sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Sisäinen insinöörini


Pidän itseäni melko epätyypillisenä koulutuskuntani edustajana. Silloin tällöin kuitenkin sisäinen insinöörini vaatii päästä valloilleen. Esimerkiksi olen loputtoman innostunut eri kuitujen ominaisuuksista ja tykkään luennoida niistä kaikille muillekin – huolimatta siitä kiinnostaako asia vastapuolta vai ei. Muutama viikko sitten ihmettelimme Tassun viiksikarvoja, jotka näyttävät ihan kierteisiltä joissain valokuvissa. Siispä Karvinen kaivoi kaappinsa perukoilta mikroskoopin ja tutkailimme viiksikarvaa 300-kertaisella suurennuksella. Viiksikarva oli ihan suora ja sileä kuten kuuluukin ja kierteisyys oli vaan kuvaharha.


 


Mikroskooppi sai mut kuitenkin ihan sekopäiseksi innostuksesta kun keksin tutkia lankoja sillä! Harmitti kun mukana oli silloin vaan kerä Lanettia. Karvisen joululahjatossuista leikkasin hiirenhännän pois ja siitä sain nyhdettyä muutaman Tove-kuidun ja kovasti tieteellinen tutkimukseni saattoi alkaa! Tutkin siis tärkeänä superwash-käsiteltyä ja huopuvaa villakuitua ja ihan selvästi niissä näkyi ero! Lanetin kuitu oli siloinen, mutta villan tyypilliset "suomut" näkyivät poikkiviivoina. Toven suomut olivat selvästi auki kuidun pinnassa!


 


Tänään päivälenkin jälkeen jatkoin tieteellistä kuitujen katseluani. Olin jo viikon ajan tehnyt mielessäni oikeaa "tutkimussuunnitelmaa" ja mukana oli 11 eri lankaa, joita sitten tärkeänä nypin kuiduiksi lasilevyjen väliin ja asettelin mikroskooppiin. (Sillä aikaa Karvinen teki meille maailman parasta pyttipannua).


 


Ensiksi vertailin merseroitua ja merseroimatonta puuvillaa ja olin ihan varmasti näkevinäni niissä eroa. Merseroitu puuvilla näytti pyöreältä ja siloiselta, merseroimaton taas oli litteää ja kierteistä. Siispä on selvää miksi toinen on kiiltävä ja toinen matta. Alpakkakuidut olivat ohuita ja sileitä. Kaikkein ohuimpia olivat 100% silkkilangasta nyhdetyt kuidut vaikka itse lanka on kovin krouvin oloista. Tutkailin myös eri menetelmillä valmistettuja bambukuituja, silkkivillaa, pellavasekoitetta ja maitolankaa. Ja tunsin itseni tärkeäksi ja viisaaksi… olin ihan selvästi tunnistavinani eri kuidut (kun ensin olin lukenut langan vyötteestä mitä siinä PITÄISI olla). Ai niin – jos lanka on Aloe Veralla ja Jojobaoljyllä sivelty, niin sitä ei näe mikroskoopilla mut tärkeintä on että sen TUNTEE kun neuloo!


 



 


Sisäinen insinöörini meni äkkiä piiloon kun Karvinen minua seurattuaan alkoi puhua oikean paremman mikroskoopin hankkimisesta. Apua! Tämänhän piti olla hauskaa eikä niin kauhean vakavaa! Karvisen insinööriys ei ole mitenkään piilossa vaan näkyvissä joka päivä ja teorioita löytyy niihinkin asioihin, joihin niitä ei edes ole!


 


Loppukevennyksen aika: Eilisiltana takkatulen ääressä pohdimme että kun toinen innostuu älyttömästi saippuakuplien kauneudesta, lumienkeleistä ja sinitaivaasta eikä aio koskaan kasvaa aikuiseksi ja toinen on ollut "insinöörimäinen" koko elämänsä niin tarkoittaako se sitä, että vastakohdat täydentää toisiaan?


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!