Vappukassi ja mekkoja

Teki mieli hassutella väreillä Hildurin jälkeen. Ja kummallista kyllä - tarttua koukkuun! Syntyi vappukassi:

Lankana Sirdar Replay, menekki 5 kerää (4 eri väriä) ja koukku DMC:n silikonivartinen kolmonen. Idea tuli jostain kuvasta, jonka näin jossain ja jossa oli samanmuotoinen kassi tehty ainaoikein-neuleella. Mietin, että ainaoikea venyy ja paukkuu joka suuntaan, mut idea oli hauska. Ja isoäidinneliö helppo, mutta ei niin venyväinen. Siispä huvitus.

Palojen yhdistäminen kävi ihan kivuttomasti. Oikeat puolet vastakkain ja viimeisen kerroksen silmukoiden ulkoreunasta kiinteitä silmukoita. 

Mukaan mahtuu uikkarit, pyyhe, aurinkovoide (ei nyt vappuna välttämättä tarvita), virkistävä juomapullo (tarvitaan vappuna) ja se kaikkest tärkein eli käsityö! Vappukassi toimii koko kesän myös rantareissukassina! Ittelleni tärkeä juttu kasseissa on myös se, et sen saa olalle.

Helmikuisesta ompelukokeilusta innostuneena halusin jatkaa sitäkin harrastusta. Neulefriikki Piiku lähti konsultoimaan kangaskauppaan Turun keskustaan. Oli tosi kiva päivä! Samalla reissulla pääsin kokemaan Toriparkin ja Wiklundin kattoravintelin upeat maisemat yli kotikaupungin ja maisemahissin! Ittekseni en olis moisiin nähtävyyksiin ikinä eksynyt... Sain myös hyviä neuvoja kaavojen sovittamiseen omiin mittoihin ja myöhemmin myös päänkatkaisijaltani Päiviltä. 

Viime viikonloppuna oltiin Atussa keräämässä kaislakasoja ja haravoimassa. Alkuun ja pidin "muotinäytöksen" äidille, isälle ja Karviselle. Alla joustocollege. Ihan sopiva!

Seuraavaksi ryhdyin avaruusolennoksi (Kankaan nimi on Galaxy).

Malli sama, kuin helmikuisessa Legossa, mutta tällä kertaa kokokin osui kohdalleen. Molemmissa koltuissa on taskut. Mulle se on töissä tosi olennainen juttu. Kun asiakas ei halua kuittia, niin tungen ne taskuun. Kotiin tullessa ensin tyhjennän taskuista kaikki päivän aikana kertyneet roskat. Ennen mekkoja mulla oli aina pöksyt, joiden perstaskut toimi roskiksena.

Tänään pari viikkoa sitten mökin rannasta kerätyt kolme kaislakasaa saivat kyytiä:

Sen verran on satanut, ettei enää ollut palovaroitusta. Eikä savustettavia naapureita ja tuulikin sopivalla suunnalla joten uskalsin tuikata kasat tuleen.  Karvisen mukaan "Latosaaren Ylipyromaani" oli vauhdissa! Omasta mielestäni lähettelin savumerkein vapputervehdykset vastarannalle Korterannan mimmien suuntaan.

Oikeasti mun vappuun ei kuulu mekot eikä kassit. Uusi mökkivillapaita, haravointia ja mökin siivousta ja ehkä puunkaatoa. Kalaverkkokin laskettiin. On pari kässyäkin mukana, mutta visio puuttuu. On varmaan pakko ottaa neuvoa-antavat ja nukkua yön yli.

Bellis: Vappukukka kaikille blogiystäville!

 

Hildur - islantilainen villapaita

Viime kesänä klapikoneen vieressä kuuntelin napit korvissa Satu Rämön Hilduria. Kirja vei mukanaan niin, että tavoitteena olleen neljän kottikärryllisen jälkeen en malttanut aina lopettaa. Jos vielä kuuntelisin yhden luvun... ja klapeja syntyi!

Islantilaisesta villalangasta en ole aikaisemmin suoranaisesti ollut innoissani. Ainakaan tätä ennen. Yhden nutun neuloin muutama vuosi sitten ja siihen se jäi. Myynnissä on (tällä hetkellä varasto pursuaa), koska sitä kysytään ja viimeinkin on saatavilla lähes kaikki värejä. Mutta mutta...

Hildur koukutti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmeistyi muutama viikko sitten. Välissä kuuntelin kirjat Islantilainen voittaa aina (aivan hulvaton) ja Talon maailman reunalla. Tuli matkakuume. Ja ehkä pikkuisen lämpenin myös Lettlopille.

Minähän EN olis tarvinnu yhtään uutta islantilaisneulekirjaa! Kirjassa on tosi hyvät ohjeet, ihanat kuvat ja järkeviä käytännön ohjeita. Lisäksi kerrotaan islannin lampaan villasta ja myös islantilaisesta kulttuurista. En ole vielä lukenut kaikkea, mutta Hildur oli pakko saada puikoille!

Puodissa asiakkaiden kaikkest vaikein asia tuntuu olevan värien valinta. Siihen voi käyttää tunteja ja jopa päiviä! Siispä päätin itse mennä niillä, mitä ohjeessa oli. Paitsi pohjaväri oli beessin sijaan harmaa. Koska sitä aitoa ei sillä hetkellä ollut ja oli kova polte aloittamaan. 

Ohje on tosi selkeä ja helppo. Tosin pikkuisen tylsää oli tikutella hihat ja helma. Kauhea kiire oli päästä kaarrokeeseen.

Nyt se on valmis ja eka esiintyminen Karvislandiassa haravan varressa! 

Lanka siis Lettlopi, puikot resoreissa 3½ mm sukkikset tai KnitPro vaihtopääpyöröt. Hihat tikuttelin Addin CraSy Trioilla ja miehustan KnitPro 4½ mm 80 cm Zingeillä. Ja vaikka en tunnustaudukaan välineurheilijaksi, niin Cloverin leputtajat oli aika mainiot kainalosilmukoiden jemmailuun!

Neuloin toiseksi suurimman koon eli XL. Hämmästelen edelleen langan keveyttä! Islantilaisessa villassa on pakko olla joku taika, sillä koko iso nuttu painoi vaan vähän alle 700 grammaa! Pohjaväriä kului ohjeen mukaisesti n. 9 kerää ja kuvioväreihin (6 kpl) riitti kerät ja ylikin jäi.

Ankarana ohjepoliisina mun on vaikeaa keksiä mallista mitään moitittavaa. Selkeä ja täsmällinen ilman virheitä. Pikkuisen laskutaitoa tosin vaati tavanomaisista islantilaiskaavioista poikkeavat kavennukset, jotka oli kirjotettu kaavion selityksiin eikä piirroksiin. Kiva juttu oli, että kavennukset tehtiin aina kerroksella, jossa oli vain yksi väri. Ja takaosan muotoilu lyhennetyin kerroksinkin kolahti mulle

Malli oli tosi kiva ja helppo. Suosittelisin ehdottomasti ekaa kaarrokepaitaa harkitsevalle. Oma (niinkuin monen muunkin) kuvitelma "helposta" mallista oli aikoinaan Strömsö. Siinä on vaan kaksi väriä... Malli on kyllä ihan nätti, mutta  pitkät lankajuoksut on kenkkuja. Hildurissa on maksimissaan kaksi lankaa kerrallan ja lankajuoksut enintään kolmen silmukan verran.

Ja muuta... Äkskymmenen vuoden jälkeen olen kaivanut esiin ompelukoneen. Kaksi mekkoa on jo valmiina. Toista olen jo parin päivän ajan käyttänyt töissäkin. Palautetta en ole kovasti saanut, joten mietin et onko nuttu niin kauhea, ettei kukaan sano mitään vai onko ihan ookoo? Joka tapauksessa seuraavassa koltussani taidan olla avaruusolento tai joku eilieni, sillä kankaan nimi on Galaxy...

Mökkikausikin korkattiin. Viikko sitten laskettiin vene ja käytiin saaressa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Lauantaina avattiin kausi. Peepönttö tyhjennettiin, lämmitettiin, syötiin perinteinen kanakeitto ja heitettiin talviturkit. Merivesi 3,3 asteista. Sen jälkeen maistui uni.

Kevät tulee luontoon kovaa vauhtia. Leskenlehdet, sinivuokot ja tänään myös valkovuokot!

Lankalauantai ja pääsiäinen - kevään merkkejä

Lankalauantaina on perinteiden mukaan pesty ja värjätty talven aikana kehrätyt langat. Nykyisin langan voi ostaa kaupasta ja purkkivärjätä vaikka kodin keittössä kerättyjen biojätteiden kanssa! Otin lankalauantain vähän etukäteen jo pitkäperjantaina.

Purkissa sipulinkuoria, kahvinporoja ja 100 g lankaa. Ja niin kumaa vettä ku hanasta tuli. Kuukauden kuluttua nähdään kui kävi. Lanka on Lankavan Sujuvaa.

Oon pitkään miettiny et miten ne kahvinporot voi saada puhdistettua langasta. Siis sellaista roskaa? Sit vaatehuonetta siivotessani kekkasin et tukipolvarihan on maino ratkaisu! Porot sukkaan ja sukka solmuun. Lisäks kaapista löytyi jotain maustekahvia, jonka parasta ennen oli vuonna nolla ja papu (eli 2017). 

Ensimmäisisistä leskenlehdistä on aina kilpailu. Kuka löytää? Varma paikka on surullinen - tällä kohdalla Sissi-kissani jäi auton alle... Aina edelleen on suru ja muistelen miten me tehtiin kaikki aina yhdessä. Sissi oli persoona isolla peellä. Ja kaikista tyypeistä kelpuutti Karvisen... Oon aina pitäny tyttökissoja fiksuina mut kuinkahan on?

Ennen pääsiäistä valmistui vielä toinenkin tennaripari kesäsukkalangasta Fortissimasta. Todistusaineistoksi kuva, jossa tosiaan kaksi paria lyhytvartisia sukkia ja vielä jäikin!

Silmukoita 15/2½ mm puikko, varressa 20 krs ja muuten ihan perussukka, 460 metrisestä kerästä rittäää ja riittää! Näissä koko n. 40.

Pääsiäistä lankalauantain jälkeen vietin äidin ja isän luona Atussa. Oli ihan lapsuusmökkeilyä - korttia pelattiin yömöyhälle. Latosaaren mökillä aina oli saunan jäkeen tapana kiireesti grillata makkarat ja sen jälkeen petattiin Canastaa yömyöhälle. Nyt otettiin uusintoja öin ja päivin. Kunnes jokainen oli ainakin kerran päässyt plussalle 😄

Kaikkien lumimyräköiden jälkeen lunta oli vielä paljon, mutta meri auki. Verkot laskettiin isän mainoin systeemin avulla.

Ja saalistakin saatiin:

Tämä ja 7 muuta ja lisäksi yksi komean kokoinen siika. 

Terassikausikin avattiin. Sen jälkeen, kun äidin terijoenpasha oli siirtynyt parempiin suihin ja isän renkaat vaihdettu kesiksiin. Mä muistelin, miten joskus kolkyt vuotta sitten veljen kanssa yllättäen tulleessa räntäsateessa vaihdettiin talvirenkaita omiin autoihimme ja minä tosi avuliaana assarina onnistuin saamaan tunkin veljeni auton ruosteisen pohjan läpi... Tällä kerralla homma sujui paremmin. Tosin vaikka edelleen olin assari, niin seuraavat päivät huomasin omistavani lihaksia, joden olemassaoalosta en ollut ollut tietoinen pitkiin aikoihin!

Lintujakin bongattiin. Alkuvuodesta taas kerran päätin liittyä Birdlifen lintujentunnistushaasteeseen. Kyllähän lintuja näkee, mutta ongelmana on et miten tunnistisin ne kaikki! Nyt on varmuudella tunnistettu 31. Muitakin kevään merkkejä - Eka suruvaippa pysähtyi terassin kaiteelle:

Kuva Arja-kälyn. Me muut istuttiin hipihiljaa ettei vaan häirittäis laskeutujaa.

Maanataiaamuna käytiin perkaamassa saalis. Olin taas assarina eli seisoin tumput suorina ja kattelin miten homma hoituu. Räpsin kuvia kännykällä. Isä huomatutti, ettei hänestä oo mitään kuvaa julkaistu näissä someissa, joten tässä ihan luvan kanssa:

Ihan ittensä näköinen ja katsokaa miten mainio perkuupaikka! On aurinko/sadesuojaa, jakkaraa, hyllyä ja lämmitä vettä käsille ja purkkia siianmädille ja saksia, fileveitsiä eli kaikkea on ajateltu. Ja perkaaminen tietenkin ruodottamaksi. Sain lähtiessä mukaani graavattua siikaa, jonka äiti maustoi. Kyllä oli herkkua tumman reissarin kanssa iltapalana kotikotona!

Vaikka sisävessaakin oli tarjolla, niin jotenkin mökkielämään kuuluu puskapissa. Siinäkin on mahdollisuus: Voi vaikkapa huomata kesän ekan leppiksen!

Upea keli helli pääsiäisen viettäjiä. Tyyntä ja aurinkoa. Lumet suli silmissä. Ja lokit odottelivat juhla-ateriaansa eli perkuujätteitä:

Kiva pääsiäinen takana. Oli ihanaa viettää aikaa yhdessä äidin ja isän kanssa ja mukavaa tavata velipoika vaimoineen. Surkea juttu oli, että kummityttö ja sisarensa olivat hankkiutuneet tautiin. Mut onhan kesä vasta alkamaisillaan!

Langat kohti kesää

 Kellot käänneettin kesäaikaan ja neulomuksetkin kulkee samaan suuntaan - tosin viikon takainen lumimyräkkä pistää miettimään...

Shoellerin Bambou Cottonista tikuttelin "mallitilkuksi" pikkuihmisen palmikkomekon. 

Ohje teetee Neulelehdestä 1/2015 ja alkuperäinen lanka ohjeeseen teetee Hilla. Bambou-lankaan on ohjeita tulossa kevään neulelehtiin, mutta en malttanut niitä odotella. Koko puolivuotiaalle ja 1 kerä riitti. Puikoilla 3 mm tikuttelin menemään.

Melkein heti vuodenvaihteen jälkeen aletaan kysellä kesäsukkalankoja. Fortissima Cotton Stretch -langassa on hulppeat 460 mteriä ja noita varrettomaia pikkusukkia saa kerästä kaks paria!

Puikoilla 2½ tikuttelin, 20 kerrosta vartta, normikantapää ja koko n. 40. Menekki 46 grammaa. Toinen pari on jo tulossa. Langassa on n. 40% puuvillaa, saman verran villaa ja lisäksi vahviketta ja stretsiä, joka pitää sukan napakkana. Kerästä riittäis jopa polvareihin! Pidin ennen ihan typeränä näitä varrettomia, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä. Kesällä ne on tosi kivat lenkkareissa tai crocseissa.

Minähän tunnetusti olen tähän aikaan vuodesta tulppuhullu. Niitä pitää olla koko ajan. Kotiin tullessa eka tehtävä on leikellä varret ja yöksi laitan ne aina kylmään, jotta kestävät kauemmin. Tällä kerralla parvekkeella oli "vähän" liian kylmää... Yli kymmenen asteen pakkasista eivät enää toipuneet. Voi murhe!

Turun Kaupunginteatterissa on meneillään Pikku Naisia. Sen kirjan on varmaan kaikki ainakin mun ikäiset tyttövuosinaan lukenut. Eilen oltiin äidin kanssa katsomossa. Täpötäysi katsomo ei meinannut lopettaa aplodeja ollenkaan! Eli taas huomattiin, että yleisön mielepide ei piittaa kriitikoiden arvioista! Ihana esitys!

Tänään alkoi myös oma parvekeneulomiskauteni. Talvella partislla ei tarkene ja kesällä on liian kuuma. Nyt on juuri oikea aika. Päivä alkoi partsilasien pesulla. Pitihän saada viime vuoden lokinkakat pois ennen uusia. Uutta koristusta laseihin ilmestyy takuuvarmasti heti, kun jää on sulannut... Eli varmaan huomenna :( Mut tällaisia on tulossa:

Toivottavasti uudet tulput saavat vähän pidemmän elon kun edelliset!

2*reissu, 2*sukat, 2kertaan, frivolité ja messuilemaan

Pari viime viikonloppua on mennyt mukavissa merkeissä reissaten ystäviä tapaamaan. Koska reissu, niin tarvitaan reissukässy. Tarinoiden parissa silmukoita syntyy kuin huomaamatta ja valmistakin.

Kakskertaseura myy kakskertasukkia tilaisuuksissaan. Sukkien varren raidoittaa Kakskerran viirin värit. Lankana teetee Pallas, puikot 3 mm. Me neulomakerholaiset näitä tikuttelemme. Tällä kertaa tarve oli enempi miesten kokoisille. Sukkaykköset syntyivät pari viikkoa sitten Nauvon Valmossa ja kakkoset viime viikonloppuna Kangasalla Neulaniemessä.

Mulla oli ihan mieletön tuuri matkakelien suhteen. Vielä perjantai-iltana oli kauhea lumimyrsky, mutta lauantaina töiden jälkeen sää oli rauhoittunut. Perille pääsin ihan ilman kommelluksia

Eka reissu oli jatkoa viiskytvee synttäreille. Lauantaina töiden jälkeen Reppulin keula kohti saaristoa. Kaksi lauttaa ja perillä! 

Tää kolahtaa joka kerta: Huussin käpyverhot on ihanat (ja oikeaa haitekkiä styrox-istuin)! Illalla tehtiin pieni kävelylenkki melkein täysikuun valossa - myräkästä ei tietoakaan eikä tarvetta taskulampuille! Pitkällä saaristossa ei ole valosaastettakaan. Tähtibongareille olis ollut mainio keli. Juttu luisti yömyöhään asti. Herkkuja ja yömyssyksi vanhaa invaliidia - jotenkin osuvaa sekin ;)

Sunnuntaina pidempi lenkki. Lumessa näkyi, että oravilla on taitanut olla bileet ja kevättä rinnassa:

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Oltuani vuorokauden täysihoidossa kotimatkalla sunnuntaina Nauvon lauttarannassa näin kaksi saarta. 

Viikko kului nopeasti ja oli aika lähteä ihan toiseen suuntaan ja toisen hyvän ystäväni luo. Jälleen matkakeli osui kohdilleen. Jossain myräköiden välissä pääsin luikahtamaan huonossa hapessa olevien Reppulin talvirenkaiden kanssa ihan kuivalla kelillä ja turvallisesti perille lähes valoisaan aikaan.

Herkkuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ja aamuruskoon heräämisiä Längelmäveden rannassa. Tälle reissulle "rönttävaatteet" pakkasin vaan jatkoksi edellisen reissun kassiin, koska täällä saa osallistua (kuten myös omalla mökilla aina). Kotiin tullessa totesin, että mulla on hauis. Kui se muute vois olla kipiä?

Tämän urakan jälkeen ihanat rantasaunan löylyt ja sen jälkeen takassa valmistettuja herkkuja. Unta ei todellakaan tarvinnut odotella, vaikka parvella olikin ihan riittävän lämmintä... 

Saunan jälkeen istuin hetken itsekseni ulkona viilenemässä. Katselin järvelle päivän hämärtyessä ja mietin, että näiden kokemusten jälkeen akut on taas ladattuina moneksi viikoksi eteenpäin!

Miten nyt tää säästää asuntoa keskellä talvea? Kun ei koskaan käy missään! Noo: Tokareissu sovittiin jo viikkoja sitten ja eka tuli vähän yllättäen puskista. Kun Tassuton voi vaan ottaa ja lähteä vaikka extempore. Ikävä on edelleen, mutta onhan tässä joku hyväkin puoli, jonka vasta havaitsin. Nyt on tällainen elämänvaihe. Kangasalla oli kyllä kaksi kissaa, joita parhaani mukaan yritin tehdä kavereiksi kananameilla...

Huonolla menestyksellä... Tosin toisenä yönä olin tuntevinani Toipparin (vas) jalkopäässä. Hönttä sen sijaan pysyi kaukana (kävi se sentään pari kertaa haistamassa mun villasukat isäntäväen ollessa turvallisesti lähellä). 

Maanantaina oli puodissa Salon Seudun Kädentaitajien käpypitsi-ilta. Mun piti vaan toimia emäntänä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Neulapitsillä voisin ehkä päästä alkuun. Noi vois olla korvikset. Kiroilujen lomassa vitsailin muille, et ens jouluks me kaikki tehdään viiskyt joulukorttia käpypitsillä. Ei tullu kannatusta, mut alkeet opittiin!

Ja taas kohta on viikonloppu. Turun Kässämessut on peruttu tänäkin vuotena. Niin pitkään ku niitä ollaan odoteltu, niin aikamoinen pettymys. Olisi ollut tosi kivaa tavata livenä monen vuoden jälkeen. Paikkavarauskin oli voimassa... Siispä ensi viikonloppuna löydät meidät Kassamessuilta Netissä. Tapahtuman "Messuhalli" toimii tapahtumineen facebookissa perjantaista sunnuntaihin ja Anjalinin ja kaikki muut mukana olevat yritykset löydät myös verkkosivuilta vaikka eit olis naamakirjassa. 

Onhan siinä se hieno juttu, ettei tarvitse lähteä mihinkään, eikä maksaa pääsylippuja. Omalla kotisoffalla voi ottaa kupin kahvia ja hypätä messuilemaan! Mikään some tai viesti ei korvaa  tapaamista kasvotusten - siispä kaikki messuille tulevat tarjoukset (joita vielä mietitään) ovat myös voimassa puodissa Annankadulla.

Ihmeiden aika vai kummallinen mielenhäiriö

Muutama viikko sitten Salon Plazan kakkospuolen yläkerrassa oli kahden kangaskaupan varastojen siivous-popuppi. Joku kumma sai mut kurvaamaan sitä kautta takas tullessa, kun vein puodin postipaketteja automaattiin... Minähän EN ompele. En oo ommellut vuosikausiin muuta kuin pitsejä piirrettyjen liinojen reunoihin. Jotenkin mulla ja mun ylppärilahjaksi vuonna 1985 saaneella Pfaffillani meni sukset ritsiin jo monta vuotta sitten. Aina kun innostun, niin tuloksena on tohtori sykerö ja rouskisrouskis ja lanka poikki ja neula kans ja hermot menee...

Tämä on mun ylioppilaslahja vuodelta 1985. Muistin just et mun ihan ihkaeka ompelukone on ollut Toyota! Muistaakseni neulekonekin oli Toyota - taitaa olla sukua Evalle. Hyvä peli se - tällä hetkellä meneillään on jo kolmasToyota-auto. Reppuli on mainio kaveri. Se osaa kuskata mut töihin vaikka kuuntelen äänikirjaa. Ja töistä kotiinkin se osaa tuoda. Välillä liiankin hyvin kun tuossa autokatoksen edessä huomaan, et olis pitänyt poiketa matkalla kaupassakin. Siis oikea älyauto ja hyvä kumppani! 

Ennen koronaa oon viimeeks käyny Hesan kässämessuilla (jotka on muuten viikon kuluttua, mutta en valitettavasti pääse ja Turun messut on peruttu tänäkin vuonna). Ostin innoissani Unelmallisen Josefiinan kaavat ja kuvittelin ryhtyväni midinettiksi. Kannustajana oli Neulefriikki, joka harrastaa kaikkien muiden kässyjen lisäksi myös ompeluksia. 

Popupista piti selviytyä tyhjin käsin. Tai ainakin jonkun iloisenharmaan kera... Kuis kävi?

Piirsin kaavat. Mittailin tarkasti. Kaikki meni hienosti kun sain vielä päänkatkaisusssa (=kampaajalla) hyvät vinkit koneen huoltoon ja käyttöönikin. Viikko sitten lauantai-iltana lekkasin kankaat ja sunnuntaiaamuna ryhdyin toimeen. 2,5 tuntia ja kolttu oli valmis!

Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kouluaikana (Siis minähän olen alunperin ompelualan Artesaani, valmistunut jouluna 1987. Me oltiin silloin ekat artesaanit koko maassa! Niin et unohtakaa jo se insinööriys) Koulussa opitut jutut palautui mieleen ja konekin oli yhteistyökykyinen. Hommaan meni 2,5 tuntia! Ystäväni heitti, et miksi neuloa kun voi ommella...

No yks pikkujuttu tässä oli... Kolttu on täydellinen, mutta minä ihan vaan aavistuksen verran liian iso siihen sisälle! 

Osaamisen ilosta innoissani piirsin samantien kaavat seuraavaan kokoon (siis vain yhtä kokoa isompaan) ja tiistaina etäpäivällä menin Jättirättiin hakemaan uutta kangasta. Ei tullu kauppoja. Paniikissa ja tietämättömänä ja hölmöjen kuosien ja liian tarjonnan vuoksi pakenin paikalta ostamatta mitään. JOS ostan uuden kankaan, niin tarvitsen mukaan osaavan konsultin (Apua Piiku!!??!!) tai menen liikkeeseen, josta löytyy palvelua. Kuitenkin onnistumisen ilo on ollut huikea kokemus!

Mullahan on kankaita. Kellarissa kuíuaslaatikollinen eli paljon. Mutta ainut mekkokangas on kirkuvankeltainen college. Oli ompeluinnostus, etäpäivä ja konekin kotona, niin jotain piti keksiä. Monta vuotta sitten tein puikkopussukoita joten:

Sukkapuikoille säilytysratkaisuja:

Tähän versioon menee 18 sukkapuikot. Omat taskut 15 senttisille ja 20 senttisille.

Mukavan pieneen tilaan menee:

´Nyt on puotijuhlat juhlittu ja oikea arki alkaa. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista. Oli hienoa ihanaa tavata puodissa monen vuoden jälkeen ilman maskeja ja etäisyyttä.

Jännittävän synttäriviikon jälkeen aamulla raivasin oman kotini asumiskuntoon ja päivällä käytiin aidin kanssa paserulla. Seilattiin ensin Turusta Åboon to the sunny side of the river.

Turus kukkii! Aurinkoa. pakkasta ja lunta! Mitä muuta voi synttäriviikon sunnuntaipäivään enää toivoa?

Aika juhlia ja höpsöillä! 21 vuotta lankakaupan tätinä.

Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!

Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...

Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon.  Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?

Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa Verkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!

Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).

Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)

Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on. Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...

Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!

Tässä linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata tästä. Välikerrokset Cedroa väri 53. 

Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.

Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕

t. Susu