

Ja jossain vaiheessa viimein saattin sopiva keli pyromaaneille:

Piti tehdä "pieni prasu" et saatiin paistettua juhannukselta jääneet makkarat:

Pari viikkoa myöhemmin hiukan toisenlaista "käsityötä" kaatuneiden puiden raivuussa.

Ja paikkoja talvikuntooon:

Maisema melkein ku juhannuksena jos ei rantakalloita näkyisi.

Koska mulla ystävälta saatuja sukkia. Puhki kuluneita, mutta hirmuisen tärkeitä, niin teritin kahdet:

Yllä terät teetee Pallaksesta ja alla Katian Funnystä. Onni on lahjavarret ehjättyillä terillä! Päädyin tikuttelemaan molemmat vähän normia pienemmillä puikoilla eli 2,75 millisillä. Jospa kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Firman pikkujouluja (vuoden 23) vietettiin vähän hämmentyneissä tunnelmissa. Käytiin kuitenkin syömässä Antoniossa, kaahattiin mutkat suoriksi oikoen Teatteri Provinssiin Ismo Alangon Yksin-keikalle ja ehdittiin just ja just ajoissa. Saas nähdä miten tän vuoden pikkujoulut - Ainakin luulen et viime vuoden tapaan sovitaan paikallisesti et ens vuoden puolelle menee.

Yhtenä iltana kotiin tullessa vastassa oli:

Ihan peloton ja näytti ihan siltä, että sillä olisi jotain asiaa!

Balaclava, siivekäs huivi ja muita syksyistä

Syksyn uudet langat ovat keveitä, pehmeitä ja kerrassaan paijattavia! Tietenkin ne suorastaan huutavat puikoille...

Näyttäisi siltä, että monenlaiset huppususysteemit ovat muotia. Siispä luin muutaman ohjeen, totesin hankalaksi ja loin vaan silmukat pistelin menemään omin päin:

Aika hauska vai mitä? Koska me suomalaiset ollaan sukkakansaa, niin huppu on neulottu kuten sukan kantapää:

Kun "pääkantapää" oli valmis, niin poimin silmukat ja jatkoin muutaman kerroksen resoria ja jatkoin toisella kerällä kuten TÄSSÄ vanhassa ponchossa. Joo - luit ihan oikein: tähän meni vain kaks kerää Lana Grossan Airy-lankaa puikoilla 5 mm. Airy on ihanaa ja kokonaan luonnonkuituja: 42% alpakkaa, % puuvillaa ja 18% merinoa. 50 kerässä 170 metriä.

Koska joku muukin tykkäsi, niin kirjoitinpa ohjeen. Ensimmäinen erä lankaakin hupeni nopeasti, mutta lisätilaus on jo tehty. 

Hauska huomio tuli vastaan tässä viime viikolla. Facebooki heittelee aina silloin tällöin muistoja vuosien takaa. Vastaan tuli TÄÄ juttu. Mun palmikkosukat täytti viime viikolla 10 vuotta! Vuosien varrella niitä on tehty vaikka kuinka paljon ja monenmoisista langoista. Nätti on ja helppo.

Toinen uutuuslanka ei hirveästi houkutellut. Koska puikkosuositus vyötteessä oli seiska! Mun kipuraja menee yleens kuutosessa... New Muranon vyötteen takana on ohje pipoon ja kauluriin ja väitettiin, että kerä riittää kauluriin. En uskonut, joten piti venyä pipoon. 

Vajaa kerä meni, joten pakko uskoa et yhdestä kerästä tulee kauluri. Ja tuonhan tikutteli muutamassa tunnissa. Kutittamaton lanka on omiaan ja kauniita värejä mehiläspesän näköisessä kerässä löytyy joka lähtöön kahdeksan erilaista. Kiva lanka aloittelijallekin tai viime hetken joululahjoihin.

Viime perjantaina Ida töistä lähtiessään huikkasi, et toi on varmaan tiistaina valmiina. Siis huivi kolmannesta uutuuslangasta... No joopa joo - ainahan sitä voi toivoa, muttta kuinkas kävikään?

Lankana Mondialin Soave ja puikot 4½ mm Unicornit. Uskomattoman kevyt lanka: 50g=240m ja huiviiin menee vaan vähän yli kaksi kerää. En nyt vaan voinut jättää käsistäni!

Jännä siipimäinen muoto istuu kauniisti hartioille ja syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Valitettavasti valmiiksi tulleelle huiville ei ollut tarjolla kuvauskroppaa, joten hyödynsin kortteerin callunaa ja betonia:

Lanka on uskomattoman pehmeää ja tosi kevyttä. Idan heittämä haaste ei ollut edes vaikea, sillä ihanaa lankaa neuloin kauniissa maisemassa monta tuntia jo sunnuntaina!

Vaikka syksy on jo pitkällä, niin tämä "asunnonsäästäjä" vaan jatkaa kesäistä menoaan. Viikko sitten oli pakko könytä metsässä, koska kosteikkoja:

Siispä viikonloppua piti venyttää maanantaiaamuun. Tässä kuva työmatkan alusta. Enää ei ollut pimeää:

Tämän viikon maanatain etäpäivän valjettua pidin tiukan palaverin itseni kanssa. Jos siis sunnuntaina neuloin monta tuntia Soavea valmiiksi, niin eiköhän kortteerin lehdenhakureissulla bongatut mustat torvisienet anna lupaa painella uudelleen metsään keskellä päivää?

Tilausneuleen saumoja voi ommella, kun ulkona on jo pimeää. Eikös? Molempia osapuolia tyydyttävä  lopputulos neuvottelusta mun ja mun kanssa ja metsään:

Ei niitä nyt voi jättää keräämättkään! Onneksi sekä edellisille kosteikoille että maanantain suppiksille on löytynyt halukkaita. Itsellä on pakastin täynnä ja kuivattuja vuosiksi. Mut ku metsässä liikkuminen lataa akkuja ja rentouttaa...

Viime viikonloppuna sain neulomisen ja metsäreissujen lisäksi ylimääräistä hurinahoitoa Bigiltä:

Ihanaa oli taas olla "hoitotätinä". Luulen, että meillä molemmillä oli tosi kivaa. Toivottavasti myös reissulla olleilla kotiväellä oli mukavaa ja tunne, että lemmikki on hyvässä hoidossa.

Etäpäivän viimeisillä valoisilla vielä lämmitin saunan. Järven vesi oli 13 asteista, ilma 11. Uimavalvoja piti vahtia. Pistää miettimään et kuka hoitaa ketäkin?

Mulla on tapana puhaltaa saippuakuplia kun hyvä mieli tulvii yli äyräiden. Viime vuoden aikana niitä hetkiä on ollut harvoin. Tämäkin oli Bigilandiassa muistettu, Kiitos Neulefriikki!

Saippuakulpapäiviä kaikille lukijoillekin! 

Merinokauluri, sytomyssyjä ja reissuja

Peo -taas kerran. Se on kiva malli ja aika on juuri oikea - syksy on tuloillaan, lämmintä tarvitaan aamulla ja illalla ja Peo30-lanka ihan paras neulottava. Aina tulee nättiä jälkeä eikä lanka kutita tai pistele.

Menekki 3 kerää ja 4,0 mm CraSy Trio bambupuikoilla tikuttelin. CraSyt on ihan mainiot pipoihin ja vikkapa hihoihin. 

Roosanauha-aika on taas. Murheellisena olen tänä vuonna tikutellut myssyn jo toiselle läheiselle. Tunnen oloni voimattomaksi. Ainut, mitä voin tehdä on sytomyssy, värin ja langat valitsi läheinen. Eka ihan perusmyssy:

Korvakuulolta loin silmukat ja tikuttelin menemään samaa tahtia. 

Toiveissa oli turbaanikin. Jos jollain on hyvä ohjevinkki niin kiitos - laitathan linkkiä tulemaan.! Yksi koeversio valmistui eilen:

Lankana Sirdar Replay ja menekki tasan 1 kerä. Puikot 3½. 

Syyskuu on mennyt reissatessa ja hurvitellessa. Ensin muutama päivä ystävän luona Längelmäveden rannalla:

Perinteiseen tapaan tyttöjen aamiainen kera skumpan:

Ettei menis pelkäks juopotteluks, niin tehtiin me töitäkin.

Työnjohdossa Hönttä ja Toippari:

Illan pimetessä saunottiin, syötiin hyvin ja neulottiin. Hassua - neulekateus toimii ihan samalla tavalla kun ravintolakateus!

Siitä tulikin mieleen et pitää antaa vahva suositus kalasta pitäville Kalaks! Omistajan tarinat veivät mukanaan puhumattakaan kaikista herkuista! Lounaalle kannattaa varata aikaa... Kuvassa vasta puolet alkupaloista!

Muutama päivä töissä ja yksi yö kotona ja taas asuntoa säästämään. Tuloksena syksyn paras sienisaalis!

Sienimaasto oli vaihtelevaa ja korkeuserot huikeita:

Viikko töissä ja taas on the road:

Tampereelle!

Kesäkuusta alkaen odotettu Rokkiooppera...

... Tamperetalossa oli hirveä pettymys! Miksaus oli ahterista. Orkesteri ja kitaristi mahtavia, mutta solistiten äänet puuroa ja edessä kekkaloivat vähäpukeiset laulavat lurexhepsankeikat ja ääliömäinen peikko (ilmeisesti pääsolisti) ällöjä.

Tuhdon ruoka oli hyvää (vaikka mun annos kylmä) ja hotelli viihtyisä ja edullinen. Pääasia, että porukassa naurusta ei tullut loppua, koska taas kerran todettiin toisilleen ennestään lähes tuntemattomien kesken, että maailma on pieni.

Pitkästä aikaa tuli neurettua niin, et vatsalihakset on kipeänä vieläkin! Ikää tuli monta vuotta lisää ja eikös sitä sanota et hyvät naurut vastaa kunnon lenkkiä?

Aamupalan jälkeen lähtö kohti Varsinaista Suomea ja The Lankakauppaa. Muumit on mun lapsuudessa olleet jotenkin synkkiä ja pelottavia. En ymmärrä nykyistä innostusta. Näin lähelle kuitenkin uskaltauduin lähtiessä...

Pakkasaamussa autoille kävellessä Sorsalampi oli ihanan tyyni ja aurinko paistoi:

Tunnustan, että molemmilla Tamperereissuilla kävin "vieraissa". Kolme lankakauppaa osui matkan varrelle. Oli kiva tavata kollegoja ja jutella! Oliskohan kuitenkin pikkuhiljaa aika asennoitua normiarkeen? Ainakin reissun ja puolikkaan työpäivän jälkeen oli mukavaa palata kotimaisemaan...

Kivojen muistojen kera jaksaa syksyn pimeisiin. Borta bra men hemma bäst!

Molemmat hankittu. Roosanauhan tuotto syöpätutkimukseen ja Tassunauhan elänsuojeluun. Hankithan sinäkin!

Islantilainen Riddari lapselle Fjallalopista ja ikuisuusneule

 Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!

Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.

Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.

Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:

Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?

Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...

Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...

Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:

Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,

Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½. Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.

Puodin takanhuoneessa viime viikolla opeteltiin neulakinnasta... 

Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! 

Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:

Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.

Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan...  Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.

Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....

Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:

Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.

Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!

Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!