Lankalauantai ja pääsiäinen - kevään merkkejä

Lankalauantaina on perinteiden mukaan pesty ja värjätty talven aikana kehrätyt langat. Nykyisin langan voi ostaa kaupasta ja purkkivärjätä vaikka kodin keittössä kerättyjen biojätteiden kanssa! Otin lankalauantain vähän etukäteen jo pitkäperjantaina.

Purkissa sipulinkuoria, kahvinporoja ja 100 g lankaa. Ja niin kumaa vettä ku hanasta tuli. Kuukauden kuluttua nähdään kui kävi. Lanka on Lankavan Sujuvaa.

Oon pitkään miettiny et miten ne kahvinporot voi saada puhdistettua langasta. Siis sellaista roskaa? Sit vaatehuonetta siivotessani kekkasin et tukipolvarihan on maino ratkaisu! Porot sukkaan ja sukka solmuun. Lisäks kaapista löytyi jotain maustekahvia, jonka parasta ennen oli vuonna nolla ja papu (eli 2017). 

Ensimmäisisistä leskenlehdistä on aina kilpailu. Kuka löytää? Varma paikka on surullinen - tällä kohdalla Sissi-kissani jäi auton alle... Aina edelleen on suru ja muistelen miten me tehtiin kaikki aina yhdessä. Sissi oli persoona isolla peellä. Ja kaikista tyypeistä kelpuutti Karvisen... Oon aina pitäny tyttökissoja fiksuina mut kuinkahan on?

Ennen pääsiäistä valmistui vielä toinenkin tennaripari kesäsukkalangasta Fortissimasta. Todistusaineistoksi kuva, jossa tosiaan kaksi paria lyhytvartisia sukkia ja vielä jäikin!

Silmukoita 15/2½ mm puikko, varressa 20 krs ja muuten ihan perussukka, 460 metrisestä kerästä rittäää ja riittää! Näissä koko n. 40.

Pääsiäistä lankalauantain jälkeen vietin äidin ja isän luona Atussa. Oli ihan lapsuusmökkeilyä - korttia pelattiin yömöyhälle. Latosaaren mökillä aina oli saunan jäkeen tapana kiireesti grillata makkarat ja sen jälkeen petattiin Canastaa yömyöhälle. Nyt otettiin uusintoja öin ja päivin. Kunnes jokainen oli ainakin kerran päässyt plussalle 😄

Kaikkien lumimyräköiden jälkeen lunta oli vielä paljon, mutta meri auki. Verkot laskettiin isän mainoin systeemin avulla.

Ja saalistakin saatiin:

Tämä ja 7 muuta ja lisäksi yksi komean kokoinen siika. 

Terassikausikin avattiin. Sen jälkeen, kun äidin terijoenpasha oli siirtynyt parempiin suihin ja isän renkaat vaihdettu kesiksiin. Mä muistelin, miten joskus kolkyt vuotta sitten veljen kanssa yllättäen tulleessa räntäsateessa vaihdettiin talvirenkaita omiin autoihimme ja minä tosi avuliaana assarina onnistuin saamaan tunkin veljeni auton ruosteisen pohjan läpi... Tällä kerralla homma sujui paremmin. Tosin vaikka edelleen olin assari, niin seuraavat päivät huomasin omistavani lihaksia, joden olemassaoalosta en ollut ollut tietoinen pitkiin aikoihin!

Lintujakin bongattiin. Alkuvuodesta taas kerran päätin liittyä Birdlifen lintujentunnistushaasteeseen. Kyllähän lintuja näkee, mutta ongelmana on et miten tunnistisin ne kaikki! Nyt on varmuudella tunnistettu 31. Muitakin kevään merkkejä - Eka suruvaippa pysähtyi terassin kaiteelle:

Kuva Arja-kälyn. Me muut istuttiin hipihiljaa ettei vaan häirittäis laskeutujaa.

Maanataiaamuna käytiin perkaamassa saalis. Olin taas assarina eli seisoin tumput suorina ja kattelin miten homma hoituu. Räpsin kuvia kännykällä. Isä huomatutti, ettei hänestä oo mitään kuvaa julkaistu näissä someissa, joten tässä ihan luvan kanssa:

Ihan ittensä näköinen ja katsokaa miten mainio perkuupaikka! On aurinko/sadesuojaa, jakkaraa, hyllyä ja lämmitä vettä käsille ja purkkia siianmädille ja saksia, fileveitsiä eli kaikkea on ajateltu. Ja perkaaminen tietenkin ruodottamaksi. Sain lähtiessä mukaani graavattua siikaa, jonka äiti maustoi. Kyllä oli herkkua tumman reissarin kanssa iltapalana kotikotona!

Vaikka sisävessaakin oli tarjolla, niin jotenkin mökkielämään kuuluu puskapissa. Siinäkin on mahdollisuus: Voi vaikkapa huomata kesän ekan leppiksen!

Upea keli helli pääsiäisen viettäjiä. Tyyntä ja aurinkoa. Lumet suli silmissä. Ja lokit odottelivat juhla-ateriaansa eli perkuujätteitä:

Kiva pääsiäinen takana. Oli ihanaa viettää aikaa yhdessä äidin ja isän kanssa ja mukavaa tavata velipoika vaimoineen. Surkea juttu oli, että kummityttö ja sisarensa olivat hankkiutuneet tautiin. Mut onhan kesä vasta alkamaisillaan!

Langat kohti kesää

 Kellot käänneettin kesäaikaan ja neulomuksetkin kulkee samaan suuntaan - tosin viikon takainen lumimyräkkä pistää miettimään...

Shoellerin Bambou Cottonista tikuttelin "mallitilkuksi" pikkuihmisen palmikkomekon. 

Ohje teetee Neulelehdestä 1/2015 ja alkuperäinen lanka ohjeeseen teetee Hilla. Bambou-lankaan on ohjeita tulossa kevään neulelehtiin, mutta en malttanut niitä odotella. Koko puolivuotiaalle ja 1 kerä riitti. Puikoilla 3 mm tikuttelin menemään.

Melkein heti vuodenvaihteen jälkeen aletaan kysellä kesäsukkalankoja. Fortissima Cotton Stretch -langassa on hulppeat 460 mteriä ja noita varrettomaia pikkusukkia saa kerästä kaks paria!

Puikoilla 2½ tikuttelin, 20 kerrosta vartta, normikantapää ja koko n. 40. Menekki 46 grammaa. Toinen pari on jo tulossa. Langassa on n. 40% puuvillaa, saman verran villaa ja lisäksi vahviketta ja stretsiä, joka pitää sukan napakkana. Kerästä riittäis jopa polvareihin! Pidin ennen ihan typeränä näitä varrettomia, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä. Kesällä ne on tosi kivat lenkkareissa tai crocseissa.

Minähän tunnetusti olen tähän aikaan vuodesta tulppuhullu. Niitä pitää olla koko ajan. Kotiin tullessa eka tehtävä on leikellä varret ja yöksi laitan ne aina kylmään, jotta kestävät kauemmin. Tällä kerralla parvekkeella oli "vähän" liian kylmää... Yli kymmenen asteen pakkasista eivät enää toipuneet. Voi murhe!

Turun Kaupunginteatterissa on meneillään Pikku Naisia. Sen kirjan on varmaan kaikki ainakin mun ikäiset tyttövuosinaan lukenut. Eilen oltiin äidin kanssa katsomossa. Täpötäysi katsomo ei meinannut lopettaa aplodeja ollenkaan! Eli taas huomattiin, että yleisön mielepide ei piittaa kriitikoiden arvioista! Ihana esitys!

Tänään alkoi myös oma parvekeneulomiskauteni. Talvella partislla ei tarkene ja kesällä on liian kuuma. Nyt on juuri oikea aika. Päivä alkoi partsilasien pesulla. Pitihän saada viime vuoden lokinkakat pois ennen uusia. Uutta koristusta laseihin ilmestyy takuuvarmasti heti, kun jää on sulannut... Eli varmaan huomenna :( Mut tällaisia on tulossa:

Toivottavasti uudet tulput saavat vähän pidemmän elon kun edelliset!

2*reissu, 2*sukat, 2kertaan, frivolité ja messuilemaan

Pari viime viikonloppua on mennyt mukavissa merkeissä reissaten ystäviä tapaamaan. Koska reissu, niin tarvitaan reissukässy. Tarinoiden parissa silmukoita syntyy kuin huomaamatta ja valmistakin.

Kakskertaseura myy kakskertasukkia tilaisuuksissaan. Sukkien varren raidoittaa Kakskerran viirin värit. Lankana teetee Pallas, puikot 3 mm. Me neulomakerholaiset näitä tikuttelemme. Tällä kertaa tarve oli enempi miesten kokoisille. Sukkaykköset syntyivät pari viikkoa sitten Nauvon Valmossa ja kakkoset viime viikonloppuna Kangasalla Neulaniemessä.

Mulla oli ihan mieletön tuuri matkakelien suhteen. Vielä perjantai-iltana oli kauhea lumimyrsky, mutta lauantaina töiden jälkeen sää oli rauhoittunut. Perille pääsin ihan ilman kommelluksia

Eka reissu oli jatkoa viiskytvee synttäreille. Lauantaina töiden jälkeen Reppulin keula kohti saaristoa. Kaksi lauttaa ja perillä! 

Tää kolahtaa joka kerta: Huussin käpyverhot on ihanat (ja oikeaa haitekkiä styrox-istuin)! Illalla tehtiin pieni kävelylenkki melkein täysikuun valossa - myräkästä ei tietoakaan eikä tarvetta taskulampuille! Pitkällä saaristossa ei ole valosaastettakaan. Tähtibongareille olis ollut mainio keli. Juttu luisti yömyöhään asti. Herkkuja ja yömyssyksi vanhaa invaliidia - jotenkin osuvaa sekin ;)

Sunnuntaina pidempi lenkki. Lumessa näkyi, että oravilla on taitanut olla bileet ja kevättä rinnassa:

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Oltuani vuorokauden täysihoidossa kotimatkalla sunnuntaina Nauvon lauttarannassa näin kaksi saarta. 

Viikko kului nopeasti ja oli aika lähteä ihan toiseen suuntaan ja toisen hyvän ystäväni luo. Jälleen matkakeli osui kohdilleen. Jossain myräköiden välissä pääsin luikahtamaan huonossa hapessa olevien Reppulin talvirenkaiden kanssa ihan kuivalla kelillä ja turvallisesti perille lähes valoisaan aikaan.

Herkkuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ja aamuruskoon heräämisiä Längelmäveden rannassa. Tälle reissulle "rönttävaatteet" pakkasin vaan jatkoksi edellisen reissun kassiin, koska täällä saa osallistua (kuten myös omalla mökilla aina). Kotiin tullessa totesin, että mulla on hauis. Kui se muute vois olla kipiä?

Tämän urakan jälkeen ihanat rantasaunan löylyt ja sen jälkeen takassa valmistettuja herkkuja. Unta ei todellakaan tarvinnut odotella, vaikka parvella olikin ihan riittävän lämmintä... 

Saunan jälkeen istuin hetken itsekseni ulkona viilenemässä. Katselin järvelle päivän hämärtyessä ja mietin, että näiden kokemusten jälkeen akut on taas ladattuina moneksi viikoksi eteenpäin!

Miten nyt tää säästää asuntoa keskellä talvea? Kun ei koskaan käy missään! Noo: Tokareissu sovittiin jo viikkoja sitten ja eka tuli vähän yllättäen puskista. Kun Tassuton voi vaan ottaa ja lähteä vaikka extempore. Ikävä on edelleen, mutta onhan tässä joku hyväkin puoli, jonka vasta havaitsin. Nyt on tällainen elämänvaihe. Kangasalla oli kyllä kaksi kissaa, joita parhaani mukaan yritin tehdä kavereiksi kananameilla...

Huonolla menestyksellä... Tosin toisenä yönä olin tuntevinani Toipparin (vas) jalkopäässä. Hönttä sen sijaan pysyi kaukana (kävi se sentään pari kertaa haistamassa mun villasukat isäntäväen ollessa turvallisesti lähellä). 

Maanantaina oli puodissa Salon Seudun Kädentaitajien käpypitsi-ilta. Mun piti vaan toimia emäntänä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Neulapitsillä voisin ehkä päästä alkuun. Noi vois olla korvikset. Kiroilujen lomassa vitsailin muille, et ens jouluks me kaikki tehdään viiskyt joulukorttia käpypitsillä. Ei tullu kannatusta, mut alkeet opittiin!

Ja taas kohta on viikonloppu. Turun Kässämessut on peruttu tänäkin vuotena. Niin pitkään ku niitä ollaan odoteltu, niin aikamoinen pettymys. Olisi ollut tosi kivaa tavata livenä monen vuoden jälkeen. Paikkavarauskin oli voimassa... Siispä ensi viikonloppuna löydät meidät Kassamessuilta Netissä. Tapahtuman "Messuhalli" toimii tapahtumineen facebookissa perjantaista sunnuntaihin ja Anjalinin ja kaikki muut mukana olevat yritykset löydät myös verkkosivuilta vaikka eit olis naamakirjassa. 

Onhan siinä se hieno juttu, ettei tarvitse lähteä mihinkään, eikä maksaa pääsylippuja. Omalla kotisoffalla voi ottaa kupin kahvia ja hypätä messuilemaan! Mikään some tai viesti ei korvaa  tapaamista kasvotusten - siispä kaikki messuille tulevat tarjoukset (joita vielä mietitään) ovat myös voimassa puodissa Annankadulla.

Ihmeiden aika vai kummallinen mielenhäiriö

Muutama viikko sitten Salon Plazan kakkospuolen yläkerrassa oli kahden kangaskaupan varastojen siivous-popuppi. Joku kumma sai mut kurvaamaan sitä kautta takas tullessa, kun vein puodin postipaketteja automaattiin... Minähän EN ompele. En oo ommellut vuosikausiin muuta kuin pitsejä piirrettyjen liinojen reunoihin. Jotenkin mulla ja mun ylppärilahjaksi vuonna 1985 saaneella Pfaffillani meni sukset ritsiin jo monta vuotta sitten. Aina kun innostun, niin tuloksena on tohtori sykerö ja rouskisrouskis ja lanka poikki ja neula kans ja hermot menee...

Tämä on mun ylioppilaslahja vuodelta 1985. Muistin just et mun ihan ihkaeka ompelukone on ollut Toyota! Muistaakseni neulekonekin oli Toyota - taitaa olla sukua Evalle. Hyvä peli se - tällä hetkellä meneillään on jo kolmasToyota-auto. Reppuli on mainio kaveri. Se osaa kuskata mut töihin vaikka kuuntelen äänikirjaa. Ja töistä kotiinkin se osaa tuoda. Välillä liiankin hyvin kun tuossa autokatoksen edessä huomaan, et olis pitänyt poiketa matkalla kaupassakin. Siis oikea älyauto ja hyvä kumppani! 

Ennen koronaa oon viimeeks käyny Hesan kässämessuilla (jotka on muuten viikon kuluttua, mutta en valitettavasti pääse ja Turun messut on peruttu tänäkin vuonna). Ostin innoissani Unelmallisen Josefiinan kaavat ja kuvittelin ryhtyväni midinettiksi. Kannustajana oli Neulefriikki, joka harrastaa kaikkien muiden kässyjen lisäksi myös ompeluksia. 

Popupista piti selviytyä tyhjin käsin. Tai ainakin jonkun iloisenharmaan kera... Kuis kävi?

Piirsin kaavat. Mittailin tarkasti. Kaikki meni hienosti kun sain vielä päänkatkaisusssa (=kampaajalla) hyvät vinkit koneen huoltoon ja käyttöönikin. Viikko sitten lauantai-iltana lekkasin kankaat ja sunnuntaiaamuna ryhdyin toimeen. 2,5 tuntia ja kolttu oli valmis!

Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kouluaikana (Siis minähän olen alunperin ompelualan Artesaani, valmistunut jouluna 1987. Me oltiin silloin ekat artesaanit koko maassa! Niin et unohtakaa jo se insinööriys) Koulussa opitut jutut palautui mieleen ja konekin oli yhteistyökykyinen. Hommaan meni 2,5 tuntia! Ystäväni heitti, et miksi neuloa kun voi ommella...

No yks pikkujuttu tässä oli... Kolttu on täydellinen, mutta minä ihan vaan aavistuksen verran liian iso siihen sisälle! 

Osaamisen ilosta innoissani piirsin samantien kaavat seuraavaan kokoon (siis vain yhtä kokoa isompaan) ja tiistaina etäpäivällä menin Jättirättiin hakemaan uutta kangasta. Ei tullu kauppoja. Paniikissa ja tietämättömänä ja hölmöjen kuosien ja liian tarjonnan vuoksi pakenin paikalta ostamatta mitään. JOS ostan uuden kankaan, niin tarvitsen mukaan osaavan konsultin (Apua Piiku!!??!!) tai menen liikkeeseen, josta löytyy palvelua. Kuitenkin onnistumisen ilo on ollut huikea kokemus!

Mullahan on kankaita. Kellarissa kuíuaslaatikollinen eli paljon. Mutta ainut mekkokangas on kirkuvankeltainen college. Oli ompeluinnostus, etäpäivä ja konekin kotona, niin jotain piti keksiä. Monta vuotta sitten tein puikkopussukoita joten:

Sukkapuikoille säilytysratkaisuja:

Tähän versioon menee 18 sukkapuikot. Omat taskut 15 senttisille ja 20 senttisille.

Mukavan pieneen tilaan menee:

´Nyt on puotijuhlat juhlittu ja oikea arki alkaa. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista. Oli hienoa ihanaa tavata puodissa monen vuoden jälkeen ilman maskeja ja etäisyyttä.

Jännittävän synttäriviikon jälkeen aamulla raivasin oman kotini asumiskuntoon ja päivällä käytiin aidin kanssa paserulla. Seilattiin ensin Turusta Åboon to the sunny side of the river.

Turus kukkii! Aurinkoa. pakkasta ja lunta! Mitä muuta voi synttäriviikon sunnuntaipäivään enää toivoa?

Aika juhlia ja höpsöillä! 21 vuotta lankakaupan tätinä.

Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!

Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...

Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon.  Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?

Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa Verkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!

Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).

Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)

Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on. Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...

Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!

Tässä linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata tästä. Välikerrokset Cedroa väri 53. 

Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.

Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕

t. Susu

Helmikuun sukkia ja kokeiluja

 Koska isoäidinneliösukkia oli kiva tikutella, niin teinpä pari väriversioita. Ensiksi meidän kaikkien suomalaisten rakastamilla väreillä eli Iloisenharmaat:

Ja niille vastapainoksi lällyhempeät:

Lanka teetee Pallas. Koukku DMC 3 mm ja puikot 15 cm 3 mm Zingit. 

Kansalaisopiston kurssilla pyrin joka kerta opettelemaan jotain uutta. Tikapuutekniikka opeteltu, mutta totesin et hyvä osata, mutta ei oo mun juttu. Viime torstaina opettelin onteloneulomista. Suunnitelmissa oli Matleenan tuplalapaset, mutta harjoituksena syntyi patalappu:

Lapaset taitaa jäädä haaveeksi... Pallasta tämäkin. Toisella puolella siis värit negatiivina.

Tuttavan kanssa tuli puhetta kallin sähkön ja sähkölämmitteisessä omakotitalossa etätöissä palelevan mahdollisista lämmikkeistä. Ponchohan olisi ollut mainio ja lämmin, mutta kaulus kutitteli niin, että vaatetta ei voinut käyttää. Siispä ehdotin et josko tekisin asialle jotain... Taas yksi uhkayritys - siksakkasin vanhan kauluksen reunasta, leikkelin , poimin silmukat ja tein uuden kauluksen Peo 30 -langasta. Ajattelin, et jos homma menee keturalleen, niin riepu olis joka tapauksessa ollut käyttökelvoton joten kovin suurta vahinkoa ei syntyis. Hienosti meni ja tuttavalta tuli oikein halit!

Torstaina kuulin sattumalta, että Halikon kirjastossa oli Kehrääjien miitti. Koska paikka on kotimatkan varrella, niin poikkesin kurkkaamaan. Paikalla oli vielä viiden jälkeen kolme kehrääjää rukkeineen.

Oli yksi ihan perinteinen, toinen sähkökäyttöinen ja kolmas tuollainen moderni, jota kuitenkin poljettiin ihan kauramoottorilla. Minäkin pääsin kokeilemaan värttinällä kehruuta. Komeaa pukleeta tuli ainakin metri:

Taitaa mennä tovi ennekuin Tassusta 14 vuoden aikana karstatut karvat päätyvät langaksi... Ehkäpä pitää vaan tyytyä ammattilaisiin...

Töissä mietittiin jotain kivaa ja helppoa lomakässyä hiihtolomalaisille. Suorakaiteen muotoisista paloista syntyi kisu ja vahingossa hiirikin. Ja oli kyllä hauskaa. Pehmolelutkaan ei oo ihan mun juttu. Tom ja Jerry:

Lankana Katia Pluma.

Seuraavaks jotain ihan mulle ittelle. Sitä odotellessa hyvää viikonloppua ja talvilomaviikkoa!

Elämänpuu - karjalainen kaarrokevillapaita tilaustyönä

 Viime vuoden loppupuolella puotimme sähköpostiin tuli seuraavanlainen viesti:

Hei!

Olin ostavinani tänään Joensuun Taitotalosta villapaidan mutta en lukenut tarkkaan tekstiä, se olikin "Tarvikepaketti Elämänpuu merinovilla".
Oma virhe.
Nyt on tarvikkeet mutta ei villapaitaa.
Heillä ei ole tiedossa kutojaa.

Internetistä löysin yhteystietonne. 

Nyt on miehellä myös se villapaita!

Pikkuisen hassultahan tuo näytti, mutta vastasin tietenkin kyselyyn. Muutaman ees sun taas viestin jälkeen kuitenkin pääsimme yhteisymmärrykseen . Kunhan toimitusaika saisi venyä tammikuulle.

Meillä kyllä tehdään neuleita tilauksesta, mutta vain omista langoistamme. Syynä on ensiksikin se, että jos koko homma menee totaalisesti keturalleen, niin ainahan voi tehdä uuden! Joka tapauksessa lupauduin tähän uhkayritykseen.. Ja tällä viikolla sain kuulla, että nuttu on oikean kokoinen ja kelpo.

Sain postissa langat ja ohjeen. Enhän tietenkään malttanut olla heti olla tikuttelemasta mallitilkkua. Mun käsialalla oikea tiheys syntyi 3,75 mm puikolla. Joulukiireisiiin vedoten aloitin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Kaksivärinen resori oli työläs ja varsinkin helmassa neulos kipristeli huolestuttavasti ihan väärään suuntaan:

Muutaman kaarrokeneuleen neuloneena näytti (jo ihan ojhetta lukiessani)  myös ihan siltä, että nutun ylpäpäässä oli aikas runsaasti kamaa. Puikoilta pudotessaan valmis nuttu näytti karmealta frillalta!

Koska uhkayritykseen oli ryhdyty, niin tein tapani mukaan "susut" eli tuuppasin valmiin nutun villaohjelmassa koneeseen... Ja koska kuivuminen kesti kaks vuorokautta, niin samaa vauhtia kasvoi mahahaavani... Merinollahan on taipumus venyä kastellessa ja nuttu oli ihan kauhea kun kokeilin sitä ittelleni kosteana. Näinköhän työ menee hukkaan ja pitää keksiä joku paikka, josta tilata uudelt Elli-langat uutta tekelettä varten...

Loppu hyvin ja vesi vanhin voitehista!

Karrokkeen silmukat tasoittuivat kauniisti ja kuvio on mitä karjalaisin. Paketissa oli lankaa riittävästi. Pohjalankaa jäi juuri ja juuri muutama metri, mutta kuviolangoista jäikin. Hyvä niin - näissä neitstäkin tilattavissa tarvikepaketeissa on erityisen tärkeää, että lanka lopu kesken. Asikkaan kanssa sovittiin, että loppulangat menee hyväntekeväisyyteen - esim sytohihoihin tai jopa mysyyihin pehmeä merino on ihan kalpoa. Noutaa saa puodista.

Tässä vielä sovituksessa itteni yllä:

Mut kun uhkiksiin on ryhdytty, niin seuraavana vuorossa toisen - vähän tutumman asiakkaan entraamista vaatinut hieno merkkiponco. Käyttökelvoton, koska kaulus kutittaa, mutta sähkönsäästäjälle ja kotona työtä tekevälle ponco olis ihan oiva työvaate,  Siksakkia koneella, klips klaps saksilla ja uutta kaulusta Peosta tikuttelemaan... Saas nähdä kui käy.. Nyt ei pelota niin kamalasti, koska vaate ei kuitenkaan ole ollut alun perinkään käyttökelpoinen kutittavuutensa vuoksi. Eli jos menee ihan mettään, niin katatstroohvi ei voi olla suurensuuri.  Peukut pystyyn!