Heirloom nuttu ja yhteisneulontoja

Tykästyin Sirdarin Heirloomiin. Jotta että halusin neuloskella sitä enempikin. Kiva lapsen jakun malli tupsahti teeteen ohjeisiin ja siitä se sit lähti.

Koska olisin tehnyt mitään täysillä ohjeen mukaan? Ensin piti neuloa hihat pyörönä. No en. Kotona on ihana ikivanha metallinen puikkosetti pitkiä tavispuikkoja ja niillä tein hihat. Lisäsin vaan saumamvarasilmukat. Kaikkien puikkohifistelyjen jälkeen on oikeastaan ihan mukavaakin välillä palata perinteisten pitkien metallipuikkojen pariin... Puikkosettiin liittyy kiva muisto. Lähes ensimmäinen poikaystäväni on ostanut ne lahjaksi joskus 80-luvun puolivälissä Turun Stockmannilta (vai oliko se silloin Citysokos?) Joka tapauksessa setissä on puikot 2-5mm ja se on mulla aina kotona hätävarana. Puikkoihin liitty toinenkin poikaystävämuisto: seuraava ei kestänyt kuunnella puikkojen kilinää formulakisojen aikana... Nykyinen sentään käskee neulomaan pari kerrosta, jos olen oikein huonolla tuulella :)

Lanka: Sirdar Heirloom, menekki 6 kerää, Puikot 3½ ja 4 mm erilaisia. Ohjeesta en sano mitään. Piti olla helppo, mutta vaikeaselkoinen. Nuttu tuli joka tapauksessa. Ja lanka on jännää ketjumaista, joka tuo mukavan elastisuuden. Nuttu, pipo tai ranneke ei venahda tai lörpsähdä.

Vuodenvaihteessa saaatiin puotiin hassunhauska ja samalla romanttinen tilaustyö. Herrahenkilö halusi antaa ystävättärelleen lahjaksi villasukat.. Eikä mitkään tavissukat, vaan nimikoituina ja lemmikkien kuvilla somistettuna. Valokuva lemmikeistä saatiin kuvaviestinä. Minä tikuttelin sukat ja silmukoita jäljittelemällä "nimikoin". Ida taiteili kissan ja koiran.

Tällä viikolla saatiin palaute, että mieluiset olivat! Lankana teetee Pallas, Markus 6-ply ja sallanjämiä.

Joululahjaksi tein 4-vuotialle Ryhmä Hau -sukat. Äiti halus kummipoikansa pojalle samanlaiset. Äiti tikutteli sukat ja minä ompelin kuvat päälle. Toivottavasti nämäkin tunnistetaan ja ovat mieleen. Varmuuden vuoksi äiti teki toiset ihan tavalliset villasukat kyytiin...

Kaikenlaista on viime viikkojen aikana neuloskeltu. Enemmän tai vähemmän onnistuneita. Niistä joskus myöhemmin. Viime viikonloppuna sain tilaisuuden olla ihan vaan itteni kanssa kahdestaan (ja kissan) ja seurata hirmuista myrskyä. Jännityksellä seurasin vedenkorkeutta kotirannassa... Maksimi oli 104 mm. Kävelyteille nousi, mutta parveke oli ihan turvassa!

The Laatupäällikkö eli Tassu ei myrskystä piitannut ollenkaan. Ihmetteli vaan, että missä karkit?

Huomenna Hesan kässämessuille turistiksi ja kahden viikon kuluttua tositoimissa Turkuun. Jänskättää!

Vuoden 2020 Sytomyssykampanja loppuraportti

Vaikka ystävänpäivästä on jo tovi, niin sattuneistä syistä vasta tänään pääsin viemään tämän vuoden kamppiksen viimeisen kassillisen Salon Sairaalan Syöpäpolille. Viivästyksestä oli se ilo, että nämäkin kolme myssyä ehtivät kyytiin:

Langat saatiin lahjoituksena Tekstiiliteollisuus Oy:ltä ja myssyt neuloi 96-vuotias rouva, jonka ystävätär toimi "lankakuriirina".

Tässä osa kaikista keräykseen tulleista. Kaikkia en ole kuvannut, mutta Facen Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmässä on lisää kuvia.

Saldot aina kiinnostaa, joten:
Myssyjä 130 (+noi kolme)
Huiveja 8
Hihoja 8
Sukkia 108

Enää ei tarvittu kahta pikkuautoa, mutta useammassa erässä nämkin päätyivät perille.

Lasten Hematologiselle osastolle paleleville jaloille toimitti 26 paria (ja enemmänkin sukkia) tuttavani
Vuodeosastolle 2 muovikassillista isoja ja "tavallisen kokoisia" sukkia ja muutama huivi.
Tyksin Syöpäpolille pari kassillista myssyjä, huiveja, hihoja ja sukkia viime viikon maanataina
Ja vielä tänään samanlainen kassillinen Salon Sairaalaan.

Yhden myssyn vielä ehdin itsekin tikuttelemaan. Ja jos joku vielä ajattelee, että mä teen vaan pelkästään synkkiä niin...

Tähän hukkasin viimeiset teetee Bamboo&Co -lankani :)

Myssyjähän saa tehdä ja ollaan jo vuosikausia tehty ympäri vuoden. Ehkäpä se on jo säilytyksenkin kannalta ihan hyvä juttu.

Salon Kansalaisopistollakin on keväällä kurssi, jonka nimi on Hyväntekeväisyys-käsityöt. Kurssi on maksuton ja siellä voi tehdä sytomyssyjä, turvalonkeroita, sukkia tai vaikka hypistelymuhveja eri keräyksiin!

Tältä erää päätän raporttini tähän. Sydämelliset kiitokset taas kaikille mukana oleille! Teille uusille ja teille, jotka vuodesta toiseen innostutte mukaan! <3

Narun jatkeena eli makramekurssilla

Joskus viime vuosituhannella muksuna muistan tehneeni mökillä narusta amppeleita. Partiossa muistaakseni opeteltiin. Nyt se homma on saanut nimenkin: Makramé. Mun mielestä se on edelleen partsassa opittujen merimiessolmujen tekemistä. Joko oikein tai sit väärin.

Joka tapauksessa ku tätä hehkuttelua olen kuunnellu jo yli vuoden, niin ajattelin et kai se on minunkin joku kurssi käytävä. Varsinkin kun tosi hienoja juttuja vilahtelee netissä siellä sun täällä ihan solkenaan! Viime lauantaina Salon Kansalaisopistolla meitä naisia oli "narun jatkeena" kurssilla kymmenkunta. (Kurssikavereita ei muuten ollenkaan naurattanu mun vitsailu). Ekaks me opeteltiin solmuja ja tekniikoita solmimalla "mallitilkku":

Tasosolmua oikealle ja vasemmalle (eli sitä partsassa väärin tehtyä = ämmänsolmua). Sitte sitä merimiessolmua. Joo - olihan tälläkin joku oikeakin nimi. Ja viimeeks tuollainen "kylkiluu". Siinäkin mulle tuli mieleen ihan tavallinen tapa solmia paatin naru tolppaan siansorkalla... Mulla on varmaan ihan väärä asenne!

Seuraavaksi siirryttiin tositoimiin. Malleja oli alkeiskurssilaisille ihan mukavasti. Minä aloitin amppelia teeteen Hampus -langalla. Hauskaahan se oli ja valmista syntyi nopeasti. Ja muistiin palautui solmimiset nopeasti. Valmistakin tuli ja mun "vaeltavat tulpaanini" saivat oman roikottimen:

Huomatkaa: täällä on ollut lunta! Ainakin puolen vuorokauden verran...

Kun kurssiaikaa oli vielä tunnin veran jäljellä, niin pätin kokeilla vielä toisen. Se kaikkest helppohelpoin malli. Lankana DMC Natura Just Cotton XL. Ihan en ehtinyt valmiiksi, mutta ei haitannut yhtään. Ainakaan Tassun mielestä. Sen mielestä äiskällä on viimeinkin joku järkevä harrastus:

Voi miten mukavaa olikaan "auttaa" heiluvien narunpäiden kanssa! Valmistui se Tassun avusta huolimatta:

Tämä uusvanha villitys on oikeastaan aika jännä ilmiö. Moni sellainen, joka ei ole perinteisesti ollenkaan "käsityöihminen" on innostunut. Itse en saanut mitään ihmelliistä hurahdusta. Mitä nyt liityin Facen ryhmään, jossa on yli 7000 jäsentä. Tyydyn ihailemaan muiden töitä nyt, kun mieleen on palautunut perusasiat. Ehkäpä tämä omasta mielestäni menee enempi askartelun puolelle...

Kurssin jälkeen rentouduin. Massu täynnä Karvisen pitkään hauduttamaa ranskalaista sipulikeittoa tartuin puikkoihini ja nautiskelin jälkiruuaksi Katian Silk Degradé -lankakakkua... Susun lauantai-illan huuma oli tässä!

SAATTAA silti olla, että solmeilen jatkossakin. Jotain pientä. Eilisiltana tapasin oikean makramé-taitelijan ja hänen töitään ihaillessani ja vinkkejä kuunnellessani mieleen tulvahti muutama koleilun arvoinen idea...

Ystävänpäivän Tyks sytomyssykeräys loppusuoralla

Ystävänpäivä lähestyy. Viikolla saimme lasten hematologiselle lähetettyä monta paria sukkia lämmikkeeksi. Omilla puikoillani on ollut pari myssyä, hiha ja huivi:

Huivi oli mulla matkakässynä viime viikonlopun Tassusynttäreillä Kunstenniemessä. Puikkoina 5 mm KnitProt ja lankana testikerä Austermannin Ambre Coloria.

Ihanan kevyttä ja pehmeän kutittamatonata ja lämmintä lankaa. Aloitin keskeltä niskasta viidellä silmukalla, lisäsin silmukoita keskellä oikean puolen kerroksella ja molemmissa reunoissa joka kerroksella. 1 kerä (50g=210m) riitti pikkuhuiviin.

Ennen en ole hihoja tehnytkään, joten tämä oli hiukan jännä aloitus. Olen kuullut, että kun lääkettä menee suoneen, niin käsi tulee kipeäksi ja siihen auttaa lämpöinen hiha. (Korjatkaa asiaa paremmin tuntevat, jos olen ymmärtänyt ihan päin peppua). Ystäväni Mopsien kanssa kutova neuvoi neulomaan ihan niinkuin villapaidan hihaa tekisin. Tässä lankana teetee Alpakka kaksinkertaisena (sininen) ja jo menneen talven lumia oleva teetee Alpakka+ (sinappi) yksinkertaisena. Puikot 3½. Loin jotain 50 silmukkaa. resorin jälkeen lisäilin joka 8. tai joka 6. kerros molempiin reunoihin. Kun lanka alkoi loppua ja mittaa oli jotain 40 cm niin päättelin ja ompelin sauman. Toivottavasti tämä on ookoo. Ainakin alpakanvillan sanotaan olevan 7 kertaa lämpimämpää kuin lampaanvillan.

Tämän vuoden keräykseen on tuotu paljon sukkia. Matleena jossain vaiheessa totesikin, että myssykeräyksestä on kehkeytynyt sytoasustekeräys. Mukavaa on saada palautetta osastoilta siitä, mitä oikeasti tarvitaan. Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin ilahduttaa rankkojen hoitojen vuoksi hiuksensa menettäneitä naisia. Siksipä myös pari myssyä:

Musta myssy Katian Cotton100% 3 mm 50 cm bambupyöröillä ja raidallisessa Schjeepjesin Catonaa (musta) ja Katian Tencel Cottonia (harmaa). Tencelillä on samat ominaisuudet kuin bambulla, joten se on erinomianen sytomyssymateriaali - antibakteerinen, pehmeä ja hyvin kosteutta imevä. Resori 3 mm bambuilla ja sileä 3½ mm Zingeillä. Kumpaankin myssyyn meni suunnilleen 50g.

Ettei ihan iloisenharmaaksi ja mustaksi menisi omat myssyni, niin tiedoksi - nyt on puikoilla iloisenriemunkirjavaa oranssia ja turkoosia bambua!

TeeteeSHOP Porvookin sponssaa Tyksin keräystä kilolla pehmeää puuvillalanka Hillaa. Lanka on ohutta (2½-3 mm puikoilla), konepesunkestävää jopa 60 asteessa. Kokeilin sitä myös kaksinkertaisena 3½ puikoilla ja kivalta tuntui... Jos siis haluat olla mukana keräyksessä, mutta oma kukkaro tai jämälangat eivät ole sopivaisia materiaaleiltaan niin Anjalinilta passaa tulla hakemaan!

Vielä ehdit mukaan!

Höyhenenkevyt kolmiohuivi ja tassulaisten kokoontumisajot

Nyt on kauhea huivitus päällä. Viime viikolla puikoille huuteli Gedifran Soffio - langassa merinovillaa, alpakkaa ja silkkiä. Ohje taas huuteli Kotiliesi Käsityöt 1/2020-lehdessä. Heti alkuun suloisen langan vyötteen sisältä paljastui päivän aforismi:

Pikkuisen se lohdutti, kun neuloskelin huiviani odotellessani uusien talvirenkaiden vaihtoa. Ja muutenkin. Lanka oli suloista ja riittoisaa ja Prymin 4,5 Ergopyöröillä neulominen sujui kuin itsestään.

 Kevyt ja ihanan lämmin. Olen tässä miettinyt, et miks ihmeessä tuntuu viluiselta, vaikka tammikuun lämpötila on koko ajan plussalla. Olisko kosteus joka tunkeutuu luihin ja ytimiin?

Ohjeessa langan menekki oli neljä kerää, mutta näin komean kokoinen tuli kolmestakin eli huivin paino on peräti 75 g! Ja se on ihanan lämmin eikä kutita tai pistele kuten moni mohairia sisällään pitävä lanka.

Viime viikonloppuna olikin sitten ihan toiset meinigit. Osallistuin "kissaihmisten kokoontumisajoihin" Rymättylän Kunstenniemessä. Etukäteen pikkasen jännitti - jokusen ihmisen olin tavannut jo aikaisemminkin, mutta suurin osa oli tuttuja vaan netin kautta. Olihan mulla tietenkin turvakäsityö mukana, mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Kysymyksessä oli ryhmän 5-vuotissynttärit. Yhteisen lounaan jälkeen käpyttelimme majapaikkaamme Kunstenkariin, jossa nautimme avajais"minttujen" jälkeen synttärikaffet. Synttärikakkuakku oli tietenkin auteettinen "kissanhiekkalaatikko" ja kakkulapiona aito kissanhiekkalapio:

Uskokaa tai älkää - herkullista oli ja hilpeää! Reseptiä kyseltiin ja saatiin.

Kissamme saivat kerrankin palvelusväestään vapaapäivän. Luulenpa, että ainakin Tassulla oli Karvislandiassa lokoisat oltavat ja nannahanat aukenivat yhdellä naukaisulla. Toista se on kotikotona arkena...

Kivaa ohjelmaakin oli. Tietokilpailun voitto tuli kotiin vaikka joukkueemme pärjäsi lähinnä arvailulla ja päättelyllä. Voittajajoukkue sai ekana valita "palkintonsa" kirppairipöydältä. Meille lähti Tassulle sopivaa diettiraksuja:

Ja pikkujoulupaketista vielä rottatasku!

Kirpparin ajatuksena oli, että kaikki tuo sinne lelut ja sapuskat, jotka ei omalle nirppakuonolle kelpaa tai sovi. Mikään ei maksa vaan tavara vaihtaa omistajaa. Annas olla kun perjantai-iltana alettiin käymään läpi Tassun leluja... Kaikki kolmetoista rapisevaa hiirtä olivat yhtäkkiä NIIN tärkeitä!

Hiirulaiset saivat jäädä, mutta jotain sentään meiltäkin lähti vaihtoon (salaa Tassulta).

Juttu pyöri - kuinkas muuten - Tassujen ympärillä. Paljon muutakin jutusteltiin ja oli mukavaa tutustua myös kissojen palvelusväkeen ihan kuonotusten.

Paikka oli kaunis. Aavan meren rannalla aurinkoinen päivä. Luonto helli meitä väriloistollaan. Pihabongauspäivänä näimme kolme komeaa merikotkaa ja kaksi joutsenta. (Tassu oli Karvislandiassa bongannut yhden varpusen ja naapurin kissan). Illan pimetessä sauna lämpesi. Olin etukäteen retostellut uimisella, niin pakkohan se oli... Ja koska vaan mua verten laskettiin uimaportaat... Avantoa ei ollut, niin piti vaan pulahtaa. Monta kertaa. Ja koska vuosi on vaihtunut, niin päätin tään olevan "kauden avaus" ja talviturkkini on nyt heitetty! Ei se tuntunut edes kovin kylmältä - ehkäpä siksi, että ilman ja veden lämpö on suunnilleen sama.

Saunan jälkeen takka loimusi, kissajuttuja juteltiin ja makkarat paistettiin vielä yöpalaksi. Aamupalan jälkeen jokainen lähti kohti omia tassujaan... Paitsi minä, joka tulin tyhjään kotiin. Tuntui oudolta. Siinäpä keksin ihan mahtavan mietelauseen:

" Koti ilman kissaa on kuin...Koti ilman kissaa"

Maanatai-iltana nappasin Tassun kotimatkalla kyytiin. Kaksi vuorokautta mökötettyään se eilisiltana viimeinkin päätti antaa heitteillejätön anteeksi ja kiipusti sylkkyyn kehräämään. Arvatkaapa jäikö puikot toiseksi siinä onnenhetkessä?

Merinoa, karvaa ja glitteriä pikkuisessa ponchossa

Vuodenvaihteen jälkeen mulle on iskenyt neuloosi. Vai voisinko sanoa kutoosi? Tämähän on ikuinen väittelyn aihe, että neulotaanko vai kudotaanko. Minä kudon puikoilla vaikka viran puolesta pitäisi tietenkin neuloa. Oikeasti oli jo aikakin! Jonkinlainen neuleplääh on ollu meneillään jo pitkään. Ja nyt kiinnostaa kaikki muu kuin sukat!

Katian Melody Star alkoi jutustelemaan mulle viime viikolla. Se kertoi tahtovansa puikoille ja kaverikseen toivoi vähän muodikasta turkislankaa.

Melody Star on ihanan kuohkea ja pehmeä villasekoite. Siinä on jännä ketjurakenne ja 100 g:n lankakakussa on huikeat 280 metriä. Langassa on ihan hitunen kimalletta ja sen väri liukuu kauniisti vaaleasta tummaan. Yhdestä kakusta koko poncho!

Vaikka viime yönäkin on tehty tammikuun lämpöennätys, niin hartianlämmittimelle on aina käyttöä. Polar-turkislangalla "kehystin" pääntien ja helman. Aika kiva tuli vaikka itse sanonkin. Melodysta olen vastaavia ponchoja tehnyt ennekin. Ilman kimalletta ja karvaa. Ponchon neuoin pääntieltä alaspäin KnitPro 8 mm puikoilla. Alkuun oli 60 cm kaapeli ja silmukoiden sopivasti lisäännyttyä vaihdoin 80 senttisiin.

Silloin sata vuotta sitten, kun olin teini, niin pipojen käyttö oli olevinaan tosi noloa. Kun kodin ikkunasta ei enää näkynyt niin koululaukkuun kätkettiin pipot. Ja siihen aikaan sentään oli oikeita talvia! Onneksi nykymuoti on toinen ja pipot hottia. Ponchon jälkeen mulla oli mielessä pipovisio...

Aina ne mun visiot ei ihan toteudu niinkuin kuvittelen. Karvisen aina niin kannustava kommentti sunnuntaiaamulla oli et "potta turkisreunuksella". Purkuun meni... Karvareunus ja väiski-kavennus ei ihan toimineet yhdessä. Koska lankaa ei voi hukata niin uusi yritys:

Nyt on jo sellainen, kuin ajattelinkin. Vähän enempi hattumainen. Lankana reunuksessa Katian Polaria (Sirdarin Alpine käy kans) ja hattuosassa ihana merino Adriafilin Primula. Puikot reunassa 6 mm ja merinossa 4 mm. Nyt kun tämä "prototyyppi" on valmis, niin päättelyä vaille on myös toinen karvareuhka - reuna Alpinesta ja merino on tällä kerralla teeteen Primanovaa. Yks juttu pitää vielä lisätä - tupsu! Kuvassa reuna on kaksinkertainen, mutta tätähän voi käyttää myös "nuorekkasti" niin että pipon sisällä on tilaa ajatuksille:

Lauantai-iltapäivänä yks asiakas kävi meidän kotipihalla hakemassa pari kerää lankaa, jota ei Turun ja Raision lankakaupoista löytynyt. Harmaan sumeana päivänä hän kauhisteli miten kukaan voi asua Majakkarannan kaltaisessa kivierämaassa! Oli sitten pakko lähettää hänelle kuva sunnuntaisesta maisemasta talon toiselta puolelta:

Auringon paisteessa ei niin hirveästi harmittamut purkaa "pottaa". Tältä näyttää tammikuu varsinaisessa suomessa. Ei lunta...ei jäätä, mutta sentään joskus pilkahtaa aurinko!

Vaikka nyt tekis mieli vaan neuloa ja vaikka Karvis viime viikonloppunakin huolehti ruokapuolesta, niin kotikotona on välillä pakko tehdä muutakin ku tikutella. Kuten pestä pyykkiä ja vaihtaa lakanoita. Onneksi siihenkin löytyy innokas apulainen:

Jos jotain hyvää tästä lumettomasta talvesta yrittää keksiä, niin ainakin Tassun kanssa on mukavampi ulkoilla, kun lenkki ei pysähdy kymmenen metrin välein anturakarvoihin tarttuneiden lumipaakkujen putsaamiseen. Sunnuntaina käytiin rannassa "sorsajahdissa".

 Sen jälkeen taas ruoka maistui koko porukalle ja minä laitoin puikoille seuraavan kässyn...

Susuhuivi ja Blogikissa Tassun virallinen synttäripotretti

Viime viikonloppua ennen Karvis ehdotti lauantaina kokkaavansa mulle intialaista perunacurryä. Osaa vetää oikeasta narusta - varmasti tietää, että tie Susun sydämeen käy vatsan kautta 😅

No mullehan tietty paniikki. Jos ei tarvii kokkailla niin voi neuloa! Huivitutti. SUSUlanka poltteli päästäkseen puikoille. Selasin tsiloona lehteä ja verkkosivua. Vaikka mulla tunnetusti ei ole pulaa langasta, niin melkein kolmekymppiä vyyhdiltä maksava lanka pisti hakemaan yhden vyyhdin ihmettä. Lopulta keksin, et oon ennekin löytänyt kivat mallit Kristiinalta... Leija-huivin ohje on Pirjo Iivosen Unelmien Huivit -kirjasta. Kirja löytyi ihan omasta hyllystä, mutta kuvan perusteella en ihan heti ollut innostunut.

Viikonlopun aikana sain perunacurryn lisäksi pekoniaamiaisen, puusaunan ja uunilohkikset. Pihvit piti itte paistella. Sunnuntaina pääsin huivin pitsireunaan. Mietin, et tarvittisko ittellekin hankkia se neulekaavion pidike? Kirja tietsikan näppikseen ja ruutuun tuettuna ei ollu ihan paras...

Lanka Malabrigo "nimikkolanka" SUSUrro (silkki, pellava, merino), menekki 93 g, puikot 4,5 mm (olis saanu olla neloset). Ihana lanka. Ihana malli: Ihana kevään ja kesän neulehuivi! Ja niin Susun värinen...

Tiistain neulomakerhossa naiset olisivat halunneet liisata Karvisen saadakseen hekin ihania neulomisviikonloppuja ilman turhia kokkailuja. En ihan lämmennyt asialle... Ida tosin keksi heti ratkaisun: Sinkkuneulojat voivat tilata pizzaa kotiinkuljetuksena ja neuloa koko viikonlopun!

Blogikissa Tassu eli The Lankakaupan Laatupäällikkö täytti 13 vee vuoden ensimmäisenä päivänä. Synttäreitä vietettiin hyvässä seurassa Tottijärvellä. Tässä virallinen synttäripotretti:

Aatto juhlista jaloin, mutta kauhean kivaa ei ole, jos koko maailma juhlii Tassun synttäreitä raketein. Isäntämme (kissakuvien kuvaaja) ja Karvinen raketoivat pellolla naapurin poikien kanssa, mut me kissat ja "äiskät" nautimme rauhasta sisätiloissa - osittain sohvan alla... Siis kissat.

Tassu ja Patehan ovat melkein veljeksiä. Suunnilleen saman ikäisiäkin. Muutaman vuoden uusivuosi-juhannus-tutustumisten jälkeen Patekin on jo hyväksynyt sosiaalisen Tassun kamuksi ja meitäkään se ei enää arastele pahasti. Ja olivathan molempien kissujen edeltäjät - Rontti ja Sissi (joka valitsi aikoinaan Karvisen) oikeastikin sisaruksia. Nii et melkeen sukuu ollaan kaikki ;)

Uudenvuodenpäivänä isillä ja pojilla oli yhteinen harrastus: Kaikki bongasivat lintuja!

Pate omassa ulkopesässään... ja Tassu ikkunan takana aamupäivän iloisen vapauden jälkeen kotimatkaa odotellessa.

Komeita poikia! Ja hienoja kuvia ;)