Tunnisteet

Neule (146) Anjalin (120) Blogikissan seikkailut (115) Lankaa (114) Mökkihöperöt (99) höpöhöpö (72) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (58) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (33) Verkkokauppa (33) Alpakka (29) Knit Picks (29) Huivi (27) teetee (27) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (23) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (18) Ulkoilua (17) Puikot (16) Katia (15) Tossut (15) tärvellykset (15) Pyöröpuikot (14) sukkalanka (14) KnitPro (13) Pitsineule (13) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Tundra (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) valmis 2017 (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) teetee neulelehti (8) Addi (7) Arvonta (7) Waves (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Helmi (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) lahja (6) teetee Saga (6) Jottai ihan muuta (5) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Puuvillaa (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Primanova (4) Pääsiäinen (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) tilausneule (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) Step (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Hardanger (2) Hullun Halpa lauantai (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Neulomakerho (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Tunnustus (2) Turku (2) koru (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) pikkutytön mekko (2) puuvillalanka (2) teetee Apollo (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Ergonomics (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Pellavalanka (1) Pöllöpipo (1) Regia (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Suomi 100 (1) Tahiti (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Zing Cubics (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) pannulappu (1) ruokaa (1) teetee Hilla (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

maanantai 24. lokakuuta 2016

Syksyinen huivi ja muita syyspuuhia

Tuntuu ihan siltä, että nyt on talven tulo jo lähellä. Pikkuhiljaa ollaan laiteltu mökkiäkin valmiiksi talviunta varten. Lauantai-iltana töiden jälkeen ei paljon muuta ehdi, kuin lämmittää mökkiä, käydä saunassa ja pulahtamassa meressä (6 asteisessa) ja sit onkin jo pimeää. Aikaisin pimenevä ilta on siitä kiva, että on aikaa neuloa. Takkatulen lämmössä makkarahiillosta odotellessa:
Ja heti ryynärin jälkeen humpashdin takaisin lepakkotuoliini ja samantien unten maille...
Soutuvene nostettiin talviteloille jo lauantaina. Laiturihommat jätettiin sunnuntaille ihan suosiolla.

Eipä se keli yhtään parempi ollut sunnuntainakaan, mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Tuuli oli kova ja merivesi alhaalla. Laituri piti saada lähemmäs rantaa, mutta minkäs teet kun ponttooni makaa rantamudassa? No minä tietenkin painoksi keulille ja narun jatkeeksi... Kylmää oli eikä laituri liikahtanutkaan! Vaan Karvis se keksi keinot ja kolmen tonnin vinssin avulla saatiin siirrettyä ponttooni talviasentoon. Koko ajan puuhasteluamme tietenkin silmä tarkkana seurasi projektipäällikkömme Tassu - oikea rantaleijona:
Homma tosin kesti niin pitkään, että välillä se meni torkuille ja tuulensuojaan lempikuusensa alle:
Tapani mukaan otin kuvan sielnmaisemasta. Hiukan on eri näkymät, kuin keskikesällä... Kuvasta näkyy myös miten alhaalla merivesi on. Ei siitä turhaan ole säätiedoissa varoiteltu.
Pikkuisen vielä haravoida kopsuttelin ja sitten olikin aika lähteä mantereen puolelle. Kotiin oli kiva päästä ennen pimeän tuloa. Hiukan tuntui haikealta...
Myllykylässä nostettiin "mun" vene.

Vielä kuitenkin päästään saareen. Parin viikon kuluttua on mökkikauden päättäjäisten aika. Hyvä kuitenkin, että kaikki hankalammat asiat on nyt hoidettu - eihän sitä tiedä koska tulee lunta ja jäätä ja sit olis rantakallioilla pomppiminen kaiken maailman kiinnitysvaijerien kanssa hengenvaarallista.

Illalla vielä siivottiin Tassun kanssa kässäpussi valmiiksi alkavaa työviikkoa varten:
Tassun "apu" on siinä hommassa suorastaan korvaamaton... Tassun hännän tienoolla muuten on toinen neulomistani Touch-kaulureista päättelyä vailla. Neuloin kasin puikoilla ja mielestäni kauluri on mukavampi kuin edellinen, kympin puikoilla neulottu.

Illalla kotosalla neuloin huivin valmiiksi. Mökkineuleeksi olin varannut jotain helppoa ja kivaa. Keväällä neulomani puuvillainen "Naistenpäivähuivi" on ollut kiva ja suosittu ja ajattelin tehdä siitä syksyisen version. Katian Darling valikoitui langaksi ja puikkoina 4 mm Knit Picksit.
Oon aina ajatellut, että tämä väri on "ruska", mutta lauantain makkaranpaiston jälkeen totesin, että langan väri onkin "hiillos".
Kiva. Tykkään. Voisko tästä sanoa et yksinkertainen on kaunista?
En oo kovin hyvä ottamaan selfieitä... Vasta tänään päivällä huomasin, että täähän on aika veikeä juttu. Toinen pitsireuna on raidallinen ja päättelyreuna lähes yksivärinen! Ja istuu kaulalla nätisti.
Lankaa kului 94 g eli melkein kaksi kerää. Sisäinen insinöörini yritti yhden kerällisen jälkeen laskea huivin pinta-alaa. Et jos yks kerä on näin niin kaks kerää tekee näin. Huivi siis aloitetaan reunasta ja se kasvaa joka toisella kerroksella yhden silmukan pitkällä sivulla (=hypotenuusa).Ei taipunut meikäläisen järki. Oli pakko pyytää Karvisen laskupäätä avuksi. Eikä turhaan... Neliöjuuri sitä sun tätä jne. No joka tapauksessa tämä käytännönläheinen minäni laski, että yhteen päättelyreunan pitsisakaraan menee vajaa kaksi metriä lankaa ja yhden mallikerran aikana päätellään viis silmukkaa. Se teki 1 g/kaksi sakaraa. Digikeittöiövaakan avulla sain laskettua sopivan kohdan aloittaa huivin päättelyt niin et lanka riitti, mutta ei loppunut kesken. Tosi monimutkainen selitys... Joka tapauksessa kun huivissa on n. 120 silmukkaa, niin lankaa oli jäljellä 12 g ja se riittää just sopivasti.

Oli kova hinku saada huivi pingotuettua sunnuntaina, vaikka kaikki apuvälineet oli töissä. Käytin perinteisiä nuppineuloja sakaroihin ja vanhanaikaisia pitkiä puikkoja suoraan yläreunaan. Ja todenteolla kaipasin ennen niin turhina pitämiäni T-neuloja ja pingotusvaijereita...

Aamulla kävin hekmassa kuivuneen huivin pois meidän talon kuivaushuoneesta. Jos keväällä neulottu oli naistenpäivähuivi, niin tästä tuli YK:n päivän huivi.

Nyt me Tassun kanssa vähän rentoudutaan ja asennoidutaan tulevaan viikonloppuun ja Turun Messukeskuksessa järjestettäviin Osaava Nainen -messuihin. Sieltä Anjalinin löytää pikkuruiselta osastolta B/37. Tavataanko siellä?

torstai 13. lokakuuta 2016

Tunrda-palmikoita retriittimyssyssä

Viime viikonloppuna mulla oli tarkoitus viettää "retriittiä" itseni kanssa kahdestaan (ja Tassun). Mökille lähdin jo perjantai-iltana ja kylmäähän siellä oli. Ulkona 10 ja sisällä 7 astetta. Tuuli kovaa ja kylmästi koillisesta (siis ei luoteesta, joka sentään on mun vakio vapaapäiväsuunta). Tulet helaan, padan alle ja vielä takkaan, jota ei olla käytetty sitten kevätkylmien. Just ja just ehdin ennen Vain Elämää (vaikka olin mennä paniikkiin ku telkku ei meinannu aueta). Ja neulomus käteen.

Suunnitelmia oli vaikka kuinka. Siksi aikaisin nukkumaan ja aamuaikaisella ylös. Sienimettään mieli. Metsässä on sitä jotain. Paitsi sieniä. Kolme kilometriä rämmin rutikuivassa metsässä ja löysin jopa 15 suppilovahveroa...

Sienestämisen lisäksi oli tarkoitus päästää valloilleen sisäinen pyromaanini ja polttaa yks risukasa ja samassa vähän tiliotteita viime vuosituhannelta. Siinä nuotion hiilloksessa suunnittelin kokkaavani "rosvopaistia" tai nyhtöpossua tai jotain sinnepäin. Turha toivo - tuuli niin kovaa, että jos olisin sen kasan sytyytäny ni olis voinu palaa koko rutikuiva saari! Tassuakin tuuli kiusasi. Vaikka se oli ihan matalana maata myöten niin viikset meinas lähteä tuulen mukana!
Mulle meinas tulla vähän harmistus, kun kaikki hyvät retriittisuunnitelmat meni mönkään. Kunnes keksin! Pari viikkoa sitten olin pessyt homepesuaineella jäkälät pois Pömpelin seinistä ja lahjapinoteksia on jäljellä vielä puoli pyttyä. Siispä pansselit esiin ja sutimaan:
Taas tuli vietettyä yhdet viiskymppisjuhlat, sillä Pömpeli oli se eka torppa, joka mökille rakennettiin viisyt vuotta sitten. Yhtään skumppaa ei tosin näissä juhlissa nautittu...
Eikä aikaakaan kun oli valmista.

Pimeä tulee jo tosi aikaisin. Ehdin vielä saunaan ja uimaan valoisassa. Launataina alkoi kuulemma talviuintikausi. No tulipa osallistuttua, vaikka ei se kesäuintikausikaan vielä ole loppunut.

Eipä se ihan oikea retriitti ollut. Puhelimessa puhuin vaikka kuinka monta kertaa sekä äidin että poikatten kalareissulla olleen Karvisen kanssa. Ja Tassun kanssa tietty jutusteltiin koko ajan kissaa. Mut siitä ns. retriitistä mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset. Jotenkin tuntuu ihan synniltä kun viihtyy ihan hyvin itsekseen. Uutissii Turust - facesivuilla oli aika kivasti sanottu:

"Et mää haluan olla
Rauhas,
ei tarkota sitä et mää olen
surulline, suuttunu tai
pettyny johonki.
Se ov vaan nii et mun
täytty vettä henkke vähä
ja larata mun omii akkui"

Ja istua illalla lepakkotuolissa neulomassa :) Tykkään teeteen Tundrasta ihan mahdottomasti ja se palmikkosukkien mallikin on aina vaan kiva. Helppo ja nätti. Suunnittelin tekeväni kivan myssyn... No retriittimyssy syntyi, mut en nyt sanois sitä kivaksi:
Puikoilla 2½ ensin neljä mallikertaa ja sit 4 mm pyöröillä loppuun. Aika tyhmän näköinen tuli mut en pura. Jatkojalostan vahingosta viisastuneena. Menekki 78 g.
Sunnuntaina tuuli tuiversi edelleen. Kun olin siivonnut, tiskannut, kantanut vedet ja puut ja Tassukin tuli sisälle, niin päätin lähteä kaupunkiin hyvissä ajoin. Tassu vaistosi lähdön tunnelman:
Mökiltä lähteminen on aina yhtä hankalaa. Siellä se lymyää sängyn alla viimeisessä nurkassa. Kaksi ihmistä saa sen jotenkin tuolta pyydystettyä mut yksin se on pikkuisen vaikeeta... Ja koko venematkan ajan Tassu "lauloi" kovaan ääneen itse keksimäänsä biisiä, jonka nimi on "Äiskä on paska"...

Tundraa on tikuteltu vielä alkuviikollakin. Ilman palmikoita mut aina vaan sen neulominen on nautinto. Vaikka ihan perussukkaa tekis!
Puikot 3,25 mm, koko 43-44, menekki 134 g. Ihan perussukat tilauksesta.

Eikä Tassukaan pitkään mulle mököttänyt. Jo sunnuntai-iltana se istui sylissä kehräämässä ainakin puolitoista tuntia! Takamus puutuneena en voinu ees liikkua kun moinen harvinainen hellyyskohtaus osui kohdalleni...
Ehkä mä en sit kuitenkaan oo Tassun mielestä ihan paskaäiskä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Huppuhuivi, pipo ja kauluri

Vuoden viimeinen teetee Neulelehti ilmestyi perjantaina sähköposteihin. Meillä on jo muutama malli ollut työn alla ja huppuhuivi on jo valmiina.
Lankana teetee Cacao. Neuloin sen 5,5 mm puikoilla (ohjeessa 6 mm) ja lankaa kului 89 g. Vihreä väri on yksi tämän syksyn uusista. Tykkään väristä - kerrankin ihan oikea perusvihreä.
Lenkkialpakka Cacao on ihanan kevyt, riittoisa ja tosi lämmin.Huppuhuivi neulottiin yhtenä kappaleena, ja ommeltavaksi jäi vain takasauma. Viimeistelynä koko huivin ympäri virkattiin kerros kiinteitä silmukoita vitosen koukulla. Meinasin ensi luistella siitä virkkuuosuudesta, mutta olen tyytyväinen, että sittenkin tartuin vitosen Waves-koukkuun. Virkattu reuna jotenkin tukevoittaa hötelöä neuletta.
Tassukin rakastaa Cacaota. Se on The Lankakaupan laatupäällikön lemppari, ja muutaman onnettoman lankasotkun jälkeen olen oppinut, ettei Cacaota ja Tassua sovi jättää hetkeksikään kahdestaan. Otin uusiokäyttöön teetee Rainbow-huivilangasta tyhjentyneen lankalaatikon ja Cacaoni oli turvassa!

Hassu vedenkestävä lanka on ollut tosi suosittua ja edellsen mallipipon väri on jo loppunut. Siispä tikuttelin toisen - mallihan on tosi kiva ja sen neuloo parissa tunnissa...
Lankana Boston Aqua Protect, menekki 2 metriä vaille kerä ja puikot 7 mm Knit Picks 60 cm pyöröt. Idan patenttineuleinen tuubikauluri on neulottu ihanasta Adriafilin Setasilkistä...
Perjantaina kun näitä kuvia otettiin niin nauratti tämä hauska värien sekamelska... vaan hienostihan ne sopivat yhteen! Ikiviluisen Idan käsistimet on sukkalankakisankin voittanutta alpakkasukkalankaa teetee Tundraa.

Kaulurin neuloin kympin puikoilla yhdestä kerästä Sirdarin Touch -lankaa. Sitä meille on tulossa lähipäivinä muitakin värejä. Lanka on suloisen pehmoista eikä varmasti kutita. Tuntuu ihan ku kissaa silittäisi! Myös verkkolehden painettu versio on (toivottavasti) jo matkalla meille. Itse tykkään enemmän painetuista lehdistä - sen verran vanhanaikainen oon, ettei tietsikan tai tabletin ruudulta huvita ohjeita lueskella.

P.S. Mä kekkasin miten tuon blogiluettelon sai takas! Lisäilen niitä pikkuhiljaa.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kalajuttu

Mökkikausi alkaa olla lopuillaan, mutta vielä nautitaan kauniista syyspäivistä viikonloppuisin. Tai miten se nyt on? Lauantaina vielä oli melkoinen aallokko, mutta sunnuntaiaamuna oli ihan tyyntä ja hiljaista. Ja Kakskerran saari oli hävinnyt horisontista!
Kuunneltiin laivojen sumutorvia jostain kaukaa Airistolta ja lähdettiin Tassun kanssa sienimetsään.
Voi että meillä oli kivaa! Juteltiin koko reissun ajan keskenämme kissaa. Ihan vaan et kuultiin missä minä oon ja missä Tassu. Jos joku olis mettässä liikkunut samaan aikaan niin hulluna olis varmaan pitänyt - eikä se kovin kaukaa haettu diagnoosi olisikaan ollut... Vime viikon myrksy oli tuonut kuukauden tauon jälkeen 22 mm vettä. Sienisaalis oli kuitenkin vielä aika kohtuullinen. Mukavaa meillä kuitenkin oli. Tassun mielestä jännää - kävi vähän nuuskimassa mäyrän kotiakin.

Mettäkeikan jälkeen sumu hälveni hetkessä. Päätettiin lähteä hakemaan kissalle kalaa. Koko kesänä ei olla käyty kalassa ku kerran! Vielä lähtiessä Paraisten suunnalla oli sankka sumu.

Me suuntasimme Airistolle - Eerikvallan nokkaan. Kerrankin Airisto oli lähes tyyni.
Mulla kun ei tuota kalastuslupaa ole, niin pilkin ihan suomipilkillä ja matosyötillä. Eikä aikaakaan kun tärppäsi!
Ja ilme kuin Hangon keksillä! Kuinkas muuten. Sama ilme kertaa viis - jo ajatelin et Tassu kiittää kun kotiin mennään. Karvinenkin sai yhden "jonkun" kalan heittopilkillään. Herrahenkilön hymy oli huomattavasti väkinäisempi....

Moni ihmettelee ääneen miten kesällä voi pilkkiä. Parikymmenetä vuotta sitten opin, ettei pilkki tarvitse sitä jäähän kairattua reikää, vaan sitä voi harrastaa kesälläkin ihan samoilla välineillä.
 Tämmönen on mun vapa. Siinä päässä Suomipilkki, koukku ja mato. Se sit lasketaan veneen reunan alle lähelle pohjaa, nypytellään ja toivotaan parasta... Kun näykkää, niin tiukka nykäisy, vapa lentää paatin lattialle ja siima kiskotaan kaloineen veneeseen. Näin sillon ku kaikki menee niinku Strömsössä... Ainakin kolme kalaa pääsi karkuun. Olin liian hätäinen.
Veneen vierestä uiskenteli myös joku kummajainen. Pääteltiin et Saku Sammakkohan se siinä kosiomatkallaan. Pitkän matkan oli Saku uiskennellut - lähin ranta oli monen sadan metrin päässä!

Suunnilleen tunti siinä pilkittiin ja todettiin et syöntiaika tais mennä ohi. Hissukseen ajeltiin kohti kotirantaa. Minä nautin aurinkoisesta päivästä kutiloiden Opalia Zingeillä ja mietin et voiko lokakuinen aurinko vielä polttaa posket!

Suu korvissa sitten esittelin kotirannassa saalistani Tassulle ja puhelimessa piti vielä kehuskella äidillekin. Samaan aikaan Tassun kummien vävypoika ilmestyi meidän pihalle...kertomaan et niillä oli yli 60 ahventa ja yks kuha - pilkkisaaliina siitä ihan lähivesiltä! Pikkuisen siinä meikäläisen hymy hyytyi...
Vaan eipä pitkään harmittanu - mekin saatiin osa huippusaaliista ja Tassukin oman osuutensa.
Tässä näkyy miten vauhdikkaasti fileet katoavat parempiin suihin... Tosin tuo roisto olisi mielellään ryövännyt myös Karvisen perkaaman kuhafileen - just sain pelastettua!

Ja niinku aina ennen lähtöä - puut pitää kantaa ja vedet. seuraavaa kertaa varten. Eihän sitä voi koskaan tietää millaisessa kelissä ja mihin vuorokaudenaikaan tullaan takaisin. Siks on kiva, et kaikki on valmiina odottamassa. Tassu auttaa puukorin täyttämisessä mielellään.
Vielä ennen kotiinlähtöä nähtiin saaren joutsenperhe.Mukavaa huomata, että kaikki poikset ovat selviytynyt isoiksi.

Illalla kotosalla nautittiin koko porukalla päivän saaliit. Tassu sai ahvenia ja me Karvisen kanssa nautittiin rapeaksi paistettuja ahven- ja kuhafileitä kera kermaisen kanttarelli-voitattikeiton. Ihan hyvä päätös kauniille syysviikonlopulle!