Merinokauluri, sytomyssyjä ja reissuja

Peo -taas kerran. Se on kiva malli ja aika on juuri oikea - syksy on tuloillaan, lämmintä tarvitaan aamulla ja illalla ja Peo30-lanka ihan paras neulottava. Aina tulee nättiä jälkeä eikä lanka kutita tai pistele.

Menekki 3 kerää ja 4,0 mm CraSy Trio bambupuikoilla tikuttelin. CraSyt on ihan mainiot pipoihin ja vikkapa hihoihin. 

Roosanauha-aika on taas. Murheellisena olen tänä vuonna tikutellut myssyn jo toiselle läheiselle. Tunnen oloni voimattomaksi. Ainut, mitä voin tehdä on sytomyssy, värin ja langat valitsi läheinen. Eka ihan perusmyssy:

Korvakuulolta loin silmukat ja tikuttelin menemään samaa tahtia. 

Toiveissa oli turbaanikin. Jos jollain on hyvä ohjevinkki niin kiitos - laitathan linkkiä tulemaan.! Yksi koeversio valmistui eilen:

Lankana Sirdar Replay ja menekki tasan 1 kerä. Puikot 3½. 

Syyskuu on mennyt reissatessa ja hurvitellessa. Ensin muutama päivä ystävän luona Längelmäveden rannalla:

Perinteiseen tapaan tyttöjen aamiainen kera skumpan:

Ettei menis pelkäks juopotteluks, niin tehtiin me töitäkin.

Työnjohdossa Hönttä ja Toippari:

Illan pimetessä saunottiin, syötiin hyvin ja neulottiin. Hassua - neulekateus toimii ihan samalla tavalla kun ravintolakateus!

Siitä tulikin mieleen et pitää antaa vahva suositus kalasta pitäville Kalaks! Omistajan tarinat veivät mukanaan puhumattakaan kaikista herkuista! Lounaalle kannattaa varata aikaa... Kuvassa vasta puolet alkupaloista!

Muutama päivä töissä ja yksi yö kotona ja taas asuntoa säästämään. Tuloksena syksyn paras sienisaalis!

Sienimaasto oli vaihtelevaa ja korkeuserot huikeita:

Viikko töissä ja taas on the road:

Tampereelle!

Kesäkuusta alkaen odotettu Rokkiooppera...

... Tamperetalossa oli hirveä pettymys! Miksaus oli ahterista. Orkesteri ja kitaristi mahtavia, mutta solistiten äänet puuroa ja edessä kekkaloivat vähäpukeiset laulavat lurexhepsankeikat ja ääliömäinen peikko (ilmeisesti pääsolisti) ällöjä.

Tuhdon ruoka oli hyvää (vaikka mun annos kylmä) ja hotelli viihtyisä ja edullinen. Pääasia, että porukassa naurusta ei tullut loppua, koska taas kerran todettiin toisilleen ennestään lähes tuntemattomien kesken, että maailma on pieni.

Pitkästä aikaa tuli neurettua niin, et vatsalihakset on kipeänä vieläkin! Ikää tuli monta vuotta lisää ja eikös sitä sanota et hyvät naurut vastaa kunnon lenkkiä?

Aamupalan jälkeen lähtö kohti Varsinaista Suomea ja The Lankakauppaa. Muumit on mun lapsuudessa olleet jotenkin synkkiä ja pelottavia. En ymmärrä nykyistä innostusta. Näin lähelle kuitenkin uskaltauduin lähtiessä...

Pakkasaamussa autoille kävellessä Sorsalampi oli ihanan tyyni ja aurinko paistoi:

Tunnustan, että molemmilla Tamperereissuilla kävin "vieraissa". Kolme lankakauppaa osui matkan varrelle. Oli kiva tavata kollegoja ja jutella! Oliskohan kuitenkin pikkuhiljaa aika asennoitua normiarkeen? Ainakin reissun ja puolikkaan työpäivän jälkeen oli mukavaa palata kotimaisemaan...

Kivojen muistojen kera jaksaa syksyn pimeisiin. Borta bra men hemma bäst!

Molemmat hankittu. Roosanauhan tuotto syöpätutkimukseen ja Tassunauhan elänsuojeluun. Hankithan sinäkin!

Islantilainen Riddari lapselle Fjallalopista ja ikuisuusneule

 Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!

Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.

Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.

Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:

Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?

Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...

Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...

Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:

Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,

Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½. Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.

Puodin takanhuoneessa viime viikolla opeteltiin neulakinnasta... 

Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! 

Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:

Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.

Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan...  Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.

Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....

Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:

Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.

Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!

Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!

Villatakki suosikkimerinosta ja syksyisiä

Syksy on tulossa, vaikka helteet PIINAA The Lankakaupan tätiä ankarasti. Syyskuun tarjouslanka (miinus 20%) on supersuosittu merinovilla PEO30 ja siitä tikuttelin pikapikaa Niina Kaakkurivaaran uuden ohjeen mukaan raglanvillatakin:

Ohjeen nimi on Pink Bloom, mutta mulle väriksi valikoitui konjakki. Lanka on niin ihanaa neulottavaa, että tämä valmistui alta viikon! Puiset napit löytyi omasta puodista.

Malli on ajaton ja unisex. Kuvaa ottaessani tuli mieleen, että sopisi myös miehelle kauluspaidan ja krakan kanssa. Kunhan ei kerrota et mallin nimi on Pink B...

Ohje saumattomasti alhaalta ylös ja menekki tähän M-kokoon pikkuisen vajaat 13 kerää. Resorit puikoilla 4mm ja muuten 4,5 mm Unicorneilla.

Elokuun viimeistä viikonloppua vietin isän ja äidin kanssa Atussa. Elotulia päästiin polttamaan, vaikka alkuun satoi. Oli kiva ilta. Tassukin sai oman tulensa.

Uuteen maisemaan olen yrittänyt pikkuhiljaa tutustua. Kaikkea kaunista ja luonnon vuosisatojen kuluessa muokkaamia maisemia löytyy kunhan vaan viitsii vähän rämpiä:

Sanotaan, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Pahaa pelkään, että ens talvi on musta ja synkkä ja lumeton...

Viime viikonloppuna pääsin "omille" sienipaikoilleni ja saalis olikin ihan kelpo:

Myös koko kesän parhaat löylyt sielunmaisemani naapurissa:

Ja perinteiset "iluvalkiat" grilliherkkuineen hyvien ystävien seurassa myöhään yöhön. Ihanaa oli tavata. Olikin ollut ikävä ystäviä. Ja saarta. Akut on ladattu.

Sunnuntaina "hypähdin" meren rannalta järven rantaan. Viikon mittainen kissanhoitopesti odotteli.

Nälkään nääntymäisillään? Oon ihmetellyt miks pussiruoka ei kelpaa. Ajattelin, et hän jo tietää, et multa voi huijata katkarapuja. Tänä aamuna löysin terassilta muutaman "luomuruuan" jäänteet. Joten... Ei se nälkää näe.

Etäpäivän kirjanpitoavustajalle kuitenkin Partymixejä palkaksi. Ne sentään kelpaa Bigi The Prinsessalle. 

Etäpäivälle oli muitakin suunnitelmia. Eilisen Neulomakerhon jalkeen oli tarkoitus tikutella lasten Riddari uudesta Fjällalopista valmiiksi, mutta mystisesti kadonnut (ja sittemmin puodista löytynyt) kuviolankakerä jätti kaarrokkeen alkuunsa. Siispä tästä päivästä tuli puolivapaapäivä. Tein kolmen kilsan lenkin ja kävin tutustumassa uuteen luontopolkuun:

Kiva reitti. Jos ei tule häätöä, niin jonain päivänä käpyttelen sen pidemmänkin reitin. Nyt kuitenkin järveen uimaan ja puikot käsiin. Aina kässäpussista löytyy Plan B, jos ekasta suunnitelmasta puuttuu lanka!

Huomenna taas puotiin ja lauantaina alkaa Neuleklubi Kansalaisopistossa! Pari paikkaa vielä vapaana. 

Loppukesän ajankohtaisia

 Ihan totta! Tuntuu, ettei kesän aikana ole syntynyt silmukkaaakaan, mutta kun kuvia kattelee, niin... Varsin ajankohtaisia kuten:

Hei Tonttu-Ukot hyppikää! 

Asiakastilaus kahdelle pienelle pojalle. Niin hauskaa tälle "Inhoanjoulua" -neulojalle: Ihan mahtava juttu keskellä kesää. Innoissani tikuttelin vielä kolmennenkin malliksi omaan puotiin. Tosiasiassa tämä tilaustyö oli hurjan mieluinen - yleensä näitä kysytään kolme päivää ennen aattoa ja siihen ei voi venyä.

Syksyn uudet sukkalangat putkahtelee puotiin ja olo on ihan hysteerinen, kun kaikista teksi mieli hetipaikalla tehdä jotain. Siispä Instassa KristiinaS heitti idean et yks sukka molemmista ja mä tartuin:

Niin kivaa oli, että sain tehtyä parit molemmille.

Ensin Katian Symmetric Socksista kärjestä aloittaen. Halusin kokeilla miten pitkän sukan saa yhdestä kerästä. 

En ole kauhean innostunut kärkialoituksista. Niistä on tupannut tulemaan liian suuria. Siksipä otin "mittatikuksi" sopivan kokoisen peinteiseen tapaan ohuesta langasta tehdyt sukat. Osasin aloitttaa kiilalevennykset ajoissa. Toinen juttu, mitä vierastan on monissa ohjeissa oleva kiilakantapää. Halusin vahvistetun vaikka sukka oli neulottu "väärin päin". Selkeän ohjeen löysin Äidiltä Tyttärelle - blogista. 

Hyvää on, et kun langassa on keskellä vaalea pätkä, jonka jälkeen alkaa uudelleen sama väriraportti, niin saa kaksi tismalleen samanlaista sukkaa eikä tarvii etsiä aloituskohtaa. 

Lainesin Ecletic Sockin neuloin varresta terään perinteiseen tapaan:

Kun en uskaltanut tehdä riittävän pitkää vartta, niin lankaa (420 metriä) jäi molemmista sukista käyttämättä just ne kaikkest kivoimmat keltaiset...

Molemmat parit tikuttelin 2½ mm 15 mm sukkapuikoilla yks sukka kerrallaan. Looppaus ei edelleenkään ole kolahtanut...

Hassu juttu: Itse tykkäsin enemmän Katian rauhallisesta Symmetric Rainbow -langasta, mutta miltei kaikki muut ovat ihastuneet Lainesin Ecletecciin, joka on omasta mielestäni "aika hysteerinen".

Nyt kun kännykän kuvia selailen, niin onhan purkalieta ja yhdet terät. Kummityttö pyysi ehjäämään ohuet sukkansa. Lupasin - toki myöhemmin huomasin ettei ne sukat olleet alun perin mun käsiälaa. Mun steppisukissa ei koskaan ole raidat täsmälleen ja jämpisti kohdalaan. Nää on pakko olla tyttelin Mummin käsialaa. Joka tapauksessa yhtenä lauantaisena kesäiltana istuin keinussa:

Stepistä:

Kesä on ollut tosi erilainen. Saarimökki, jossa olen viettänyt koko elämäni kesät (tai oikeastaan jo ennen syntymäänikin - äidin vatsassa) on nyt uusilla kivoilla asukkailla. Mieli on vähän haikea, mutta myyntipäätöstä olen miettinyt jo vuosia ja joskushan se piti tehdä. Kesässä on ollut niin paljon muuta - iloa ja huolta, etten ole ehtinyt suremaan.

Kesäkaupan lisäksi olen juhlinut ystävien kanssa (Keijukaiset tassii), 

Ollut tervetullut tapaamaa ystäviä,

saanut tavata Patekissan vielä muutamaa päivää ennenkuin hän lähti sateenkaarisillalle Tassun kaveriksi,

Saunonut ystävän kanssa tölkissä, uinut, 

nähnyt miten "maailma palaa" ja ihaillut elosalamia,

kerännyt mustikoita ja kanttarelleja ja opetellut ajamaan traktoria ;)

Syksy saa tulla!

Nilkkureita: Pitsiakaatti ja Annansilmät

Pallakselle on neljä uutta kesäsistä sukkaohjetta. Neuloin niistä kahdet.

Pitsiakaatti:

Lankana teetee Pallas, menekki alun toista kerää, puikot KnitPro 15 cm puiset. Malli oli kiva ja pikainen neulottava. Siinä vaihtelee oikeat ja nurjat silmukat, pitsineule ja muutama palmikonkiertokin. Sukka syntyy muutamassa tunnissa!

Tai siis... Kun oikein nopea yrittää olla, niin unohtelee langakiertoja ja huomaa sen vasta kahdeksan kerroksen jälkeen ja sit joutuu neulomaan takaperin... Toistakin sukkaa neuloin takaperin tiistaina laiturineulojaisten jälkeen. Pitsineuletta enemmän keskityin hauskoihin juttuihin, pöydän herkkuihin ja iltauintiin. 

Annansilmät kokoa 38-40 sain testineulottavaksi jo keväällä. Tein ensimmäiset ohjeen mukaisilla kolmosen puikoilla ja niistä tuli aivan liian isot. Sukat jäi malliksi omaan puotiin ja ovat ihan sopivat Idalle.

Toisen parin neuloin 2,75 mm puikoilla ja tuli oikean kokoiset. Niistä ei kuvaa, koska projekti oli "erittäin salainen" näihin päiviin asti ja ne sukat lähetin teeteelle ohjekommenttien kera.

Vink vink: Pallas on heinäkuun tarjouslanka -20%!

Mulla on kumma taipumus tehdä kirjoneuleesta liian löysää. Ilmeisesti varon kiristämästä lankoja ettei vaan tulisi liian tiukkaa. Dominanssista en piittaa vaan kieputtelen lankoja sormissani ees taas miten sattuu.

Kesäkuussa oli puodissa taas inventaarin aika. Löysin vielä parit sukat, joita en ole muistanut blokata. Näitä on vuosien varrella nähty niin paljon, ettei niistä ole paljon kerrottavaa:

Perinteiset Susun palmikkosukat. Tällä kertaa Noro Silkkisukkalangasta. Puikot 3,25 mm Zingin 15 cm.

Ja aina vaan vauvan palmikkosukkia jämänöttösistä. Vihreät teetee helmeä ja vaalean vihreät Katian Alpaquinaa. 

Viikko sitten Turussa oli Keskiaikamarkkinat. Olin siellä nyt ensimmäistä kertaa ja ilahduin: Ei ainuttakaan metrilakukauppiasta tai kiinalaista krääsää, vaain ihan oikeaa suomalaista käsityötä niin keskiaikamarkkinoilla kuin joen toisella rannalla käsityömarkkinoillakin! Kummitytön kanssa höntsittiin ympäriinsä ja molemmat löysi itseään kiinnostavia juttuja. Minä hihkuin aina kun näin lankaa ja Sini aina kun näki kirjoja tai jotain niihin liittyvää! Tuo tiskiharja oli ainut etukäteen suunnitelmissa oluut hankinta. Mehän ei todellakaan tarvita yhtään uutta piparimuottia, mut ku ne oli niin söpöjä... Puhumattakaan kissakammasta :) Kirkkopuiston viinibaarissa leputeltiin välillä jalkoja.

Ei me muuten, mut kun äiti käski ja mehän ollaan tottelevaisia tyttöjä :)

Perinteinen Pop Up -kesäkauppamme avautuu taas maanataina 15.7. Matildedalissa. Mukana vanhat tutut: Salo Design, Bizarre, Atelier Tanja Lahti, Modaliisa, Taapero&Teini, Elisabeth, Vetinet ja tietty Anjalin. Puoti on avoinna joka päivä 11-18 29.7. asti. Oma puotipuksupäiväni on 16.7. tiistaina. Tulkaahan moikkaamaan!