Teetee virkkausviikko alkaa

Huomenna alkaa teetee virkkausviikko. Mehän ollaan valmistauduttu siihen jo pari viikkoa. Virkkaamalla - kuinkas muuten!

Kivoja koreja ja purkkeja pikkutavaroiden säilytykseen. Lankana teetee Apollo. Allaoleva mattokin on Apollosta - neulottu kaksinkertaisella langalla ja seiskan puikoilla. Ohje siihen(kin) löytyy uusimmasta teetee neulelehdestä. Oli Ida-Marian idea jalostaa mun vanha bambutiskirättimallini vähän krouvimpaan käyttöön.

Minä virkkailin amppeleita:

Sinisenä ja punaisena.

Tein ensin punaisen ja kun ohje oli kiva ja helppo niin innostuin tekemään toisenkin. Ajattelin et toi alaosan tupsu on ihan turha, mutta pakko myöntää, että tuo punainen versio näyttää vähän paljaalta ilman.Apollo on kiva lanka virkata, koska trikoomaisen rakenteensa vuoksi se ei halkeile ja on silti paljon kevyempää kuin trikookude.

Mitä olisikaan amppeli ilman kukkia? Ne järjestyivät mainiosti seinänaapurissa olevasta kampaamo/tilauskukkakauppa Salon Fleurista.

Ida virkkasi kivan korin:

 Näitä vois olla monta rivissä kylppärissä tai vaikka veneessä ai mökillä. Jokaiselle perheenjäsenelle eri värinen omien tavaroiden säilytykseen.

Teetee trikoosta virkattu matto on blogissa ollut jo aiemmin täällä. 

Tottahan niitä turvalonkeroitakin ollaan virkkailtu. Hurja yksisilmäinen hippimustekala näyttää kieltä:

Kassi mielenkiintoisesta Katian Raphia-paperilangasta. Ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 3/2016.

Virkkaminen taitaa sittenkin olla ihan hauskaa ja koukkua voi käyttää monenmoiseen. Mitä enemmän sitä olen viime päivinä harrastanut, sitä vähemmän se tuntuu "kurjuuden maksimoinnilta" kuten vielä mattoa virkatessani manailin. Viime viikolla harjoiteltiin Salon seudun kädentaitajien kanssa porukalla räsyvirkkausta ja koukkuneulontaa ja  pitsihaarukkakin on kaivettu naftaliinista!

Tervetuloa virkkausviikolle Anjalinille Salon Annankatu viiteen!

Hillanen-mekko

Tänään ilmestyvässä teetee verkkolehdessä on taas monta kivaa kesäistä mallia. Yhden niistä olen neulonut jo viime kesänä ja onnistunut olemaan siitä hys hys tähän asti.

Sain koeneulottavaksi Pia Kaukisen Hillanen-mekon. Lehdessä sen nimi on kyl muutettu vaan Tytön hellemekoksi (teetee neulelehti 2/2016, malli 2).

 On aina kivaa päästä koeneulojaksi. Saa ruotia ohjetta oikein urakalla, kysellä "tyhmiä", antaa palautetta ja ehdotuksia ja saada suunnittelijaparka hermoromahduksen partaalle! Kaupan päälle saan itse puotiin valmiin mallineuleen, jonka saa laittaa esille kun ohje on julkinen.

Mekon helmaa kiertää pitsikukkarivi, joka jatkuu etuosan keskellä pääntielle. Verkkolehdessä on havainnolliset kuvat Flowers in a rowin (tai venäläisten pitsikukkien) neulomisesta Tytön juhlaboleron (malli 8, myös Pia Kaukisen suunnittelua) yhteydessä. Kukkaneueleesta on tehty myös monta You Tube -videota, joista minäkin opettelin alkuun. Linkki yhteen videoista olisi TÄSSÄ. 

Lanka: teetee Hilla, menekki 168g. Puikot 3 mm Addin pitsipyöröpuikot 60 cm. Lisäksi tarvittiin läjäpäin silmukkamerkkejä... Yritin pärjätä ilman, mutta lopulta oli pakko taas tunnustaa, että moiset killuttimet puikolla ihan oikeasti toimivat neulojan pikku apureina. Hilla näyttää kerällä jotenkin ankealta, mutta sitä on kiva neuloa ja lopputulos on mukavan tuntuinen.

No kuinkas kävikään? Onko meillä täällä puodissa nyt mallineule ikkunassa? Ei oo.

Mekko oli matkaneuleena viime kesänä, kun olin kipseineni "päivähoidossa" äidin ja isän mökillä. Kirpputyttö näki neulomuksen ja varovasti kysyi mitä oon tikuttelemassa. Kerroin et mekkoa pukkaa, mutta se taitaa olla hänelle liian pieni. Likka laski yhteen yks ynnä yks ja valisti mua et pikkuveli (silloin vajaan kuukauden ikäinen) on poika eikä pojat käytä mekkoja!

Kävi sit niin, et valmis kolttu olikin aika iso. Sain luvan antaa sen Kirpulle vaikka malli ei vielä ollut julkinen. Vasta joskus joulun tienoilla mulle selvis et mekko oli kiva koska se oli Elsanvärinen. Luulen, et mekko menee tunikana vielä tämänkin kesän, jos väri kelpaa edelleen.

Kuten tiskipöydällä lojuneista burana-ja panadolipurnukoista näkyy, tätä mekkoa neuloin hyvässä pilleripöhnässä, joten en ota vastuutua ohjeen oikeellisuudesta :)

Panta babyalpakasta ja mökkeilyä

Tassu kiittää kaikista myötätuntokommenteistanne! Sillä on itsetunto kohdallaan, eikä joutuminen kuvattavaksi akkojen värisen kaulurin kanssa ole jättänyt pysyviä haavoja blogikissaparan sieluun. Äiskä sen sijaan on vähän nolona hullusta päähänpistostaan…

Minäkin kiittelen kaikista kivoista paitakommenteistanne! Viikon verran nuttu on ollut käytössä ja vieläkin tykkään siitä. Noin ison työn jälkeen on kiva taas tikutella jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa. Niin kuin noita lonkeroita, joilla ollaan itseämme huvitettu puodin takahuoneessa pari päivää…

Tähän aikaan vuodesta on aamuisin vielä pakkasella ja iltapäivisin taas lämmintä. Paksujen myssyjen aika alkaa olla förbii, mutta jotain suojaa korville on kiva olla. Panta on oiva juttu!

Messuilta meille tarttui mukaan Helmiveneen babyalpakkaa viidessä ”luomu”värissä. Lanka on suloisen pehmeää. Niin pehmeää, etten keksi sopivia adjektiiveja edes. Se pitää itse tuntea! Lankoja ei ole käsitelty kemiallisilla koinsuoja-aineilla ja Öko-Tex -ympäristösertifikaatti takaa sen, että langat valmistetaan ympäristöä suojellen sekä ilman haitallisia kemikaaleja tai niiden jäämiä.

Teki mieli tehdä langasta nopeasti jotain pientä ja Jasmina-panta oli sopivan pieni ja kuitenkin sain tutustua lankaan. Puikot 2,75mm, Knit Picksin 15 cm sukkapuikot ja ainaoikeaa. Ihan sopiva vaikeusaste vaikka ihan aloittelijalle (niinku mä heh heh). Ohjetta lukiessa tämä saumafriikki sai vetää kunnon selkäkeikkanaurut. Siinä nimittäin sanotaan, ettei sen sauman niin nätti tarvii olla kun se jää piiloon nyörirenkaan alle. Nyörirengas neulottiin I-cordina ja kieputettiin kaksinkertaisen pannan ympäri just siitä saumanpaikasta. Näppärää.

Ei kutita, ei pistele ja näyttää kivalta. Ja onneksi koko sysyteemiin kului vain 33 g eli mulla on vielä yli kerällinen jämiä herkuteltavana! Tai sit vaan silittelen niitä kun on känkkäränkkäpäivä.

Känkkis meinaan oli lauantaina. Huonosti nukutun yön ja sateisen työpäivän jälkeen ajattelin jäädä kaupunkiin, vaikka ”meidän pojat” olikin jo aamulla menneet mökkiä lämmittämään. Just kun pääsin kotiin niin aurinko pilkahti ja päätin sittenkin jatkaa matkaa. 

Vähän kiukunpurkua haravan varressa, hernekeitto, puolen tunnin päikkärit, sauna ja kastautuminen meressä – kyllähän siinä mieli parani! Vielä kun sain kuvattua auringonlaskun:

Ja sielunmaisemani:

Joka aamulla oli hävinnyt! Naamakirja kertoi, että tasan vuosi sitten on ollut ihan samanlainen aamunäkymä…

Tassua ulkoilmaelämä väsyttää pitkän talven jälkeen. Tuossa portailla se istui ja harmitteli sitä, että maa oli märkää ja Latosaari Express –nimistä myyrää ei ikinä saa kiinni! Se onkin aika nopea vipeltäjä – sitä on jahdattu jo monta vuotta. Minäkin näin sen sunnuntaina vilaukselta. Uskon nyt, että myyrä todellakin on olemassa eikä Tassu turhaan istu terassilla väijyssä.

Sumun hälvettyä lähdettiin taas suurin toivein verkonnostoon. Olihan siellä saalis:

Yäk. Sen jälkeen kun verkossa oli muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran made, niin siihen jäi mun verkonnostot. Moinen otus kiemurtelee kuin käärme ja on ällöttävä ku mikä! Meinasin sillä kertaa heittää koko verkon takaisin mereen. Sen jälkeen meillä on ollut sellainen järjestys, että minä lasken verkon ja Karvis nostaa… Vietiin luikero ämpärillä naapuriin jos vaikka siellä olis jollekin kelvannut. Madettahan sanotaan herkulliseksi. Ei ollu kelvannut sinnekään, mutta vähän ennen kotiinlähtöä saatiin ämpäri takaisin – ja pohjalla oli pieni siika – vaihturina! Kävin äsken siikani kanssa isän graavausopissa. Huomisiltana sitten saa herkutella! Tokihan kalasta pienet palat irrotettiin Tassullekin.

Päivä kului taasen haravan varressa ja Karvisen assistenttina kun laituri asennettiin kesäasentoon. Vielä pitkälle päivään ilma oli kosteaa, vaikka aurinko paistoi ja sumu oli hälvennyt. Vesipisarat kuivun latvassa näyttivät ihan hopeahipuilta.

Kuvaan en tietenkään niitä osannut vangita, mut käyttäkää mielikuvitusta.

Olihan siellä verkossa kaksi komeaa ahventakin. Arvatkaapa mitä me syötiin? No makkaraa! Ahvenet meni parempiin suihin. Olenko mä jo nyt saanut anteeksi sen kauluriepisodin?

Lempikauluri ja turvalonkeroita

Mulla on usein sellainen tunne, ettei näistä mun tekeleistä sukulaisten parissa aina niin hirveän paljon olla tykätty. Viime viikolla kuitenkin sain ihan hellyyttävän tekstarin, joka alkoi sanoilla ”Heippa ja apua”. Suvun prinsessan äiskä oli pessyt ulkohaalarin ja samalla hihassa ollut tytön lempparikauluri oli ”vähän” huopunut. Ei menis ees vauvalle. Siis et josko Kirppu vois saada uuden?

Voiko tuollaista pyyntöä vastustaa? Lupasin ja sen jälkeen äiskä uskalsi tunnustaa Kirpulle tärviön. Itku oli tullu, mut helpotti kuulemma kun tyttö tiesi uuden olevan tulossa.

Olettehan jo kuulleet, että nykyään on trendikästä neuloa palavereissa? No mul ei paltsuja kauheen usein oo, mut viime sunnuntaina kuitenkin Porvoossa oli vähän paltsunlainen, jossa vaihdettiin kuulumisia ja mietittiin tulevan syksyn  ja ens keväänkin teeteejuttuja ja tutustuttiin tuleviin lankatrendeihin. Pikkuneidin kauluri oli just passeli paltsukässy ja illalla valmistuikin.

Pikkuinen pirulainen iski kun Karvis ei mitenkään voinut uskoa, että samoilla silmukoilla kaks vuotta sitten tehty kauluri menis tyttelille vieläkin! Ensin kokeilin ittelleni ja mahtui, mutta sen jälkeen pahaa aavistamaton Tassu joutui mannekiiniksi:

Ei oo totta! Noi vielä nauraakin mulle. Yök. Missä on eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeo?

Vielä ihan akkojen värinenkin…

Iskä kyllä lohdutteli Tassua, et pinkki tekee mustalle turkille hyvän kontrastin… Tassu kesti kuvausassarin tehtävän kuin mies. (Lue: huonosti)

Ihan alkuperäisen laista en tehnyt (koska ohjelinkki toimi), mutta heti maanantaina laitoin kaulurin postiin ja eilen sain viestin et perillä on ja puoli iltaa on pimu istunut kauluri kaulassa. Ehkäpä kelpas siis. Kivalta tuntui.

Ja ihme jos ei kelpais, sillä lanka on pehmeintä mahdollista merinoa. Adriafilin Primulan moni ei edes usko olevan villaa! Menekki kauluriin oli 46 g ja Addin 3½ mm 50 cm bamburyöröillä tikuttelin menemään.

Keskosten turvalonkerot ovat olleet pinnalla monessa mediassa. Facessa on montakin lonkeroryhmää ja tiistaina viimeeks lonkerot olivat kolmosen uutisissa. Kaikkihan tietää tän mun virkkuuangstin, mutta pakkohan silti oli yks mustekala koukuttaa:

 Virkatessani koko ajan pyöri mielessä, et voishan tämän neuloakin… Ja suunnitelmakin alkoi muotoutua. Lonkerot I-cordina ja sen jälkeen vähän niin kuin sukan kärkeä… 

Täs ne kaverukset nyt ovat rinnakkain:

Lankana molemmissa teetee Hilla (kestää sen vaaditun 60 asteisen pesun), virkatussaWaves koukku  3 mm ja neulotussa sukkapuikot 2½ mm KnitPicsin 15 cm. Menekki molempiin ehkä jotain 5 g. Tuo neulottu näyttää vähän aneemiselta jopa omasta mielestäni.

Kerrankin mun on pakko myöntää, että jotkut jutut on vaan fiksumpaa tehdä virkaten!

Susun Helmi

Moni varmaan ihmettelee, et kun kerran olen lankakauppias, ni miks mulla ei juur koskaan oo mitään ittetehtyä nuttua päällä. Nyt o. Mun Helmi tuli valmiiks aamulla. Vähän iso mut kiva. Tykkään.

Jaa et miks sit yleens ei oo ittetehtyä? No kun oon tällainen jättikokoinen niin nutun tekemiseen menee kamalasti aikaa ja lankaa. Ja jos vaikka se valmis ei sit olekaan kiva? Paksusta langasta tietty tulis nopeesti, mutta kun muutenkin on aina kuuma niin sellaisessa nutussahan paistuis! Ja kun kuumasta en muutenkaan tykkää ni olisin paistuneena vielä kamalan pahalla tuulellakin! Puuvillasta tietty tulis viileämpää mut yleensä isot puuvilanauleet on kamalan painavia. Bambukin on viileä kuumalla ja lämmin kylmällä, mut ne on löröjä ja venyviä. On tää vaikeeta!

Toiveena oli ihan perusnuttu ja malliakin nuuskin aina silloin ja tällöin. Nykylehdissä tuntuu olevan kaikenlaisia ihmehärpäkkeitä ja roikkoja. Ne on kivoja hetken, mutta niihin kyllästyy nopeasti. Tähän ei.

Oon jo kauan sitten yhden asiakkaan Helmi-neuleista innostuneena päättäny, että teeteen Helmistä nuttuni tikutan. Lanka riittävän ohutta, konepestävää eikä kutita. Väriäkin oon miettiny varmaan vuoden… Kannatti miettiä – alkuvuodesta Helmin (vai Helmen?) värivalikoimaan saatiin viimein se paljon huudeltu tumman sininen ja sen ympärille sit niitä kavereita aloin passailemaan.

Siis toi raitavärihän EI ole PEESSI! keksin juur et se on KITTI. Eiks nii? Vai onko mulla joku viidenkympin villitys alkanut? Ei toi tumman sininenkään oo koskaan ollu mulle mikään ykkösväri… Mitä mulle on tapahtumassa? Kriisi?

Mallia kattelin Kotiliesi 3/2016:ssa olleesta tunikasta. Se oli just mun näköinen, mutta tietty jostain paksulangasta tehty. Tein oikein mallitilkunkin ja laskeskelin silmukoita koko ajan työn edistyessä.  Muistiin et 27 silmukkaa/10 cm ja 35 krs. Ettei vaan toista kertaa tartte mallitilkkua tikutella.

Sanosinks mä jo et tykkään?

Täs on kaikki kohdallaan. Tai ainakin hihat.  Mun mielestä ne istuu kauniisti just oikealla kohdallaan. Ja pituus on aivan mainio! Yleens neuleissa on aina liian pitkät hihat ja olen koko ajan nyhtämässä niitä ylöspäin. Sillä seurauksella mm. mun noropaidan hihat on keskeltä parsittu jo monta kertaa! Ärsyttävää kun aina on hihat jossain sopassa ja ahdistavaa kun ranteet on peitossa. Ja kuuma. Siks mun mielestä rannekkeetkin on ihan turha keksintö. Paitsi jos olis pakkasta jotain kolkyt. Eikä täälläpäin Suomea sellaista ole muutamaan vuoteen ollut.

Ja ne tekniset tiedot:

Puikot resoreissa Addin 2,5 mm pitsipyöröt. MiehustassaKnitPron 3 mm vaihtopäät 80 cm kaapelilla. Hihoissa sit puikon toinen pää oli vahingossa 3,5 mm. Huomasin kömmähdyksen puolivälissä ekaa hihaa mökillä pääsiäisenä. Päätin etten pura. En olis purkanu vaikka olis vielä jostain varapuikkokin löytyny. Kukaan ei huomais jos en kertois... Onnistuin jotenkin katkomaan useammankin kolmosen pään tätä neuloessa. Ei mee takuuseen ku ihan itte olen ollu syyllinen kun sohvalle oon tekeleen jättäny lojumaan ja istunu puikkoja poikki oikein urakalla!

Lankaa kului käsittämättömän vähän eli 481 g! Punaista 1 kerä (jatkoin kaulukseen sinisellä muutaman kerroksen, kun en viitsiny enää aloittaa uutta punaista – kun meillähän on alituinen lankapula). KITIN ja sinisen suhteen ei oo tarkkaa tietoa miten monta kerää meni, kun käytin äidiltä jääneitä KITIN värisiä jämiä tähän.

Onkohan kellään muulla sellaista omituista tapaa, että  ensin tikuttelee ihan hurjasti ja kun tekele on melkein valmis niin venyttää valmistumista? Jotenkin pelottaa, et jos se ei sit kuitenkaan oo sopiva tai jotain niin loppujen lopuksi ei haluakaan neuleen valmistuvan! Hassua.

Nyt Helmi on viimein kursittu kasaan ja langat päättelin aamulla. Ihan sama mulle tykkääkö joku muu. Itte tykkään  :)

Silt varalt, et joku kuvittelee et maailmaa nähneet tulppaanit on unohdettu kotiin ni todistusaineistoa:

Reissussa ovat!

Virkattu matto

Meillä puodin takahuoneessa ollaan viime päivät harrastettu kurjuuden maksimointia. Kumpikaan ei varsinaisesti rakasta virkkaamista, mutta silti tartuttiin koukkuihin ja valmistakin on tullut.

Parin viikon kuluttua kaikissa teeteemyymälöissä vietetään virkkausviikkoa. Kerrankin meillä on mallitöitä valmiina hyvissä ajoin. Ja vaikka virkkaaminen ei olekaan lempipuuhaa, niin aika kivoja juttuja ollaan tehty. Nämä ovat vielä hyshys - kuvia näette kun aika on.

Ja kun kerran kurjuutta piti maksimoimaan, niin samalla puhdilla tartuin meille tulleeseen varmaan kevään merkkiin eli teetee Trikookuteeseen ja ysin Waves-koukkuun. Mattoa syntyi:

Mitähän kivaa tuosta sanoisin... Kädet on kovilla ja mulle tuottaa tuskaa saada kerroksen vaihtumiskohta nätiksi. Aluksi matto näytti epäilyttävästu röyhelöiseltä, mutta valmistuttuaan se oli jo vähän parempi. Voisko joku kertoa miksi virkkuu loimottaa vaikka laskin silmukat joka kerroksen jälkeen ja ne oli ihan oikein! Käyttämällä viimeistelyssä märkää rättiä ja silitysrautaa siitä tuli silti ihan kelpo matto! Hyvä minä!

Ja hyvä oli ohjekin! Kerrankin törmäsin virkkausohjeeseen, jossa mun ei tarvinnut miettiä et onko virhe ja ymmärränkö oikein! Ohje löytyy Tekstiiliteollisuuden sivuilta ilmaiseksi: Virkattu matto. Siellä on myös ohje kivaan koriin ja laukkuun.

Mattoon kului vähän yli kaksi paalia kudetta. Jätin tokavikan kerroksen tekemättä, kun näytti uhkaavasti siltä, että kude loppuu kesken. kokoa en muistanut mitata, mut on kai se suunnilleen 80 cm.


Seuraavaksi jotain neulottua... Tuliskohan villapaita valmiiksi ennen kesähelteitä? Ei puutu ku vähän kokoonkursimista ja kaulus!