Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäseen loppuu tämän vuoden tulppukausi. Siispä näillä kauden viimeisillä toivottelen teille neuleikasta pääsiäistä! Ennen superpitkää päivitystä...

Viime kuukausi on mennyt neulomusten kannalta ihan hukkaan. Uusia lankoja on tupsahdellut puotiin, mutta ainut puikoilta valmiina pudonnut on Regian jännä froteesukkalanka. josta tikuttelin joogasukat.

Lanka on superpehmoista puuvillan, villan ja polyamidin sekoitusta Regian Energy Flowta. 2½ puikoilla tikuttelin. Lankaa jäi niin paljon, että olishan noihin voinut tehdä kantapään ja varpaatkin! Moni on ihastunut tähän pikkuisen uudenlaiseen lankaan ja monet saunasukat siitä on jo tikuteltu.

Suuri kässärilehti kunnostautui "säästävinkeillä". Tarkoitus oli varmaan ihan hyvä, mutta metsään taisi mennä. Lavikon Merja avasi rohkeasti sanaisen arkkunsa ja päästeli ajatuksensa instaan ja naamaan. Minäkin peesasin, vaikka en normaalisti ota kantaa mitenkään vahvasti. Peruin kuitenkin lehden tilauksen. Markettilankojen ja lankakauppojen vastakkainasetteu oli räikeää. Toivottavasti palautteet ja somemyrsky näkyvät lehdessä jatkossa. Voisivat vaikka kertoa, että lankakaupoista löytyy lankoja monen kukkarolle sopivaksi ja lisäksi saa neuvot ja ohjeet kaupan päälle.  Kaikkein eniten kuitenkin harmistuin vinkistä, joka oli oikeasti väärä ja kertoi aika paljon toimittajan asiantuntemuksesta... 

Joopajoo... Paksua lankaa ei todellakaan kulu vähemmän! Aikaa toki säästyy. Vinkki sekin.

Mutta mutta - Kyllä minäkin jämistelen ja kierrätän! 

Mökkivillapaitani jämäCedrosta oli ihana. Mutta vähän liian iso. Eikä se pitänyt tuulta eikä sadetta. Ajattelin et jos hiukan huovuttaisin... Kun olin sen jo kerran villaohjelmassa pessyt, niin ajattelin tavisohjelma kolmessa kympissä olis hyvä. Ei ollut. Tuli minipaita. Ei mahtunu peltipaita päälle. Onneksi löytyi ystävän tytär, joka on aikuinen, mutta sopivan pikkuinen. Ja tykkää ulkoilusta villassa. Mitä opimme? Jos vyötteessä sanotaan et villaohjelma niin sitä kannattaa noudattaa!

Takaisin kierrätykseen. Uutta mökkivillapaitaa siis pukkasi. Sain yli vuosi sitten Ellulta Petite Knitin ylhäältä alas ohjeen enkuksi. Mun piti selvittää miten se toteutetaan ja mitä tarkoittaa ne germaanit lyhytkerrokset sun muuta. Ylhäältä alas ei houkutellut, mutta oli tarve uudelle lämpimälle ja lupaus selvittää mysteeri.

Lankana siis Rowanin Felted Tweedin jämiä kaksinkertaisena jos jonkinlaisten mohairien kanssa! Kuka väittää ettei lankakauppias kierrätä ja säästä myös itse? Tässä kuvassa näkyy toi jännä rakenne. 

Felted Tweedin jämiä on kertynyt vuosien varrella monista projekteista. Ne on kaikki kerätty Mammutilta aikoinaan saamaani farkunpaloista ommeltuun merimiesreppuun ja ne ovat todellakin matkanneet saarten ja matereen väliä! Jämät ovat kertyneet Neulefriikin kirjoneuleesta (11 vuotta sitten), omasta räsymattomneuleesta  (10 vuotta sitten), Rowanin peittocalista (8 vuotta sitten). Ja ties mistä muista. Ollaan kiikutettu Piikun kanssa säkkiä ees sun taas ja käytetty aina mitä tarvitaan ja tietenkin hankittu tarvittavia värejä lisääkin. Aina niitä jämiä on jäänyt... Tämä jämistely lähti jouluyönä purkamastani villatakinalusta - en tarkalleen muistanut mikä idea alunperin oli, koska tekele oli marinoitunut vaatehuoneen nurkassa merimiessäkissä yli vuoden... 

Se on ihan hassu. Ruma ku mikä. Pehmeä. Hölmö. Ihana. Myös kaikki mohairit on jämälankapussista puodin hyllystä. Jatkoin aina seuraavalla kun edellinen loppui. Yhden kerän (toi turkoosi) jouduin "ostamaan" takaisin (annoin vaihturiksi sukkalanganjämiä) Mopsin kanssa neulovalta, koska sopivaa kylmää sävyä ei enää löytynyt. Jämiä on vieläkin jäljellä oranssin ja vihreän sävyjä jotain 200 grammaa.. Niistä tulee vaikka mitä!

Viime vuonna Turussa ei ollut kässämessuja ollenkaan. Tänä vuonna messujen lisäksi paikalla oli myös Tilkkupäivät. Siispä Piiku jo tosi ajoissa ilmoittautui kaveriksi osastolle. Hirmu kivaa taas oli ja porukkaa kivasti! Ilman apua olisin ollut tosi helteessä!

Juuri lauantain hässäkkähetkenä Piikulla oli tilkkutyöpaja ja "puikkoihin" hyppäsi (tai siis taisin komentaa) ohimatkalla sattumoisin paikalle osuneen @lankamatkalla Miian, joka esitteli Unicorneja kuin vanha tekijä!

Ja Käpypitsiyhdistyksen @annelisep oli etukäteen varoittanut käpyjen tarpeesta. Eikä ihan turhaan....

Kaiken keskellä piti just ennen messuja vääntää tenttivastaus. Ajattelin, et voihan sen aina uusia ja heitin tajunnavirtaa esseevastaukseksi. 800 sana oli suositus ja aika paljon vaille jäi. Tällä viikolla tuli arvosana kolmonen! Enää yksi tentti edessä toukokuussa. En todellakaan oo mikään yliopisto-opiskelija, mutta tämä kasvastus- ja aikuiskasvatustieteiden perusteet vedetään loppuun vaikka päällä seisten ja ilman valmiita käsitöitä! Ja sit opiskelutauko. Ainakin syksyyn asti.

Uusi kokemus mulle on ollut viime syksystä alkaen Salon kansalaisopiston Neuleklubin "emännöinti". En voi sanoa et ope, kun siellä kaikki tekee omiaan ja varsin harva tarvii varsinaista opastusta. Joskus saan onneksi tuntea olevani tärkeä pienien vinkkien myötä. Olen alun jälkeen oppinut, että siellä tärkeintä on yhteisöllisyys ja kiva tunnelma! Ja kaikkien kannustus ja positiivinen rohkaisu. Ja ne kahvitauot 😂 Jokainen tulee sellaisena kun on ja tekee mitä tykkää. Oliskohan niin, että itse olen oppinut eniten?

Salon Kansalaisopiston kädentaitoryhmien näyttely on Salon kirjastossa 26.3.-12.4. Kirjaston aukoioloaikana. Go there!

Tätäkin kirjoitusta tehdesä olen linkkeihin selaillut vanhoja blogikirjoituksia. Tippa tulee silmään monta kertaa, kun Tassu on päätähtenä melkein jokaisessa kirjoituksessa. 14 vuoden ajan keräsin furminoituja karvoja talteen. Joskus jopa uhkaillut kuritonta kattia, että jos ei ole kunnolla niin päätyy rukkasiksi!

Nyt se on lähellä. Klubin Kerstin kehräsi 100% "tassulankaa"! Tällä hetkellä vaan silittelen ja halailen. Ehkäpä joskus vielä raaskin kokeilla puikoilla.

Itsekin pääsin kokeilemaan kehruuta, mutta siitä ei tullut edes "taidelankaa". Klubissa vieraillut nuori nainen puolestaan osoitti, että vanhat vois opetella käyttämään juutuubia neulakinnsopinnoissaan:

Kunhan tästä nykyisestä opinnosta pääsen eroon, niin seuraavana keskityn johonkin paljon mielekkäämpään ja varsinkin hauskempaan - niinkuin neulakintaan opetteluun!

Vuoden viimeinen, yhteenveto ja Tassu 12 vee

Se olis taas niin sanotun yhteenvedon paikka. Kässävuosi 2018 nippuun. Viime vuonna tuntui siltä, etten oo tehny kässyjä melkeen ollenkaan. Tai ainakin paljon vähemmän ku aikaisemmin. Siitä huolimatta langankulutus oli samaa luokkaa kuin aikaisemminkin: Perinteinen puolimaratoni tuli täyteen! Eli langakulutus yhteesä 21818 metriä!

Selityskin löytyy... Viime vuonna VIRKKASIN  enempi ku koskaan ja virkkuuhan vie paljon enemmän lankaa ku neulominen.Virkattuja metrejä 5374 ja neulottuja vaan 16444 metriä. Siis minä joka EN virkkaa?

Eka työ oli Felted Tweed, toka Adalmina (josta sain niskat niin juntturaan, että pyörrötys  helpotti heinäkuussa vasta) ja viimeeks Lost In Time (josta kuvittelin selviäväni tuosta vaan - kokemuksella mukamas ja purkuahan tulo opeteltua). Ens vuonna haluan neuloa enemmän ja pyörryttää vähemmän. Ihan sama mitä metrejä kertyy. NIH. Oliks tää joku lupaus? Oikeasti - se pyörrytys oli tosi pelottavaa.

Vuoden viimeiseksi kässyksi tein lapaset kummitytölle, joka oli lähdössä Rukalle joulunviettoon. Joulupukille kerrottiin toive, ettei kamalan paksuja. siispä lankana teetee Salla.

Ja tuota intialaista peukalokiilaa taas harkkasin. Ja aika kivat tuli. Istuvat. Heijastavilla helmillä koristelin. Ihan vaan varmuudeks. Jos tytteli vaikka lenkkeilee. Ja onhan ne nättejäki.

Ohjeenkin riipustin. Intialainen peukkukiila istui hyvin käteen ja toi palmikko on vaan niin kiva, nätti ja helppo (enkä vaikeempaa osais ees). Menekki vähän yli kerällinen Sallaa.

Niin se sit vuosi vaihtui. Uutta neuletta puikoille. Sitä ennen juhlittiin Tassun 12-vee synttärietä Tottijärvellä. Pate-kissalta tuli kutsu ennen joulua. Myös meille purkinavaajille. Oli mukavaa pitkästä aikaa nähdä ystäviä.

Ihan mainiot syndet oli, vaikka koko maailmahan paukuttelee raketteja Tassun synttärien johdosta. Siellä keskellä mettää ei pahemmin paukkunut ja meillä vuosi vaihtui ihan rauhallisesti. Vaikka tämä ilkeä äiti lällytti kattia väkisin ja Pate syöksyi salamana paikalle heti, kun ruokakuppiin ilmestyi herkkuja... Ja Tassu hölmönä vieressä ihmetteli et kui täs ny näi kävi?

Kotona sentään odotteli se ihana rakas paffiloora. Siinä meni seniorin synttäreiden kotiinpaluuilta reissusta toipuessa ja myrskytuulta kuunnellessa.

Uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin!

P.S. Jutusteltiin tuos joku tunti sitte Tassun iskän kanssa tuosta virkaamattomuuslupauksestani. Sieltä tuli vilpitöntä kannustusta..

Rowan Felted Tweed CAL 2017 valmis!

Vihdoinkin!

Tein uudenvuodenlupauksen, että tämä syyskuussa aloittamani peitto tulee valmiiksi tänä vuonna. Itselleni lupasin, että tammikuun aikana, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Tässä sitä tuuletellaan kotirannassa ihan voittajafiiliksellä. Ja ilmakin oli eilen tuuletteluun mitä mahtavin!

Rowanin sivuilla julkaistiin syksyllä Lisa Richardsonin CAL 2017. Lankana mahtava Felted Tweed. Minä innostuin heti vaikka se virkkaaminen ei tunnetusti ole mulle sopivaista puuhaa. Mutta koska lanka on aina vaan suosikkini niin jopa koukkuun tarttuminen tuntui innostavalta! Ensimmäisiä peitonpaloja esittelin ylpeänä täällä sekä täällä ja "nerokasta" pingotussysteemiäni täällä. Palojen yhdistäminenkin sujui alkuvaikeuksien jälkeen ja tässä postauksessa voi jo nähdä, että työ edistyi. Projektipäällikkö Tassun suosiollisella avustuksella, kuinkas muuten.

Syksyn pimetessä alkuinnostus hyytyi ja projektipussukkani keräsi pölyä sohvan nurkassa monta viikkoa, kunnes joulusiivouksen alta keräsin kaikki tulostamani ohjesivut, puolivalmiin peiton ja vajaat lankakerät säkkiin ja kätkin vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vuodenvaihteessa Tassu sai jälleen toimia laaduntarkastajana - työ edistyi!

Ohjeet voi tulostaa itselleen Rowanin sivuilta. Sisäänkirjautumisen se vaatii ja pikkuisen kielitaitoa. Tai sitten virkkauskokemusta, jota mulla ei ollu. Oli varsin opettavaista (meinasin sanoa, et haasteellista, mutta se on mun ihnokkisanani, joten en sano) virkata lontooksi tai ameriikaksi. Todellakin - virkkauslyhenteiden selitykset oli ohjeessa molemmilla kielillä! Tosin harvoin virkanneena en kaikkea ymmärtänyt, mutta yritin sitten kuvista tulkata mistä on kysymys.

Esim. tämän palan ohjeesta en ensin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta kuvasta päättelin, että sen täytyy olla varrasvirkkausta... Seuraava olikin taas helpompaa.

Felted Tweed on monella tavalla upea lanka. Se on kokonaan luonnonkuitua - villaa, alpakkaa ja viskoosia. Väriskaala on laaja ja ihan kaikki värit sopivat keskenään. Ehkä vaikeinta on värien valinta... Tässä CALissa oli värit suunniteltu jo valmiiksi, jotan säästyin siltä pähkäilyltä. 12 väriä, kaksi kerää per väri. Lanka on ihanan tuntuista, kevyttä ja riittoisaa - 50 g:n kerässä 175 metriä.

Tässä kuvassa näkyy rakkauteni lankaan... Päälläni muutama vuosi sitten tikuttelemani "räsymattopaita". Rakastuttuani lankaan en mitenkään löytänyt sitä "maailmankaikkeuden täydellisintä mallia" tai osannut päättää väriä. Siispä heitin kassiin 10 eriväristä kerää ja tikuttelin perusvillapaidan. Edelleen paras villikseni. Ei kutita paljaallakaan iholla, ei liian kuuma, mutta sopivan lämmin ja muuten ihan tavis. Paras.

Muutama pikku vinkki teille ja itselleni, jos vielä tällaiseen ryhdyn. Kannattaa tehdä itselleen heti alussa värikartta. Ensin ajattelin, et kyllä ne vyötteet langassa pysyy, mutta alun jälkeen langat ja vyötteet oli iloisesti sekaisin. Mun onneksi puodissa oli vielä viime vuoden FT lankakartta jäljellä, joten pysyin kerieni kanssa jotenkin järjestyksessä.

Toisekseen kannattaa oikeasti noudattaa ohjeiden silmukkalukuja ja pingottaa peittoa myös jokaisen yhdistämisvaiheen jälkeen. Alun innostuksen jälkeen en viitsinyt pingotella ja seurauksena oli joka suuntaan pikkuisen vimpula riepu...

Ja kuten ohjeessa neuvotaan - kannattaa merkitä jokaisen vinkin palat ja kappaleet kunnolla. Itse käytin tarralappuja. Arvatkaapa oliko niitä tallessa siinä vaiheessa kun peiton kokoaminen alkoi? Joopa joo - puodin pöydillä, kotisohvalla ja kässäpussissa matkanneista paloista laput tipahtelivat matkan varrella, joten oman peittoni palajärjestys ei ihan taida vastata alkuperäistä. Lopulta menin ihan fiiliksellä, eli ei kahta samanlaista palaa vieretysten eikä ihan saman värisiä.

Siinä se! Koko komeudessaan. Koko n. 140*170 cm, lankaa kului 890 g, koukulla Waves 3 mm. Saavutus, josta olen ylpeä ja josta tykkään. Eihän mulla tällaiselle mitään käyttöä ole, joten varsin järjetön projekti. Hintaakin rievulle tuli yli kakssataa euroa. Mutta pääasia kässyissä on matka eli se, että tekeminen on hauskaa ja tämähän oli! Tuhat kertaa mielummin maksan summan käsityön ilosta, kuin muodikkaista yhden illan peitoista, joita neulotaan käsivarret puikkoina ja jotka nöyhtääntyvät jo tehdessä. Puhumattakaan kissankestävyydestä!

Tää peitto on MUN!

 t. Laatu/projektipäällikkö Herra Hassu Tassu Kissanen

P.S. Mulla on jämälankoja vielä yli 200 g. Ihanaa suunnitella mitä kivaa niistä NEULON, sillä vuoden virkkuut tais olla tässä ;)

Hyvää uutta vuotta 2018!

Sainpa sittenkin sen puolimaratonin lankaa kulutettua tänäkin vuonna!

Karvis tapanina ehdotti, että jos lasketaan kaikki keskeneräisetkin mukaan niin...

Samaan aikaan kun KAIKKI MUUT alkoivat virkkaamaan Kalevalapeittoa, niin minä tartuin koukkuun ja aloin Rowanin Felted tweedistä Lisa Richardsonin peittoCALlia toetuttamaan. Keskenhän se jäi ja kesken on vieläkin.. Kalevalapeitostahan tein vaan ekan ruudun ja totesin et ei oo mun juttu.

Alkuinnostus oli valtava, mutta sitten tuli kaikkea muuta. Messuja, muuta hommaa, uusia lankoja puotiin ym ym seliseliä. Tuntui hankalalta asennoitua virkkuuseen kun ohjeen kielikin oli engelskaa. Joulupäivän iltana rauhoituin soffalle ja päätin ottaa itteäni niskasta kii, kaivaa vaatehuoneen perukoille joulusiivouksen aikana kätketyn projektisäkkini ja taas virkkuu vei mukanaan!

Jopa niin et lanka loppui kesken ja oli kauhea kiire joulun jälkeen töihin hakemaan lisää lankaa, jotta pääsen jatkamaan!

 Kolme vihjettä on vielä virkkaamatta ja teen uudenvuodenlupauksen, et tää peitto tulee vielä valmiiksi! Tällä hetkellä lankaa siihen on mennyt 450g. Pakkohan se on valmiiksi tehdä koska Tassu siitä noin kovin tykkää... Eilisiltana mietittiin et mihin me mennään nukkumaan, kun Tassu peittoineen oli levällään sängyn päällä eikä suostunut liikahtamaan mihinkään! Siispä tartuttiin peiton kulmiin ja siirrettiin koko paketti sellaisenaan olkkarin puolelle sohvalle. Yöllä kolmelta vielä paketti oli kasassa samassa paikassa 😊

Joululahjaksi sain Piikulta huiviohjeen, jota olen kuolannut kesästä lähtien. Ja päätin et kerrankin teen jotain itselleni hattuhyllyllä kissapiilossa olevista messuhankinnoistani. En edes malttanut odottaa aattoon, vaikka kyseessä olikin joululahjaohje vaan jo aatonaattona aloitin. Malli oli niin kiva, etten millään olis malttanut pitää taukoja ja langat tietenkin ihania.

Malli Summa Stripes Shawl (ihanaa - suomeksi), keltainen lanka Rosy Green Wool Cheeky merino joy ja lila Madelintosh Tosh merino light. Nelosen puikoilla tikuttelin ja lankaa kului yhteensä 300 metriä. Koukuttava malli ja toinen on jo puikoilla!

Lahjasukat on kaikkest parhaat! Mopsien kanssahan ei neulota sukkia ei. Vaan kuinkas on käynytkään? Kun sukkapuikot viimein osuivat rouvan käteen niin sukkaa pukkaa solkenaan ja yli oman tarpeen. Nyt The Lankakaupassakin töpsötellään lämpimin varpain:

Keltaiset on Idan varpaat ja pinkit mun. Kahteen kertaan meidät on yllätetty totaalisesti! Kiitos!

Tässä vielä vuoden viimeiset metrit yhteiskuvassa:

Neulottua ja virkattua lankaa on kulunut vuoden 2017 aikana 21997 metriä!

Nyt on aika kiittää kuluneesta vuodesta toivottaa kaikille lukijoillemme 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Lempipaikka * 2 ja muutama pääkappale

Hih - tällä kertaa blogin tekstit menee ihan väärin päin. Kässäjuttu lopussa ja höpöphöpö alkuun. Meemiä alkuun, mökkiä väliin ja muutama pääkappale loppuun. Ystäväni kertoi, et ohittaa kaikki käsityöjutut joten heitän ne pienet kässyt viimeeks. 

Matleena blogissaan muisteli menneitä ja heitti haasteen lempineulomispaikasta. Samoissa ajatuksissa minäkin usein. Kymmenen vuotta sitten blogit oli se ykkösjuttu. Oli tosi hauskaa lukea, kommentoida, kirjoitella omaa ja odotella kommentteja (niistä edelleen tulee tosi iloiseksi). Oli kilpailua ja meemiä vähän liiankin kanssa. Nykyään kaikki on vaan joissain pinteresteissä, twittereissä, naamakirjoissa ja podcasteissa... Mut me vanhat vaan porskutetaan blogeissa, joten seuraavana vastaus Matleenan haasteeseen: Lempineulomispaikkani kotona. Soffannurkassa, Tassu omassa pedissään vierellä:

Lattialla läjäpäin keskeneräisiä...

Kasvojen punotuksesta näkyy  vielä mökkiviikonlopun ulkoilut ja sylissä Rovanin peitto CAL Felted Tweedistä,. Projekti etenee vaikka hitaanlaisesti. Niskan takana blogiystävä Mammutin tekemä farkkutyyny. Ihania blogimuistoja sekin.

Mökillä taas lempipaikkani on takan edessä lepakkotuolissa:

Usein lattia on niin kylmä, että jalat pitää kääriä villasukkien lisäksi mun omaan villaiseen vauvapeittoon. Ja tuolissa on selän/pepunlämmittimenä "punttipaavon mökkivillapaita". Päällä oleva mökkivillapaita on se ainoa oikea. Rikki, huopunut, pitää sadetta ja tuulta ja kamalan näköinen, mut rakas, rämä ja lämmin.

Sinnikkäästi meinaan vaan tätä blogia kirjoitella. Harvakseen mut kuitenkin. Muodikkaisiin Podcasteihin en ryhdy. Koska en yhtään sellaista oo ikinä jaksanut kuunnella/katsoa loppuun asti niin miks kuvittelisin, et joku viitteis kattoa ja kuunnella mun tyhmiä höpinöitä? Sitäpaitsi - kun meikä sen puheen alkaa niin loppua ei tuu... Niinku nää kirjotuksetkin. Pitkiä ovat ja alkuaikojen hauskoihin juttuihin verrattuna tylsiä (joskus itteekin naurattaa vanhat tarinat).

Siispä keskityn kuviin - seuraavana viime viikonloppu. Oli satanu aika tavalla. Silti oli yllätys, et saareen päästäkseen oli viittä vaille tarvis saappaille. Merivesi oli +41 cm ja laiturit veden alla. Seuraavana päivänä jälkineet kuivumassa - arvatkaapa kummat on mun?

Joutsenperhe teki lauantaina ohimarssin:

Puita kannettiin. Näin syksyllä sitä taas kuluu. Jostain syystä mua ihan kamalasti riepoo Karvisen tapa kantaa puita. Se menee puuvajaan tsiljoona kertaa ja tuo "karviselliset":

JOS en tietäis, niin epäilisin puuvajapulloa mut ei - se vaan ei koskaan kanna koko korillista kerrallaan! Ja mä saan mahahaavan, ku pelkään et kesken saunomisen pitää lähteä hakemaan lisää puita...

Koska itse olen laiska enkä viitti solkenaan puita kantaa ja olen kaiken päälle käytännön ihminen niin maksimoin tehokkuuden ja tuon kerralla "susulliset":

Eikä tartte koko ajan puuvajalla juosta. Tästä riittää keskustelua... Koska ilma oli harmaa, niin käytiin valoisalla saunassa ja syötiin pimeän tullen uunissa tekeentynyt ruoka. Sen jälkeen "pienet päikkärit" - jotka venyi aamuseitsemään. Pimeys on mainio unilääke!

Lauantai oli harmaa, mutta sunnuntaiaamuna auringon noustessa taivas oli pilvetön:

Tähän aikaan vuodesta se aurinko ei vaan yllä meidän rantaan...Silti kaislat hehkuivat syksyn väriä:

Kunhan tuli riittävän valoisaa niin metsään piti päästä. Ja myöhemmin päivällä toinenkin reissu oli tehtävä. Kun ei millään malttanut lähteä kaupunkiin. Kuvassa alhaalla päivän saalis nro 1 ja ylempänä saalis nro 2:

Syksyn touhuja tehtiin. Ulkomööpeleitä kannettiin suojaan ja nostettiin pikkuvene ylös:

Iltapäivällä saatiin ihan pieni pilkahdus aurinkoa omallekin pihalle:

Ja ne pienet käsityöt. Päähän sopivia:

Ensin neuloin ruttupipon uudesta Sirdar Hayfield Spiritistä. vain puoli kerää meni.

Koskaa lankaa oli jäljellä niin sulovileenin tapaan vielä toinen:

Koska lankaa riitti ja riiti, niin vielä tupsut molempiin. Puikot 3½-4 mm. Lanka ei varmaan pistele, ja ittelle yllätyksenä tämä enemmän tekokuidusta kuin villasta (80/20) koostuva lanka ei ollut yhtään pöllömpi neuloa. Ja värejä on joka makuun.

Tassua ei tietenkään yhtään kiinnostaneet tupsuhärvelillä tehdyt tupsut. Eikä yhtään säälipisteitä tullut siitäkään, että äiskä oli tärvellyt jo toisen kännykän tänä vuonna ;( Onneksi Karvis on kätevä puhelinmies ja sai tärveltyneen taas henkiin! Välillä tuli hiukan itkua ja kiroilua. Minulta siis - ei Karviselta.

Pahimmat pimeät on just nyt. Heijastimet on tarpeen. Meillekin tuli viikko sitten heijastinlankaa ja neuloskelin siitä äkkiseltään pipon kuutosen puikoilla tunturineuleella:

Kuvassa pipo päivänvalossa kuvattuna. Seuraavana salamavalon osuessa:

Kyllä toimii! Lankana Red Heart Reflective, puikot 5 ja 6 mm. Menekki tupsuineen kaikkineen 1 kerä.

Kuvassa viikon päähineet matkalla jonnekin:

 

Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville, mutta eipä huolta - kymmenen kiloa tulossa lisää. Saas nähdä riittääkö Turun Osaava Nainen messuillekin. Siellä tavataan vähän ylis viikon kuluttua jookos?

Stella Pitsihuivi ja kylmälaukut hyötykäytössä

Voi vitsit et on pakko blokata heti kun siltä tuntuu! Sillä nyt tuntuu mukavavalta. Kun se pitkään kestäny neuleplääh tuntuu olevan ohitte. Vihdoinkin. Alkoi oikeasti jo vähän huolestuttamaan. Blogikin hunningolla, koska miks kirjottelis mitään höpöhöpöä, jos mitään käsityökivaa ei tapahdu.

Tästä se lähtee. Alku oli kyllä tosi hankalaa - aloitin kolmeen otteeseen ja purin kans. En osannut keskittyä pitsikaavioon ollenkaan. Tuntui tervanjuonnilta. Jotenkin vaan yks ilta viime viikolla se sit lähti sujumaan ja nyt ollaan tässä:

Ihanan muhkea ja tarpeeksi iso käytettäväksi näin lenkkinä tai isona hartiahuivina.

Tämän huivin koko on 50x185 cm. Käytin koko kerän lankaa. Ohje löytyy suomeksi uudesta Kauneimmat Käsityöt Käsityön ABC 8, Sukat, Lapaset & Asusteet -lehdestä. Malli 61. Ohjeessa oli hapsut, mutta minä tikuttelin menemään niin pitkään kun lankaa riitti. Metrin verran jäi.

Hapsut ja tupsut ovat nyt kovasti muodissa, mutta olen sitä mieltä, että hapsut "pamppaantuu" ja sotkeentuu ennemmin tai myöhemmin ja jos kerran tekee kauniin pitsihuivin ja aika paljon aikaa käyttää (vaikka ei purkaiskaan välillä), niin pitkäikäisempänä ja kauniimpana säilyy käytössä ilman. Ohjeessa oli siis hapsut.

Lanka: Katia Stella, menekki 1 kerä, puikot 5 mm Knit Picks pyörökärjet 80 cm kaapelilla. 

Tykkäsin langasta, vaikka se onkin suurimmaksi osaksi muovia (80% akryyli), mutta voihan tätä kutsua myös alpakkalangaksi (10% alpakkaa) tai villalangaksikin (10% villaa). Värit liukuivat kauniisti - jopa tuo peessi sopi tähän värimaailmaan. Puodissa on kolme muutakin väriä: lilaharmaa, iloisenharmaa ja pinkki ja hinta on halpa. Vaikka mua itteäni ei yhtään innosta tuubit, niin sellainenekin olis kiva tästä langasta. Ihana kevyt, muhkea ja kutittamaton.

Päättelykeijukin poikkesi meille alkuviikolla. Rowanin Felted Tweed CALin kuudes vinkki ilmestyi alkuviikolla. Odotelin sitä innolla, mutta petyin kun olikin aika koota paloista isompia plokkeja. Ja mun palat ei oikein tuntuneet sopivan yhteen - virkkuukäsiala vaihtuu päivästä toiseen näin tottumattomalla... Siispä päätin pingottaa kaikki tähän asti virkkaamani palaset (=41 kpl).

Puodissa myydään kyllä pingotusrautoja, T-neuloja, sun muuta viimeistelyhilavitkutinta vaiks kui, vaan kun inspis iski, niin mitään sellaista ei ollut kotona. Siispä villaneulat (ne sentään on kässäpussissa vakiovarusteena), ikivanhat nuppineulat ja kaksi kylmälaukkua esille ja laukkujen jokainen sivu päällystettiin paloilla (mittanauha on autoavaimenperänä) ja suihkupullolla suihkittiin kosteaksi. Yön yli palat viettivät teljetyn oven takana saunan lauteilla tekeytymässä. Telkien takana ensinnäkin siks, et Tassun yks lempipaikka on saunassa ja yks lempiraapimis"puu" on styroksinen kylmälaukku. Kissaihmiset tietää mikä kamala sotku siitä syntyy...

Nyt on jo muutama kahden ja neljän palan blokki kasassa ja kovasti odottelen mitä seuraavaksi. Lanka Rowan Felted Tweed ja koukku Waves nro 3.

Kivaa sekin, että syksyn kaikki aktiviteetit taas alkavat ja alkaa normiarki. Mopsineuloja sai mut viimenikin seuraksi vesikipittelyyn ja tänään oli syksyn ensimmäinen Novellikoukku Salon Pääkirjastossa. Rentouttavaa ja kivaa oli, vaikka eka novelli olikin uusinta... Syksy on kiva. Neuleet on kivoi. Virkkuukin tuntuu kivalt. Kivakivakiva.